Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miten hyväksyä, etten pääse ehkä koskaan unelma-ammattiini? (psykologi)
02.05.2020 |
Haluaisin psykologiaa opiskelemaan, olen pyrkinyt jo monta kertaa. Ongelmana on että että en ole kovin matemaattinen, ja lisäksi minulla on jo yksi tutkinto. Nykyään suositaan valtavasti ensikertalaisia. Ongelmakseni en vielä suoraan lukiosta tiennyt, miksi haluan isona vaan se valkeni vasta myöhemmin.
Pääsykokeissa suositaan matemaattisia ihmisiä ja viime vuonna oli myös joitakin ihme logiikka tehtäviä...luulisi että psykologiaa opiskelemaan tarvittaisiin muutakin kuin matematiikkaa. Ärsyttää kun aina perustellaan että psykologia pohjaa vahvasti tilastotieteeseen, ihan niin kuin muut tieteet ei.
Mutta, jos en vaan pääse, miten hyväksyä tämä? Sama koskee varmasti monia muitakin jotka hakevat suosituille aloille. Missä vaiheessa luovuttaa ja ruveta keksimään jotakin muuta (mutta kun en halua tehdä muuta)
On väärin että ei pääse opiskelemaan haluamalleen alalle. Tulen varmasti työllistämään monia psykologeja kun en osaa elää tämän traumani kanssa, ehkä siinä vastaus :(
Kommentit (44)
Vierailija kirjoitti:
Mä oleeen itse niin raaka ihminen etttä ajattelen ellei ihminen kykenen itse auttamaan itseään (toki psykologi voi antaaa työkaluja ja psykiatri määärätä lääkkeitä) niiin kun ei toinen voi toisen puolesta tehdä paljoakaaan mitään muuuta kun olla tukena ja avartaaa maisemaaa tarkastelmaaan asioita näkökulmista joiihin päämäärät sidotaaan.
Voiin ilman psykologin koulutuuusta sanoa ettttä suomessa on (koska historian saaatossa jotta ollan selviydytty vaikeista ajoiista ja asutaaan niin etäällä esim muuusta euroopasta) on ankea kultttuuri ja huuumori on mustaaaahuumoria, muttta luuulisi nyt prkele sen ainakin kun ajatellaan että lama lama toisensa jälkeeen että verovaroin kustannnettava koulutus ja selviytymiseeen käytettävä rationalismi auttavan meitä päääsemäään vähän eteeenkin päin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Haaveet kaatuu
Hommaat itsellesi mies ja panetat itsesi paksuksi ja jäät kotiäidiksi, niin pääset huomattavasti vähemmällä.
Näin. Lasten kanssa saa toteuttaa psykologin uraakin joka päivä.
Mitä tekisit jos olisit psykologi? Psykologiset testit, tutkimus vai mikä on se alue mikä kiehtoo? Jos haluat terapeutiksi niin lue sosionomiksi tai sosiaalityöntekijäksi tai sosiaalipsykologiksi - ne avaavat tietä terapeutiksi. Myös sairaanhoitaja -mielisairaanhoitaja opintopolkua pitkin pääsee terapeutiksi.
Minäkin luulin nuorena, että psykologia voisi olla kiinnostava ala, mutta sitten tutustuin pääsyvaatimuksiin ja opetusohjelmaan ja totesin, että ei ole minun alaani. Matematiikka ja tilastotiede kun eivät kiinnostaneet.
Jännää sinänsä, että lukion psykan kurssilla ei nuoruudessani juurikaan käsitelty tilastotiedettä eikä matematiikkaa, mistä syystä psykologiasta sai koulussa ehkä hieman väärän käsityksen.
En tiedä kuuluvatko ne nykyään koulussa psykologian kurssiin.
Vierailija kirjoitti:
Siinä on sekin puoli että näitä vaatimuksia ei yleensä aseteta huvikseen. Jos rimaa hipoen pääset sisään ja sinulla on suuria haasteita omaksua osaa opittavasta materiaalista niin sinusta ei välttämättä koskaan tule kovin hyvää psykologia ja tämä tulee vaan tuottamaan sinulle epäonnistumisen kokemuksia ja mahdollisesti myös sinun asiakkaille ja työtovereille.
