Äitini suuttuu, kun hänelle sanoo siitä, että ei osannut antaa minulle lapsuudessa tunnetta siitä, että hän rakastaa minua
Tunne oli se, että hän vihasi minua. Eli jos ei oikeasti vihaisi, niin hänenhän kuuluisi olla pahoillaan, kun kuulee tämän. Mutta ei ole, suuttuu, inttää vastaan ja syyttää minua siitä, että minulla on hänestä se kokemus, joka on. Häntä ei haittaa yhtään se, jos lapsella on kasvatuksesta sellaiset jäljet ja hän on ne aikaansaanut. Ainoa, mikä häntä haittaa, on se, että häntä syytetään asiasta.
Kommentit (210)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Synnyit tuollaiseksi. Et pysty olemaan tyytyväinen. Hyväksy se, äläkä syytä muita.
Pystyisin toki olemaan, mutta en huonojen olojen vallitessa ole. Jos niitä ei pysty parantamaan. Koska toinen satutti ja lannisti.
ApNiin, koska olet mikä olet, luonnostaan. Ei oloilla ole sen kanssa paljon tekemistä. Jokin on aina väärin. Vika on synnynnäisissä ominaisuuksissa. Se ei ole kenenkään syytä, sinunkaan, mutta älä työnnä sitä muiden viaksi ja syyksi.
On se äitini vika, mihin ominaisuuteni on mennyt. Eli en tietenkään olisi täydellinen hyvän äidinkään kanssa, mutta voisin olla onnellinen.
ApEt olisi. Et pysty siihen. Sellaista ihmeolentoa ei olekaan, joka olisi yhtä aikaa ollut sinulle mieleinen ja kuitenkin aidosti parantava.
Kaikki kasvatusyritykset on olleet mielestäsi negatiivisia, koska ne olisivat vaatineet sinulta vastavuoroisuutta ja toisen miellyttämistä. Et pysty siihen. Olet epäsosiaalinen ja henkisesti toispuoleinen.
Aidosti parantava? En ole lapsena kaivannut parantajaa. Tai koskaan, ennen kuin äiti hajotti minut. Olisin siis kaivannut ihmisiä, jotka eivät särje minua. Antavat mun olla onnellinen.
Ap
Miten voit asettua täysin kaiken vastuun ulkopuolelle? Oli äitisi millainen tahansa, hän ei voi muuttaa menneisyyttä, mutta tulevaisuuden valitset sinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toki serkuillani on ollut aika vakaviakin vaikeuksia henkisesti, niin että tädin ahdistus on mielestäni ymmärrettävää. Ja siis koittaa selvittää, mitä teki väärin. Minusta se on vain sympaattista. Mutta liika on liikaa ja kääntyy hyvää tarkoitustaan vastaan.
Lapsille ehkä tulee se olo, että tarkoitus ei olekaan kantaa vastuuta vaan pestä omatunto.
ApKumma kun et näe tuossakaan aitoa katumusta, empatiaa ja halua korjata asioita.
Näenhän, kirjoitin: Minusta se on vain sympaattista. Mutta: jos se rasittaa lapsia, niin oikein empaattinen ihminen lopettaisi.
Ap
Eli sitä pitäisi alkaa työstää yhdessä, eikä jättää yhtä ihmistä yksinään jauhamaan.
Aikanaan, kun äitimuori on kuolinvuoteella, tämä pässi menee varmaan silloinkin piinaamaan syytöksillään ja jankutuksillaan.
Vierailija kirjoitti:
Miten voit asettua täysin kaiken vastuun ulkopuolelle? Oli äitisi millainen tahansa, hän ei voi muuttaa menneisyyttä, mutta tulevaisuuden valitset sinä.
En valitse. Jos on liian musertavaa häpeää, ei ole valinta antaa sen alistaa itsensä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt sulla on hynää tehdä mitä vaan, mistä aina valitit ettet voi tehdä!
Jihuu ! Ei kun tekemään .. ;)
Zinc
Mitä mä valitin, etten voi tehdä? Nyt ainoa mikä kiinnostaa on ihmissuhteet. Materiaa saa aina.
Ap
Sähän sanoit mulle, että olisit voinut alkaa taiteilijaksi, mutta että se on nyt mahdotonta ..
No, nyt se ei ainakaan enää ole mahdotonta !!
Zinc
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toki serkuillani on ollut aika vakaviakin vaikeuksia henkisesti, niin että tädin ahdistus on mielestäni ymmärrettävää. Ja siis koittaa selvittää, mitä teki väärin. Minusta se on vain sympaattista. Mutta liika on liikaa ja kääntyy hyvää tarkoitustaan vastaan.
Lapsille ehkä tulee se olo, että tarkoitus ei olekaan kantaa vastuuta vaan pestä omatunto.
