Lue keskustelun säännöt.
Parisuhde kaatumassa, mies syö kuin vauva
03.05.2020 |
Ollaan oltu 3v. yhdessä ja parisuhde on kaatumassa asiaan nimeltä syöminen. Uskomatonta, mutta totta!
Miehen rajoittunut syöminen haittaa niin paljon elämäänme. Emme voi mennä kylään, koska hän ei syö mitä tarjotaan. Meille ei voi pyytää, koska en voi tarjota mitään tyylikästä tai edes normaalia.
Mies syö: ranskiksia (ei muuten perunaa), kalapuikkoja, kurkkua, hunajamarinoitua kanasuikaletta (ei siis muuta kanaa tai muilla lisukkeilla), vaaleaa riisiä, tiettyjä suklaamuroja, juo paljon maitoa ja vain vaaleaa vehnäleipää oivariinilla (muuta rasvat ei kelpaa). Jälkiruokana ainoastaan mansikkajäätelö. Tässä KAIKKI mitä suostuu syömään. Ja ikää on siis 29v.
En jaksa enää tätä. Kotona yökkii kaikelle muulle kovaan ääneen, mitä itselleni laitan.
Onko toivoa vai peli täysin menetetty? Muuten mies on ihan normaali ja ihana.
Kommentit (242)
Vierailija kirjoitti:
Suostuuko mies siihen, että hän lakkaa puuttumasta muiden syömisiin? Jos ei, niin ei tuosta tule mitään, koska hän ei pysty lainkaan huomioimaan muita ihmisiä.
Nirsouden kanssa vielä pärjää ja siitä voi kehittyä vähitellen pois. Mutta jos asenne on se, että vain hänen oma ruokavalionsa on hyväksyttävissä, niin arkea (esim. Kyläilyt ja perheen syömiset) ei voi saada toimimaan.
Ottaisin miehen kanssa puheeksi sen, miten hän suhtautuu muiden syömään ruokaan ja onko suhtautumiselle tehtävissä jotain.
Näin.
Nyt otat asian puheeksi pohjia myöden ja kerrot että tämä asia on niin tärkeä että saatat joutua eroamaan tämän takia.
Ja tarkoitan siis sitä että hänen on pidettävä mölyt maassaan. Syököön mitä syö mutta suu muiden syömisestä visusti kiinni ja laittakoon itse ruokansa .
Kylään menette ja kutsutte vieraita, älä lähde YHTÄÄN mukaan tuohon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on samankaltaiset ruokailutottumukset kuin ap:n miehellä. En haluaisi syödä näin, mutta en voi sille mitään. Todella monet maut, hajut ja rakenteet aiheuttavat vaan automaattisen oksennusreaktion. Kyseessä on oikea syömishäiriö, ei nirsous. Ei kukaan halua olla näin rajoittunut ruuan suhteen, olisi ihanaa pystyä syömään mitä vain. Luulin pitkään olevani ainutkertainen friikki, mutta nykyään tiedän etten ole ainoa. Joku täällä mainitsikin sen että jotkut ovat supermaistajia, eli jotain aistiyliherkkyyttä täytyy olla taustalla.
Tottakai. Aistiyliherkkyyspä hyvinkin. Onko sinulla myös diagnosoimaton add tai adhd, ne kun on samanlaisia muotitauteja joilla selitetään se ettei ole vaivauduttu kasvattamaan tai opettamaan tavoille?
Menet kavereitten kanssa syömään ja valitat koko ruokalistasta ”en mä voi ottaa tuota kun en tykkää. Tuossa on tuota, hyyyiiii en syö”
Kiitos asiallisesta kommentista! Tiedoksesi, että en mene kavereiden kanssa syömään. Tämä mun syömisongelma rajoittaa mun sosiaalisia suhteita valtavasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on samankaltaiset ruokailutottumukset kuin ap:n miehellä. En haluaisi syödä näin, mutta en voi sille mitään. Todella monet maut, hajut ja rakenteet aiheuttavat vaan automaattisen oksennusreaktion. Kyseessä on oikea syömishäiriö, ei nirsous. Ei kukaan halua olla näin rajoittunut ruuan suhteen, olisi ihanaa pystyä syömään mitä vain. Luulin pitkään olevani ainutkertainen friikki, mutta nykyään tiedän etten ole ainoa. Joku täällä mainitsikin sen että jotkut ovat supermaistajia, eli jotain aistiyliherkkyyttä täytyy olla taustalla.
