Työpaikalla nainen, joka ollut aina vaan äitiyslomalla
Pitäisiköhän tähän tulla jo jokin lakimuutos? Olen ollut viisi vuotta työpaikalla ja olen erästä työntekijää nähnyt puoli vuotta ja jäi taas äitiyslomalle. Ollut jo ennen minua. Ei ole mielestäni reilua työnantajaakaan kohtaan, kun tämä yksi matami ketjusynnyttää ja panttaa vakituista työpaikkaa.
Kommentit (174)
Vierailija kirjoitti:
Kaikkein paras on, kun tekee lapset putkeen. Ei tulisi töihin välillä ollenkaan. Lapset kerralla ja sitten keskittyy työelämään.
Juuri näin. Itse tein lapset ns.putkeen. Vähemmän olin pois, kun nämä, jotka teki yhden ja 3 vuotta pois. Pari vuotta töissä ja taas kolme pois, vuosi töissä ja kolme pois. Itse olin n. kolme vuotta pois ja sinä aikana sain kolme lasta
Millainen alapää on noilla naisilla 40-vuotiaana? Kohtu varmasti leikataan pois venyneenä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikkein paras on, kun tekee lapset putkeen. Ei tulisi töihin välillä ollenkaan. Lapset kerralla ja sitten keskittyy työelämään.
Juuri näin. Itse tein lapset ns.putkeen. Vähemmän olin pois, kun nämä, jotka teki yhden ja 3 vuotta pois. Pari vuotta töissä ja taas kolme pois, vuosi töissä ja kolme pois. Itse olin n. kolme vuotta pois ja sinä aikana sain kolme lasta
Toiset jaksavat paremmin kun tekevät välillä töitä, eikä kaikkien terveys edes kestä 3 raskautta putkeen.
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti kukaan ei tämän ketjun jälkeen ihmettele, miksi syntyvyys laskee.
Hankit lapsen milloin vaan, niin olet vastuuton. Oli se sitten opiskeluiden aikana, vakityössä tai työttömänä.
Eli mitä ehdotatte ratkaisuksi? Kun niitä lapsia yhteiskunnassa tarvitaan, niin mitenkä itse turvaisitte sekä syntyvyyden että naisten työelämän?
Helppoa: Isät kotiin. Hoitovapaa puoliksi. Äiti pitää äitiysvapaan ja isälle synnytyksen yhteydessä isyyslomaa, sen jälkeen hoitovapaa jaetaan puoliksi. Käytännöllisempää on, jos äiti on kotona ensimmäisen jakson, mutta sen jälkeen isä vastaavan ajan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö työssäkäyvöt naiset saisi tehdä lapsia vai mitä tarkoitat? On jokseenkin hastaavaa nykyaikana, jos haluaa lapsia, niin olisi ihan järkevää, että on ensin käynyt koulut ja edes hetken ehtinyt olla töissä. Näin niin kuin toimeentulon kannalta ja että olisi jotain millä elättää niitä lapsia. Harmi vain, että kun nuo koulutukset ja työt on hankittu, niin ollaan jo siinä kolmenkympin korvilla ja jos haluaa useamman lapsen niin biologiselta kantilta voi kiirettä pitää. Itsellä ainakin on tuo tilanne eli työpaikan nakökulmasta nämä viimeiset viisi vuotta ovat vaikuttaneet siltä, että enhän mä muuta tee kuin lapsia ja ole poissa. Noh, nyt on kohta kolmas lapsi sylissä ja sitten lapsilukuni on täynnä. Sitten voin omistautua työelämälle. Miten ap:sta pitäisi lapset tehdä työelämää ajatellen?
Ihan ookoo tehdä lapsia, mutta voisi vähän miettiä perheen sisällä, kumpi vanhempi pitää vapaita ja jäädäänkö hoitovapaalle jne.
Joku kohtuus näissä jutuissa pitäisi olla. Ajatella itsen lisäksi myös sitä työpaikan etua.
Eli jos pari hankkii vaikka kolme lasta, niin hoitovapaat puoliksi, jolloin nainen on poissa n. 1,5 vuotta, tulee takaisin, 1,5v poissa, hetkeksi takaisin, 1,5v poissa.
Parempi se kuin 6kk sijainen, 3kk sijainen. Ilmoitus, että vapaat jatkuu. 5kk sijainen, 2kk sijainen. Rekrytaanko uusi vai odotellaanko? No ei palaa. 4kk sijainen. 2kk sijainen jne.
