Miten hyväksyä, etten pääse ehkä koskaan unelma-ammattiini? (psykologi)

Voisitko opiskella psykoterapeutin tutkinnon? Mikä tutkinto sinulla jo on?

On niin väärin, että ensikertalaisia suositaan! Yhtään ei arvosteta jo psykan yliopistokursseja opiskelleita vaan käsketään menemään suorittaa uusiks koko yo-kirjotukset, joista monta vuotta aikaa! Amk-koekin suosii ensikertalaisia, joilla tuoreessa muistissa lukion aineet.

Kannattaa opetella sietämään elämässä pettymyksiä, sillä niitä riittää. Aseta ensin joku helpompi tavoite ja suorita se. Voitahan sä vielä myöhemmin sinne yrittää jos arvosteluperusteet esim. kevenevät tai alat hiffaa matikkaa paremmin. Kaikki ei voi olla nhl-pelaajia tai psykologeja, näin se vaan on.

Mikä sinua erityisesti kiinnostaa psykologiassa? Jos haluat auttaa ihmisiä, niin olisiko vaikka sosiaalityöntekijä? Tai sosiaalipsykologikin voisi olla ihan hyvä vaihtoehto. Onko sinun mahdollista muuttaa ulkomaille, esimerkiksi hollantilainen psykologian tutkinto voidaan lukea hyväksi Suomessa ja tätä kautta voisit päästä psykologiksi.

No jos olet kartoittanut sen, että todella olet parhaasi tehnyt ja se ei riitä, niin sille et voi mitään.

Mutta myös jos olet parhaasi yrittänyt, niin voit olla itseesi tyytyväinen. Oletko? Voitko siis vaan millään enää omaa osaamistasi tai jotain parantaa vai oliko se tässä?

En osaa muuta sanoa kuin että ymmärrän tuskasi aloittaja. Itse haluaisin eläinlääkäriksi. En koskaan hakenut eläinlääkikseen vaan laiskuuttani opiskelin diplomi-insinööriksi. Liian myöhään tajusin ettei se ole minun juttuni sitten yhtään. Kaikki opintotukikuukaudet meni eikä enää voi opiskella uutta tutkintoa jos en sitten lotossa voita. Luultavasti vaihdan alaa jos keksin miten, mutta unelma-ammattiini en voi päästä enää :(

Monella eri perustutkinnossa voi auttaa ihmisiä ja opiskella lisäksi psykoterapeutiksi.

Voin lohduttaa sua että ihmisen haaveet usein muuttuu iän myötä. Itsekin ajattelin joskus nuorena että olisi hienoa olla terapeutti. Nykyään ajattelen että onneksi en ole. En oikeasti jaksaisi kuunnella mt-ongelmaisten juttuja päivistä ja vuosista toiseen. Ehkä se ois voinut pari vuotta olla hienoa, mutta ei enää. 

Pyri jonnekin muualle kuin Helsinkiin, jossa matematiikka (tilastotiede) painottuu.

Psykologia perustuu tilastoihin ja todennäköisyyksiin, muuten sitä ei voisi tieteeksi kutsua. Oletko miettinyt, että voisitko siinä ympäristössä viihtyä, vai onko kiinnostuksesi enemmän humanistista laatua?

Aika harva lukiosta ulos pullahtanut tietää, mitä haluaa tai mitä eri alat edes pitävät sisällään / millaiset ammatilliset näkymät niissä oikeasti on.

Jos matematiikka on sinulla erityisesti kompastuskivenä, niin olisiko sinun mahdollista opiskella sitä lisää vaikka jossain iltakoulussa tai tutorin avustuksella?

Siinä on sekin puoli että näitä vaatimuksia ei yleensä aseteta huvikseen. Jos rimaa hipoen pääset sisään ja sinulla on suuria haasteita omaksua osaa opittavasta materiaalista niin sinusta ei välttämättä koskaan tule kovin hyvää psykologia ja tämä tulee vaan tuottamaan sinulle epäonnistumisen kokemuksia ja mahdollisesti myös sinun asiakkaille ja työtovereille.