Kärjistetty esimerkki tästä: Ajatellaan että meillä on insinööri jolla on huono matikkapää ja hän suunnittelee lujuuslaskennat kauppahallin rakenteisiin. Kauppahallin katto sortuu ja satoja ihmisiä kuolee.
Voihan se olla et sinusta tulisi erinomainen psykologi näistä matikan haasteista huolimatta. Mutta mielestäni tämä puoli on hyvä huomioida alaa valittaessa. Ei voi vain naivisti ajatella et musta voi tulla mitä vaan, toimii elokuvissa muttei irl.
Tarkotus nyt ei ole tässä olla mikään negaaja kuitenkaan. Kannattaa ehdottomasti pyrkiä pitkälle ja alalle joka kiinnostaa. Mutta valitse sellanen ala mielellään jossa oma lahjakkuusprofiili ja kiinnostus kohtaa mahdollisimman hyvin. Ehkä se on psykologia ehkä ei, minä en sitä voi tietää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Haluatko sinä lukemaan sitä psykologiaa vai et? Tuntuu ihme selittelyltä tuo, että "en ole kovin matemaattinen". Matematiikka vaatii ennen kaikkea istumalihaksia. Vain laskemalla oppii laskemaan jne. Kovaa työntekoa se on eikä mitään matemaattisuutta. Jos haluat päästä opiskelemaan psykologiaa ja jos on niin, että tehtävissä painotetaan vahvaa matematiikan osaamista, niin sitten teet itsestäsi vahvan matematiikan osaajan, eikö?
Puuttuuko sinulta motivaatio vai valmius tehdä töitä tavoitteesi eteen?
En ole ap, mutta kyllä se on matemaattisesti lahjakkaiden ihmisten harhakäsitys, että kuka vaan voi oppia matematiikkaa vain laskemalla.
Tunnen monia, joilta se ei vaan onnistu, koska kukaan ei saa heitä ymmärtämään niitä kaavoja ja laskuja.
En tiedä, mikä tuossa on niin vaikea hyväksyä ja ymmärtää.
Jos yhtään lohduttaa, niin itse olen ”unelma-ammatissani” eikä tämä nyt niin hienoa ole. Nuorena unelmoidessaan ei välttämättä ihan hoksaa mitä se työ käytännössä on. Edes opiskellessa ei välttämättä tajua sitä, koska opiskelu on ihan toista kuin työ. Itselleni oikeudenmukaisuus ja halu varmistaa että asiat tehdään oikein olivat ohjaavia tekijöitä nuorena. Nyt työssäni päivät täyttyvät muiden ihmisten loputtomista ongelmista, konflikteista ja vaikeuksista. Oikeudenmukaisuus on lähinnä ihanne, joka ei juuri näyttäydy tavallisena tiistaipäivänä. Voisin kuvitella, että psykologi kohtaa samanlaista tunnekuormaa työssään. Kannattaa tosiaan miettiä mikä ammatissa houkuttaa ja toteutuuko se ihan todella. Ja mitkä ovat omat ominaisuutesi ja piirteesi, ja sopivatko ne yhteen niiden varjopuolien kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluatko sinä lukemaan sitä psykologiaa vai et? Tuntuu ihme selittelyltä tuo, että "en ole kovin matemaattinen". Matematiikka vaatii ennen kaikkea istumalihaksia. Vain laskemalla oppii laskemaan jne. Kovaa työntekoa se on eikä mitään matemaattisuutta. Jos haluat päästä opiskelemaan psykologiaa ja jos on niin, että tehtävissä painotetaan vahvaa matematiikan osaamista, niin sitten teet itsestäsi vahvan matematiikan osaajan, eikö?
Puuttuuko sinulta motivaatio vai valmius tehdä töitä tavoitteesi eteen?
En ole ap, mutta kyllä se on matemaattisesti lahjakkaiden ihmisten harhakäsitys, että kuka vaan voi oppia matematiikkaa vain laskemalla.
