Mitä jonkun lapsuudenystäväsi perheen tapaa/käytäntöä ihmettelit?

Vierailija kirjoitti:

Naapuriperhe, lapset mukaanlukien, menivät joka kevät Pohjanmaalle "katsomaan tulvia". Kysyin aikuisena äidiltäni oliko heillä siellä joku mökki jota olisi pitänyt padota tai sukulaisia, mutta ei ollut, tykkäsivät vain ajella ja katsella tulvia.

On ihan ihmiselle tyypillistä seurata luontoa ja vuodenaikoja.

Minulla on maatiaisgeenit. Poikani halusi pienenä, kenenkään neuvomatta, tarkistaa lähistön pellot keväällä.

Mulla oli alakoulussa hyvä kaveri, jonka kotona oli jotenkin kauhean sotkuista. Asuivat sivussa ja kaukana kaikesta. Pienessä, vaatimattomassa talossa haisi navetalta, lasten huoneessa ei paljon mitään muuta ollut kuin jotkut vanhat sängyt, olkkarissa sohva, nojatuoli ja telkkari. Maalatut seinät olivat tyhjät, ei mitään koriste-esineitä, kukkia tms missään. Mitään päihdeongelmia tms ei perheessä ollut, lapsista kyllä huolehdittiin ja heitä rakastettiin. 

Aikuisena olen ymmärtänyt, että ilmeisesti perhe oli hyvin pienituloinen. Olen edelleen lapsuudenystäväni kanssa yhteydessä somen kautta. Kiva on ollut huomata, että kovin niukoista lähtökohdistaan huolimatta hän on edennyt omassa elämässään. Asuu kauniissa ok-talossa jossain Etelä-Suomessa, on opiskellut ja käy töissä, mukana aktiivisesti nättien tyttäriensä urheiluharrastuksissa, ilmeisesti melko varakas puoliso. Vanhoilla kotikulmillaan ei ilmeisesti juurikaan käy.   

Vessapaperia sai käyttää max. kaksi palaa.

Ruoka syötiin kertakäyttöastioilta.

Televisiota sai katsoa vasta kuuden jälkeen.

Jos kävit pissalla, pönttöä ei saanut vetää.

Jos on pientäkin hyötyä,niin ollaan kavereita.Muuten ei oo asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naapureilla oli 80-luvulla joulumänty.

Lapissa on perinteisesti ollut joulumänty koska siellä ei kasva kuusia. Ehkä kaverisi vanhemmat tai toinen oli sieltä päin kotoisin? Tai heidän vanhempansa jolloin se oli sellainn lapsuudesta peritty juttu?

He olivat Pohjanmaalta, vähän boheemia teatteriporukkaa. Kiva kuulla kuitenkin tuosta Lapin joulumännystä; en tiennyt siitä.

En ole koskaan kuullut että täällä Lapissa jollain olisi joulumänty ja olen ikäni täällä asunut. Ja kyllä täälä kuusiakin kasvaa.

Missäpäin Lappia asut? Lappi on aika laaja. Ihan pohjoisessa ei kasva kuusia.

Yhdellä kaverilla ei ollut kotona suihkua, tai ei oikein muutakaan peseytymismahdollisuutta. Niillä sai olla ja tulla miten huvittaa ja koko (vanha) talo oli melkoisen sekasorron vallassa, tämä kyllä huomasi kaverin ominaishajustakin.. Jälkeenpäin ajateltuna melko surullista kyllä. Huolimatta kaikesta tästä, heillä oli kuitenkin ihan lämmin ja mukava tunnelma siellä, ja kaverit viihtyivät hyvin! 

Toisella kaverilla, vanhempieni naapurissa asuneella pojalla taas ei ollut leluja. Ainoat mitä siellä oli, olivat tekniikkalegot. Ei sitten niin mitään muuta.. Se oli kyllä hieman kummallista. Leikimme sitten meillä kaiken maailman pyssyillä ja muilla, taisipa tuo joskus minulta jonkun pyssyn pölliäkin vaikkei sitä koskaan myöntänytkään. Heillä ei myöskään tehty ruokaa juurikaan, muistan kaverini keittäneen usein makaronia itselleen ruuaksi aika pienestä pitäen.. Oli kuitenkin ihan varakas perhe. Ehkä ei sitten vaan ollut taitoja tehdä sitä ruokaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naapuriperhe, lapset mukaanlukien, menivät joka kevät Pohjanmaalle "katsomaan tulvia". Kysyin aikuisena äidiltäni oliko heillä siellä joku mökki jota olisi pitänyt padota tai sukulaisia, mutta ei ollut, tykkäsivät vain ajella ja katsella tulvia.