Minäkin halusin ensin puusepäksi, muttei sillä olisi Helsingistä töitä löytynyt. Sitten halusin arkkitehdiksi, muttei taiteellinen lahjakkuus ja ylioppilastodistus riittänyt. Tuli minusta kuitenkin rakennusinsinööri ja olen kohtuulllisen tyytyväinen työuraani. 

Onneksi haaveeni ei ollut astronautti tai syvänmerensukeltaja.

Minua ihmetyttää se, että jotkut pitävät YO-arvosanojen korottamista läpihuutojuttuna, kun sitä se ei välttämättä ole. Sain viime keväänä psykasta E:n ja yritin syksyllä korottaa sitä L:ään. No L jäi viiden pisteen päähän, monivalinnoissa töppäilyn takia. Eivät kaikki todellakaan pysty korottamaan tai saamaan huippuarvosanoja yo-kokeista. Siksi. psykassa pitäis ottaa avoimen opinnot huomioon myös.

Haaveet kaatuu

Hommaat itsellesi mies ja panetat itsesi paksuksi ja jäät kotiäidiksi, niin pääset huomattavasti vähemmällä.

Mene avoimen kautta

Vierailija kirjoitti:

Pyri jonnekin muualle kuin Helsinkiin, jossa matematiikka (tilastotiede) painottuu.

Nykyään psykologiaan haetaan yhteisvalinnalla, jonka vuoksi tilatomatikka on hallittava riippumatta yliopistosta.

Vierailija kirjoitti:

Minua ihmetyttää se, että jotkut pitävät YO-arvosanojen korottamista läpihuutojuttuna, kun sitä se ei välttämättä ole. Sain viime keväänä psykasta E:n ja yritin syksyllä korottaa sitä L:ään. No L jäi viiden pisteen päähän, monivalinnoissa töppäilyn takia. Eivät kaikki todellakaan pysty korottamaan tai saamaan huippuarvosanoja yo-kokeista. Siksi. psykassa pitäis ottaa avoimen opinnot huomioon myös.

Niinpä! Ehdottomasti avoimen opinnot ja muutkin yo-opinnot tulisi huomioida. Sehän nopeuttaisi valmistumistakin

Vierailija kirjoitti:

Voin lohduttaa sua että ihmisen haaveet usein muuttuu iän myötä. Itsekin ajattelin joskus nuorena että olisi hienoa olla terapeutti. Nykyään ajattelen että onneksi en ole. En oikeasti jaksaisi kuunnella mt-ongelmaisten juttuja päivistä ja vuosista toiseen. Ehkä se ois voinut pari vuotta olla hienoa, mutta ei enää. 

Se on juuri näin. Ns. unelma-ammattia ei voi tietää etukäteen, varsinkaan tietyillä aloilla, joihin psykologikin kuuluu. Kun teoreettiset opinnot on sopeutettava käytännön työhön, alkaa henkinen kuormitus. Toiset kestää, toiset ei. Ajattele positiivisesti: olet nuori ja löydät varmasti sen unelma-ammattisi, mikä se sitten lieneekään, mutta se vaatii aikaa.

Haluatko sinä lukemaan sitä psykologiaa vai et? Tuntuu ihme selittelyltä tuo, että "en ole kovin matemaattinen". Matematiikka vaatii ennen kaikkea istumalihaksia. Vain laskemalla oppii laskemaan jne. Kovaa työntekoa se on eikä mitään matemaattisuutta. Jos haluat päästä opiskelemaan psykologiaa ja jos on niin, että tehtävissä painotetaan vahvaa matematiikan osaamista, niin sitten teet itsestäsi vahvan matematiikan osaajan, eikö?

Puuttuuko sinulta motivaatio vai valmius tehdä töitä tavoitteesi eteen?