Lue keskustelun säännöt.
Parisuhde kaatumassa, mies syö kuin vauva
03.05.2020 |
Ollaan oltu 3v. yhdessä ja parisuhde on kaatumassa asiaan nimeltä syöminen. Uskomatonta, mutta totta!
Miehen rajoittunut syöminen haittaa niin paljon elämäänme. Emme voi mennä kylään, koska hän ei syö mitä tarjotaan. Meille ei voi pyytää, koska en voi tarjota mitään tyylikästä tai edes normaalia.
Mies syö: ranskiksia (ei muuten perunaa), kalapuikkoja, kurkkua, hunajamarinoitua kanasuikaletta (ei siis muuta kanaa tai muilla lisukkeilla), vaaleaa riisiä, tiettyjä suklaamuroja, juo paljon maitoa ja vain vaaleaa vehnäleipää oivariinilla (muuta rasvat ei kelpaa). Jälkiruokana ainoastaan mansikkajäätelö. Tässä KAIKKI mitä suostuu syömään. Ja ikää on siis 29v.
En jaksa enää tätä. Kotona yökkii kaikelle muulle kovaan ääneen, mitä itselleni laitan.
Onko toivoa vai peli täysin menetetty? Muuten mies on ihan normaali ja ihana.
Kommentit (242)
Kyseessä on syömishäiriö. Miehesi pitäisi päästä terapiaan ja sitten vähitellen lisätä ruokia ravintoterapeutin avulla. Ei tuollainen ongelma itsestään katoa.
Tuo ruokavalio on sen verran rajoittunut, että kannattaisi ainakin käyttää jotain ravintolisiä, ettei jää ihan aliravituksi. Ei juuri mitään vitamiineja, paljon rasvaa ja suolaa. Tämä tulee vaikuttamaan myös miehen terveyteen ja elämän pituuteen pitemmällä tähtäimellä. Senkin takia pitäisi saada asia kuntoon.
Sinun asemassasi esittäisin nyt ukaasin, että mies hoitoon tai suhde päättyy. Jos mies kieltäytyy käsittelemästä asiaa, syököön sitten kalapuikkojaan ja ranskalaisiaan yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä. Varmaankin eroan, vaikka sydän särkyy. En vain näe muuta ulospääsyä. Oikeastaan varaamani matka (minkä korona nyt kyllä sotki) sai minut ajattelemaan suhteeni tulevaisuutta. Varasin yllätysmatkan miehelle ja minulle Kreikkaan kesäksi. Mies kysyi heti mitä siellä voi syödä. Oli tutkinut asiaa netissä ja ilmoitti ettei lähde mustekaloja syömään. Pyysi, että mennen ystäväni kanssa. Mieleni pahoitin (hävettää myöntää), mutta halusin niin hänen kanssa matkalle.
Itse olen 31v ja haluaisin jo mennä naimiisiin ja saada perheen. Jään vanhapiiaksi varmaan, jos nyt eroan. Surullista, koska muuten meillä on hyvä olla.No hommaa ittes paksuksi ja sitten eroatte. Et sinä miestä tarvi, moni pärjää hyvin yksin vauvan, lapsen, kanssa. Itse tein niin ja hyvin sujui yksin raskausaika, vauva-aika, pikkulapsivaihe, kouluiässä lapsi nyt, 10-vuotias. Ihmettelen sitä kun monet naiset jotka lapsia haluaa, eivät niitä tee kun ei ole miestä, parisuhdetta.
Sillä isällä on myös oikeutensa lapsiinsa, eikä oo lapsen kannalta ihan ongelmaton tilanne tuokaan, erityisesti jos isä on olemassa, mutta ei elämässä. Lasta voi yrittää yksin myös ihan klinikalla, jää tämä näkymättömän isän trauma pois.
Ajattelepa ap, jos voisitkin saada sen mitä haluat? Hyvän suhteen normaalin miehen kanssa ja siihen vielä lapsia?
