Koulut tasojen mukaan. Älykkyystestit, jaottelu. Mitä mieltä?

Mielestäni lahjakkaimmille pitäisi olla tarjolla lisämateriaaleja mitä täytellä oman mielenkiinnon ja ehtimisen mukaan, isommissa kaupungeissa innostavaa kerhotoimintaa mikä syventäisi aiheen x osaamista. Pahimmille häiriköille tukea. Suomen kokoisessa maassa ei oikein ole resursseja muuhun.

Alakoululaisena olin muita luokkalaisiani parempi matematiikassa ja kun olin kaikki lisätehtävätkin tehnyt sain vain pyöritellä peukaloita. Olisin varmasti tarttunut lisämateriaaleihin jos sellaisia olisi ollut saatavilla.

Viimeistään lukiossa pääsee oman tasoitten seuraan kun hakee yli 9 ka:n lukioon. No tämä karrikoiden. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä menin kymmenvuotiaana kansakoulusta oppikoulun ensimmäiselle ja yksitoistavuotiaana peruskoulun kuudennelle luokalle eli pääsin näkemään koulujärjestelmän muuttumisen aitiopaikalta.

Jako oppikouluun ja kansalaiskouluun (eräänlainen ammattikouluun valmistava koulu) oli hyvin selvä: terävät edelliseen ja muut jälkimmäiseen. Nykyisin tuo olisi julmaa, mutta noihin aikoihin ei lukioon ja korkeakouluihin pääsemisestä edes haaveiltu, jollei lukupäätä ollut. Minä muistan sen, että oppikoulussa oli itsestään selvä kuri ja opiskelurauha. Oppikoulussa maksettiin ruoka, kirjat, kynät ja kaikki muu itse, joten meillä kakaroilla oli siitäkin puolesta velvollisuus suoriutua hyvin vanhempiemme silmissä. Minä viihdyin oppikoulussa oikein hyvin - siellä oltiin oppimassa, ei päivähoidossa.

Oppikoulussani oli seitsemisensataa oppilasta. Kun toisen vuoden syksyllä muututtiin peruskouluksi, jako teräviin ja muihin muutettiin maantieteelliseksi niin, että kaksi valtavaa oppilaitosta järjesteli oppilaat uudelleen näiden asuinpaikan mukaan. Siinä sitä oltiin huulet pyöreinä, kun kaksi tavoitteiltaan ja tottumuksiltaan perin erilaista varhaisteinilaumaa yritettiin sulloa samaan muottiin. Koulunkäynti muuttui leikkimiseksi sitä mukaa, kun vanhojen oppikoulunopettajien puhti loppui ja he antoivat periksi sille, että opetusta ei voinut enää antaa tasapuolisesti, vaan sekä nopeimmat että hitaimmat oli jätettävä oman onnensa nojaan. Noihin aikoihin lukioissa sentään pidettiin huolta siitä, että luku-, kirjoitus- ja kielitaidottomilla ei ollut niihin mitään asiaa.

Oppilaan muistikuvieni perusteella pidän tasoryhmiä erittäin hyvänä ratkaisuna. Paras ratkaisu olisi oppi- ja kansalaiskoulujärjestelmä, jossa annettaisiin poikkeustapausten vaihtaa koulua suuntaan tai toiseen, jos tarvetta ilmenisi.

Kolmenkymmenen opettajana viettämäni vuoden perusteella olen samaa mieltä.

Kiva, että viihdyit oppikoulussa. Minun isältäni jäi lukio väliin rahanpuutteen vuoksi ja äidiltäni koko oppikoulu siksi, ettei hänen kotiinsa vielä tuolloin vienyt tietä. Itse sain käydä peruskoulun, minusta tuli monen laudaturin ylioppilas ja maisteri.

Mielelläsi varmasti ajattelet, että äly oli se mikä erotti teidät muista. Mutta kyllä se oli myös perhetausta. Hyvin kaikenkarvaisesta porukasta leivottiin ylioppilaita riittävän monen tuplauksen kautta, ja samainen porukka passitettiin yliopiston kautta hyviin eläkevirkoihin. Ymmärrän kyllä miksi haikailet noita aikoja, mutta peruskoulu oli välttämätön uudistus, ja toi todelliset lahjakkuudet esiin perhetaustoista riippumatta.