Tunnen monia, joilta se ei vaan onnistu, koska kukaan ei saa heitä ymmärtämään niitä kaavoja ja laskuja.
En tiedä, mikä tuossa on niin vaikea hyväksyä ja ymmärtää.
Hmm. Olen huomannut, että ainakin itse naisena aloin kouluaikana ajatella, että matematiikka on minulle vaikeaa. Sittemmin olen huomannut, että olen melko keskinkertainen matikassa, mutta jos kohdalle on sattunut hyvä opettaja, joka on osannut selittää asioita, olen ollutki parempi ymmärtämään kuin mitä olisin itse uskonut.
Joidenkin kohdalla tästä tulee varmasti sellainen itsetuntokysymys.
Ja kannattaa ymmärtää sekin, että yliopistossa opiskelee monia sellaisia, jotka ovat perusfiksuja, mutta joilla on kannustava keskiluokkainen tausta ja jotka ovat olleet sitkeitä opiskelijoita, eivät neroja. Toki psykologiaan on vaikeampi päästä. Mutta minusta ei kannata mystifioida asiaa niin, että pitäisi olla joku yli-ihminen matikassa ja etteikö sitä voi kukaan hyvällä opetuksella oppia lisää, että se on vain sisäsyntyistä neroutta.
Mitä itse sanoisit psykologina henkilölle, joka olisi juuri kertonut sinun tilanteesi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulisin, että jos matematiikka ja tilastotiede on sisäänpääsyn kannalta hyvin tärkeää niin sitä ihan todella tarvitsee siinä työssä. Jos se ei yrityksestä huolimatta suju, tai ei ole motivaatiota sen oppimiseen, niin ala voi olla väärä. Itse olen opiskellut yliopistossa alalla jonne on tosi vaikea päästä ja nyt jälkikäteen kun katson pääsykoemateriaaleja, niin niissä käsitellyt asiat ovat hyvin keskeisiä, ns. peruslähtökohtia. Eli uskoisin että sitä se opiskelu jatkossakin olisi, mitä pääsykokeessakin jo treenataan. Sehän testaa valmiuksia alalle eli niihin tuleviin opintoihin.
Mä olen lukenut kasvatustieteitä tohtoriksi asti. Psykologia oli sivuaineena. Saan tehdä todella mielenkiintoisia, psykologisesti painottuneita juttuja. Voisiko toimia sinullakin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä itse sanoisit psykologina henkilölle, joka olisi juuri kertonut sinun tilanteesi?
Ap:stahan piti tulla psykologi, ei keittiöpsykologi..
Suomen yliopistotutkinnoista suurin osa tähtää tutkijan kouluttamiseen. Siksi tilastotiede jne.
Opiskele ulkomaiden yliopistoissa tai avoimessa + nettiyliopistoissa, joiden opinnot hyväksiluetaan haluamassasi opinahjossa. Muualla useimmissa paikoissa pyritään ihan psykologienkin kouluttamiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En osaa muuta sanoa kuin että ymmärrän tuskasi aloittaja. Itse haluaisin eläinlääkäriksi. En koskaan hakenut eläinlääkikseen vaan laiskuuttani opiskelin diplomi-insinööriksi. Liian myöhään tajusin ettei se ole minun juttuni sitten yhtään. Kaikki opintotukikuukaudet meni eikä enää voi opiskella uutta tutkintoa jos en sitten lotossa voita. Luultavasti vaihdan alaa jos keksin miten, mutta unelma-ammattiini en voi päästä enää :(
Kyllä se on ihan prioriteeteistä kiinni, mikä on mahdollista ja mikä ei. Sinuna kävisin töissä vuoden, pari ehkä, puskuria varten, sijoittamista unohtamatta ja sit hakisin. Asettaisin rajan, kuinka monta kertaa hakisin. Tekisin tosissani töitä tavoitteen eteen. Miettisin erikoistumisen valmiiksi ja tuut tuut. Tekisin töitä ohella, viikonloppuisin, lomilla, aina kun mahdollista, vähäsen. Kyllä pienillä rahoilla selviää kun saa toteuttaa itseään. T: kohta tupla-maisteri, 1,5 v töissä tutkintojen välillä.
