Koulut tasojen mukaan. Älykkyystestit, jaottelu. Mitä mieltä?

Kuulostaa hyvältä mutta suomeen 70-luvulla DDR:stä kopsattu koulujärjestelmä ei just noita halunnut vaan kaikki piti tasapäistää (sen luokan tyhmimmän oppimisvauhtiin). DDR:ssä itsessään toki nerot sai erikoisopetusta...

Muuallahan lahjakkaimmille on ollut erikoisluokkia ja jopa koulujakin. Suomessakin on noita nykyään. 

Eli tässäkin oli taas kyse jonkun entisen koulukiusatun fantasiasta, eikä mistään muusta. Menkää sinne terapiaan itkemään, ette te minnekään kuplaan tule piiloon ikinä pääsemään. BAD BOYS AND GIRLS ARE OUT THERE!

Vierailija kirjoitti:

Suomen menestys on perustunut aika lailla siihen, että tällaisia tasoeroja ei tehdä, vaan lähdetään siitä, että pienen köyhän kansan kannattaa panostaa saman verran kaikkiin yksilöihin. Tämän vuoksi suomalainen koulu on ollut aikamoinen menestystarina ja ollaan muutenkin pieneksi maaksi pärjätty aivan älyttömän hyvin.

Suomessa on ollut käytössä myös älykkyystestejä kuvaamallasi tavalla, niistä on luovuttu, koska niistä oli enemmän hyötyä kuin haittaa. Isäni, joka myöhemmin testautti äo:nsa mensan tasoiseksi luokiteltiin toivottamaksi tapaukseksi kouluaikaisessa älykkyystestissä, ja hän joutui vaihtamaan toiselle paikkakunnalle päästäkseen lukioon.

Yleisesti ottaen "älykkyystestit" (myös Mensan) ovat aika avuttomia mittareita tällaisessa väestön seulonnassa. Jos joku saa siitä iloa, että johonkin Mensaan kuuluu, niin siitä vaan, mutta ns. "heikompaa ainesta" näillä testeillä ei saa lähteä karsimaan, koska siinä tapahtuu oikeusmurhia.

Väestön jakamisesta älykkäisiin ja vähemmän älykkäisiin tulee myös äkkiä mieleen parikin juttua, joita esim. Saksassa tapahtui tuossa 30-40 -luvuilla.

Suomen koululaitos on menestystarina sillä tasolla että suunnilleen kaikki oppii lukemaan ja laskemaan. Sen tason jälkeen kilpailevat länsimaat menee oppimistasossa ohi kiihtyvällä tahdilla kun suomi paistattelee niiden pisojensa kanssa ja kaikki oppii just yhtä nopeasti kuin luokan hitain. Tai nykyään ei kait sitäkään kun nuo on antaneet adhd-jonneille ja jonnille vallan määritellä opiskelurauha tunnilla ja opettajalle ei mitään valtaa heittää noita pihalle häiritsemästä. 

Vierailija kirjoitti:

Suomen menestys on perustunut aika lailla siihen, että tällaisia tasoeroja ei tehdä, vaan lähdetään siitä, että pienen köyhän kansan kannattaa panostaa saman verran kaikkiin yksilöihin. Tämän vuoksi suomalainen koulu on ollut aikamoinen menestystarina ja ollaan muutenkin pieneksi maaksi pärjätty aivan älyttömän hyvin.

Suomessa on ollut käytössä myös älykkyystestejä kuvaamallasi tavalla, niistä on luovuttu, koska niistä oli enemmän hyötyä kuin haittaa. Isäni, joka myöhemmin testautti äo:nsa mensan tasoiseksi luokiteltiin toivottamaksi tapaukseksi kouluaikaisessa älykkyystestissä, ja hän joutui vaihtamaan toiselle paikkakunnalle päästäkseen lukioon.