Missä sanoin että isätön pitäisi olla? Tottakai lapsella on oikeus isään. Omallakin lapsellani on hyvä suhde isäänsä. Mielestäni tämmöinen on hyvä systeemi. Lapsen vanhemmat eivät asu/ole yhdessä mutta lapsi ei kuitenkaan ole "eroperheestä". Ei siinäkään siis mitään pahaa ole, mutta on tottunut alusta asti siihen että vanhemmat eivät ole pariskunta.
Vierailija kirjoitti:
Täällä aika sama, lisäksi jos ruuassa on ykskin koirankarva tai pikkukärpänen on käynyt pörräämässä heittää hän ruuan roskiin ja lähtee mäkkiin. Vain tietyn merkin lihat käy kun on kuulemma luun palasia, pihveistä rääppii kaiken "epäilyttävän". Edellisen päivän ruokaa ei voi missään nimessä syödä. Kasviksista ei syö kun kurkkua. Tää on ihan mahdotonta kun itse haluisin lisätä kasvispainotteista ruokaa. Kerran lisäsin pinaattia ja basilikaa lasagneen ja mies rääppi ne pois. Jos en tee ruokaa menee mies sinne mäkkiin tai syö pussin leipää. Minä siis teen aina ruuan ja nyt siinä pisteessä etten tee enää kuin itselle ruuan ja mies menköön mäkkiin tai syököön eineksiään. Ärsyttää toki sekin kun ite koittaa säästää rahaa tekemällä ruuan aina itse ja myös töihin evääksi jos toinen törsää ne kranttuuttaan.
Ratkaisu: erillisten ruokien lisäksi erilliset rahat. Anna miehen syödä Mäkissä. Itse en voisi kuvitella olevani miehen kanssa, joka ylipäänsä syö siellä.
Vierailija kirjoitti:
Ap. Vähän helpottaa, kun kuulee muilla olevan samanlaisia kokemuksia. Miten teillä muilla alkoholijuomat tämän normaaliruoan lisäksi?Meillä menee vain yhtäsorttia, gintonic. Ei tosin kovin usein, vaan silloin kun on joku juhla. Hassua on, että gin ja tonic-vesi vain yhdessä, ei erikseen tai sekoitettuna muuhun. Anoppia haluan vielä vähän puolustaa. Asia yritettiin useampaan kertaan lapsena selvittää. Aina vaan sanottiin, että antaa ajan kulua, kyllä lapsi luonnostaan alkaa syömään. Tarjotkaa normaalia ruokaa makupaloina ja älkää tehkö numeroa. Näin tekivät ja tässä tulos. Ei aina ole vika kasvatuskessa
Syömishäiriöiden hoito on valitettavasti ollut pitkään puutteellista tai jopa olematonta, "kyllä se siitä"-meiningillä. Anorektikoille ja bulimikoille on ollut jotain hoitoa, ahmijat Painonvartijoihin. Syömishäiriödiagnoosin ja hoidon saaminen on edelleen vaikeaa, jos on harvinaisempi muoto. Miesten syömishäiriöt ovat vieläkin tabu, eikä moni tiedä että nämä eivät ole vain naisten vaivoja.
Toivottavasti tänä päivänä on tilanne vähän parempi ja osataan auttaa miestäsi. Kannattaisi ainakin yrittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä aika sama, lisäksi jos ruuassa on ykskin koirankarva tai pikkukärpänen on käynyt pörräämässä heittää hän ruuan roskiin ja lähtee mäkkiin. Vain tietyn merkin lihat käy kun on kuulemma luun palasia, pihveistä rääppii kaiken "epäilyttävän". Edellisen päivän ruokaa ei voi missään nimessä syödä. Kasviksista ei syö kun kurkkua. Tää on ihan mahdotonta kun itse haluisin lisätä kasvispainotteista ruokaa. Kerran lisäsin pinaattia ja basilikaa lasagneen ja mies rääppi ne pois. Jos en tee ruokaa menee mies sinne mäkkiin tai syö pussin leipää. Minä siis teen aina ruuan ja nyt siinä pisteessä etten tee enää kuin itselle ruuan ja mies menköön mäkkiin tai syököön eineksiään. Ärsyttää toki sekin kun ite koittaa säästää rahaa tekemällä ruuan aina itse ja myös töihin evääksi jos toinen törsää ne kranttuuttaan.