Älä nyt uhriudu muiden puolesta. Minun isälläni oli älyä, mutta hän oli niin köyhästä perheestä, ettei hänellä ei ollut mitään mahdollisuuksia lähteä oppikouluun. Hän oli kuitenkin hyvin sitkeä ja hankki itselleen kolme opistotasoista tutkintoa ja etenemismahdollisuudet kokopäivätyönsä ohella, opiskelemalla öisin. Äitini opintie jäi kansakouluun, kunnes hän lapset kasvatettuaan opiskeli itselleen ammatin ja perusti yrityksen. Heillä oli sekä älyä että sitkeyttä. Rahaa ei minun kouluaikoinanikaan ollut tuhlattavaksi, mutta meistä lapsista jokainen sai lähteä siihen kouluun, johon halusi; peruskouluunhan meistä jokainen lopulta päätyi, vanhinkin kolmeksi vuodeksi.

Peruskoulu voidaan säilyttää, mutta sitä on ehdottomasti muutettava monilta osin. Tasokurssien palauttaminen on ensimmäinen välttämätön uudistus. Koulukurin ja koulun henkilökunnan auktoriteetin palauttaminen olisi tietysti kaiken perusta, mutta siihen ei ilmeisesti enää ole paluuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aiheuttaisi liikaa kiusallisia kysymyksiä.

Ai keneltä, naapureilta ja sukulaisiltako? Että missä koulussa on? Mitä väliä?

Vihervasemmistolle. Kun katsoo Tatu Vanhasen ÄO tutkimusta ja maailmankarttaa. Niin esim ÄO 70-80 mikä vastaa hmm pikkulasta, niin mitkä maat kyseessä? Niinpä. Jätänkin tämän tähän.

Muuten hyvä idea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä menin kymmenvuotiaana kansakoulusta oppikoulun ensimmäiselle ja yksitoistavuotiaana peruskoulun kuudennelle luokalle eli pääsin näkemään koulujärjestelmän muuttumisen aitiopaikalta.

Jako oppikouluun ja kansalaiskouluun (eräänlainen ammattikouluun valmistava koulu) oli hyvin selvä: terävät edelliseen ja muut jälkimmäiseen. Nykyisin tuo olisi julmaa, mutta noihin aikoihin ei lukioon ja korkeakouluihin pääsemisestä edes haaveiltu, jollei lukupäätä ollut. Minä muistan sen, että oppikoulussa oli itsestään selvä kuri ja opiskelurauha. Oppikoulussa maksettiin ruoka, kirjat, kynät ja kaikki muu itse, joten meillä kakaroilla oli siitäkin puolesta velvollisuus suoriutua hyvin vanhempiemme silmissä. Minä viihdyin oppikoulussa oikein hyvin - siellä oltiin oppimassa, ei päivähoidossa.

Oppikoulussani oli seitsemisensataa oppilasta. Kun toisen vuoden syksyllä muututtiin peruskouluksi, jako teräviin ja muihin muutettiin maantieteelliseksi niin, että kaksi valtavaa oppilaitosta järjesteli oppilaat uudelleen näiden asuinpaikan mukaan. Siinä sitä oltiin huulet pyöreinä, kun kaksi tavoitteiltaan ja tottumuksiltaan perin erilaista varhaisteinilaumaa yritettiin sulloa samaan muottiin. Koulunkäynti muuttui leikkimiseksi sitä mukaa, kun vanhojen oppikoulunopettajien puhti loppui ja he antoivat periksi sille, että opetusta ei voinut enää antaa tasapuolisesti, vaan sekä nopeimmat että hitaimmat oli jätettävä oman onnensa nojaan. Noihin aikoihin lukioissa sentään pidettiin huolta siitä, että luku-, kirjoitus- ja kielitaidottomilla ei ollut niihin mitään asiaa.

Oppilaan muistikuvieni perusteella pidän tasoryhmiä erittäin hyvänä ratkaisuna. Paras ratkaisu olisi oppi- ja kansalaiskoulujärjestelmä, jossa annettaisiin poikkeustapausten vaihtaa koulua suuntaan tai toiseen, jos tarvetta ilmenisi.

Kolmenkymmenen opettajana viettämäni vuoden perusteella olen samaa mieltä.