Tottakai. Aistiyliherkkyyspä hyvinkin. Onko sinulla myös diagnosoimaton add tai adhd, ne kun on samanlaisia muotitauteja joilla selitetään se ettei ole vaivauduttu kasvattamaan tai opettamaan tavoille?
Menet kavereitten kanssa syömään ja valitat koko ruokalistasta ”en mä voi ottaa tuota kun en tykkää. Tuossa on tuota, hyyyiiii en syö”
Kiitos asiallisesta kommentista! Tiedoksesi, että en mene kavereiden kanssa syömään. Tämä mun syömisongelma rajoittaa mun sosiaalisia suhteita valtavasti.
Aivan. Etkä jätä väliin yhtään tilaisuutta, jossa voit kovaäänisesti tuoda julki miten olet erityinen uniikki lumihiutale. Muistat aina kertoa erikoisuudestasi vaikkei sinua olisi edes pyydetty mukaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten niin et voi kutsua ketään kylään? Tarjoa, mitä haluat. Mies ottaa tai ei ota. Sama kyläillessä. Kokkaa kotona, mitä haluat, ja kiellä miestäsi kommentoimasta. Hän voi syödä yksin kalapuikkojaan vaikka joka päivä. Kyse on miehen ongelmasta, ei sinun.
Aiheuttaa niin paljon häpeää ja peiteltyä paheksuntaa, etten jaksa. Tiedän, että asiaa taivastellaan jo nyt selkäni takana. En halua muita vielä aitopaikalle voivottelemaan. Lisäksi mies komentoisi kuitenkin jotain ikävää siitä ruoasta, mitä me muut syötäisiin. Ei hän ole hiljaa, vaikka pyydän. Joulupöydässä äitinsä ei tarjoa lanttulaatikkoa, koska mies muuten jatkuvasti ulisisi, että haisee
Aistiyliherkkä tai aspergerin kaltaisia oireita. Kyllähän ihmisillä on vaikka mitä lievänä..
Tuo ulina vaan kuuostaa kummalliselta. Ehkä elimistö kertoo.
En kyllä näe tuossa mitään hävettävää.
Häpeä vaan vetää kierteeseen- Mitä hävettävää siinä on, siis ettei voi menä kylään?
Voihan olla syömättä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä aika sama, lisäksi jos ruuassa on ykskin koirankarva tai pikkukärpänen on käynyt pörräämässä heittää hän ruuan roskiin ja lähtee mäkkiin. Vain tietyn merkin lihat käy kun on kuulemma luun palasia, pihveistä rääppii kaiken "epäilyttävän". Edellisen päivän ruokaa ei voi missään nimessä syödä. Kasviksista ei syö kun kurkkua. Tää on ihan mahdotonta kun itse haluisin lisätä kasvispainotteista ruokaa. Kerran lisäsin pinaattia ja basilikaa lasagneen ja mies rääppi ne pois. Jos en tee ruokaa menee mies sinne mäkkiin tai syö pussin leipää. Minä siis teen aina ruuan ja nyt siinä pisteessä etten tee enää kuin itselle ruuan ja mies menköön mäkkiin tai syököön eineksiään. Ärsyttää toki sekin kun ite koittaa säästää rahaa tekemällä ruuan aina itse ja myös töihin evääksi jos toinen törsää ne kranttuuttaan.
Ratkaisu: erillisten ruokien lisäksi erilliset rahat. Anna miehen syödä Mäkissä. Itse en voisi kuvitella olevani miehen kanssa, joka ylipäänsä syö siellä.