Yleisesti ottaen "älykkyystestit" (myös Mensan) ovat aika avuttomia mittareita tällaisessa väestön seulonnassa. Jos joku saa siitä iloa, että johonkin Mensaan kuuluu, niin siitä vaan, mutta ns. "heikompaa ainesta" näillä testeillä ei saa lähteä karsimaan, koska siinä tapahtuu oikeusmurhia.

Väestön jakamisesta älykkäisiin ja vähemmän älykkäisiin tulee myös äkkiä mieleen parikin juttua, joita esim. Saksassa tapahtui tuossa 30-40 -luvuilla.

Menestys ei synny suuresta määrästä keskinkertaisuutta vaan siitä, että terävin huippu on oikeasti huippua. Tasapäistävät rakenteet pitää purkaa lahjakkaiden ja motivoituneiden lasten tieltä, jotta voidaan saada uusi Nokia.

Vaikka olisi miten älykäs, siitä ei valitettavasti ole kovin paljon apua jos ei ole motivaatiota avata ainuttakaan kirjaa.

Menestys olisi parempi mittari, mutta erityisesti niille tyhmille epäreilua, hehän istuisivat siellä häirikköjen kanssa, vaikka itse olisivat hyväkäytöksisiä, ehkä jopa ahkeria, eivätkä saisi mahdollisuutta käyttää sitä vähäistäkään potentiaaliaan. Kehtaako joku oikeasti tunnustaa haluavansa tällaisen yhteiskunnan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomen menestys on perustunut aika lailla siihen, että tällaisia tasoeroja ei tehdä, vaan lähdetään siitä, että pienen köyhän kansan kannattaa panostaa saman verran kaikkiin yksilöihin. Tämän vuoksi suomalainen koulu on ollut aikamoinen menestystarina ja ollaan muutenkin pieneksi maaksi pärjätty aivan älyttömän hyvin.

Suomessa on ollut käytössä myös älykkyystestejä kuvaamallasi tavalla, niistä on luovuttu, koska niistä oli enemmän hyötyä kuin haittaa. Isäni, joka myöhemmin testautti äo:nsa mensan tasoiseksi luokiteltiin toivottamaksi tapaukseksi kouluaikaisessa älykkyystestissä, ja hän joutui vaihtamaan toiselle paikkakunnalle päästäkseen lukioon.

Yleisesti ottaen "älykkyystestit" (myös Mensan) ovat aika avuttomia mittareita tällaisessa väestön seulonnassa. Jos joku saa siitä iloa, että johonkin Mensaan kuuluu, niin siitä vaan, mutta ns. "heikompaa ainesta" näillä testeillä ei saa lähteä karsimaan, koska siinä tapahtuu oikeusmurhia.

Väestön jakamisesta älykkäisiin ja vähemmän älykkäisiin tulee myös äkkiä mieleen parikin juttua, joita esim. Saksassa tapahtui tuossa 30-40 -luvuilla.

Menestys ei synny suuresta määrästä keskinkertaisuutta vaan siitä, että terävin huippu on oikeasti huippua. Tasapäistävät rakenteet pitää purkaa lahjakkaiden ja motivoituneiden lasten tieltä, jotta voidaan saada uusi Nokia.

Minä kirjoitin melkoisen ällärivin aikanaan, vaikka itse sanonkin, ja pääsin yliopistoon koulutusohjelmaan, johon silloin oli rima erityisen korkealla.

Jännittävää oli se, että opiskelukavereissani ei ollut lainkaan näitä Sykin tai Ressun kasvatteja, vaan useimmat olivat pikkukaupunkien lukioiden parhaita. Siitä syystä, että siellä oli ja on edelleen moninkertainen volyymi johonkin Sykiin verrattuna.