ApKumma kun et näe tuossakaan aitoa katumusta, empatiaa ja halua korjata asioita.
Näenhän, kirjoitin: Minusta se on vain sympaattista. Mutta: jos se rasittaa lapsia, niin oikein empaattinen ihminen lopettaisi.
ApEli sitä pitäisi alkaa työstää yhdessä, eikä jättää yhtä ihmistä yksinään jauhamaan.
Täh? Ei lapsilla ole mitään velvollisuutta työstää vanhemman kanssa yhtään mitään.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toki serkuillani on ollut aika vakaviakin vaikeuksia henkisesti, niin että tädin ahdistus on mielestäni ymmärrettävää. Ja siis koittaa selvittää, mitä teki väärin. Minusta se on vain sympaattista. Mutta liika on liikaa ja kääntyy hyvää tarkoitustaan vastaan.
Lapsille ehkä tulee se olo, että tarkoitus ei olekaan kantaa vastuuta vaan pestä omatunto.
ApKumma kun et näe tuossakaan aitoa katumusta, empatiaa ja halua korjata asioita.
Näenhän, kirjoitin: Minusta se on vain sympaattista. Mutta: jos se rasittaa lapsia, niin oikein empaattinen ihminen lopettaisi.
ApEli sitä pitäisi alkaa työstää yhdessä, eikä jättää yhtä ihmistä yksinään jauhamaan.
Täh? Ei lapsilla ole mitään velvollisuutta työstää vanhemman kanssa yhtään mitään.
Ap
Tästä samaa mieltä
Zinc
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt sulla on hynää tehdä mitä vaan, mistä aina valitit ettet voi tehdä!
Jihuu ! Ei kun tekemään .. ;)
Zinc
Mitä mä valitin, etten voi tehdä? Nyt ainoa mikä kiinnostaa on ihmissuhteet. Materiaa saa aina.
ApSähän sanoit mulle, että olisit voinut alkaa taiteilijaksi, mutta että se on nyt mahdotonta ..
No, nyt se ei ainakaan enää ole mahdotonta !!
Zinc
Ei olekaan, mutta en halua olla taiteilija. Se liittyi siihen, että sillä polulla olisin ollut oikealla tiellä löytää ihmisiä, jotka sopivat minulle. Mutta en ole millekään polulle päässyt koska itseluottamusta puuttuu. Ja se on äitini syytä. Totta kai raha tuo itseluottamusta, mutta nyt en silti halua enää olla taiteilija ja ihmiset, joihin haluaisin tutustua, voisivat ennemminkin olla jonkinlaisia menestyjiä. Siis sen voi katsoa laveasti.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Synnyit tuollaiseksi. Et pysty olemaan tyytyväinen. Hyväksy se, äläkä syytä muita.
Pystyisin toki olemaan, mutta en huonojen olojen vallitessa ole. Jos niitä ei pysty parantamaan. Koska toinen satutti ja lannisti.
ApNiin, koska olet mikä olet, luonnostaan. Ei oloilla ole sen kanssa paljon tekemistä. Jokin on aina väärin. Vika on synnynnäisissä ominaisuuksissa. Se ei ole kenenkään syytä, sinunkaan, mutta älä työnnä sitä muiden viaksi ja syyksi.
On se äitini vika, mihin ominaisuuteni on mennyt. Eli en tietenkään olisi täydellinen hyvän äidinkään kanssa, mutta voisin olla onnellinen.
ApEt olisi. Et pysty siihen. Sellaista ihmeolentoa ei olekaan, joka olisi yhtä aikaa ollut sinulle mieleinen ja kuitenkin aidosti parantava.
Kaikki kasvatusyritykset on olleet mielestäsi negatiivisia, koska ne olisivat vaatineet sinulta vastavuoroisuutta ja toisen miellyttämistä. Et pysty siihen. Olet epäsosiaalinen ja henkisesti toispuoleinen.Aidosti parantava? En ole lapsena kaivannut parantajaa. Tai koskaan, ennen kuin äiti hajotti minut. Olisin siis kaivannut ihmisiä, jotka eivät särje minua. Antavat mun olla onnellinen.
Ap
Olisit todella kaivannut, koska et syntynyt terveeksi. Otit kaiken tavanomaisen kohtelun loukkauksena ja hajottamisena.
Olet henkisesti jäykkä ja taipumaton. Yrität saada maailmaa pyörimään omalla tyylilläsi, niin kuin se sinulle sopii.
