Lue keskustelun säännöt.
Parisuhde kaatumassa, mies syö kuin vauva
03.05.2020 |
Ollaan oltu 3v. yhdessä ja parisuhde on kaatumassa asiaan nimeltä syöminen. Uskomatonta, mutta totta!
Miehen rajoittunut syöminen haittaa niin paljon elämäänme. Emme voi mennä kylään, koska hän ei syö mitä tarjotaan. Meille ei voi pyytää, koska en voi tarjota mitään tyylikästä tai edes normaalia.
Mies syö: ranskiksia (ei muuten perunaa), kalapuikkoja, kurkkua, hunajamarinoitua kanasuikaletta (ei siis muuta kanaa tai muilla lisukkeilla), vaaleaa riisiä, tiettyjä suklaamuroja, juo paljon maitoa ja vain vaaleaa vehnäleipää oivariinilla (muuta rasvat ei kelpaa). Jälkiruokana ainoastaan mansikkajäätelö. Tässä KAIKKI mitä suostuu syömään. Ja ikää on siis 29v.
En jaksa enää tätä. Kotona yökkii kaikelle muulle kovaan ääneen, mitä itselleni laitan.
Onko toivoa vai peli täysin menetetty? Muuten mies on ihan normaali ja ihana.
Kommentit (242)
Vierailija kirjoitti:
Mies ei ole osa sinua. Jos hän käyttäytyy "nolosti" mielestäsi muiden edessä mikä estää sinua kutsumasta ihmisiä kylään tai menemästä minnekään niin hän nolaa oikeasti vain itsensä. Jos sinä teet ruokaa tee sitä mitä sinä haluat syödä ja jos miehelle ei kelpaa anna hänen tehdä omansa.
Meidän perheessä minä olen moniallergikko ka vegaani joten vierailu on hankalaa kun pitäisi laittaa kamala lista rajoituksista joten aina kun kutsutaan tarjoudun tuomaan omat ruokani tai syön vaikka sitten vain keitettyjä perunoita jos muuhun en pysty. En tee siitä numeroa ja nälkään ei ole kukaan kuollut syömällä yksipuolisesti yhdellä aterialla. Varmasti jotkut ihmettelevät rajoittunutta syömistäni mutta ei sille mitään voi. Kun kutsun meille syömään tarjoan toki aivan normaalia joskin vegaania ruokaa jos mies ei kokkaa. Mies hoitaa lihapuolen jos hän jaksaa.
Minusta vaikuttaa siltä, että ap:n mies nimenomaan tekee siitä omasta syömättömyydestään numeron. Kyllähän siinä kaikilla menee ruokahalu kun yksi yökkii vieressä tarjottaville. Ymmärrän, että voi olla kyseessä syömishäiriö mutta miksi ei ole hakenut apua tilanteeseen? Varmasti ammattilaisten ohjeilla ja terapialla ruokavaliota saataisiin ajan kuluessa isommaksi. On kuitenkin päättänyt jatkaa yökkimistä ja toisten tekemien tarjottavien ilkeää arvostelua ja haukkumista. Ja vaikka pariskunnasta toinen osapuoli söisikin normaalisti niin kyllä ihmettelisin, että miksi on sellaisen ihmisen kanssa joka epäkohteliaasti yökkii tarjottaville, sanoo että on pahaa sen sijaan, että selittäisi tilanteen ja kertoisi että on hakenu apua tilanteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
no jos sä meet kavereittesi luokse syömään ja kutsust omia kavereitasi teille, niin mitäIHMEEN KULISSIA sä haluut vetää? Miksi et voi sanoa kavereillesi että miehelläsi on joku syömishäiriö, ja on nyt rajallinen maku, ja sen takia hän syö omia ruokia, tai ei syö ollenkaan mitä muut....kai ne kaverit sen ymmärtää..älä tee siitä numeroa. Sano että joo, on ongelma, mutta on hoidossa (jos on)...
Joku ruoan makujen tai rakenteen aistimiseen viittaava ongelma näissä täytyy olla kyseessä, sillä tyypillisesti nämä valikoivat syöjät hyväksyvät vain mauttomia, mössöisiä ruokia, juuri niitä lapsuudesta ja pikaruuasta tuttuja "pienin yhteinen nimittäjä" -makuja. Turvallista ja tuttua, ei hapanta eikä karvasta. Netti varmasti täynnä kokemuksia ja myös apua, täytyy vaan ensin hyväksyä että kyseessä isompi asia kuin pelkkä hyi en syö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies ei ole osa sinua. Jos hän käyttäytyy "nolosti" mielestäsi muiden edessä mikä estää sinua kutsumasta ihmisiä kylään tai menemästä minnekään niin hän nolaa oikeasti vain itsensä. Jos sinä teet ruokaa tee sitä mitä sinä haluat syödä ja jos miehelle ei kelpaa anna hänen tehdä omansa.