On tuokin itsessään nirsoilua, että valitset kumppanisi sen mukaan missä ravintolassa hän syö. Eiköhän jokainen mies käy Mäkissä joskus.
Uskallan kyllä ihan varmuudella sanoa, että oma mieheni ei käy.
Älä ole niin varma. Voi joskus salaa käydä, kun tietää sinun olevan noin ehdoton eikä uskalla asiaa sinulle myöntää. Jotkut miehet käyvät salaa jopa vieraissa naisissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on samankaltaiset ruokailutottumukset kuin ap:n miehellä. En haluaisi syödä näin, mutta en voi sille mitään. Todella monet maut, hajut ja rakenteet aiheuttavat vaan automaattisen oksennusreaktion. Kyseessä on oikea syömishäiriö, ei nirsous. Ei kukaan halua olla näin rajoittunut ruuan suhteen, olisi ihanaa pystyä syömään mitä vain. Luulin pitkään olevani ainutkertainen friikki, mutta nykyään tiedän etten ole ainoa. Joku täällä mainitsikin sen että jotkut ovat supermaistajia, eli jotain aistiyliherkkyyttä täytyy olla taustalla.
Tottakai. Aistiyliherkkyyspä hyvinkin. Onko sinulla myös diagnosoimaton add tai adhd, ne kun on samanlaisia muotitauteja joilla selitetään se ettei ole vaivauduttu kasvattamaan tai opettamaan tavoille?
Menet kavereitten kanssa syömään ja valitat koko ruokalistasta ”en mä voi ottaa tuota kun en tykkää. Tuossa on tuota, hyyyiiii en syö”
Kiitos asiallisesta kommentista! Tiedoksesi, että en mene kavereiden kanssa syömään. Tämä mun syömisongelma rajoittaa mun sosiaalisia suhteita valtavasti.
Toivottavasti olet käynyt terapiassa asian takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on samankaltaiset ruokailutottumukset kuin ap:n miehellä. En haluaisi syödä näin, mutta en voi sille mitään. Todella monet maut, hajut ja rakenteet aiheuttavat vaan automaattisen oksennusreaktion. Kyseessä on oikea syömishäiriö, ei nirsous. Ei kukaan halua olla näin rajoittunut ruuan suhteen, olisi ihanaa pystyä syömään mitä vain. Luulin pitkään olevani ainutkertainen friikki, mutta nykyään tiedän etten ole ainoa. Joku täällä mainitsikin sen että jotkut ovat supermaistajia, eli jotain aistiyliherkkyyttä täytyy olla taustalla.
Tottakai. Aistiyliherkkyyspä hyvinkin. Onko sinulla myös diagnosoimaton add tai adhd, ne kun on samanlaisia muotitauteja joilla selitetään se ettei ole vaivauduttu kasvattamaan tai opettamaan tavoille?
Menet kavereitten kanssa syömään ja valitat koko ruokalistasta ”en mä voi ottaa tuota kun en tykkää. Tuossa on tuota, hyyyiiii en syö”
Kiitos asiallisesta kommentista! Tiedoksesi, että en mene kavereiden kanssa syömään. Tämä mun syömisongelma rajoittaa mun sosiaalisia suhteita valtavasti.
Aivan. Etkä jätä väliin yhtään tilaisuutta, jossa voit kovaäänisesti tuoda julki miten olet erityinen uniikki lumihiutale. Muistat aina kertoa erikoisuudestasi vaikkei sinua olisi edes pyydetty mukaan
Mä en ymmärrä mikä sua vaivaa. Kyllä minua pyydetään mukaan, mutta en lähde jos ravintolassa on vain sellaista ruokaa, josta en tykkää. Esim sushi. Mistä sait päähäsi ettei minua pyydettäisi? Et sä tiedä mun elämästä mitään. Mä en tee ruokailustani numeroa, päin vastoin, en halua puhua siitä ollenkaan, koska häpeän itseäni. Yritin vain auttaa ap:tä kirjoittamalla omista kokemuksistani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihana mies ap:lla! Meillä taas toi ukko voisi syödä matotkin lattialta.