Tämä oli Pohjanmaalla yleinen kansanhuvi silloin, kun siellä vielä tulvia eli sikäläisellä kielellä paisuntoja oli. Ihmiset tosiaan lähtivät ajelemaan ja ihmettelemään veden valtaamia peltolakeuksia, autoja oli välillä letkaksi asti. Mulla on elävä muisto lapsuudestani joskus 80-luvun puolivälistä, kun seinäjokisilla pelloilla ihmiset soutelivat soutuveneellä ja joku yritti surffata(!)

Nykyään tätä varmaa keväänmerkkiä ei kai enää salaojitusten, patojen yms takia esiinny.

Itse asuin lapsuuteni pikkukylässä Pohjanmaalla, ja tulvat tulivat monina vuosina kylälle vievälle autotielle, jolloin ei päässyt pariin päivään kouluunkaan. Niinä vuosina, kun tulvat tulivat, mentiin aina koko perheen voimin niitä ihastelemaan. Välillä tulvan yli kulki traktori, jonka kyydissä etenkin me lapset ylitimme tulvan toiseen päähän ja takaisin, se oli aina jostain syystä niin jännittävää... :) Muutamana viime vuonna ei tulvia ole tullut, mutta ei siitä varmaan viittäkään vuotta ole kun olivat viimeksi. Nyt kun tarkemmin miettii, niin vähän hassuahan se oli, että ne tulvat olivat oikeasti jonkin sortin "nähtävyys".

Lapseni kavereille tein yleensä valmiit leivät ja paloittelin hedelmät/kasvikset. Siksi, että lapset eivät osanneet pestä kunnolla käsiään ja klähmivät kaikki ruokatarvikkeet tai joku söi koko leikkelepaketin eikä muuta. Ja lasten leikit olivat huomattavasti rauhallisempia, kun mahat olivat täynnä.

Yksi lapseni kavereista halusi aina pitää lumileikeissä kastuneet märät vaatteet päällään, eikä halunnut lainata kuivia vaatteita (esim. sukkia vaikka ihan uusia tarjosin lainaksi). Kerran kaverin pieneltä sisarukselta lipsahti, että jos he menivät kotiinsa märillä vaatteilla, tuli kotiarestia. Joten siellä perheessä lasten vaatteet eivät olleet koskaan märkiä, kipeitä he vaan olivat usein. Ja kyllä, perheen äiti oli oikein herttainen ja isä myös mukava. 

Yhdellä kaverilla oli tiukasti rajatut säännöt erikseen tytöille ja pojille. Näin esimerkiksi, tytöt eivät saaneet leikkiä autoilla, leikkiaseilla, Action maneilla, tai sotaleikkejä. Pojilla ei taas ollut asiaa koskea nukkeihin, vaunuihin, My Little Ponyihin tai vähän vanhempana mihinkään pehmoleluihin, hevosleikkeihin tai kotileikkeihin. Myös kaikki leikkiruokatarvikkeet oli vaan tytöille, paitsi jostain syystä leikkigrilli. Sillä saivat sitten miehekkäästi paistaa jotain leikkimakkaroita.

Vaatteet oli aina pojilla sinistä,vihreää,mustaa,harmaata. Tytöillä punaista, lilaa, valkoista, keltaista ja erityisesti kaverin pikkusisko oli varmaan 8-vuotiaaksi saakka päästä varpaisiin överipinkki.

Kaikista eniten harmitti, että kun heidän enonsa tuli talvisin kylään, niin pojat pääsivät moottorikelkan perässä vedettävän "reen" kyytiin kun tytöt jäivät sievästi rakentelemaan lumiukkoja- ja linnoja. Hitto että harmitti kun olin siellä silloin ja olisi ollut mahdollisuus päästä kyytiin. Mutta ei, "tytöille liian vaarallista"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se mitä tuttavaperheissä on kersana nähnyt, ei oo mitään siihen, mitä kersana näki omassa himassa. Jaanpa sen nyt tänne.