Koska Suomessa on oikeutettua olla kertomatta työnantajalle lastentekoaikeistaan heti vakinaistamisen jälkeen, niin suurin osa työnantajista nyt jo käyttää oikeuttaan määräaikaisiin työsuhteisiin.
Systeemi on mätä, kun se mahdollistaa matkustamisen työpaikkojen rahoilla ilman työsuoritetta. Ratkaisuna olisi lapsiperheiden perheverotus, mutta siitä ei saa puhua, kun ydinperheet eivät ole enää muotia, eikä poliittisten päätöksentekijöiden suosiossa. Kaiken pitää olla sateenkaarta ja rikkinäistä perhettä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti kukaan ei tämän ketjun jälkeen ihmettele, miksi syntyvyys laskee.
Hankit lapsen milloin vaan, niin olet vastuuton. Oli se sitten opiskeluiden aikana, vakityössä tai työttömänä.
Eli mitä ehdotatte ratkaisuksi? Kun niitä lapsia yhteiskunnassa tarvitaan, niin mitenkä itse turvaisitte sekä syntyvyyden että naisten työelämän?
Helppoa: Isät kotiin. Hoitovapaa puoliksi. Äiti pitää äitiysvapaan ja isälle synnytyksen yhteydessä isyyslomaa, sen jälkeen hoitovapaa jaetaan puoliksi. Käytännöllisempää on, jos äiti on kotona ensimmäisen jakson, mutta sen jälkeen isä vastaavan ajan.
Tästä oli jokunen aika sitten mielipide kolumni jossa ihmeteltiin miksei haluta tasa-arvoisempaa vanhempainvapaata. Siellä vastauskentässä tuli aika paljon sanomista siitä ettei heidän taloutensa kestä isyysvapaita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö työssäkäyvöt naiset saisi tehdä lapsia vai mitä tarkoitat? On jokseenkin hastaavaa nykyaikana, jos haluaa lapsia, niin olisi ihan järkevää, että on ensin käynyt koulut ja edes hetken ehtinyt olla töissä. Näin niin kuin toimeentulon kannalta ja että olisi jotain millä elättää niitä lapsia. Harmi vain, että kun nuo koulutukset ja työt on hankittu, niin ollaan jo siinä kolmenkympin korvilla ja jos haluaa useamman lapsen niin biologiselta kantilta voi kiirettä pitää. Itsellä ainakin on tuo tilanne eli työpaikan nakökulmasta nämä viimeiset viisi vuotta ovat vaikuttaneet siltä, että enhän mä muuta tee kuin lapsia ja ole poissa. Noh, nyt on kohta kolmas lapsi sylissä ja sitten lapsilukuni on täynnä. Sitten voin omistautua työelämälle. Miten ap:sta pitäisi lapset tehdä työelämää ajatellen?
Ihan ookoo tehdä lapsia, mutta voisi vähän miettiä perheen sisällä, kumpi vanhempi pitää vapaita ja jäädäänkö hoitovapaalle jne.
Joku kohtuus näissä jutuissa pitäisi olla. Ajatella itsen lisäksi myös sitä työpaikan etua.
Luulet etteivät ihmiset mieti lapsia saadessaan että kumpi jää kotiin ja jäädäänkö hoitovapaalle ja kuinka pitkäksi aikaa? Jos päätös on että nainen on kotona ja hoitovapaalle jäädään (tietenkin, ei kukaan täysjärkinen pistä 9kk vauvaa päiväkotiin) niin se on perheen oma asia.
Kummasti vaan ne miettijät päätyvät aina samaan ratkaisuun, josta koituu harmia vain naisen työpaikalle.
Vierailija kirjoitti:
Millainen alapää on noilla naisilla 40-vuotiaana? Kohtu varmasti leikataan pois venyneenä
Ja miten tämä vaikuttaa työntekoon? Miksi olet huolissasi vieraiden ihmisten kohduista?
Käy juttelemassa jossain.
Meillä ei tehdä kellekkään ns vakkari soppareita juuri ton takia.