Teet itse mistä tykkäät, toinen syö tai hakee happy mealin mäkkäristä.
Itse en tosin jaksaisi tuollaista ruokapelleilyä kumppanilta, vaan henkilö kiertoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli joskus hiukan samaa, mutta ei noin pahasti. Kuului muuten tuo sama runsas maidon kuluttaminen. Opettelin hiljalleen eroon. Nykyään menee kaikki paitsi juurekset, jotka tahtoo vain tulla takaisin. En vain pääse sinuiksi juuresten maun kanssa. Kaikki muu menee raakaa kalaa, katkarapuja ja simpukoita lukuun ottamatta. Ehkä joku päivä nekin, mutta tuntuvat suussa hyvin ikäviltä.
Muutos lähti ihan itsestäni, kun ajattelin, että moninpuolinen ruokavalio on nyt vain osa aikuisen ihmisen elämää. Stressasi myös kun piti aina jännittää vieraissa paikoissa ruokia.
Ratkaisu oli, että etsin inhokki ruuista tuttujen herkkujen vivahteita esimerkiksi kaali maistuu ja tuntuu suussa vähän sipulilta ja sipulistahan tykkään. Sieniin tutustuin pihvin ja sienisalaatin kautta. Kerran join olutta ja tein chili con carnea ja söin ensimmäistä kertaa papuja. Herkkua oli.
Miehen yökkäily on kyllä lapsellista. Pitäisi sen verran kunnioittaa toista, ettei toisen ruualle yökkäillä.
Tiedänpä muuten aikuisen +30v. miehen, joka suostuu syömään vain ÄIDIN TEKEMIÄ lihapullia ja ÄIDIN TEKEMÄÄ makaronilaatikkoa. Kaikki muu on p*skaa, paitsi hese, mäkki ja pizzerian pizza. Syö siis vain noita mamman ruokia ja epäterveellistä pikaruokaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on samankaltaiset ruokailutottumukset kuin ap:n miehellä. En haluaisi syödä näin, mutta en voi sille mitään. Todella monet maut, hajut ja rakenteet aiheuttavat vaan automaattisen oksennusreaktion. Kyseessä on oikea syömishäiriö, ei nirsous. Ei kukaan halua olla näin rajoittunut ruuan suhteen, olisi ihanaa pystyä syömään mitä vain. Luulin pitkään olevani ainutkertainen friikki, mutta nykyään tiedän etten ole ainoa. Joku täällä mainitsikin sen että jotkut ovat supermaistajia, eli jotain aistiyliherkkyyttä täytyy olla taustalla.
Tottakai. Aistiyliherkkyyspä hyvinkin. Onko sinulla myös diagnosoimaton add tai adhd, ne kun on samanlaisia muotitauteja joilla selitetään se ettei ole vaivauduttu kasvattamaan tai opettamaan tavoille?
Menet kavereitten kanssa syömään ja valitat koko ruokalistasta ”en mä voi ottaa tuota kun en tykkää. Tuossa on tuota, hyyyiiii en syö”
Kiitos asiallisesta kommentista! Tiedoksesi, että en mene kavereiden kanssa syömään. Tämä mun syömisongelma rajoittaa mun sosiaalisia suhteita valtavasti.
Aivan. Etkä jätä väliin yhtään tilaisuutta, jossa voit kovaäänisesti tuoda julki miten olet erityinen uniikki lumihiutale. Muistat aina kertoa erikoisuudestasi vaikkei sinua olisi edes pyydetty mukaan
Mä en ymmärrä mikä sua vaivaa. Kyllä minua pyydetään mukaan, mutta en lähde jos ravintolassa on vain sellaista ruokaa, josta en tykkää. Esim sushi. Mistä sait päähäsi ettei minua pyydettäisi? Et sä tiedä mun elämästä mitään. Mä en tee ruokailustani numeroa, päin vastoin, en halua puhua siitä ollenkaan, koska häpeän itseäni. Yritin vain auttaa ap:tä kirjoittamalla omista kokemuksistani.