Kiva, että viihdyit oppikoulussa. Minun isältäni jäi lukio väliin rahanpuutteen vuoksi ja äidiltäni koko oppikoulu siksi, ettei hänen kotiinsa vielä tuolloin vienyt tietä. Itse sain käydä peruskoulun, minusta tuli monen laudaturin ylioppilas ja maisteri.

Mielelläsi varmasti ajattelet, että äly oli se mikä erotti teidät muista. Mutta kyllä se oli myös perhetausta. Hyvin kaikenkarvaisesta porukasta leivottiin ylioppilaita riittävän monen tuplauksen kautta, ja samainen porukka passitettiin yliopiston kautta hyviin eläkevirkoihin. Ymmärrän kyllä miksi haikailet noita aikoja, mutta peruskoulu oli välttämätön uudistus, ja toi todelliset lahjakkuudet esiin perhetaustoista riippumatta.

Ei peruskoulun tasokursseilla kenenkään tulotasoja tarkasteltu. Harmi, että niistä luovuttiin.

Mikä harmi? Parhaat oppimistulokset saavutettiin 1970-luvun lopulla syntyneiden keskuudessa. Heillä ei ollut enää tasokursseja, mutta opetusresurssit olivat paremmat kuin nykyään.

Mitkä ihmeen parhaat oppimistulokset? Opetettiin vähemmän niin tuli parempia numeroita? Wow.. 🙄

Veljelläni ei enää ollut tasokursseja yläasteella. Myöhemmin lukiossa meni yksi englannin vanhoista yo kuunteluista ihan surkeasti koko luokalta. Opettaja lohdutti ettei hätää, hän oli vahingossa kuunteluttanut sellaisen yo kokeen, joka oli kohdistettu laajan kurssin englanninlukijoille.

Wau, open veli on elävä esimerkki tasokurssien tarpeesta. Muuten lukiossa ei puhuta tasokursseista, vaan pitkästä, keskipitkästä ja lyhyestä kielestä. Nämä oppimäärät ovat edelleen käytössä.

Ja eri ikäluokkien oppimistuloksien vertailuun on erilaisia työkaluja. Hassua ettei ope tiedä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä menin kymmenvuotiaana kansakoulusta oppikoulun ensimmäiselle ja yksitoistavuotiaana peruskoulun kuudennelle luokalle eli pääsin näkemään koulujärjestelmän muuttumisen aitiopaikalta.

Jako oppikouluun ja kansalaiskouluun (eräänlainen ammattikouluun valmistava koulu) oli hyvin selvä: terävät edelliseen ja muut jälkimmäiseen. Nykyisin tuo olisi julmaa, mutta noihin aikoihin ei lukioon ja korkeakouluihin pääsemisestä edes haaveiltu, jollei lukupäätä ollut. Minä muistan sen, että oppikoulussa oli itsestään selvä kuri ja opiskelurauha. Oppikoulussa maksettiin ruoka, kirjat, kynät ja kaikki muu itse, joten meillä kakaroilla oli siitäkin puolesta velvollisuus suoriutua hyvin vanhempiemme silmissä. Minä viihdyin oppikoulussa oikein hyvin - siellä oltiin oppimassa, ei päivähoidossa.

Oppikoulussani oli seitsemisensataa oppilasta. Kun toisen vuoden syksyllä muututtiin peruskouluksi, jako teräviin ja muihin muutettiin maantieteelliseksi niin, että kaksi valtavaa oppilaitosta järjesteli oppilaat uudelleen näiden asuinpaikan mukaan. Siinä sitä oltiin huulet pyöreinä, kun kaksi tavoitteiltaan ja tottumuksiltaan perin erilaista varhaisteinilaumaa yritettiin sulloa samaan muottiin. Koulunkäynti muuttui leikkimiseksi sitä mukaa, kun vanhojen oppikoulunopettajien puhti loppui ja he antoivat periksi sille, että opetusta ei voinut enää antaa tasapuolisesti, vaan sekä nopeimmat että hitaimmat oli jätettävä oman onnensa nojaan. Noihin aikoihin lukioissa sentään pidettiin huolta siitä, että luku-, kirjoitus- ja kielitaidottomilla ei ollut niihin mitään asiaa.