Ei minullekkaan, vaikka olen mies, mutta pomo sanonut ton syyn ja tiedän että hommat jatkuu aina ellei mitään suurempaa tapahdu.(ja pankkikin tietää )
Vierailija kirjoitti:
Eikö työssäkäyvöt naiset saisi tehdä lapsia vai mitä tarkoitat? On jokseenkin hastaavaa nykyaikana, jos haluaa lapsia, niin olisi ihan järkevää, että on ensin käynyt koulut ja edes hetken ehtinyt olla töissä. Näin niin kuin toimeentulon kannalta ja että olisi jotain millä elättää niitä lapsia. Harmi vain, että kun nuo koulutukset ja työt on hankittu, niin ollaan jo siinä kolmenkympin korvilla ja jos haluaa useamman lapsen niin biologiselta kantilta voi kiirettä pitää. Itsellä ainakin on tuo tilanne eli työpaikan nakökulmasta nämä viimeiset viisi vuotta ovat vaikuttaneet siltä, että enhän mä muuta tee kuin lapsia ja ole poissa. Noh, nyt on kohta kolmas lapsi sylissä ja sitten lapsilukuni on täynnä. Sitten voin omistautua työelämälle. Miten ap:sta pitäisi lapset tehdä työelämää ajatellen?
Yksi varteenotettava vaihtoehto on tehdä ne lapset opiskelujen aikana. Jos siis se puoliso on löytynyt. Normaalitahdilla maisteritasoinen tutkinto on valmis 24-25-vuotiaana. Niitä opintoja voi ihan hyvin venyttää 2-3 vuodella, ja tulla sitten työmarkkinoille lähempänä kolmeakymmentä kahden lapsen äitinä. Eikö opiskelijoille ole päivähoitokin ilmainen ja opiskelija-asunnoissa voi perheenä asua aika edullisesti. Opinnot joustavat paremmin kuin työ (poislukien ehkä lääkis) ja niitä voi rytmittää ja opiskeleva puolisokin voi jakaa hoitovastuuta paremmin kuin joku uratykki.
Taitaa vaan olla niin, että opiskelijoilla on kova tarve viettää railakasta opiskelijaelämää ja villejä sinkkuvuosia. Ei siihen kuvioon taida perheen perustaminen mahtua. Vasta kolmen kympin jälkeen aletaan havahtua siihen, että puolisoa ei ole vieläkään löytynyt ja lapsenteolla alkaa olla kiire.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö työssäkäyvöt naiset saisi tehdä lapsia vai mitä tarkoitat? On jokseenkin hastaavaa nykyaikana, jos haluaa lapsia, niin olisi ihan järkevää, että on ensin käynyt koulut ja edes hetken ehtinyt olla töissä. Näin niin kuin toimeentulon kannalta ja että olisi jotain millä elättää niitä lapsia. Harmi vain, että kun nuo koulutukset ja työt on hankittu, niin ollaan jo siinä kolmenkympin korvilla ja jos haluaa useamman lapsen niin biologiselta kantilta voi kiirettä pitää. Itsellä ainakin on tuo tilanne eli työpaikan nakökulmasta nämä viimeiset viisi vuotta ovat vaikuttaneet siltä, että enhän mä muuta tee kuin lapsia ja ole poissa. Noh, nyt on kohta kolmas lapsi sylissä ja sitten lapsilukuni on täynnä. Sitten voin omistautua työelämälle. Miten ap:sta pitäisi lapset tehdä työelämää ajatellen?
Ihan ookoo tehdä lapsia, mutta voisi vähän miettiä perheen sisällä, kumpi vanhempi pitää vapaita ja jäädäänkö hoitovapaalle jne.
Joku kohtuus näissä jutuissa pitäisi olla. Ajatella itsen lisäksi myös sitä työpaikan etua.
Luulet etteivät ihmiset mieti lapsia saadessaan että kumpi jää kotiin ja jäädäänkö hoitovapaalle ja kuinka pitkäksi aikaa? Jos päätös on että nainen on kotona ja hoitovapaalle jäädään (tietenkin, ei kukaan täysjärkinen pistä 9kk vauvaa päiväkotiin) niin se on perheen oma asia.
Kummasti vaan ne miettijät päätyvät aina samaan ratkaisuun, josta koituu harmia vain naisen työpaikalle.
Jos se on perheelle paras ratkaisu niin kuka ensijaisesti miettii työpaikan parasta?? Ei kukaan, lain pitää muuttua, ei naisten jotka ajattelevat lapsiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö työssäkäyvöt naiset saisi tehdä lapsia vai mitä tarkoitat? On jokseenkin hastaavaa nykyaikana, jos haluaa lapsia, niin olisi ihan järkevää, että on ensin käynyt koulut ja edes hetken ehtinyt olla töissä. Näin niin kuin toimeentulon kannalta ja että olisi jotain millä elättää niitä lapsia. Harmi vain, että kun nuo koulutukset ja työt on hankittu, niin ollaan jo siinä kolmenkympin korvilla ja jos haluaa useamman lapsen niin biologiselta kantilta voi kiirettä pitää. Itsellä ainakin on tuo tilanne eli työpaikan nakökulmasta nämä viimeiset viisi vuotta ovat vaikuttaneet siltä, että enhän mä muuta tee kuin lapsia ja ole poissa. Noh, nyt on kohta kolmas lapsi sylissä ja sitten lapsilukuni on täynnä. Sitten voin omistautua työelämälle. Miten ap:sta pitäisi lapset tehdä työelämää ajatellen?