No niinpä yrität. Tännekin tulit toitottamaan miten on ihanaa ettet SINÄ olekaan yksin ongelmasi kanssa, viestistäsi ei kyllä käynyt ilmi minkäänlainen tuki ap:lle. Kerroit vain ja ainoastaan itsestäsi. Minäminäminäminä. Ehkä sun pitäisi ottaa tuo ap:n ukko niin voisitte yökkiä toisillenne ja kiihottua siitä
Pikkusiskoni syö pelkästään makaronia ketsupilla, weetabixejä, paahtoleipää ja karjalanpiirakoita. Minä ja veli syömme normaalisti, sama kasvatus ollut kaikilla. Sisko alkaa yökkiä ja saattaa oksentaakin jos syö jotain muuta. Tutkittu lääkärissä pienempänä että olisiko jokin allergia tai kurkussa vikaa. mutta mitään elimelllistä syytä ei löytynyt. Yksi lääkäri epäili poikkeuksellisen pahaa aistiyliherkyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:n tilanne on siinä mielestä hyvä, että molemmat syövät omia ruokiaan, niin kummallekaan ei tule sellaista fiilistä, että joutuisi maksamaan toisen ruuista.
Koska kun minä seurustelin ex-poikaystäväni kanssa, niin aina kun minä menin viikonlopuksi hänen luokseen, käytiin ruokakaupassa ja laitettiin lasku sentilleen puoliksi hänen toiveestaan,mutta sitten kun hän tuli viikonlopuksi minun luokseni, minä olin käynyt ruokakaupassa jo aikaisemmin eikö mies edes tarjonnut maksaa omaa osuuttaan. Eli toisin sanoen minä maksoin yhteisistä ostoksista enemmän kuin poikaystäväni. Joten minun tapauksessani olisimollut reilumpaa, että kumpikin ostaa oman ruokansa kaupassa.
Tapailin kerran miestä jonka äiti osasi tehdä tasan kolmea ruokaa: Keitetyt makaronit, kalapuikot, munakokkeli. Näitä mies oli sítten oppinut syömään. Ihmettelin herran nirsoutta kunnes kävimme syömässä tämän äidillä ja saimme makaronia kalapuikoilla. Jälkiruuaksi äiti ja poika otti vielä suklaamuroja..
En kauaa jaksanut ketjupolttavaa suklaamurojen mussuttajaa, alkoi tuntua enemmän ärsyttävältä pikkuveljeltä kuin poikakaverilta!
Entinen kumppanini oli samanlainen ja hänellä on tourette. Ruokavalio oli hyvin suppea ja ruoat olivat erikseen, ruokavalio koostui lähinnä yksinkertaisista aineksista (kalaa, perunaa, leipää, nakkeja).
Parisuhteesi on kaatumassa sen takia, että et arvosta miestäsi. Otsikko jo kertoo sen.
Mies ei ole osa sinua. Jos hän käyttäytyy "nolosti" mielestäsi muiden edessä mikä estää sinua kutsumasta ihmisiä kylään tai menemästä minnekään niin hän nolaa oikeasti vain itsensä. Jos sinä teet ruokaa tee sitä mitä sinä haluat syödä ja jos miehelle ei kelpaa anna hänen tehdä omansa.