Oppilaan muistikuvieni perusteella pidän tasoryhmiä erittäin hyvänä ratkaisuna. Paras ratkaisu olisi oppi- ja kansalaiskoulujärjestelmä, jossa annettaisiin poikkeustapausten vaihtaa koulua suuntaan tai toiseen, jos tarvetta ilmenisi.

Kolmenkymmenen opettajana viettämäni vuoden perusteella olen samaa mieltä.

Kiva, että viihdyit oppikoulussa. Minun isältäni jäi lukio väliin rahanpuutteen vuoksi ja äidiltäni koko oppikoulu siksi, ettei hänen kotiinsa vielä tuolloin vienyt tietä. Itse sain käydä peruskoulun, minusta tuli monen laudaturin ylioppilas ja maisteri.

Mielelläsi varmasti ajattelet, että äly oli se mikä erotti teidät muista. Mutta kyllä se oli myös perhetausta. Hyvin kaikenkarvaisesta porukasta leivottiin ylioppilaita riittävän monen tuplauksen kautta, ja samainen porukka passitettiin yliopiston kautta hyviin eläkevirkoihin. Ymmärrän kyllä miksi haikailet noita aikoja, mutta peruskoulu oli välttämätön uudistus, ja toi todelliset lahjakkuudet esiin perhetaustoista riippumatta.

Ei peruskoulun tasokursseilla kenenkään tulotasoja tarkasteltu. Harmi, että niistä luovuttiin.

Mikä harmi? Parhaat oppimistulokset saavutettiin 1970-luvun lopulla syntyneiden keskuudessa. Heillä ei ollut enää tasokursseja, mutta opetusresurssit olivat paremmat kuin nykyään.

Mitkä ihmeen parhaat oppimistulokset? Opetettiin vähemmän niin tuli parempia numeroita? Wow.. 🙄

Veljelläni ei enää ollut tasokursseja yläasteella. Myöhemmin lukiossa meni yksi englannin vanhoista yo kuunteluista ihan surkeasti koko luokalta. Opettaja lohdutti ettei hätää, hän oli vahingossa kuunteluttanut sellaisen yo kokeen, joka oli kohdistettu laajan kurssin englanninlukijoille.

Wau, open veli on elävä esimerkki tasokurssien tarpeesta. Muuten lukiossa ei puhuta tasokursseista, vaan pitkästä, keskipitkästä ja lyhyestä kielestä. Nämä oppimäärät ovat edelleen käytössä.

Ja eri ikäluokkien oppimistuloksien vertailuun on erilaisia työkaluja. Hassua ettei ope tiedä.

Sinä juttelet nyt ainakin kahden henkilön kanssa. Minä olen kirjoittanut tähän lainatun ketjun ensimmäisen tekstin - olen siis tuo ope - mutta joku muu on kirjoittanut nuo muut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aiheuttaisi liikaa kiusallisia kysymyksiä.

Ai keneltä, naapureilta ja sukulaisiltako? Että missä koulussa on? Mitä väliä?

Vihervasemmistolle. Kun katsoo Tatu Vanhasen ÄO tutkimusta ja maailmankarttaa. Niin esim ÄO 70-80 mikä vastaa hmm pikkulasta, niin mitkä maat kyseessä? Niinpä. Jätänkin tämän tähän.

Muuten hyvä idea.

Tatu Vanhasen tutkimukset ovat laajasti tiedeyhteisön kiistämiä. Metodologiassa on erittäin alkeellisia virheitä ihan alkutekijöistä lähtien. Niitä ei kukaan tieteellisen tutkimuksen alkeellisimmatkaan kriteerit tunteva voi ottaa tosissaan.

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni lahjakkaimmille pitäisi olla tarjolla lisämateriaaleja mitä täytellä oman mielenkiinnon ja ehtimisen mukaan, isommissa kaupungeissa innostavaa kerhotoimintaa mikä syventäisi aiheen x osaamista. Pahimmille häiriköille tukea. Suomen kokoisessa maassa ei oikein ole resursseja muuhun.

Alakoululaisena olin muita luokkalaisiani parempi matematiikassa ja kun olin kaikki lisätehtävätkin tehnyt sain vain pyöritellä peukaloita. Olisin varmasti tarttunut lisämateriaaleihin jos sellaisia olisi ollut saatavilla.