Yksi varteenotettava vaihtoehto on tehdä ne lapset opiskelujen aikana. Jos siis se puoliso on löytynyt. Normaalitahdilla maisteritasoinen tutkinto on valmis 24-25-vuotiaana. Niitä opintoja voi ihan hyvin venyttää 2-3 vuodella, ja tulla sitten työmarkkinoille lähempänä kolmeakymmentä kahden lapsen äitinä. Eikö opiskelijoille ole päivähoitokin ilmainen ja opiskelija-asunnoissa voi perheenä asua aika edullisesti. Opinnot joustavat paremmin kuin työ (poislukien ehkä lääkis) ja niitä voi rytmittää ja opiskeleva puolisokin voi jakaa hoitovastuuta paremmin kuin joku uratykki.
Taitaa vaan olla niin, että opiskelijoilla on kova tarve viettää railakasta opiskelijaelämää ja villejä sinkkuvuosia. Ei siihen kuvioon taida perheen perustaminen mahtua. Vasta kolmen kympin jälkeen aletaan havahtua siihen, että puolisoa ei ole vieläkään löytynyt ja lapsenteolla alkaa olla kiire.
Eli pitäisi kituuttaa minimiäp rahoilla ja yrittää saada opiskelu valmiiksi 2 pienen lapsen kanssa? Joo ei kiitos.
Onhan noita työttömiä naisia, jotka ei edes aio mennä töihin. Nytkin he jo hoitaa 10 lapsisine perheineen suomen huoltovarmuuden lapsista. Miksi töissä käyvillä naisilla pitäisi olla oikeus lasten tekoon
Tämän takia poissaolot lasten takia pitäisi jakaa vanhempien välille 50:50. Nykyisellään tilanne (ja nämä sarjaporsijat) heikentää naisten mahdollisuutta päästä vakitöihin ja edetä urallaan, heikentäen myös naisten eläkettä. Ei ole myöskään reilua varsinkaan pientä työnantajaa kohtaan jos jäädään heti vakipaikka saatua äippälomalle, kotihoidontuella 3v:ksi asti ja taas uudelle äippälomalle, pahimmillaan lapsia tehdään liuta putkeen eikä loppua näy. Jos mies kantaisi puolet vastuusta, tilanne ei pilaisi naisten mainetta ja asemaa työmarkkinoilla. Lisäksi lojaliteettia työnantajaa kohtaan voisi miettiä ja antaa toiselle mahdollisuus saada se vakipaikka jos itsellä ei oikeasti ole aikomustakaan vuosikausiin palata töihin.
Sarjaporsijoilla viittaan näihin monta lasta liukuhihnalta tuottaviin mammoihin jotka hoitaa iänkaiken kotona, en niihin 1-2 lasta saaviin, jotka palaa myös töihin sen äitiysloman jälkeen.
Ja olen feministi.
No minä menin edelliseen työpaikkaani äitiysloman sijaiseksi. 15 vuotta ehdin siellä olla ja ei tuo äitiyslomalainen sinä aikana töihin tullut. Aina oli joko äitiyslomalla tai hoitovapaalla.. Oli yllättäen lestadiolainen. Kaikki firman edut kuitenkin sai ja tokihan joka joulu sille joulukinkku lähetettiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö työssäkäyvöt naiset saisi tehdä lapsia vai mitä tarkoitat? On jokseenkin hastaavaa nykyaikana, jos haluaa lapsia, niin olisi ihan järkevää, että on ensin käynyt koulut ja edes hetken ehtinyt olla töissä. Näin niin kuin toimeentulon kannalta ja että olisi jotain millä elättää niitä lapsia. Harmi vain, että kun nuo koulutukset ja työt on hankittu, niin ollaan jo siinä kolmenkympin korvilla ja jos haluaa useamman lapsen niin biologiselta kantilta voi kiirettä pitää. Itsellä ainakin on tuo tilanne eli työpaikan nakökulmasta nämä viimeiset viisi vuotta ovat vaikuttaneet siltä, että enhän mä muuta tee kuin lapsia ja ole poissa. Noh, nyt on kohta kolmas lapsi sylissä ja sitten lapsilukuni on täynnä. Sitten voin omistautua työelämälle. Miten ap:sta pitäisi lapset tehdä työelämää ajatellen?
