Lue keskustelun säännöt.
Parisuhde kaatumassa, mies syö kuin vauva
03.05.2020 |
Ollaan oltu 3v. yhdessä ja parisuhde on kaatumassa asiaan nimeltä syöminen. Uskomatonta, mutta totta!
Miehen rajoittunut syöminen haittaa niin paljon elämäänme. Emme voi mennä kylään, koska hän ei syö mitä tarjotaan. Meille ei voi pyytää, koska en voi tarjota mitään tyylikästä tai edes normaalia.
Mies syö: ranskiksia (ei muuten perunaa), kalapuikkoja, kurkkua, hunajamarinoitua kanasuikaletta (ei siis muuta kanaa tai muilla lisukkeilla), vaaleaa riisiä, tiettyjä suklaamuroja, juo paljon maitoa ja vain vaaleaa vehnäleipää oivariinilla (muuta rasvat ei kelpaa). Jälkiruokana ainoastaan mansikkajäätelö. Tässä KAIKKI mitä suostuu syömään. Ja ikää on siis 29v.
En jaksa enää tätä. Kotona yökkii kaikelle muulle kovaan ääneen, mitä itselleni laitan.
Onko toivoa vai peli täysin menetetty? Muuten mies on ihan normaali ja ihana.
Kommentit (242)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
https://www.vauva.fi/keskustelu/3939093/ketju/asperger_lapsen_syomisesta
Miehesi on jo aikuinen, todella outoa ettei ole itse huolissaan terveydestään ja halua syödä monipuolisemmin. Ongelman kieltäminen on miltei isompi ongelma kuin rajoitettu ruokavalio ja elämä. Nythän häneltä menee seurustelusuhdekin (taas?) alta tämän takia, eikö jo siinä ole syy hakea apua? Eikö tajua että läheiset ovat kummissaan mutta myös huolissaan hänestä? Jääkö mies lapsettomaksi ja perheettömäksi, koska on lukkiutunut syömismalliinsa ja ajatusmalliinsa? AP on vielä nuori ja ehtii tietenkin etsiä toisen kumppanin ja isän lapsilleen.
Uhriudut kuin teini. Tekeekö se sinusta teiniäidin? 😆
Lähtisi kyllä kaikki fiilikset tuollaisen teinin kanssa. Jotenkin moukkamaista.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa mun miehelle.
Melkein joka ruokaan, ihan sama mitä teen, pitää kylkiäiseksi keittää makaroonia hänelle. Kalapuikkoja ja nugetteja paistaa älyttömästi. Siinä ei muuten mitään, mutta itse en välitä noista kun niitä on niin usein miehen toimesta.Olen itse siirtynyt täysjyvä makarooneihin ja spagettiin, mutta yökkäilyä saan kuulla siitä. Hänelle pitää sitten erikseen keittää vaaleat pastat. Nimenomaan minun pitää keittää, ei toinna siis itse tulemaan. Mehua juo litratolkulla päivän aikana.
V*tuttaa tuollainen toiminta siksi, että kuitenkaan itse ei vaivaudu eri ruokiaan tekemään. Minun on myös hankala miettiä päivän ruokia, kun tulee yökkäilyä ja nirsoilua.
Muista tässä taannoin kun tein kaalilaatikkoa itselleni, mies käyttäytyi kuin 5-vuotias. Piti toisen huoneen ovea kiinni ja aina kun tuli sieltä ulos, kuului "hyyyyiiii" ja käsi tai paita nenän eteen. Sama juttu kun sitten söin, "hyiii" ja taas peitettiin nenä. Hirveesti oli itsellä fiilistä syödä, kun toinen tulee viereen yökkäilemään.
Mitä mä just luin?? Nyt lopetat miehelle kokkaamisen. Jos ei kelpaa niin kokatkoon itse tai kuolkoon nälkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on luultavasti autistinen. Pystytkö hyväksymään tämän?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä aika sama, lisäksi jos ruuassa on ykskin koirankarva tai pikkukärpänen on käynyt pörräämässä heittää hän ruuan roskiin ja lähtee mäkkiin. Vain tietyn merkin lihat käy kun on kuulemma luun palasia, pihveistä rääppii kaiken "epäilyttävän". Edellisen päivän ruokaa ei voi missään nimessä syödä. Kasviksista ei syö kun kurkkua. Tää on ihan mahdotonta kun itse haluisin lisätä kasvispainotteista ruokaa. Kerran lisäsin pinaattia ja basilikaa lasagneen ja mies rääppi ne pois. Jos en tee ruokaa menee mies sinne mäkkiin tai syö pussin leipää. Minä siis teen aina ruuan ja nyt siinä pisteessä etten tee enää kuin itselle ruuan ja mies menköön mäkkiin tai syököön eineksiään. Ärsyttää toki sekin kun ite koittaa säästää rahaa tekemällä ruuan aina itse ja myös töihin evääksi jos toinen törsää ne kranttuuttaan.