Vika on aivotoiminnan ongelmissa, ehkä neurologinen kehityksesi on puutteellinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toki serkuillani on ollut aika vakaviakin vaikeuksia henkisesti, niin että tädin ahdistus on mielestäni ymmärrettävää. Ja siis koittaa selvittää, mitä teki väärin. Minusta se on vain sympaattista. Mutta liika on liikaa ja kääntyy hyvää tarkoitustaan vastaan.
Lapsille ehkä tulee se olo, että tarkoitus ei olekaan kantaa vastuuta vaan pestä omatunto.
ApKumma kun et näe tuossakaan aitoa katumusta, empatiaa ja halua korjata asioita.
Näenhän, kirjoitin: Minusta se on vain sympaattista. Mutta: jos se rasittaa lapsia, niin oikein empaattinen ihminen lopettaisi.
ApEli sitä pitäisi alkaa työstää yhdessä, eikä jättää yhtä ihmistä yksinään jauhamaan.
Täh? Ei lapsilla ole mitään velvollisuutta työstää vanhemman kanssa yhtään mitään.
Ap
Jos se ärsyttää aikuisia lapsia, he voivat puhua asiasta äitinsä kanssa niin kuin täysikasvuiset ihmiset keskenään tekevät. Sillä tavalla asia tulisi edes jotenkin hoidettua.
Miljoona takana tuo kummasti kyllä itseluottamusta 💪🏻
Mutta silti kun pitäisi hakeutua ihmisten seuraan ei auta yhtään 🥺
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toki serkuillani on ollut aika vakaviakin vaikeuksia henkisesti, niin että tädin ahdistus on mielestäni ymmärrettävää. Ja siis koittaa selvittää, mitä teki väärin. Minusta se on vain sympaattista. Mutta liika on liikaa ja kääntyy hyvää tarkoitustaan vastaan.
Lapsille ehkä tulee se olo, että tarkoitus ei olekaan kantaa vastuuta vaan pestä omatunto.
ApKumma kun et näe tuossakaan aitoa katumusta, empatiaa ja halua korjata asioita.
Näenhän, kirjoitin: Minusta se on vain sympaattista. Mutta: jos se rasittaa lapsia, niin oikein empaattinen ihminen lopettaisi.
ApEli sitä pitäisi alkaa työstää yhdessä, eikä jättää yhtä ihmistä yksinään jauhamaan.
Täh? Ei lapsilla ole mitään velvollisuutta työstää vanhemman kanssa yhtään mitään.
ApJos se ärsyttää aikuisia lapsia, he voivat puhua asiasta äitinsä kanssa niin kuin täysikasvuiset ihmiset keskenään tekevät. Sillä tavalla asia tulisi edes jotenkin hoidettua.
Kyllä uskon serkkujeni puhuneenkin. Mutta se vaan, että kun se ei lopu.... eli tuntuu kuin täti ei menisi asiassa yhtään eteenpäin, vaikka puhuvat.
Ap
Jos olisin ap:n äiti, niin en olisi moiseen hulluun enää missään yhteydessä. Vatvokoon niitä syvään juurtuneita kaunojaan ja helliköön loukatuksi ja väheksytyksi tulemisen tunteitaan ihan omassa rauhassa tai maksulliselle terapeutille, jos sellainenkaan jaksaa niitä kuunnella.
Vierailija kirjoitti:
Aikanaan, kun äitimuori on kuolinvuoteella, tämä pässi menee varmaan silloinkin piinaamaan syytöksillään ja jankutuksillaan.
Eikä ikuisena lapsena antaisi äitinsä kuolla.
Kenestä hän sitten olisi riippuvainen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toki serkuillani on ollut aika vakaviakin vaikeuksia henkisesti, niin että tädin ahdistus on mielestäni ymmärrettävää. Ja siis koittaa selvittää, mitä teki väärin. Minusta se on vain sympaattista. Mutta liika on liikaa ja kääntyy hyvää tarkoitustaan vastaan.
Lapsille ehkä tulee se olo, että tarkoitus ei olekaan kantaa vastuuta vaan pestä omatunto.
ApKumma kun et näe tuossakaan aitoa katumusta, empatiaa ja halua korjata asioita.
Näenhän, kirjoitin: Minusta se on vain sympaattista. Mutta: jos se rasittaa lapsia, niin oikein empaattinen ihminen lopettaisi.
ApEli sitä pitäisi alkaa työstää yhdessä, eikä jättää yhtä ihmistä yksinään jauhamaan.
Täh? Ei lapsilla ole mitään velvollisuutta työstää vanhemman kanssa yhtään mitään.
ApJos se ärsyttää aikuisia lapsia, he voivat puhua asiasta äitinsä kanssa niin kuin täysikasvuiset ihmiset keskenään tekevät. Sillä tavalla asia tulisi edes jotenkin hoidettua.