Ihan ookoo tehdä lapsia, mutta voisi vähän miettiä perheen sisällä, kumpi vanhempi pitää vapaita ja jäädäänkö hoitovapaalle jne.
Joku kohtuus näissä jutuissa pitäisi olla. Ajatella itsen lisäksi myös sitä työpaikan etua.
Luulet etteivät ihmiset mieti lapsia saadessaan että kumpi jää kotiin ja jäädäänkö hoitovapaalle ja kuinka pitkäksi aikaa? Jos päätös on että nainen on kotona ja hoitovapaalle jäädään (tietenkin, ei kukaan täysjärkinen pistä 9kk vauvaa päiväkotiin) niin se on perheen oma asia.
Kummasti vaan ne miettijät päätyvät aina samaan ratkaisuun, josta koituu harmia vain naisen työpaikalle.
Jos se on perheelle paras ratkaisu niin kuka ensijaisesti miettii työpaikan parasta?? Ei kukaan, lain pitää muuttua, ei naisten jotka ajattelevat lapsiaan.
Lain pitäisi muuttua niin, ettei muut joutuisi kärsimään perheiden itsekkäistä valinnoista,
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti kukaan ei tämän ketjun jälkeen ihmettele, miksi syntyvyys laskee.
Hankit lapsen milloin vaan, niin olet vastuuton. Oli se sitten opiskeluiden aikana, vakityössä tai työttömänä.
Eli mitä ehdotatte ratkaisuksi? Kun niitä lapsia yhteiskunnassa tarvitaan, niin mitenkä itse turvaisitte sekä syntyvyyden että naisten työelämän?
Helppoa: Isät kotiin. Hoitovapaa puoliksi. Äiti pitää äitiysvapaan ja isälle synnytyksen yhteydessä isyyslomaa, sen jälkeen hoitovapaa jaetaan puoliksi. Käytännöllisempää on, jos äiti on kotona ensimmäisen jakson, mutta sen jälkeen isä vastaavan ajan.
Tästä oli jokunen aika sitten mielipide kolumni jossa ihmeteltiin miksei haluta tasa-arvoisempaa vanhempainvapaata. Siellä vastauskentässä tuli aika paljon sanomista siitä ettei heidän taloutensa kestä isyysvapaita.
Juuri niin. Naisilla on huonompi palkka, huonommat työehdot, määräaikaisuuksia, vaikea edetä urallaan => mies saa parempaa palkkaa => nainen on lähes aina se, joka jää kotiin => naisilla on huonompi palkka, huonommat työehdot jne.
Siksi tämä ei ole kysymys, joka kuuluisi vain perheille vaan koko yhteiskunnalle.
Vierailija kirjoitti:
Ihan ookoo tehdä lapsia, mutta voisi vähän miettiä perheen sisällä, kumpi vanhempi pitää vapaita ja jäädäänkö hoitovapaalle jne.
Joku kohtuus näissä jutuissa pitäisi olla. Ajatella itsen lisäksi myös sitä työpaikan etua.
Yksi tuttu DI-pariskunta (tai mies väitteli myöhemmin) on jakanut homman niin, että vaimo oli kotona ensimmäiset kaksi vuotta ja mies sen kolmannen. Ja neljä lasta heillä. Ei tullut kummallekaan kohtuuttoman pitkiä poissaoloja töistä ja mieskin pääsi kunnolla tutustumaan kaikkiin lapsiin ja oppi pyörittämään sitä perhearkea.
Tällaisessa perheessä, missä kummaltakin onnistuu arjen pyöritys, voi vähän tasaisemmin jakaa niitä lapsista johtuvia sairaspoissaolojakin. Kannattaa jakaa sitä hoitovastuuta silläkin uhalla, että miehellä on vähän oma tapa hoitaa lapsia. Eihän tuossa nyt ole tolkkua, että äiti on kotona kolme vuotta ja isä ei ollenkaan! Usein siinä käy niinkin, että miehen arvostus lasten- ja kodinhoitoa kohtaan nousee ihan uudelle tasolle, kun itsekin näkee ettei se ole mitään lomaa.
Kuitenkin siitä oman naisen ulkonäöstä jaksetaan valittaa.