Näin nykyään onkin, puhutaan ylöspäin eriyttämisestä. Opettajalla on velvollisuus pystyä antamaan laadukasta lisätekemistä niille, jotka sitä tarvitsevat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä menin kymmenvuotiaana kansakoulusta oppikoulun ensimmäiselle ja yksitoistavuotiaana peruskoulun kuudennelle luokalle eli pääsin näkemään koulujärjestelmän muuttumisen aitiopaikalta.

Jako oppikouluun ja kansalaiskouluun (eräänlainen ammattikouluun valmistava koulu) oli hyvin selvä: terävät edelliseen ja muut jälkimmäiseen. Nykyisin tuo olisi julmaa, mutta noihin aikoihin ei lukioon ja korkeakouluihin pääsemisestä edes haaveiltu, jollei lukupäätä ollut. Minä muistan sen, että oppikoulussa oli itsestään selvä kuri ja opiskelurauha. Oppikoulussa maksettiin ruoka, kirjat, kynät ja kaikki muu itse, joten meillä kakaroilla oli siitäkin puolesta velvollisuus suoriutua hyvin vanhempiemme silmissä. Minä viihdyin oppikoulussa oikein hyvin - siellä oltiin oppimassa, ei päivähoidossa.

Oppikoulussani oli seitsemisensataa oppilasta. Kun toisen vuoden syksyllä muututtiin peruskouluksi, jako teräviin ja muihin muutettiin maantieteelliseksi niin, että kaksi valtavaa oppilaitosta järjesteli oppilaat uudelleen näiden asuinpaikan mukaan. Siinä sitä oltiin huulet pyöreinä, kun kaksi tavoitteiltaan ja tottumuksiltaan perin erilaista varhaisteinilaumaa yritettiin sulloa samaan muottiin. Koulunkäynti muuttui leikkimiseksi sitä mukaa, kun vanhojen oppikoulunopettajien puhti loppui ja he antoivat periksi sille, että opetusta ei voinut enää antaa tasapuolisesti, vaan sekä nopeimmat että hitaimmat oli jätettävä oman onnensa nojaan. Noihin aikoihin lukioissa sentään pidettiin huolta siitä, että luku-, kirjoitus- ja kielitaidottomilla ei ollut niihin mitään asiaa.

Oppilaan muistikuvieni perusteella pidän tasoryhmiä erittäin hyvänä ratkaisuna. Paras ratkaisu olisi oppi- ja kansalaiskoulujärjestelmä, jossa annettaisiin poikkeustapausten vaihtaa koulua suuntaan tai toiseen, jos tarvetta ilmenisi.

Kolmenkymmenen opettajana viettämäni vuoden perusteella olen samaa mieltä.

Kiva, että viihdyit oppikoulussa. Minun isältäni jäi lukio väliin rahanpuutteen vuoksi ja äidiltäni koko oppikoulu siksi, ettei hänen kotiinsa vielä tuolloin vienyt tietä. Itse sain käydä peruskoulun, minusta tuli monen laudaturin ylioppilas ja maisteri.

Mielelläsi varmasti ajattelet, että äly oli se mikä erotti teidät muista. Mutta kyllä se oli myös perhetausta. Hyvin kaikenkarvaisesta porukasta leivottiin ylioppilaita riittävän monen tuplauksen kautta, ja samainen porukka passitettiin yliopiston kautta hyviin eläkevirkoihin. Ymmärrän kyllä miksi haikailet noita aikoja, mutta peruskoulu oli välttämätön uudistus, ja toi todelliset lahjakkuudet esiin perhetaustoista riippumatta.

Ei peruskoulun tasokursseilla kenenkään tulotasoja tarkasteltu. Harmi, että niistä luovuttiin.

Mikä harmi? Parhaat oppimistulokset saavutettiin 1970-luvun lopulla syntyneiden keskuudessa. Heillä ei ollut enää tasokursseja, mutta opetusresurssit olivat paremmat kuin nykyään.

Mitkä ihmeen parhaat oppimistulokset? Opetettiin vähemmän niin tuli parempia numeroita? Wow.. 🙄

Veljelläni ei enää ollut tasokursseja yläasteella. Myöhemmin lukiossa meni yksi englannin vanhoista yo kuunteluista ihan surkeasti koko luokalta. Opettaja lohdutti ettei hätää, hän oli vahingossa kuunteluttanut sellaisen yo kokeen, joka oli kohdistettu laajan kurssin englanninlukijoille.