Ratkaisu: erillisten ruokien lisäksi erilliset rahat. Anna miehen syödä Mäkissä. Itse en voisi kuvitella olevani miehen kanssa, joka ylipäänsä syö siellä.
On tuokin itsessään nirsoilua, että valitset kumppanisi sen mukaan missä ravintolassa hän syö. Eiköhän jokainen mies käy Mäkissä joskus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Googlaile selective eating disorder
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä. Varmaankin eroan, vaikka sydän särkyy. En vain näe muuta ulospääsyä. Oikeastaan varaamani matka (minkä korona nyt kyllä sotki) sai minut ajattelemaan suhteeni tulevaisuutta. Varasin yllätysmatkan miehelle ja minulle Kreikkaan kesäksi. Mies kysyi heti mitä siellä voi syödä. Oli tutkinut asiaa netissä ja ilmoitti ettei lähde mustekaloja syömään. Pyysi, että mennen ystäväni kanssa. Mieleni pahoitin (hävettää myöntää), mutta halusin niin hänen kanssa matkalle.
Itse olen 31v ja haluaisin jo mennä naimiisiin ja saada perheen. Jään vanhapiiaksi varmaan, jos nyt eroan. Surullista, koska muuten meillä on hyvä olla.Oikeasti, mieti nyt millaista olis saada hänen kanssaan lapsia. Lapsiperheen arjen kokeneena sanon että et jaksaisi. Sulla palais lopullisesti pinna siihen että sen vauvan lisäksi sulla olis yks aikunen vauva siinä kitisemässä. Sitten se ero vasta hankalaa onki. MIKÄÄN ei ole niin hirveetä kotona kun se, että sulla on lapsen lisäksi aikunen lapsi hoidettavana ja sä oot talon ainoo aikuinen. Tuo miehen käytös ja yökkiminen muiden ruokia kohtaan kertoo sellasesta henkisestä kypsymättömyydestä että missään nimessä sen kanssa ei pidä mennä lisääntymään.
Siksi nimenomaan kannattaa hankkiutua raskaaksi ja sitten erota. Paljon paremmin pärjää yksin lapsen kanssa, kuin tuollaisen miehen + lapsen kanssa. Ja omaa vapaa-aikaa saa kun lapsi on isällään välillä. Ja sitten kun lapsi on isompi.
Kaikki ovat ensimmäiset 7-8 vuotta kiinni lapsessa, sitten alkaa helpottaa. Sen takia ei kannata jättää lapsia tekemättä.
Säälittää muuten ne lapsettomat jotka sen vauva-ajan kamaluuden takia eivät tee sitten ollenkaan lapsia. Eivät ymmärrä että pikkulapsiaika on vain hetki. Itelläni on aikuiset lapset ja voi miten heistä on seuraa ja iloa. Moni joka ei halua lasta, miettii vaan sitä lapsuusaikaa. Lapsuus on pieni hetki. Lapsesta tulee aikuinen. Aikuinen joka voi samalla olla paras ystäväkin, vaikka suhde on paljon ainutlaatuisempi kuin "tavallisen" ystävän kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä aika sama, lisäksi jos ruuassa on ykskin koirankarva tai pikkukärpänen on käynyt pörräämässä heittää hän ruuan roskiin ja lähtee mäkkiin. Vain tietyn merkin lihat käy kun on kuulemma luun palasia, pihveistä rääppii kaiken "epäilyttävän". Edellisen päivän ruokaa ei voi missään nimessä syödä. Kasviksista ei syö kun kurkkua. Tää on ihan mahdotonta kun itse haluisin lisätä kasvispainotteista ruokaa. Kerran lisäsin pinaattia ja basilikaa lasagneen ja mies rääppi ne pois. Jos en tee ruokaa menee mies sinne mäkkiin tai syö pussin leipää. Minä siis teen aina ruuan ja nyt siinä pisteessä etten tee enää kuin itselle ruuan ja mies menköön mäkkiin tai syököön eineksiään. Ärsyttää toki sekin kun ite koittaa säästää rahaa tekemällä ruuan aina itse ja myös töihin evääksi jos toinen törsää ne kranttuuttaan.