Faijani oli semmoinen kun oli. Se alkoi huutamaan hulluna mitä ihmeellisimmistä asioista. Kun hän tuli töistä kotiin, niin hän kävi äkkiä vetämässä verhot ikkunoiden eteen. Syystä, että "Naapurit näkee, että meillä on verhot!" Hirveä meteli nousi, jos äiti oli vetänyt verhot sivuun, että kämppään tuli valoa. Toinen, mistä faija huusi hulluna, oli valojen polttelu. Kauhee meteli nousi, jos oli huoneessa ja kun lähti käymään keittiössä, vessassa tai olkkarissa ja jätti siksi aikaa valon palamaan huoneeseen, missä ei hetkeen ketään ollut. Faija kävi äkkiä sammuttamassa valon ja möykkäsi valojen "turhaan" polttelusta. "Ei vähäsintä älyä missään asiassa!" huusi vielä loppuun. Siis että yhestä 40 w tuikusta ja sen 10 s palamisesta tilassa, jossa ei ketään ollut, pystyi nousemaan semmonen haloo. Ja sitä paitsi: kun lähdet huoneesta, sammutat valon ja meet vessaan, niin siellä se valo palaa kuitenkin sen aikaa, mitä se huoneen valo on sammutettuna.

Siis näitä huudon aiheita riitti ja riitti. Faijan puheetkin olivat usein semmoisia hiuksen halkomisia ja sitten hänellä oli kaikkia naurettavia vanhan kansan uskomuksia sun muita. Helvetin tarkka oli siitä rahasta, että talousmenojen piti silloin 1980-luvulla olla 1930-luvun tasolla. Äiti kun kävi kaupassa, niin viikon ruokiin ei olisi saanut mennä enempää kuin päivän eväisiin.

Sitten oli yksi ihan eksoottinen juttu. Kaupasta ostetun mainostetun tuotteen piti olla aina hyvin esillä, että jos vaikka vieraita sattuu tulemaan. Muun muassa Fairypullon piti olla hyvin esillä, että vieraat näkivät että meillä oli Fairya, jota oli televisiossa mainostettu.

Onneksi minä opin ymmärtämään, ettei ne faijani jutut olleet normaaleja. Muutenhan minä eläisin aivan omituisen kasvatuksen, oppien, tapojen ja periaatteiden mukaan. Eläisin kuin isäni ja se olisi vain vahingokseni.

Tiivistelmä:

Minun minun minun kotonani oli kaikkein pahinta. Pahempaa kuin kavereilla.

Meidän faija huusi valojen polttelusta ja tykkäsi pitää verhoja kiinni. Niin ja eikä siinä vielä kaikki. Oli ylpeä Fairypullosta, kun se oli se tv:stä tuttu.

K-usipää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monen kaverin luona kun kävi niin joutui mennä sen kaverin huoneeseen siksi aikaa kun perhe söi. Tätä pidin outona, sillä meillä kutsuttiin aina pöytään kaverit.

Mun lähimmillä kavereilla ei ollut sisaruksia, tai parilla oli yksi sisarus, eli ei voinut johtua siitäkään, että olis iso porukka yht'äkkiä pöydässä.

Tiedän, että monilla on tällainen tapa vieläkin,mutta tätä lapsena ihmettelin.

Tätä ihmettelen vielä pienituloisena aikuisenakin. Lapset ruokitaan, oli ne sitten omia tai vieraita. Jos varsinaista ruokaa on vähän, niin sitten paistetaan lisäksi vaikka kanamunia tai taiotaan jotain muuta. T. Karjalaiset sukujuuret omaava mamma

Ei missään nimessä meillä päin ruokittu vieraita lapsia. Syynä siihen oli se, että joka huushollissa oli ruoka-aika ja lasten piti olla ruoka-aikana kotona syömässä ruoka. Sota siitä olis tullu jos naapuri oliskin tunkenut niihin evästä ja kotona ei jaksa syödä. Tämä oli 70-luvulla ja varmaan sen jälkeenkin vielä. Kenellekkään tullu mieleenkään että ruoka-aikana oltais oltu vieraassa pöydässä syömässä, jokainen söi kotona.

Parhaan kaverini kotona tiskit piti jättää tarkoituksella pöydälle. Yritin viedä omat leipälautaseni tiskikoneeseen välipalan jälkeen. Kaveri huokaisi ja sanoi, että älä vie, äiti kyllä hoitaa ne.