Wau, open veli on elävä esimerkki tasokurssien tarpeesta. Muuten lukiossa ei puhuta tasokursseista, vaan pitkästä, keskipitkästä ja lyhyestä kielestä. Nämä oppimäärät ovat edelleen käytössä.

Ja eri ikäluokkien oppimistuloksien vertailuun on erilaisia työkaluja. Hassua ettei ope tiedä.

Mikä ihmeen open veli?

Tasokurssit oli nimenomaan 70-80 luvuilla yläasteen puolella, kun ne poistettiin vähennettiin myös opetettua sisältöä eli vanhat laajan englannin kurssit jäivät sisältöineen pois... kun siirryttiin lukioon oli luettu vähemmän englantia kuin yläasteen tasokurssien ollessa käytössä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni lahjakkaimmille pitäisi olla tarjolla lisämateriaaleja mitä täytellä oman mielenkiinnon ja ehtimisen mukaan, isommissa kaupungeissa innostavaa kerhotoimintaa mikä syventäisi aiheen x osaamista. Pahimmille häiriköille tukea. Suomen kokoisessa maassa ei oikein ole resursseja muuhun.

Alakoululaisena olin muita luokkalaisiani parempi matematiikassa ja kun olin kaikki lisätehtävätkin tehnyt sain vain pyöritellä peukaloita. Olisin varmasti tarttunut lisämateriaaleihin jos sellaisia olisi ollut saatavilla.

Näin nykyään onkin, puhutaan ylöspäin eriyttämisestä. Opettajalla on velvollisuus pystyä antamaan laadukasta lisätekemistä niille, jotka sitä tarvitsevat.

Todellisuudessa opettajan aika menee siihen normisisällön jauhamiseen yhä uudelleen ja uudelleen, että kaikki varmasti ymmärtävät... ylöspäin eriyttäminen tuntuu olevan teoriassa saatavilla mutta ei käytännössä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aiheuttaisi liikaa kiusallisia kysymyksiä.

Ai keneltä, naapureilta ja sukulaisiltako? Että missä koulussa on? Mitä väliä?

Vihervasemmistolle. Kun katsoo Tatu Vanhasen ÄO tutkimusta ja maailmankarttaa. Niin esim ÄO 70-80 mikä vastaa hmm pikkulasta, niin mitkä maat kyseessä? Niinpä. Jätänkin tämän tähän.

Muuten hyvä idea.

Tatu Vanhasen tutkimukset ovat laajasti tiedeyhteisön kiistämiä. Metodologiassa on erittäin alkeellisia virheitä ihan alkutekijöistä lähtien. Niitä ei kukaan tieteellisen tutkimuksen alkeellisimmatkaan kriteerit tunteva voi ottaa tosissaan.

Tatu Vanhanen ei ole ainoa joka noita tutkimuksia on tehnyt, eikä Vanhasen tutkimuksessakaan ole oikeasti moitteen sijaa yhtään enempää kuin muissakaan vastaavissa älykkyydenvertailututkimuksissa. Vasemmisto on aina pyrkinyt epätoivoisesti kiistämään ihmisten väliset älykkyyserot - jopa saman rodun sisällä olevat. Koska se mikä ei istu aatteeseen niin se täytyy kieltää tai vaieta olemattomiin, sehän on aina ollut vasemmiston asenne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aiheuttaisi liikaa kiusallisia kysymyksiä.

Ai keneltä, naapureilta ja sukulaisiltako? Että missä koulussa on? Mitä väliä?

Vihervasemmistolle. Kun katsoo Tatu Vanhasen ÄO tutkimusta ja maailmankarttaa. Niin esim ÄO 70-80 mikä vastaa hmm pikkulasta, niin mitkä maat kyseessä? Niinpä. Jätänkin tämän tähän.

Muuten hyvä idea.

Tatu Vanhasen tutkimukset ovat laajasti tiedeyhteisön kiistämiä. Metodologiassa on erittäin alkeellisia virheitä ihan alkutekijöistä lähtien. Niitä ei kukaan tieteellisen tutkimuksen alkeellisimmatkaan kriteerit tunteva voi ottaa tosissaan.