Tuon koirankarva- ja kärpäsjutun vielä jotenkin ymmärtää. Mutta syö pussin leipää? Siis kokonaisen pussin kerralla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa mun miehelle.
Melkein joka ruokaan, ihan sama mitä teen, pitää kylkiäiseksi keittää makaroonia hänelle. Kalapuikkoja ja nugetteja paistaa älyttömästi. Siinä ei muuten mitään, mutta itse en välitä noista kun niitä on niin usein miehen toimesta.Olen itse siirtynyt täysjyvä makarooneihin ja spagettiin, mutta yökkäilyä saan kuulla siitä. Hänelle pitää sitten erikseen keittää vaaleat pastat. Nimenomaan minun pitää keittää, ei toinna siis itse tulemaan. Mehua juo litratolkulla päivän aikana.
V*tuttaa tuollainen toiminta siksi, että kuitenkaan itse ei vaivaudu eri ruokiaan tekemään. Minun on myös hankala miettiä päivän ruokia, kun tulee yökkäilyä ja nirsoilua.
Muista tässä taannoin kun tein kaalilaatikkoa itselleni, mies käyttäytyi kuin 5-vuotias. Piti toisen huoneen ovea kiinni ja aina kun tuli sieltä ulos, kuului "hyyyyiiii" ja käsi tai paita nenän eteen. Sama juttu kun sitten söin, "hyiii" ja taas peitettiin nenä. Hirveesti oli itsellä fiilistä syödä, kun toinen tulee viereen yökkäilemään.Miksi tämä saanut paljon alapeukkuja?
Varmaan sen takia, että miehesi on kiusaaja ja alistaja ja sinä suostut sietämään sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä. Varmaankin eroan, vaikka sydän särkyy. En vain näe muuta ulospääsyä. Oikeastaan varaamani matka (minkä korona nyt kyllä sotki) sai minut ajattelemaan suhteeni tulevaisuutta. Varasin yllätysmatkan miehelle ja minulle Kreikkaan kesäksi. Mies kysyi heti mitä siellä voi syödä. Oli tutkinut asiaa netissä ja ilmoitti ettei lähde mustekaloja syömään. Pyysi, että mennen ystäväni kanssa. Mieleni pahoitin (hävettää myöntää), mutta halusin niin hänen kanssa matkalle.
Itse olen 31v ja haluaisin jo mennä naimiisiin ja saada perheen. Jään vanhapiiaksi varmaan, jos nyt eroan. Surullista, koska muuten meillä on hyvä olla.Oikeasti, mieti nyt millaista olis saada hänen kanssaan lapsia. Lapsiperheen arjen kokeneena sanon että et jaksaisi. Sulla palais lopullisesti pinna siihen että sen vauvan lisäksi sulla olis yks aikunen vauva siinä kitisemässä. Sitten se ero vasta hankalaa onki. MIKÄÄN ei ole niin hirveetä kotona kun se, että sulla on lapsen lisäksi aikunen lapsi hoidettavana ja sä oot talon ainoo aikuinen. Tuo miehen käytös ja yökkiminen muiden ruokia kohtaan kertoo sellasesta henkisestä kypsymättömyydestä että missään nimessä sen kanssa ei pidä mennä lisääntymään.