Meidän perheessä minä olen moniallergikko ka vegaani joten vierailu on hankalaa kun pitäisi laittaa kamala lista rajoituksista joten aina kun kutsutaan tarjoudun tuomaan omat ruokani tai syön vaikka sitten vain keitettyjä perunoita jos muuhun en pysty. En tee siitä numeroa ja nälkään ei ole kukaan kuollut syömällä yksipuolisesti yhdellä aterialla. Varmasti jotkut ihmettelevät rajoittunutta syömistäni mutta ei sille mitään voi. Kun kutsun meille syömään tarjoan toki aivan normaalia joskin vegaania ruokaa jos mies ei kokkaa. Mies hoitaa lihapuolen jos hän jaksaa.
Minusta vaikuttaa siltä, että ap:n mies nimenomaan tekee siitä omasta syömättömyydestään numeron. Kyllähän siinä kaikilla menee ruokahalu kun yksi yökkii vieressä tarjottaville. Ymmärrän, että voi olla kyseessä syömishäiriö mutta miksi ei ole hakenut apua tilanteeseen? Varmasti ammattilaisten ohjeilla ja terapialla ruokavaliota saataisiin ajan kuluessa isommaksi. On kuitenkin päättänyt jatkaa yökkimistä ja toisten tekemien tarjottavien ilkeää arvostelua ja haukkumista. Ja vaikka pariskunnasta toinen osapuoli söisikin normaalisti niin kyllä ihmettelisin, että miksi on sellaisen ihmisen kanssa joka epäkohteliaasti yökkii tarjottaville, sanoo että on pahaa sen sijaan, että selittäisi tilanteen ja kertoisi että on hakenu apua tilanteeseen.
Tulee mieleen Huovisen "Erään murhan motiivit"....
Miten mies on päätynyt syömään juuri noita ruokia? Ilmeisesti hän on jossain vaiheessa elämäänsä maistanut useita eri makuja, joista ruokavalioon on jäänyt muutama vaihtoehto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joku ruoan makujen tai rakenteen aistimiseen viittaava ongelma näissä täytyy olla kyseessä, sillä tyypillisesti nämä valikoivat syöjät hyväksyvät vain mauttomia, mössöisiä ruokia, juuri niitä lapsuudesta ja pikaruuasta tuttuja "pienin yhteinen nimittäjä" -makuja. Turvallista ja tuttua, ei hapanta eikä karvasta. Netti varmasti täynnä kokemuksia ja myös apua, täytyy vaan ensin hyväksyä että kyseessä isompi asia kuin pelkkä hyi en syö.
Gin tonic ei ole mauton.
Aistiyliherkkyys ja syömishäiriöt on eri asia kun ronkelointi. Nimenomaan ranut ja höttöhiilarit yhdistettynä käytökseen paljastaa että hän vaan on tahallaan hankala ja lapsellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla samanlainen nirsoilija mies. Kylässä saa olla syömättä mitään jos ei ole tarjolla hänelle kelpaavaa ruokaa ja kotona saa syödä itse mitä lystää. Ei siinä sen kummempaa. Ravintolaan mennessä katsokoon etukäteen onko siellä hänelle kelpaavaa ruokaa, koska en kehtaa siellä sitten olla ja kuunnella kitinää jos ei olekaan menussa mitään "kunnollista".
Mä kutsuisin kyllä vieraita ja jos mies ei pyynnöstä huolimatta osaa pöydässä olla yökkimättä ja arvostelematta, toisin hänelle oman ranskalaiset ja kalapuikot vauvan muovilautasella, semmosella jonka saa imukupilla pöytään ettei mies kaada sitä. Maidon toisin nokkamukissa. Sitten jatkaisin ihan normaalisti vieraiden kanssa seurustelua
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi et hyväksy miehesi ruokavaliota? Miksi yrität kontrolloida hänen syömisiään? Mitä haittaa sinulle on siitä, mitä mies syö tai ei syö?
Vierailija kirjoitti:
Miksi et hyväksy miehesi ruokavaliota? Miksi yrität kontrolloida hänen syömisiään? Mitä haittaa sinulle on siitä, mitä mies syö tai ei syö?