Kaveri oli sitten vähän järkyttynyt, kun meillä kyläillessä lasten piti siivota keittiö klo 16 mennessä, kun isä tuli kotiin.

Tuli vielä toinenkin juttu mieleen. Kaverini kotona oli rahapata, josta kaverini sai jo ihan pienenä (tyyliin 9-vuotiaana) ottaa koska vain rahaa ja lähteä kauppaan, jos ei tykännyt ruuista kotona. Vähän väliä otettiin sitten rahaa ja käytiin ostelemassa namuja. Meillä saatiin kerran viikossa karkkia ja pussi sai maksaa maksimissaan 5 mk / myöhemmin 1 euron...

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli yläasteella ystävä, joka sai pikkusisarukset ollessaan 14- ja 15-vuotias. Hänen piti aina mennä suoraan koulusta kotiin hoitamaan niitä pikkuisia. Muistan kun kerran menin hänen mukanaan heille, kun meillä oli läksynä jokin parityö. Saman tien kun avattiin ulko-ovi, ystäväni äiti työnsi noin 4-5 kk ikäisen pikkutytön ystäväni syliin ja sanoi, että on syötetty, hän lähtee nyt lenkille ja tulee tunnin päästä. Se oli aikaa ennen kännyköitä.

Toisen kerran ajallisesti ihan lähellä tuota tapausta heti kun päästiin heidän kotiovesta sisään, niiden äiti moitti, miksi niin hitaasti on kuljettu koulusta. Hänellä oli äitiysneuvolaan aika ja kova kiire, pyörällä lähti polkemaan. Ystäväni jäi hoitamaan siskoaan. Aika kova vastuu olla noin 14-15-vuotiaana sellaisen alle puolivuotiaan vauvan kanssa.

Viikonloppuisin hänellä oli myös lapsenvahdin tehtäviä. En muista enää, mihin meillä oli kiire, mutta se pienempi sisarus oli vauva ja äitinsä imetti. Meidät määrättiin lähtemään vaunulenkille nukuttamaan vaunuihin sitä isompaa. Oli siinä tytöillä hommaa saada sellainen reilun vuoden ikäinen vaunuihin nukkumaan, ja etenkin kun meillä oli kiire. Minulle ei koskaan selvinnyt, miksei niiden lasten isä, eli ystäväni isäpuoli, voinut auttaa vauvojenhoidossa. Kyllä se ruokaa laittoi ja arkisin oli tietysti päivät töissä.

Ystävälläni on sama kokemus, mutta on joutunut vielä nuorempana huolehtimaan pikkusisaruksistaan, 9-10 vuotiaasta saakka. Lisäksi teki kotitöitä. Tämä johti siihen, ettei ystävä halua omia lapsia, kun on jo yhdet lapset kasvattanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhden kaverin luona ei saanut pestä paistinpannuja, kun se kuulemma pilaa pannun. Kieltäydyin jostain syystä aina paistamasta hänen luonaan kananmunia, kun pannussa oli sentin haiseva rasva/tahnakerros.

Jos se oli valurautapannu, niin sellaista ei saakaan pestä, ja se menee pilalle, jos ei ole rasvainen. Toki enimmät rasvat voi käytön jäljiltä pyyhkäistä pois, mutta pesusta valurauta ei tykkää.

Kyllä valurautapannun saa pestä, kunhan ei käytä tiskiainetta. Heti käytön jälkeen kun pesee kuumalla vedellä, niin lähtee hyvin puhtaaksi.

Ranskanperunat lämmitettiin mikrossa...

Kaveriani syötettiin vielä noin 10-vuotiaanakin. Ei toki ollut siitä kyse etteikö itse osaisi syödä, mutta äitinsä syötti häntä jos kaveri niin halusi. Samalla kaveri hyräili koko ajan. Äitinsä myös teki tosi rasvaista, kermaista ja suolaista ruokaa. Tätä ruokaa söivät kaverini ja perheen isä, jotka olivat ylipainoisia. Äitin en nähnyt koskaan syövän, söi kai eri ruokia. Äiti olikin sitten tosi laiha.