Eli tarvitaan leveä kärki, jotta siitä saadaan irrotettua terävin kärki. Vähän sama juttu kuin että kummalla tavalla saadaan pitkällä aikavälillä parempi jalkapallomaajoukkue: siten että valitaan tietyn ikäluokan 50 parasta junioria valmennukseen vai siten että valitaan tietyn ikäluokan 5000 parasta junioria valmennukseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No SYK Helsinki toimii melkein noin🤔

Sisäänpääsykokeet kakkosella ja oppilasaines sen mukaista. Melkein kaikki lapseni kaverit kirjoittivat vähintään 2 laudaturia eli jo se kertoo jotain.

Loistava koulu, suosittelen.

Oikeasti loistavia kouluja ovat minun nähdäkseni ne lukiot, joilla ei ole lainkaan sisäänpääsyrajoja, ja joista silti kirjoitetaan hyvin arvosanoin.

Sellainen ei kerro itse asiassa lukiosta mitään. Eniten vaikuttaa oppilas itse. Lahjakas oppilas saa yhtä hyvät tulokset "huonommassakin" lukiossa ja toisinpäin: jos kuka vaan pääsisi ns. eliittilukioon, oppimistulokset koulussa laskisivat. Hyvät saisivat edelleen hyvät arvosanat, mutta huonommalla todistuksella tullut ei taianomaisesti alkaisi saada parempia numeroita, ellei alkaisi merkittävästi enemmän panostaa koulunäyntiin.

Kyse ei ole koulusta, vaan yksilöstä. Kaikki suomalaiset lukiot ovat opettajien rittävän korkean koulutuksen vuoksi tarpeeksi laadukkaita kouluja. Oppilaiden hakeutuminen kouluihin muodostaa ne maine- ja tasoerot.

Aivan oikein. Eli niin sanotut eliittikoulut ovat turhia paitsi ehkä egon pönkittäjinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomen menestys on perustunut aika lailla siihen, että tällaisia tasoeroja ei tehdä, vaan lähdetään siitä, että pienen köyhän kansan kannattaa panostaa saman verran kaikkiin yksilöihin. Tämän vuoksi suomalainen koulu on ollut aikamoinen menestystarina ja ollaan muutenkin pieneksi maaksi pärjätty aivan älyttömän hyvin.

Suomessa on ollut käytössä myös älykkyystestejä kuvaamallasi tavalla, niistä on luovuttu, koska niistä oli enemmän hyötyä kuin haittaa. Isäni, joka myöhemmin testautti äo:nsa mensan tasoiseksi luokiteltiin toivottamaksi tapaukseksi kouluaikaisessa älykkyystestissä, ja hän joutui vaihtamaan toiselle paikkakunnalle päästäkseen lukioon.

Yleisesti ottaen "älykkyystestit" (myös Mensan) ovat aika avuttomia mittareita tällaisessa väestön seulonnassa. Jos joku saa siitä iloa, että johonkin Mensaan kuuluu, niin siitä vaan, mutta ns. "heikompaa ainesta" näillä testeillä ei saa lähteä karsimaan, koska siinä tapahtuu oikeusmurhia.

Väestön jakamisesta älykkäisiin ja vähemmän älykkäisiin tulee myös äkkiä mieleen parikin juttua, joita esim. Saksassa tapahtui tuossa 30-40 -luvuilla.

Menestys ei synny suuresta määrästä keskinkertaisuutta vaan siitä, että terävin huippu on oikeasti huippua. Tasapäistävät rakenteet pitää purkaa lahjakkaiden ja motivoituneiden lasten tieltä, jotta voidaan saada uusi Nokia.

Minä kirjoitin melkoisen ällärivin aikanaan, vaikka itse sanonkin, ja pääsin yliopistoon koulutusohjelmaan, johon silloin oli rima erityisen korkealla.

Jännittävää oli se, että opiskelukavereissani ei ollut lainkaan näitä Sykin tai Ressun kasvatteja, vaan useimmat olivat pikkukaupunkien lukioiden parhaita. Siitä syystä, että siellä oli ja on edelleen moninkertainen volyymi johonkin Sykiin verrattuna.