Meidän perheessä minä olen moniallergikko ka vegaani joten vierailu on hankalaa kun pitäisi laittaa kamala lista rajoituksista joten aina kun kutsutaan tarjoudun tuomaan omat ruokani tai syön vaikka sitten vain keitettyjä perunoita jos muuhun en pysty. En tee siitä numeroa ja nälkään ei ole kukaan kuollut syömällä yksipuolisesti yhdellä aterialla. Varmasti jotkut ihmettelevät rajoittunutta syömistäni mutta ei sille mitään voi. Kun kutsun meille syömään tarjoan toki aivan normaalia joskin vegaania ruokaa jos mies ei kokkaa. Mies hoitaa lihapuolen jos hän jaksaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on samankaltaiset ruokailutottumukset kuin ap:n miehellä. En haluaisi syödä näin, mutta en voi sille mitään. Todella monet maut, hajut ja rakenteet aiheuttavat vaan automaattisen oksennusreaktion. Kyseessä on oikea syömishäiriö, ei nirsous. Ei kukaan halua olla näin rajoittunut ruuan suhteen, olisi ihanaa pystyä syömään mitä vain. Luulin pitkään olevani ainutkertainen friikki, mutta nykyään tiedän etten ole ainoa. Joku täällä mainitsikin sen että jotkut ovat supermaistajia, eli jotain aistiyliherkkyyttä täytyy olla taustalla.
Tottakai. Aistiyliherkkyyspä hyvinkin. Onko sinulla myös diagnosoimaton add tai adhd, ne kun on samanlaisia muotitauteja joilla selitetään se ettei ole vaivauduttu kasvattamaan tai opettamaan tavoille?
Menet kavereitten kanssa syömään ja valitat koko ruokalistasta ”en mä voi ottaa tuota kun en tykkää. Tuossa on tuota, hyyyiiii en syö”
Kiitos asiallisesta kommentista! Tiedoksesi, että en mene kavereiden kanssa syömään. Tämä mun syömisongelma rajoittaa mun sosiaalisia suhteita valtavasti.
Aivan. Etkä jätä väliin yhtään tilaisuutta, jossa voit kovaäänisesti tuoda julki miten olet erityinen uniikki lumihiutale. Muistat aina kertoa erikoisuudestasi vaikkei sinua olisi edes pyydetty mukaan
Mä en ymmärrä mikä sua vaivaa. Kyllä minua pyydetään mukaan, mutta en lähde jos ravintolassa on vain sellaista ruokaa, josta en tykkää. Esim sushi. Mistä sait päähäsi ettei minua pyydettäisi? Et sä tiedä mun elämästä mitään. Mä en tee ruokailustani numeroa, päin vastoin, en halua puhua siitä ollenkaan, koska häpeän itseäni. Yritin vain auttaa ap:tä kirjoittamalla omista kokemuksistani.
No niinpä yrität. Tännekin tulit toitottamaan miten on ihanaa ettet SINÄ olekaan yksin ongelmasi kanssa, viestistäsi ei kyllä käynyt ilmi minkäänlainen tuki ap:lle. Kerroit vain ja ainoastaan itsestäsi. Minäminäminäminä. Ehkä sun pitäisi ottaa tuo ap:n ukko niin voisitte yökkiä toisillenne ja kiihottua siitä
Hys! Lopeta nyt tuo riitely ja jankkaaminen, pilaat hyvän ketjun.
Ap, mun mielestä sä voit ja sun pitää edellyttää kahta asiaa:
1. Yökkimisen pitää loppua kaikissa tilanteissa.
2. Mies tekee ja ostaa kaiken ruokansa itse, sinä jatkat omiesi kokkausta ja normaalia syömistä.
Lisäksi olisi hyvä jos voisit ilmoittaa, että haluat normaalin sosiaalisen elämän ja miehen tulee miettiä millä tavalla teille voidaan jatkossa kutsua ihmisiä kylään ja miten myös te voitte kyläillä ja sosialisoida yhdessä.
Henkilökohtainen ratkaisuni tuossa tilanteessa olisi ollut se, etten kykenisi suhteeseen. Mutta sitäpä ei kukaan voi toisen puolesta päättää.
Tsemppiä!
Tottakai. Aistiyliherkkyyspä hyvinkin. Onko sinulla myös diagnosoimaton add tai adhd, ne kun on samanlaisia muotitauteja joilla selitetään se ettei ole vaivauduttu kasvattamaan tai opettamaan tavoille?
Menet kavereitten kanssa syömään ja valitat koko ruokalistasta ”en mä voi ottaa tuota kun en tykkää. Tuossa on tuota, hyyyiiii en syö”