Tuon koirankarva- ja kärpäsjutun vielä jotenkin ymmärtää. Mutta syö pussin leipää? Siis kokonaisen pussin kerralla?
Eiku ne leivät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en lähtisi ihan hirveästi miettimään tällaisen aikuisen kohdalla, että mikä häiriö tai vamma on kyseessä, kun hän kuitenkin muuten ilmeisesti pärjää elämässään ihan hyvin. Syömisen ongelmien hoitaminen on ainakin aluksi ihan vaan sitä syömisen opettelua. Sitten myöhemmin voi nousta pintaan kaikenlaista muutakin, ja voi toki olla niinkin, että on syytä mennä psykoterapiaan tai vaikka neuropsykologisiin tutkimuksiin. Laillistettu ravitsemusterapeutti olisi mielestäni tässä nyt kuitenkin ihan ensisijainen juttu tälle henkilölle, mikäli hänellä siis on käsitys omasta vaikeudestaan ja halua muuttaa tilannetta. Alueella, jossa asun, on ravitsemusterapeutti ihan terveyskeskuksessa, toivottavasti muuallakin Suomessa.
Ei ole silti ap:n velvollisuus hoitaa tätä miestä kuntoon, jos siinä menee oma elämä ohi, ja joutuu luopumaan haaveistaan. Meillä on kaikilla vain yksi elämä.
Vierailija kirjoitti:
Se on luultavasti autistinen. Pystytkö hyväksymään tämän?
Lapsistakin tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt hyvä mies -aloitus. Kai se kuitenkin räkäänsä syö?
Vierailija kirjoitti:
On hän ihan normaali muuten ja hänen lapsuuden perheensä mukava. Sisarukset ja vanhemmat syö normaalisti. Hänen ätinsä sanoo tilanteen olleen aina sama, lapsesta asti. Ainoa paikka, minne voimme mennä kylään on hänen vanhemmat esim.jouluna. Silloin muut syö normaalia jouluruokaa ja tuleva anoppini on laittanut tälle ”lapselle” ranskiksia ja kalapuikkoja maidon kanssa.
Anteeksi, mutta nauroin katketakseni tälle! :D Toisaalta kaikki nauru on tervetullutta nyt korona-aikana. Mutta siis ihan tosissaan, jokin psykologinen ongelma/syömishäiriö miehelläsi on. Vaadi hankkimaan itselleen apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei vauvat mitään ranskiksia syö.
Kyllä ranskikset kuuluvat tavallisesti normaalin vauvan ruokavalioon.
Vauva juo rintamaito, eipä se mitään ranskalaisia syö. Ei olisi ranskalaisilla vanhempia, jos ne söi ne vauvana, varmaan itsensäkinkö sitten syövät?
Aikuisen ihmisen pitää kyllä tarvittaessa syömään ns. normaaleja ruokia. Jos ei kykene, niin sitten opetellaan. Toki kaikesta ei pidä tykätä, mutta kyllä kaikkea pitää pystyä tarvittaessa syömään. Selkeästi jotain psyykkistä haastetta täytyy miehessä olla. Jos hänellä itsellä ei ole ymmärrystä lähteä asiaa selvittämään, niin ero ainoa järkevä vaihtoehto. Nirsot ihmiset ovat kyllä hieman lapsellisia, ei normaalia aikuisen käytöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloimme seurustella 18-vuotiaina. Muistan elävästi miehen ruokavalion ensimmäiset pari vuotta:
-paistettua jauhelihaa
-kanan makuista nuudelia
-noutopizza
-kanansiipiä
-kuivalihaa
Tässä siis kaikki, mitä suostui syömään ruoaksi. Itse taas olen aina ollut terveellisen ka kasvispainoitteisen ruoan puolustaja ja hetken tuota touhua katseltuani sanoin, että jos haluaa tuota moskaa syödä, niin ne on ostettava itse ja myös "kokattava" itse. Minä ostin perunaa, kasviksia, täysjyväriisiä&pastaa, kalaa, tofua jne ja kokkailin niistä hyvät ateriat. Ei mennyt kauaa kun miehen ruokavalio muuttui. Koki varmaan niin raskaaksi sen, että joutui erikseen itse hakemaan moskansa ja vieläpä laittamaan ne. Helpompaa oli vain tulla ja istua valmiiseen pöytään. Nykyään syö sinisimpukoita, soijarouhetta, erilaisia kaloja, kasvisruokia, juustoja, oikeastaan mitä vain. Yhdessä ollaan vieläkin, näin 15 vuoden jälkeen vaikka alun ruokarajoitteisuus aiheutti harmaita hiuksia.