Eli tarvitaan leveä kärki, jotta siitä saadaan irrotettua terävin kärki. Vähän sama juttu kuin että kummalla tavalla saadaan pitkällä aikavälillä parempi jalkapallomaajoukkue: siten että valitaan tietyn ikäluokan 50 parasta junioria valmennukseen vai siten että valitaan tietyn ikäluokan 5000 parasta junioria valmennukseen?

Harrastin muksuna jalkapalloa ja naurahdin ajatukselle, että meillä olisi joukkueessa joku käyttäytynyt samalla tavalla miten luokan pahimmat jonnet käyttäytyvät koulussa. Joukkueessa kaikki osasivat pelata jonkin verran, kukaan ei vaatinut lisähuomiota erityisyydellään eikä kukaan haistatellut valmentajalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomen menestys on perustunut aika lailla siihen, että tällaisia tasoeroja ei tehdä, vaan lähdetään siitä, että pienen köyhän kansan kannattaa panostaa saman verran kaikkiin yksilöihin. Tämän vuoksi suomalainen koulu on ollut aikamoinen menestystarina ja ollaan muutenkin pieneksi maaksi pärjätty aivan älyttömän hyvin.

Suomessa on ollut käytössä myös älykkyystestejä kuvaamallasi tavalla, niistä on luovuttu, koska niistä oli enemmän hyötyä kuin haittaa. Isäni, joka myöhemmin testautti äo:nsa mensan tasoiseksi luokiteltiin toivottamaksi tapaukseksi kouluaikaisessa älykkyystestissä, ja hän joutui vaihtamaan toiselle paikkakunnalle päästäkseen lukioon.

Yleisesti ottaen "älykkyystestit" (myös Mensan) ovat aika avuttomia mittareita tällaisessa väestön seulonnassa. Jos joku saa siitä iloa, että johonkin Mensaan kuuluu, niin siitä vaan, mutta ns. "heikompaa ainesta" näillä testeillä ei saa lähteä karsimaan, koska siinä tapahtuu oikeusmurhia.

Väestön jakamisesta älykkäisiin ja vähemmän älykkäisiin tulee myös äkkiä mieleen parikin juttua, joita esim. Saksassa tapahtui tuossa 30-40 -luvuilla.

Menestys ei synny suuresta määrästä keskinkertaisuutta vaan siitä, että terävin huippu on oikeasti huippua. Tasapäistävät rakenteet pitää purkaa lahjakkaiden ja motivoituneiden lasten tieltä, jotta voidaan saada uusi Nokia.

Minä kirjoitin melkoisen ällärivin aikanaan, vaikka itse sanonkin, ja pääsin yliopistoon koulutusohjelmaan, johon silloin oli rima erityisen korkealla.

Jännittävää oli se, että opiskelukavereissani ei ollut lainkaan näitä Sykin tai Ressun kasvatteja, vaan useimmat olivat pikkukaupunkien lukioiden parhaita. Siitä syystä, että siellä oli ja on edelleen moninkertainen volyymi johonkin Sykiin verrattuna.

Eli tarvitaan leveä kärki, jotta siitä saadaan irrotettua terävin kärki. Vähän sama juttu kuin että kummalla tavalla saadaan pitkällä aikavälillä parempi jalkapallomaajoukkue: siten että valitaan tietyn ikäluokan 50 parasta junioria valmennukseen vai siten että valitaan tietyn ikäluokan 5000 parasta junioria valmennukseen?

Harrastin muksuna jalkapalloa ja naurahdin ajatukselle, että meillä olisi joukkueessa joku käyttäytynyt samalla tavalla miten luokan pahimmat jonnet käyttäytyvät koulussa. Joukkueessa kaikki osasivat pelata jonkin verran, kukaan ei vaatinut lisähuomiota erityisyydellään eikä kukaan haistatellut valmentajalle.

Sinulta nyt meni pointti hieman ohi.