Siksi nimenomaan kannattaa hankkiutua raskaaksi ja sitten erota. Paljon paremmin pärjää yksin lapsen kanssa, kuin tuollaisen miehen + lapsen kanssa. Ja omaa vapaa-aikaa saa kun lapsi on isällään välillä. Ja sitten kun lapsi on isompi.
Kaikki ovat ensimmäiset 7-8 vuotta kiinni lapsessa, sitten alkaa helpottaa. Sen takia ei kannata jättää lapsia tekemättä.Säälittää muuten ne lapsettomat jotka sen vauva-ajan kamaluuden takia eivät tee sitten ollenkaan lapsia. Eivät ymmärrä että pikkulapsiaika on vain hetki. Itelläni on aikuiset lapset ja voi miten heistä on seuraa ja iloa. Moni joka ei halua lasta, miettii vaan sitä lapsuusaikaa. Lapsuus on pieni hetki. Lapsesta tulee aikuinen. Aikuinen joka voi samalla olla paras ystäväkin, vaikka suhde on paljon ainutlaatuisempi kuin "tavallisen" ystävän kanssa.
Jos erota aikoo, niin parempi hankkia lapsi jonkun terveen miehen kanssa. Ei tarvitse pelätä, että häiriö periytyy lapselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä. Varmaankin eroan, vaikka sydän särkyy. En vain näe muuta ulospääsyä. Oikeastaan varaamani matka (minkä korona nyt kyllä sotki) sai minut ajattelemaan suhteeni tulevaisuutta. Varasin yllätysmatkan miehelle ja minulle Kreikkaan kesäksi. Mies kysyi heti mitä siellä voi syödä. Oli tutkinut asiaa netissä ja ilmoitti ettei lähde mustekaloja syömään. Pyysi, että mennen ystäväni kanssa. Mieleni pahoitin (hävettää myöntää), mutta halusin niin hänen kanssa matkalle.
Itse olen 31v ja haluaisin jo mennä naimiisiin ja saada perheen. Jään vanhapiiaksi varmaan, jos nyt eroan. Surullista, koska muuten meillä on hyvä olla.Oikeasti, mieti nyt millaista olis saada hänen kanssaan lapsia. Lapsiperheen arjen kokeneena sanon että et jaksaisi. Sulla palais lopullisesti pinna siihen että sen vauvan lisäksi sulla olis yks aikunen vauva siinä kitisemässä. Sitten se ero vasta hankalaa onki. MIKÄÄN ei ole niin hirveetä kotona kun se, että sulla on lapsen lisäksi aikunen lapsi hoidettavana ja sä oot talon ainoo aikuinen. Tuo miehen käytös ja yökkiminen muiden ruokia kohtaan kertoo sellasesta henkisestä kypsymättömyydestä että missään nimessä sen kanssa ei pidä mennä lisääntymään.
Siksi nimenomaan kannattaa hankkiutua raskaaksi ja sitten erota. Paljon paremmin pärjää yksin lapsen kanssa, kuin tuollaisen miehen + lapsen kanssa. Ja omaa vapaa-aikaa saa kun lapsi on isällään välillä. Ja sitten kun lapsi on isompi.
Kaikki ovat ensimmäiset 7-8 vuotta kiinni lapsessa, sitten alkaa helpottaa. Sen takia ei kannata jättää lapsia tekemättä.Säälittää muuten ne lapsettomat jotka sen vauva-ajan kamaluuden takia eivät tee sitten ollenkaan lapsia. Eivät ymmärrä että pikkulapsiaika on vain hetki. Itelläni on aikuiset lapset ja voi miten heistä on seuraa ja iloa. Moni joka ei halua lasta, miettii vaan sitä lapsuusaikaa. Lapsuus on pieni hetki. Lapsesta tulee aikuinen. Aikuinen joka voi samalla olla paras ystäväkin, vaikka suhde on paljon ainutlaatuisempi kuin "tavallisen" ystävän kanssa.