Vierailija kirjoitti:
Suomen yliopistotutkinnoista suurin osa tähtää tutkijan kouluttamiseen. Siksi tilastotiede jne.
Opiskele ulkomaiden yliopistoissa tai avoimessa + nettiyliopistoissa, joiden opinnot hyväksiluetaan haluamassasi opinahjossa. Muualla useimmissa paikoissa pyritään ihan psykologienkin kouluttamiseen.
Tämä kannattaa sisäistää, ap. Ilmeisesti et halua tutkia, kun tilastoja vierastat. Jos haluat tarjota keskusteluapua, mene johonkin sosiaali- ja terveysalan oppilaitokseen. Jos haluat lukea ihmismielestä, lue ihmismielestä harrastuksena.
Psykologin työ käytännössä ei välttämättä ole sitä, mitä kuvittelet sen olevan. Psykologia tieteenä on todella mielenkiintoista ja sitä on mukava opiskella. Moni psykologian opiskelija kohtaa kuitenkin työelämään siirtyessään sellaisen todellisuuden, mikä iskee kovasti päin kasvoja.
Henkisesti psykologin työ on kuormittavaa. Työ on myös niin sosiaalista ja vaatii jatkuvaa henkistä skarppiutta ja läsnäoloa, että saattaa käydä niin että työpäivän päätteeksi haluaisi vain olla yksin, vaikka normaalisti olisikin ihmisten seurasta energiaa saava henkilö. Riskinä voi siis olla se, että oma sosiaalinen elämäsi kuihtuu, koska sosiaalinen työ vien kaiken sosiaalisen energiasi.
Jokaisen ihmisen omassa elämässä tulee myös kriisejä ja niiden omienkin kriisien aikanakin pitäisi sitten jaksaa käydä työssä, jossa autetaan toisia ihmisiä ratkaisemaan ongelmia. Kannattaa todella harkita tarkkaan. Jos olisin ap, niin valitsisin rennomman ihmisläheisen työn, esim. terveydenhoitaja, jossa pääsee auttamaan ihmisiä, mutta henkinen kuormittavuus ei vastaa psykologin työtä, koska vaikeimmat ongelmat eivät nk. jää sinun pöydällesi.
Koita ap päästä juttusille jonkun psykologin kanssa ja pyydä häntä kertomaan millaista työ käytännössä on. Pyydä kuvailemaan etenkin työn huonoja ja raskaita puolia. Tämän keskustelun jälkeen voit hyvillä mielin alkaa miettiä jotakin uutta unelmaa. Kaikki ei ole aina kultaa, mikä kiiltää.
Jos haluat ap terapeutiksi, opiskele sosiaalityötä, sosiaalipsykologiaa tai vaikka sairaanhoitajaksi. Niiden päälle voit suorittaa terapiaopinnot. Tämä on itseäni kiinnostava polku, olen nyt valmistumassa sossuksi. Psykan opintoja voi tehdä sivuaineena tai muuten avoimessa.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa opetella sietämään elämässä pettymyksiä, sillä niitä riittää. Aseta ensin joku helpompi tavoite ja suorita se. Voitahan sä vielä myöhemmin sinne yrittää jos arvosteluperusteet esim. kevenevät tai alat hiffaa matikkaa paremmin. Kaikki ei voi olla nhl-pelaajia tai psykologeja, näin se vaan on.
Tämä.
Eräs ex- ystäväni ei lukion jälkeen päässyt minnekään opiskelemaan, koska ripustautui tuollaiseen pakkomielteeseen.
Tämä tuhosi hänen mielenterveytensä ja siitä seurannut päihdeongelma loput.
Alue: Aihe vapaa
Mä oleeen itse niin raaka ihminen etttä ajattelen ellei ihminen kykenen itse auttamaan itseään (toki psykologi voi antaaa työkaluja ja psykiatri määärätä lääkkeitä) niiin kun ei toinen voi toisen puolesta tehdä paljoakaaan mitään muuuta kun olla tukena ja avartaaa maisemaaa tarkastelmaaan asioita näkökulmista joiihin päämäärät sidotaaan.