Kavereilla syömisestä: Oma äitini oli aina sitä mieltä, että kaikki syököön omissa kodeissaan ja suuttui minulle välillä siitä kun oltiin otettu kavereiden kanssa välipalaa. Meillä ei koskaan kavereita kutsuttu pöytään, vaan odottivat huoneessani kun minä söin. Äitini ei myöskään tykännyt jos itse söin kavereilla. Äitini on edelleen tätä mieltä, että kavereiden ei tarvis syödä. Muistelee vieläkin lapsuudestani tuota, että jotkut lapset oli kummia kun eivät menneet koko päivänä kotiin syömään eli olivat sitten syömättä. Aikuisena oon yrittäny sanoa, että näillä lapsilla ei ollu kovin hyvät perheet. Ja meillähän se ei ois ollu rahasta kii joskus tarjota vieraillekin. Itse toimin omien lasten kohdalla täysin päinvastoin. Meillä saa kaveritkin aina ruokaa. Olen myös äidilleni sanonut, että myös lasten kaverit ruokitaan (jos äitini on ollut vaikka lasten loma-aikoina lapsia hoitamassa).

Vierailija kirjoitti:

Jäi sellainen muistikuva lapsuudesta, kun erään lapsen kotona ei ollut mattoja, eikä vuodevaatteita, enkä ole varma oliko verhojakaan tai leluja. Ei myös ollut ilmeisesti pöytää, eikä tuolia, koska läksykirjoja katseltiin tyhjällä kovalla lattialla. Oli vaan niin sairaalamainen tyhjä huone niillä lapsilla. Muistan vaan kerrossänkyn ja patjan.  Ehkä oli siivouspäivä? Muualta en vilkaissutkaan. Kävin tosi harvoin siellä ja vähän taisin pelätäkin. Nämä vanhemmat oli täys alkoholisteja. Tämä 'kaveri' valitti aikuisena, että oli nähnyt lapsena monesti nälkää. En oikein tajunnut lapsena tuota tilannetta. Jos olisin ollut aikuinen silloin olisin varmaan tehnyt niistä jonkun lasun. 

Mulla oli samanlainen kaverin koti. Ei juuri mitään huonekaluja, yksittäisiä. Olkkarissa ei mattoja eikä hyllyssä kirjoja, telkkari vaan nurkassa ja sohva. Kämppä näytti ihan siltä kuin joku olisi muuttanut pois. Vanhemmat kuitenkin taisivat olla kunnollisia, tosi hiljaisia vaan. Rahasta varmaan pulaa, sitä en lapsena tajunnut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jäi sellainen muistikuva lapsuudesta, kun erään lapsen kotona ei ollut mattoja, eikä vuodevaatteita, enkä ole varma oliko verhojakaan tai leluja. Ei myös ollut ilmeisesti pöytää, eikä tuolia, koska läksykirjoja katseltiin tyhjällä kovalla lattialla. Oli vaan niin sairaalamainen tyhjä huone niillä lapsilla. Muistan vaan kerrossänkyn ja patjan.  Ehkä oli siivouspäivä? Muualta en vilkaissutkaan. Kävin tosi harvoin siellä ja vähän taisin pelätäkin. Nämä vanhemmat oli täys alkoholisteja. Tämä 'kaveri' valitti aikuisena, että oli nähnyt lapsena monesti nälkää. En oikein tajunnut lapsena tuota tilannetta. Jos olisin ollut aikuinen silloin olisin varmaan tehnyt niistä jonkun lasun. 

Mulla oli samanlainen kaverin koti. Ei juuri mitään huonekaluja, yksittäisiä. Olkkarissa ei mattoja eikä hyllyssä kirjoja, telkkari vaan nurkassa ja sohva. Kämppä näytti ihan siltä kuin joku olisi muuttanut pois. Vanhemmat kuitenkin taisivat olla kunnollisia, tosi hiljaisia vaan. Rahasta varmaan pulaa, sitä en lapsena tajunnut. 

Voisiko sellainen karu koti johtua allergiasta? Joskus vuosituhannen vaihteen asti allergioita hoidettiin tuolla tavalla, eli siivoamalla hyvin ja poistamalla pölynkerääjät. Tällaisen elämäntyylin ajateltiin jopa ehkäisevän allergioiden puhkeamista lapsilla.

Neljä tv:tä nelihenkisessä perheessä. Yksi olohuoneessa, yksi vanhempien makkarissa ja yhdet kaverini ja siskonsa huoneissa. 80-luvun loppua elettiin. Tuntui aika paljolta.