Ennen oli tapana perustaa tällaiset päätökset yhteiskunnassa tieteeseen nimeltään sosiologia. Viimeiset vuosikymmenet on ollut tapana perustaa kaikki päätökset kauppatieteeseen. Tämän vei ehkä pisimmälle koskaan edellinen hallituksemme.

Kyse on ihan siitä, että mitkä meidän perusarvomme ovat. Onko kivempi nauttia sellaisesta hyvinvoinnista, jossa pidetään kaikki mukana ja kaikilla on hyvät mahdollisuudet pärjätä, mikä aiheuttaa yleisesti ottaen rauhaa ja turvallisuutta yhteiskunnassa. Vai onko parempi panostaa kapeaan huippuun ja lähteä edistämään yhteiskunnan asioita sitä kautta, että eliitti pärjää? Silloin hyvinvointierot kasvavat, ja yhteiskunta on rauhattomampi ja turvattomampi, ja toisille käy myös tosi huonosti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomen menestys on perustunut aika lailla siihen, että tällaisia tasoeroja ei tehdä, vaan lähdetään siitä, että pienen köyhän kansan kannattaa panostaa saman verran kaikkiin yksilöihin. Tämän vuoksi suomalainen koulu on ollut aikamoinen menestystarina ja ollaan muutenkin pieneksi maaksi pärjätty aivan älyttömän hyvin.

Suomessa on ollut käytössä myös älykkyystestejä kuvaamallasi tavalla, niistä on luovuttu, koska niistä oli enemmän hyötyä kuin haittaa. Isäni, joka myöhemmin testautti äo:nsa mensan tasoiseksi luokiteltiin toivottamaksi tapaukseksi kouluaikaisessa älykkyystestissä, ja hän joutui vaihtamaan toiselle paikkakunnalle päästäkseen lukioon.

Yleisesti ottaen "älykkyystestit" (myös Mensan) ovat aika avuttomia mittareita tällaisessa väestön seulonnassa. Jos joku saa siitä iloa, että johonkin Mensaan kuuluu, niin siitä vaan, mutta ns. "heikompaa ainesta" näillä testeillä ei saa lähteä karsimaan, koska siinä tapahtuu oikeusmurhia.

Väestön jakamisesta älykkäisiin ja vähemmän älykkäisiin tulee myös äkkiä mieleen parikin juttua, joita esim. Saksassa tapahtui tuossa 30-40 -luvuilla.

Suomen koululaitos on menestystarina sillä tasolla että suunnilleen kaikki oppii lukemaan ja laskemaan. Sen tason jälkeen kilpailevat länsimaat menee oppimistasossa ohi kiihtyvällä tahdilla kun suomi paistattelee niiden pisojensa kanssa ja kaikki oppii just yhtä nopeasti kuin luokan hitain. Tai nykyään ei kait sitäkään kun nuo on antaneet adhd-jonneille ja jonnille vallan määritellä opiskelurauha tunnilla ja opettajalle ei mitään valtaa heittää noita pihalle häiritsemästä. 

Niin toihan ei siis pidä alkuunkaan paikkaansa.

Se on kyllä totta, että viime vuosikymmeninä koulutuksen ja varhaiskasvatuksen taso on huonontunut merkittävästi, koska systeemiä on poliittisella tahdolla rapautettu. On nimenomaan haluttu pistää rahaa bisnekseen ja sinne terävään kärkeen. Tokihan se sitten kouluissa näkyy levottomuutena ja korkeakouluissa huononevina oppimistuloksina, kun ei ole varaa opettaa kunnolla.

Ei voi ensin ottaa rahaa pois tasa-arvoiselta systeemiltä ja sitten todeta että paska systeemi, otetaan loputkin pois.