Tatu Vanhanen ei ole ainoa joka noita tutkimuksia on tehnyt, eikä Vanhasen tutkimuksessakaan ole oikeasti moitteen sijaa yhtään enempää kuin muissakaan vastaavissa älykkyydenvertailututkimuksissa. Vasemmisto on aina pyrkinyt epätoivoisesti kiistämään ihmisten väliset älykkyyserot - jopa saman rodun sisällä olevat. Koska se mikä ei istu aatteeseen niin se täytyy kieltää tai vaieta olemattomiin, sehän on aina ollut vasemmiston asenne.

Älykkyyttä ei voida tutkia siten, kuten Vanhanen on tutkimuksissaan tehnyt. Tutkin "älykkyyttä" työkseni. Vanhasen tutkimukset ovat vitsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni lahjakkaimmille pitäisi olla tarjolla lisämateriaaleja mitä täytellä oman mielenkiinnon ja ehtimisen mukaan, isommissa kaupungeissa innostavaa kerhotoimintaa mikä syventäisi aiheen x osaamista. Pahimmille häiriköille tukea. Suomen kokoisessa maassa ei oikein ole resursseja muuhun.

Alakoululaisena olin muita luokkalaisiani parempi matematiikassa ja kun olin kaikki lisätehtävätkin tehnyt sain vain pyöritellä peukaloita. Olisin varmasti tarttunut lisämateriaaleihin jos sellaisia olisi ollut saatavilla.

Näin nykyään onkin, puhutaan ylöspäin eriyttämisestä. Opettajalla on velvollisuus pystyä antamaan laadukasta lisätekemistä niille, jotka sitä tarvitsevat.

Todellisuudessa opettajan aika menee siihen normisisällön jauhamiseen yhä uudelleen ja uudelleen, että kaikki varmasti ymmärtävät... ylöspäin eriyttäminen tuntuu olevan teoriassa saatavilla mutta ei käytännössä.

Valitettavasti näin voi kyllä olla. Silloin vanhemmalla on oikeus pyytää opettajalta eriyttämistä, ja jos se ei onnistu, sitä pyydetään rehtorilta ja sen jälkeen rehtorin esimieheltä ja siitä aina tarvittaessa ylöspäin.

Tuossa systeemissä olisin ollut vielä enemmän väliinputoaja kuin nykyisessä. Olin älykäs häirikkö, ja olisin opettajan päätöksestä ollut erityisluokalla, jos vanhempani olisivat sen sallineet. Jonkinlaisesta pitkästymisestä häiriköintini varmaan kumpusi, mutta en tiedä, olisiko sitä voinut lääkitä antamalla lisää kehittävää tekemistä. Tuskin, enemmän se oli sellaista auktoriteettipitkästymistä ja halua testata rajoja.

En totellut ohjeita, jos ei huvittanut. Saatoin esimerkiksi hyppiä roskiksissa ja pistää kaverit vetämään niitä pitkin käytäviä, kun istuin roskiksen sisällä, maalata vessan nestesaippualla tai penkoa opettajan tavaroita, kun hän oli poissa. Testein todettu äo 145. Tämä on itse annettu titteli, mutta olen melko varma, että olin opettajille jopa rasittavampi tapaus kuin eritysluokkalaiset sosiaalitapaukset, jotka keskittyivät lähinnä mukiloimaan toisiaan, mutta olivat kyllä tottelevaisia opettajia kohtaan, kun oikea ihminen käski. Minulla ei ollut ongelmia tulla toimeen muiden kanssa, päin vastoin yleensä sain porukan yllytettyä tyhmyyksiin ja olin yleinen luokan pelle.

Vierailija kirjoitti:

Älykkyystestit on kyseenalaistettu jo niin monella tavalla. Todisteiden valossa siihen vaikuttaa mm. elinympäristö. Esimerkiksi maaseudun porukka saa vähemmän apua elinympäristöstään kuin kaupunkilaiset. Tekeekö tämä maaseudun ihmisistä vähemmän älykkäitä? Testin perusasetelma suosii esim. Eurooppaa vrt. Afrikkaan. Siitä jo joku intoili edellä. Toisaalta kova työnteko parantaa tuloksia. Aasian monesti kehutuissa paikoissa on ihan järkyttävä työtahti lapsilla. Koulupäivä saattaa helposti alkaa 06:00 ja loppua 21:00 tai jopa myöhemmin sis. valmistelutunnit, koulutunnit ja yksityiset lisätunnit jos vaikka missä. Älykkyysosamäärä voi myös muuttua ajan myötä riippuen monesta eri tekijästä. 