Pahempi ongelma on se miten ap suhtautuu mieheen, haukkuu vauvaksi jne. Aika monessa ihmisessä on jotain outoa, psyykkistä tai fyysistä sairautta tai outoja mieltymyksiä, jotka liittyvät sairauksiin tai ei. Jos ei sellaista voi kestää, niin onnea kestävän parisuhteen rakentamiseen ja muista itse pysyä täydellisenä, ettei sua jätetä.
Haluaako imeä tissiä? Yleistä narsisteilla
Vierailija kirjoitti:
Pahempi ongelma on se miten ap suhtautuu mieheen, haukkuu vauvaksi jne. Aika monessa ihmisessä on jotain outoa, psyykkistä tai fyysistä sairautta tai outoja mieltymyksiä, jotka liittyvät sairauksiin tai ei. Jos ei sellaista voi kestää, niin onnea kestävän parisuhteen rakentamiseen ja muista itse pysyä täydellisenä, ettei sua jätetä.
Olen eri mieltä. Mun mielestä ap on aivan oikeassa pohtiessaan tulevaisuuden mahdollisuuksia tämän miehen kanssa. Miehen psykiatrinen ongelma vaikeuttaa sosiaalisia suhteita ja myös sellainen tärkeä asia kuin yhdessä matkustaminen vaikuttaa olevan mahdotonta.
Mulla on samankaltaiset ruokailutottumukset kuin ap:n miehellä. En haluaisi syödä näin, mutta en voi sille mitään. Todella monet maut, hajut ja rakenteet aiheuttavat vaan automaattisen oksennusreaktion. Kyseessä on oikea syömishäiriö, ei nirsous. Ei kukaan halua olla näin rajoittunut ruuan suhteen, olisi ihanaa pystyä syömään mitä vain. Luulin pitkään olevani ainutkertainen friikki, mutta nykyään tiedän etten ole ainoa. Joku täällä mainitsikin sen että jotkut ovat supermaistajia, eli jotain aistiyliherkkyyttä täytyy olla taustalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten niin et voi kutsua ketään kylään? Tarjoa, mitä haluat. Mies ottaa tai ei ota. Sama kyläillessä. Kokkaa kotona, mitä haluat, ja kiellä miestäsi kommentoimasta. Hän voi syödä yksin kalapuikkojaan vaikka joka päivä. Kyse on miehen ongelmasta, ei sinun.
Aiheuttaa niin paljon häpeää ja peiteltyä paheksuntaa, etten jaksa. Tiedän, että asiaa taivastellaan jo nyt selkäni takana. En halua muita vielä aitopaikalle voivottelemaan. Lisäksi mies komentoisi kuitenkin jotain ikävää siitä ruoasta, mitä me muut syötäisiin. Ei hän ole hiljaa, vaikka pyydän. Joulupöydässä äitinsä ei tarjoa lanttulaatikkoa, koska mies muuten jatkuvasti ulisisi, että haisee
Minkä ihmeen takia sinun pitäisi tuntea häpeää kenenkään toisen puolesta? Miehesihän tässä on ilman käytöstapoja nirsoileva etkä sinä. Jätä moinen pikkukakakara kokonaan huomioimatta, tehköön itse kalapuikkonsa ja syököön niitä jos ei kelpaa sama kuin muille
Ja anoppisihan tuon on kasvattanut, jos kerran kultapojulle väsää aina omat sapuskat. Jos ois muutaman kerran lapsena sanonut että ole nälässä, katotaan jos kelpaa sitten kun on seuraava ruoka-aika, poika osaisi nyt syödä normaalia ruokaa
Ap, miten miehesi itse suhtautuu asiaan? Tiedostaako hän millään tasolla, että hänellä on ongelma? Haluaako hän muutosta asiaan? Ymmärtääkö hän, mikä sua tässä häiritsee?