Hmm. Mielestäni suurin ongelma ei ole tasoryhmät/niiden puute, vaan käytöshäiriöiset. Muutama perseilijä per luokka riittää tuhoamaan muiden motivaation koulutyöhön. Suomessa pitäisi mennä ajassa taaksepäin, ja ottaa käyttöön häiriköiden poistaminen luokasta. Ei niille ennenkään mitään siellä käytävässä tapahtunut, en ymmärrä miksi sinne ei voi passittaa nykyäänkin. Samoin yläasteella eräs ope lukitsi luokanoven kun kello oli tasan; poissaolomerkintä pamahti jokaiselle, joka ei ehtinyt tunnille. Kummasti alkoi näkymään luokkalaisia ajoissa tunnilla. :)

Vierailija kirjoitti:

Hmm. Mielestäni suurin ongelma ei ole tasoryhmät/niiden puute, vaan käytöshäiriöiset. Muutama perseilijä per luokka riittää tuhoamaan muiden motivaation koulutyöhön. Suomessa pitäisi mennä ajassa taaksepäin, ja ottaa käyttöön häiriköiden poistaminen luokasta. Ei niille ennenkään mitään siellä käytävässä tapahtunut, en ymmärrä miksi sinne ei voi passittaa nykyäänkin. Samoin yläasteella eräs ope lukitsi luokanoven kun kello oli tasan; poissaolomerkintä pamahti jokaiselle, joka ei ehtinyt tunnille. Kummasti alkoi näkymään luokkalaisia ajoissa tunnilla. :)

Miten opesi huolehti ulkopuolelle jääneiden valvonnan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei niitä tasoja tarvitsisi äo:n perusteella tehdä vaan esim. ala-asteen koulumenestyksen.

Miksi jo silloin tukittaisiin osan tie?

Nykyisin opitaan huomattavasti vähemmän esim. matematiikkaa. Osalle yläkoulun matematiikka on älyttömän helppoa, osalle taas älyttömän vaikeaa. Yksi opettaja on vavstuussa koko luokasta, eriyttäminen ylöspäin on vain sanahelinää, joka ei toteudu. Oppilaan eriyttäminen alaspäin kyllä toteutuu.

Jaon voisi tehdä myös oppimistyylien mukaisesti, esimerkiksi ne oppilaat, jotka hyötyvät ryhmätyöskentelystä yhdelle luokalle ja opettajan puheesta oppivat toiselle jne. Jako voitaisiin tehdä myös persoonallisuuspirteiden mukaan, esimerkiksi ekstrovertit yhdelle ja introvertit toiselle luokalle. Älykkyys ei ole suinkaan ainoa, minkä perusteella eri oppimisryhmiä voisi jakaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomen menestys on perustunut aika lailla siihen, että tällaisia tasoeroja ei tehdä, vaan lähdetään siitä, että pienen köyhän kansan kannattaa panostaa saman verran kaikkiin yksilöihin. Tämän vuoksi suomalainen koulu on ollut aikamoinen menestystarina ja ollaan muutenkin pieneksi maaksi pärjätty aivan älyttömän hyvin.

Suomessa on ollut käytössä myös älykkyystestejä kuvaamallasi tavalla, niistä on luovuttu, koska niistä oli enemmän hyötyä kuin haittaa. Isäni, joka myöhemmin testautti äo:nsa mensan tasoiseksi luokiteltiin toivottamaksi tapaukseksi kouluaikaisessa älykkyystestissä, ja hän joutui vaihtamaan toiselle paikkakunnalle päästäkseen lukioon.

Yleisesti ottaen "älykkyystestit" (myös Mensan) ovat aika avuttomia mittareita tällaisessa väestön seulonnassa. Jos joku saa siitä iloa, että johonkin Mensaan kuuluu, niin siitä vaan, mutta ns. "heikompaa ainesta" näillä testeillä ei saa lähteä karsimaan, koska siinä tapahtuu oikeusmurhia.

Väestön jakamisesta älykkäisiin ja vähemmän älykkäisiin tulee myös äkkiä mieleen parikin juttua, joita esim. Saksassa tapahtui tuossa 30-40 -luvuilla.