No eikös ap nyt ole sen jo riittävästi kuvaillut? Normaalit sosiaaliset kuviot eivät onnistu ja tekeminen miehen kanssa on erittäin rajoittunutta, kun mihinkään ei voi mennä jos ei ole turvaruokia saatavilla. Lisäksi mies pilaa yökkimisellään toisten ruokahalun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi et hyväksy miehesi ruokavaliota? Miksi yrität kontrolloida hänen syömisiään? Mitä haittaa sinulle on siitä, mitä mies syö tai ei syö?
Lähinnä kai ap:ta haittaa miehen käyttäytyminen kaikkea omasta ruokavaliosta poikkeavaa kohtaan
Kiinnostais tietää, onko ap nyt keskustellut miehensä kanssa ja mikä oli lopputulos. Tajuaako mies itse ongelmansa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinuna huolehtisin vain omasta syömisestäni.
Mistä näitä pinnallisia narisijoita oikein tulee.
Ap tässä / Miehen kanssa on juteltu aiemmin ja nyt tämän ketjun innoittamana. Ei halua puhua aiheesta, ei suutu tms. mutta vaihtaa sutjakkaasti aihetta. Korkeintaan sanoo ”tutkittu on, mä oon vaan tällainen... minnes lähdettäisiin hölkkälenkille..”
Musta tuntuu, että olen ainut joka katsoisi nyt ”pirua” silmään ja yrittäsi ratkaista... häntä ei näemmä häiritse. Sanoi mulle just ”muru, älä sä nyt tämmöisellä pikkujutulla päätäsi vaivaa..”
Kiitos kaikille asiallisista kommenteista ja tsempeistä!
Vierailija kirjoitti:
Minä olen ruokarajoitteinen, en vain voi syödä ruokia jotka ällöttää. Sama jos korkeanpaikankammoinen laitetaan hyppäämään bengi-hyppy. Että ymmärrän miestä. Joskus on vaikeaa olla hiljaa ja kärsiä, kun jokin haju saa aikaan suorastaan paniikin. Omalla kohdalla en voi mennä toreille kalan löyhkän vuoksi.
Jos teillä rakkautta on niin varmaan löytyy myös ymmärrystä. Hän on just täydellinen mies
Mulla on korkeanpaikankammo, se on kamalaa, mutta ymmärrän, että se on vaan mun pään sisällä. Siksi en anna kammon häiritä elämääni. Koettelen rajojani säännöllisesti käymällä itselleni liian korkealla, koska en halua tilanteen pahenevan.
Välillä sitten joudun liian pahaan paikkaan ja menen paniikkiin. Aina olen selvinnyt pois. Onneksi en vähästä nolostu ja esimerkiksi laulan ääneen, kun se helpottaa paniikkia.
Ts. jos apn mies kehtaisi myöntää, että hänellä on ongelma, joka rajoittaa elämää, hän halutessaan voisi muuttaa tilannetta ainakin vähän paremmaksi. Muutama "aikuisten ruoka" repertuaariin mukaan, eikä pariskunnan elämää tarvitsisi rajoittaa kodin seinien sisälle.
Yleensä tollaset jymähtäneet kaiken lisäks vain yhteen asentoon, oh damn!
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä / Miehen kanssa on juteltu aiemmin ja nyt tämän ketjun innoittamana. Ei halua puhua aiheesta, ei suutu tms. mutta vaihtaa sutjakkaasti aihetta. Korkeintaan sanoo ”tutkittu on, mä oon vaan tällainen... minnes lähdettäisiin hölkkälenkille..”
Musta tuntuu, että olen ainut joka katsoisi nyt ”pirua” silmään ja yrittäsi ratkaista... häntä ei näemmä häiritse. Sanoi mulle just ”muru, älä sä nyt tämmöisellä pikkujutulla päätäsi vaivaa..”
Kiitos kaikille asiallisista kommenteista ja tsempeistä!
Ymmärtääkö hän, että olet lopettamassa suhteen, jos meno ei muutu? Eikä silti myönnä ongelmaa? Huh sentään... Ansaitsisit kyllä jonkun mitalin kärsivällisyydestä, meitsi olis häipännyt noin 2 vuotta ja 11 kuukautta sitten. Ei noin voin elää.
Mä kyllä ymmärrän tosi hyvin, miksi miehen käytös myös nolottaa ap:ta. Kyllähän siinä helposti vähän semmoinen syyllisyyden aura tulee, että miksi ihmeessä olet tuollaisen ihmisen kanssa. Voin ihan rehellisesti sanoa, että jos mun luokse tulisi kylään pariskunta, joista toinen yökkii kaikelle mitä olen laittanut tarjolle tai ei uskalla syödä mitään, niin kyllä mä vähän ihmettelisin sitä puolisoakin siinä ohessa, että tällaisenko kanssa elät.