Jos erota aikoo, niin parempi hankkia lapsi jonkun terveen miehen kanssa. Ei tarvitse pelätä, että häiriö periytyy lapselle.
Mä en kans ymmärrä miksi hankkia lapsi miehen kanssa, josta on juuri eroamassa tämän isojen mielenterveysongelmien vuoksi. Kun voi ihan mennä klinikallekin ja säästyä siltä kuviolta, jossa toinen vanhempi on aivan kipeä syömishäiriöilijä ja saat jännittää mitä lapsi saa isällään syödäkseen ja periyttääkö ongelmansa muksulleen. Tai sitten päätät taistella yksinhuoltajuudesta, ja se vasta rumaa onkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua surettaa ihan valtavasti tuo Kreikan matka -juttu sun puolesta ap! Viimeistään tuossa kyllä menee joku raja. Sultahan jää koko elämä elämättä tällaisen ihmisen rinnalla.
Joku vertasi tuolla ruokanirsoutta korkeanpaikankammoon, mutta mielestäni se ei oikein ole osuva vertaus. Korkeanpaikankammo ei estä elämistä. Voi lähteä Kreikkaan ja jättää sen benji-hypyn siellä väliin ja olla kipuamatta johonkin näköalatorniin. Jos ruoka pelottaa niin, ettei uskalla lähteä ollenkaan matkalle, kyse on kyllä todella vakavasta asiasta.
Miten niin jää elämättä? Oma puolisoni ei tykkää matkustella, joten reissaan paljon yksin/ystävän/lasten (nykyään aikuisia, eli heidän perheidensä) kanssa. Yhdessä ollaan oltu 30 vuotta ja rakkaus kukoistaa. Outoa että kaikki pitäisi tehdä aina yhdessä ja elämä menisi pilalle jos toinen ei ole kiinnostunut täysin samoista asioista.
No juu, mutta kuten ap oikein hyvin kuvasi, hän kokee tämän tilanteen ongelmalliseksi eikä ole tyytyväinen. Hän ei koe voivansa tehdä monia tärkeitä asioita yhdessä kumppaninsa kanssa. Eli hänelle tämä on ongelma, ja se on kyllä helppo ymmärtää.
Vierailija kirjoitti:
Kuten mun poika. Lievästi autistinen ja aistiyliherkkä. Syö vain mietoja makuja, mutta joitakin yllätyksiä on seassa. Ei sille mitään mahda, makuaisti on niin tarkka. Poika erottaa jopa kurkut, jos ne on eri puutarhalta kuin yleensä. Myös allergioita. Eikä se muuten pidä paikkaansa, että syö kun ei tarjota muuta. Hän pystyi jo pienenä olemaan vaikka koko päivän syömättä, jos ruuan maku tuntui epämiellyttävältä.
On siinäkin eroa, millaisen numeron siitä tekee. En tiedä oman ongelmani perua, mutta mielummin olen ilman kuin pakotan itseni syömäön epämiellyttävää, kun sen voi tehdä helposti ja huomaamattomasti. Juuri valitettavasti lähti roskiin vääränmakuinen kurkku sekä ei-luomut kiivit, joita ostin luomujen ollessa loppu.
Toki on joitain ruokia, joita en saa alas pakollakaan, mutta niihin ei normaalisti törmää.
Omaan syömiseeni vaikutti positiivisesti, kun aikuisena viimein löydettiin todelliset yliherkkyydet. Niiden poisjättämisen myötä ruuan prosessointi kehossa on muuttunut ja pystyn syömään vähemmän nirsosti kunhan allergiat huomioitu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ohhoh! :D miten 29-vuotias voi olla noin lapsellinen??
Vierailija kirjoitti:
Ohhoh! :D miten 29-vuotias voi olla noin lapsellinen??
Hänellä on syömishäiriö. Mielestäni sinä olet lapsellinen.