Menestys ei synny suuresta määrästä keskinkertaisuutta vaan siitä, että terävin huippu on oikeasti huippua. Tasapäistävät rakenteet pitää purkaa lahjakkaiden ja motivoituneiden lasten tieltä, jotta voidaan saada uusi Nokia.

Minä kirjoitin melkoisen ällärivin aikanaan, vaikka itse sanonkin, ja pääsin yliopistoon koulutusohjelmaan, johon silloin oli rima erityisen korkealla.

Jännittävää oli se, että opiskelukavereissani ei ollut lainkaan näitä Sykin tai Ressun kasvatteja, vaan useimmat olivat pikkukaupunkien lukioiden parhaita. Siitä syystä, että siellä oli ja on edelleen moninkertainen volyymi johonkin Sykiin verrattuna.

Eli tarvitaan leveä kärki, jotta siitä saadaan irrotettua terävin kärki. Vähän sama juttu kuin että kummalla tavalla saadaan pitkällä aikavälillä parempi jalkapallomaajoukkue: siten että valitaan tietyn ikäluokan 50 parasta junioria valmennukseen vai siten että valitaan tietyn ikäluokan 5000 parasta junioria valmennukseen?

Harrastin muksuna jalkapalloa ja naurahdin ajatukselle, että meillä olisi joukkueessa joku käyttäytynyt samalla tavalla miten luokan pahimmat jonnet käyttäytyvät koulussa. Joukkueessa kaikki osasivat pelata jonkin verran, kukaan ei vaatinut lisähuomiota erityisyydellään eikä kukaan haistatellut valmentajalle.

Lapsen luokan pahimmat jonnet harrastivat jääkiekkoa. Häiriköivät tunnilla jatkuvasti, luokka rauhottui kun yläkoulun puolella eivät enää päässeet samalle luokalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei niitä tasoja tarvitsisi äo:n perusteella tehdä vaan esim. ala-asteen koulumenestyksen.

Miksi jo silloin tukittaisiin osan tie?

Nykyisin opitaan huomattavasti vähemmän esim. matematiikkaa. Osalle yläkoulun matematiikka on älyttömän helppoa, osalle taas älyttömän vaikeaa. Yksi opettaja on vavstuussa koko luokasta, eriyttäminen ylöspäin on vain sanahelinää, joka ei toteudu. Oppilaan eriyttäminen alaspäin kyllä toteutuu.

Mun lapseni on vasta alakoulussa, mutta ylöspäin eriytyminen on kyllä toiminut joka vuosi. Lapseni on saanut kokonaisia lisätehtäväkirjoja matematiikasta, toisin kuin minä itse aikanani.

Minä menin kymmenvuotiaana kansakoulusta oppikoulun ensimmäiselle ja yksitoistavuotiaana peruskoulun kuudennelle luokalle eli pääsin näkemään koulujärjestelmän muuttumisen aitiopaikalta.

Jako oppikouluun ja kansalaiskouluun (eräänlainen ammattikouluun valmistava koulu) oli hyvin selvä: terävät edelliseen ja muut jälkimmäiseen. Nykyisin tuo olisi julmaa, mutta noihin aikoihin ei lukioon ja korkeakouluihin pääsemisestä edes haaveiltu, jollei lukupäätä ollut. Minä muistan sen, että oppikoulussa oli itsestään selvä kuri ja opiskelurauha. Oppikoulussa maksettiin ruoka, kirjat, kynät ja kaikki muu itse, joten meillä kakaroilla oli siitäkin puolesta velvollisuus suoriutua hyvin vanhempiemme silmissä. Minä viihdyin oppikoulussa oikein hyvin - siellä oltiin oppimassa, ei päivähoidossa.