Tasoista puhuttaessa: eiko jo ole erilaisia tasoja nimeltään pitkä-/lyhyt- matikka, kielet jne?

Nuo tuosta nyt ei liene sanaakaan totta. Mikä ihme laittaa ihmiset kirjoittamaan tällaista puppua?

Kaupunkien asukkaat ovat älykkäämpiä koska niissä ne monimutkaiset työtkin on ja opiskelupaikatkin.

Älykkyystestit itse asiassa ennustavat menestystä paremmin kuin mikään ja itse asiassa alunperin ne olivat juuri vasemmiston suojeluksessa koska siten huono-osaiset voisivat ilmentää kyvykkyytensä ja näin totta kai kävikin. Samalla ne myös paljastivat että tietyt ihmiset pärjäsivät testeissä huomattavasti ja toisia huonommin ja se sitten sopi vihervasemmistolle jo selvästi huonommin.

Sen jälkeen testeissä alkoi olla vikaa.

Tässä on yksi ongelma, kouluälykkyys ei tarkoita että pärjää elämässä tai työssä. Todennäköisesti sellaisella 7 oppilaalla on parempi stressinsietokyky joka mahdollistaa tehokkaamman toimimisen erinäisissä tilanteissa. Tällainen 10 oppilas todennäköisesti joutuu jossain vaiheessa elämässään tilanteeseen jossa kommunikoida seiskan oppilaalle, voitte vain veikata kumpi saa jonkun kohtauksen.

Vierailija kirjoitti:

Ainakin omana kouluaikanani 70- ja 80-luvulla oli tasokurssit matikassa ja kielissä (taisi olla fysikassakin) ja häiriköille oli erikseen tarkkailuluokka.

Tämä oli hyvä ja toimiva systeemi. 

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa kamalalta, vaikka omat lapset ovat olleet ns. kympin oppilaita. En todellakaan olisi halunnut, että he olisivat olleet vaan kaltaistensa seurassa vaan on tärkeää oppia tulemaan toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa.

Tuo systeemi kuulostaa muutenkin julmalta.

Ei se ole toimeen tulemista vaan kestämistä. Kuitenkin lapsesi haluavat mennä lukioon, jossa valtaosa on kympin oppilaita eivätkä valitse lukiota, jossa saa tulla toimeen "kaikenlaisten" ihmisten kanssa. Jännä juttu

Vierailija kirjoitti:

Tässä on yksi ongelma, kouluälykkyys ei tarkoita että pärjää elämässä tai työssä. Todennäköisesti sellaisella 7 oppilaalla on parempi stressinsietokyky joka mahdollistaa tehokkaamman toimimisen erinäisissä tilanteissa. Tällainen 10 oppilas todennäköisesti joutuu jossain vaiheessa elämässään tilanteeseen jossa kommunikoida seiskan oppilaalle, voitte vain veikata kumpi saa jonkun kohtauksen.

Olen useasti tilannut Woltista eikä toimituksessa kumpikaan osapuolista saanut kohtausta

t. 10 oppilas ja opiskelija

Vierailija kirjoitti:

Tässä on yksi ongelma, kouluälykkyys ei tarkoita että pärjää elämässä tai työssä. Todennäköisesti sellaisella 7 oppilaalla on parempi stressinsietokyky joka mahdollistaa tehokkaamman toimimisen erinäisissä tilanteissa. Tällainen 10 oppilas todennäköisesti joutuu jossain vaiheessa elämässään tilanteeseen jossa kommunikoida seiskan oppilaalle, voitte vain veikata kumpi saa jonkun kohtauksen.

Mikä ihmeen kouluälykkyys? 🙄

Älykkyydellä ja hyvällä ennakoinnilla 10 oppilas ei edes joudu sellaisiin tilanteisiin kuin 7 oppilas.