Kyllä uskon serkkujeni puhuneenkin. Mutta se vaan, että kun se ei lopu.... eli tuntuu kuin täti ei menisi asiassa yhtään eteenpäin, vaikka puhuvat.
Ap
He tarvitsevat yhteisen terapeutin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Synnyit tuollaiseksi. Et pysty olemaan tyytyväinen. Hyväksy se, äläkä syytä muita.
Pystyisin toki olemaan, mutta en huonojen olojen vallitessa ole. Jos niitä ei pysty parantamaan. Koska toinen satutti ja lannisti.
ApNiin, koska olet mikä olet, luonnostaan. Ei oloilla ole sen kanssa paljon tekemistä. Jokin on aina väärin. Vika on synnynnäisissä ominaisuuksissa. Se ei ole kenenkään syytä, sinunkaan, mutta älä työnnä sitä muiden viaksi ja syyksi.
On se äitini vika, mihin ominaisuuteni on mennyt. Eli en tietenkään olisi täydellinen hyvän äidinkään kanssa, mutta voisin olla onnellinen.
ApEt olisi. Et pysty siihen. Sellaista ihmeolentoa ei olekaan, joka olisi yhtä aikaa ollut sinulle mieleinen ja kuitenkin aidosti parantava.
Kaikki kasvatusyritykset on olleet mielestäsi negatiivisia, koska ne olisivat vaatineet sinulta vastavuoroisuutta ja toisen miellyttämistä. Et pysty siihen. Olet epäsosiaalinen ja henkisesti toispuoleinen.Aidosti parantava? En ole lapsena kaivannut parantajaa. Tai koskaan, ennen kuin äiti hajotti minut. Olisin siis kaivannut ihmisiä, jotka eivät särje minua. Antavat mun olla onnellinen.
ApOlisit todella kaivannut, koska et syntynyt terveeksi. Otit kaiken tavanomaisen kohtelun loukkauksena ja hajottamisena.
Olet henkisesti jäykkä ja taipumaton. Yrität saada maailmaa pyörimään omalla tyylilläsi, niin kuin se sinulle sopii.
Vika on aivotoiminnan ongelmissa, ehkä neurologinen kehityksesi on puutteellinen.
No jos parantajaksi katsotaan lastaan rakastamaan kykenevä äiti, niin sikäli kyllä. Mutta siis lähinnä vanhemman tehtävä on olla aiheuttamasta vaurioita, ei parantaa ketään 😚
Ap
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toki serkuillani on ollut aika vakaviakin vaikeuksia henkisesti, niin että tädin ahdistus on mielestäni ymmärrettävää. Ja siis koittaa selvittää, mitä teki väärin. Minusta se on vain sympaattista. Mutta liika on liikaa ja kääntyy hyvää tarkoitustaan vastaan.
Lapsille ehkä tulee se olo, että tarkoitus ei olekaan kantaa vastuuta vaan pestä omatunto.
ApKumma kun et näe tuossakaan aitoa katumusta, empatiaa ja halua korjata asioita.
Näenhän, kirjoitin: Minusta se on vain sympaattista. Mutta: jos se rasittaa lapsia, niin oikein empaattinen ihminen lopettaisi.
ApEli sitä pitäisi alkaa työstää yhdessä, eikä jättää yhtä ihmistä yksinään jauhamaan.
Täh? Ei lapsilla ole mitään velvollisuutta työstää vanhemman kanssa yhtään mitään.
ApJos se ärsyttää aikuisia lapsia, he voivat puhua asiasta äitinsä kanssa niin kuin täysikasvuiset ihmiset keskenään tekevät. Sillä tavalla asia tulisi edes jotenkin hoidettua.
Kyllä uskon serkkujeni puhuneenkin. Mutta se vaan, että kun se ei lopu.... eli tuntuu kuin täti ei menisi asiassa yhtään eteenpäin, vaikka puhuvat.
ApHe tarvitsevat yhteisen terapeutin.
Niin, se olisi varmaan ollut hyvä. Mutta vanhemman vastuulla.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Jos olisin ap:n äiti, niin en olisi moiseen hulluun enää missään yhteydessä. Vatvokoon niitä syvään juurtuneita kaunojaan ja helliköön loukatuksi ja väheksytyksi tulemisen tunteitaan ihan omassa rauhassa tai maksulliselle terapeutille, jos sellainenkaan jaksaa niitä kuunnella.
Näkee, että olet ihmisenä paha muille, koska sinua ei hetkauta paha, mitä teit toiselle. Vaikka et olisi tarkoittanut. Silloin nimenomaan kuvittelisi, ettei ottaisi noin itsetunnollesi.
Ap
Mitä mä valitin, etten voi tehdä? Nyt ainoa mikä kiinnostaa on ihmissuhteet. Materiaa saa aina.
Ap