Oppikoulussani oli seitsemisensataa oppilasta. Kun toisen vuoden syksyllä muututtiin peruskouluksi, jako teräviin ja muihin muutettiin maantieteelliseksi niin, että kaksi valtavaa oppilaitosta järjesteli oppilaat uudelleen näiden asuinpaikan mukaan. Siinä sitä oltiin huulet pyöreinä, kun kaksi tavoitteiltaan ja tottumuksiltaan perin erilaista varhaisteinilaumaa yritettiin sulloa samaan muottiin. Koulunkäynti muuttui leikkimiseksi sitä mukaa, kun vanhojen oppikoulunopettajien puhti loppui ja he antoivat periksi sille, että opetusta ei voinut enää antaa tasapuolisesti, vaan sekä nopeimmat että hitaimmat oli jätettävä oman onnensa nojaan. Noihin aikoihin lukioissa sentään pidettiin huolta siitä, että luku-, kirjoitus- ja kielitaidottomilla ei ollut niihin mitään asiaa.

Oppilaan muistikuvieni perusteella pidän tasoryhmiä erittäin hyvänä ratkaisuna. Paras ratkaisu olisi oppi- ja kansalaiskoulujärjestelmä, jossa annettaisiin poikkeustapausten vaihtaa koulua suuntaan tai toiseen, jos tarvetta ilmenisi.

Kolmenkymmenen opettajana viettämäni vuoden perusteella olen samaa mieltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei niitä tasoja tarvitsisi äo:n perusteella tehdä vaan esim. ala-asteen koulumenestyksen.

Miksi jo silloin tukittaisiin osan tie?

Nykyisin opitaan huomattavasti vähemmän esim. matematiikkaa. Osalle yläkoulun matematiikka on älyttömän helppoa, osalle taas älyttömän vaikeaa. Yksi opettaja on vavstuussa koko luokasta, eriyttäminen ylöspäin on vain sanahelinää, joka ei toteudu. Oppilaan eriyttäminen alaspäin kyllä toteutuu.

Mun lapseni on vasta alakoulussa, mutta ylöspäin eriytyminen on kyllä toiminut joka vuosi. Lapseni on saanut kokonaisia lisätehtäväkirjoja matematiikasta, toisin kuin minä itse aikanani.

Meillä ei ole ollut lisätehtäväkirjoja. Joskus oli monisteita, jossa laskettiin vain lisää samoja tehtäviä, joita oppikirjassa oli. Tai sitten oli ihan uudentyyppisiä lisätehtäviä, joita ei opetettu tai ohjattu yhtään, aika meni niiden kanssa jotka tippuivat perusopetuksesta.

Vierailija kirjoitti:

Huono idea ja sellaiseksi todistettu. Ensinnäkin älykkyystestit eivät ennusta tarpeeksi hyvin ihmisen potentiaalia tulevaisuudessa. Olen itse hyvä esimerkki siitä, että alakouluikäisenä keskinkertainen voi tulevaisuudessa hyvinkin osoittautua poikkeuksellisen älykkääksi (sillai akateemisessa ja matemaattisessa mielessä). Mulla oli alakoulussa seiskan keskiarvo. Nykyään olen professori. Ihan tosi. Kollegoina on myös ihmisiä, jotka ei koskaan käyneet lukiota tai pääsivät sinne vasta kymppiluokan jälkeen.

Samassa yhteydessä voi myös päätellä, että älykästäkään opiskelu ei aina kiiinnosta, eikä älykkyys kerro mitään siitä, miten innokas on antamaan mille työrauhaa.pikemminkin monet meistä olivat häiriköitä. Eikä vain siksi, että koulussa oli ”liian helppoa” vaan ylipäänsä levottoman luonteen, adhd-piirteiden, ja jotkut ihan k-päisyyden vuoksi.

Ihmisten teitä eteenpäin ei koskaan pitäisi sulkea. Se on väärin ja kansantaloudellisesti kannattamatonta.

Kuinkahan mahtaa käydä tänäpäivänä peruskoulun seiskan oppilaan tie professoriksi?

YO-kirjoituksista voi odottaa B:n luokkaa olevia tuloksia, mikäli lukioon onnistuu pääsemään.