Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miten hyväksyä, etten pääse ehkä koskaan unelma-ammattiini? (psykologi)
02.05.2020 |
Haluaisin psykologiaa opiskelemaan, olen pyrkinyt jo monta kertaa. Ongelmana on että että en ole kovin matemaattinen, ja lisäksi minulla on jo yksi tutkinto. Nykyään suositaan valtavasti ensikertalaisia. Ongelmakseni en vielä suoraan lukiosta tiennyt, miksi haluan isona vaan se valkeni vasta myöhemmin.
Pääsykokeissa suositaan matemaattisia ihmisiä ja viime vuonna oli myös joitakin ihme logiikka tehtäviä...luulisi että psykologiaa opiskelemaan tarvittaisiin muutakin kuin matematiikkaa. Ärsyttää kun aina perustellaan että psykologia pohjaa vahvasti tilastotieteeseen, ihan niin kuin muut tieteet ei.
Mutta, jos en vaan pääse, miten hyväksyä tämä? Sama koskee varmasti monia muitakin jotka hakevat suosituille aloille. Missä vaiheessa luovuttaa ja ruveta keksimään jotakin muuta (mutta kun en halua tehdä muuta)
On väärin että ei pääse opiskelemaan haluamalleen alalle. Tulen varmasti työllistämään monia psykologeja kun en osaa elää tämän traumani kanssa, ehkä siinä vastaus :(
Kommentit (44)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap sinulla monia hyviä vaihyoehtoja. Ensiksi selvität mikä sinua psykassa nimen omaan kiinnostaa. Vaihtoehdon valitset sen mukaan. Psykologiaa hyödynnetäään tosiaan kasvatustieteissä ja sosiaalitieteissä. Lisäksi psykiatrinen sairaanhoitaja tekee melko samoja juttuja kuin kliininen psykologi. Sairaanhoitajaopinnot voivat itse asiassa olla paljon mielenkiintoisemmat ja sairaalaympäristö on kiehtova. Tietojärjestelmätieteissä on myös paljon psykan opintoja ja koodarin sijaan voi downsiftata käytettävyyspuolelle tai ohjelmoinnin opettajaksi. Mutta on tosiaan surullista että Suomen huonot työllistymismahdollisuudet ovat ajaneet varmasti työllistävät akateemiset alat kuten psykologian ja lääkiksen lähes mahdottomiksi päästä sisään ellet olet akateemisesta suvusta.
En halua loukata, mutta sain viestistäsi sen käsityksen, että olet jo tavallaan luovuttanut matikan suhteen. Jos psykologi on todella unelmasi, niin en heittäisi kirvestä kaivoon: esim. valmennuskeskuksella on matemaattiset apuneuvot -itseopiskelumateriaali, jossa lähdetään ihan peruslaskuista, kuten prosenteista ja yhden asteen yhtälöistä liikkeelle. Minullakin oli lukiossa lyhyt matikka kutonen ja ajattelin, etten ikinä voi oppia sitä. Kuitenkin aloitin sitten perusteista ja nykyään osaan ihan hyvin matikkaa. Vaikka jotkut eivät tajua matikkaa millään, niin väittäisin, että suuri tekijä matikan oppimisessa on asenne ja se, että saa edetä rauhassa. Minullakin syy matikan oppimiseen oli se, että kerrankin sain edetä omaan tahtiini eli tosi hitaasti. Lukiossa matikka opetettiin minulle liian nopeasti.
Myös loogista päättelykykyä voi ja kannattaa harjoitella. Kun oppii tietyt tehtävätyypit, niin ei ne loogisen päättelykyvyn tehtävät ole ylitsepääsemättömiä. Osta vaikkapa joku aivojumppakirja ja kokeile tehdä niitä. Niissä on myös selitetty tehtävän ratkaisun logiikka, joten ne voi auttaa omaksumaan tietyt tehtävätyypit.
Jos aloitat jo nyt kertaamaan ensi vuoden psykan pääsykokeeseen, voi olla, että pääset sisään. Älä heti luovuta, vaan jaksa yrittää ja laskea ja toistaa ja toistaa ja toistaa. Näin asiat jää mieleen. Mutta jos jo alkukättelyssä otat asenteen, että en osaa ja pysty, niin sitten et varmasti osaa ja pysty. Mutta esim. tämä AMK-kokeella valinta voi olla sinulle mahdollisuus, jos alat nyt kertaamaan lukion lyhyttä matikkaa ja opettelet fysiikan perusteita. Suuri osa on tässä vaiheessa vielä niistä ihan pihalla, joten tilastomatikka ei sinänsä anna etumatkaa.
Tsemppiä!
Alue: Aihe vapaa
Jos haluaa kuunnella ihmisten ongelmia niin psykiatrinen sairaanhoitaja on yksi vaihtoehto.