Työ yökkäily on todella epäasiallista käytöstä, mutta muuten ei haittaisi toisen syömiset, jos itse ruokansa kokkaa. Itse kokkaan päivittäin ja jos ruokani ei kelpaa, niin sitten on kelpaamatta. Olisi myös toisen eikä minun häpeä, jos ei kyläilessä syö mitään tai syö eri ruokaa, jos kutsun kavereita illalliselle. En ymmärrä miksi pitäisi hävetä toisen puolesta?
Erikoiset ruokailutottumukset joo (liittyykö johonkin neuroosiin?), mutta en ymmärrä miksi rajoittaisi sinun elämääsi tai kyläilyjänne. Tunnen monta esim. moniallergista ihmistä, jotka eivät voi syödä juuri mitään eikä se mitenkään minun elämääni vaikuta miten he syövät. Itse olen vegaani ja kaikki eksäni ovat syöneet lihaa, tämäkään ei ollut ongelma. Ja onhan nykyään paljon ihmisiä jotka ovat esim. vegaaniuden lisäksi myös gluteenittomia ja laktoosittomia. Jos menette kylään, niin sanotte vaan että hän ei syö siellä. Kai kylässä voi muutakin tehdä.
Nää ketjut on aina sellaisia, että nainen teilaa miehen ja haluaa erota =D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä aika sama, lisäksi jos ruuassa on ykskin koirankarva tai pikkukärpänen on käynyt pörräämässä heittää hän ruuan roskiin ja lähtee mäkkiin. Vain tietyn merkin lihat käy kun on kuulemma luun palasia, pihveistä rääppii kaiken "epäilyttävän". Edellisen päivän ruokaa ei voi missään nimessä syödä. Kasviksista ei syö kun kurkkua. Tää on ihan mahdotonta kun itse haluisin lisätä kasvispainotteista ruokaa. Kerran lisäsin pinaattia ja basilikaa lasagneen ja mies rääppi ne pois. Jos en tee ruokaa menee mies sinne mäkkiin tai syö pussin leipää. Minä siis teen aina ruuan ja nyt siinä pisteessä etten tee enää kuin itselle ruuan ja mies menköön mäkkiin tai syököön eineksiään. Ärsyttää toki sekin kun ite koittaa säästää rahaa tekemällä ruuan aina itse ja myös töihin evääksi jos toinen törsää ne kranttuuttaan.
Ratkaisu: erillisten ruokien lisäksi erilliset rahat. Anna miehen syödä Mäkissä. Itse en voisi kuvitella olevani miehen kanssa, joka ylipäänsä syö siellä.
On tuokin itsessään nirsoilua, että valitset kumppanisi sen mukaan missä ravintolassa hän syö. Eiköhän jokainen mies käy Mäkissä joskus.
Uskallan kyllä ihan varmuudella sanoa, että oma mieheni ei käy.
Täällä aika sama, lisäksi jos ruuassa on ykskin koirankarva tai pikkukärpänen on käynyt pörräämässä heittää hän ruuan roskiin ja lähtee mäkkiin. Vain tietyn merkin lihat käy kun on kuulemma luun palasia, pihveistä rääppii kaiken "epäilyttävän". Edellisen päivän ruokaa ei voi missään nimessä syödä. Kasviksista ei syö kun kurkkua. Tää on ihan mahdotonta kun itse haluisin lisätä kasvispainotteista ruokaa. Kerran lisäsin pinaattia ja basilikaa lasagneen ja mies rääppi ne pois. Jos en tee ruokaa menee mies sinne mäkkiin tai syö pussin leipää. Minä siis teen aina ruuan ja nyt siinä pisteessä etten tee enää kuin itselle ruuan ja mies menköön mäkkiin tai syököön eineksiään. Ärsyttää toki sekin kun ite koittaa säästää rahaa tekemällä ruuan aina itse ja myös töihin evääksi jos toinen törsää ne kranttuuttaan.