Mitä jonkun lapsuudenystäväsi perheen tapaa/käytäntöä ihmettelit?

Vierailija kirjoitti:

Kaverilla sai olla käytössä kerralla viisi lelua, ei ikinä enempää. Jos halusi ottaa laatikosta kuudennen, piti joku aiemmista laittaa pois. Tämä siksi, että "ei tarvi kaikkia levittää kerralla, kun tulee kamala sotku".

Eikä mitään logiikkaa siinä, mikä laskettiin erilliseksi leluksi ja mikä ei.

Nuken päällä olevat vaatteet kuului nukkeen, samoin tuttipullo ja rattaat (=yksi lelu). Toisaalta samaan settiin kuuluva nuken amme oli erillinen (=nukke+ tuttipullo+ rattaat+ amme= kaksi lelua). Ja jos otti nukelle toiset vaatteet, mitkä just aikoi sille vaihtaa, ne ehkä laskettiin uudeksi erilliseksi leluksi tai sitten ei...

Kaverisi vanhemmat ovat todennäköisesti vanginvartijoita. Tuohan on just vankilan käytäntöjä, että saa tavaroita olla vain tietty määrä. Vanki kun laittaa lappua varusvarastolle, että nyt mä haluan kuunnella sen Metallican Black albumin, niin jos hänellä jo on se tietty määrä cd-levyjä sellissään, niin hänen täytyy niistä joku antaa varastolle säilytykseen, ennen kuin hän voi saada sen levynsä kuunteluun. Sit se on vaikka joku Iron Maidenin Number of the beast, mikä menee varastolle ja sen tilalle hän voi saada sen Metallican levyn kuunteluun. Semmosta vaihtokauppaa.

Ja hirveät huudot tuli, jos oli liikaa leluja kerralla esillä. Yleensä ylimääräiset lähti takavarikkoon ja pennut pihalle sotkemaan....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se mitä tuttavaperheissä on kersana nähnyt, ei oo mitään siihen, mitä kersana näki omassa himassa. Jaanpa sen nyt tänne.

Faijani oli semmoinen kun oli. Se alkoi huutamaan hulluna mitä ihmeellisimmistä asioista. Kun hän tuli töistä kotiin, niin hän kävi äkkiä vetämässä verhot ikkunoiden eteen. Syystä, että "Naapurit näkee, että meillä on verhot!" Hirveä meteli nousi, jos äiti oli vetänyt verhot sivuun, että kämppään tuli valoa. Toinen, mistä faija huusi hulluna, oli valojen polttelu. Kauhee meteli nousi, jos oli huoneessa ja kun lähti käymään keittiössä, vessassa tai olkkarissa ja jätti siksi aikaa valon palamaan huoneeseen, missä ei hetkeen ketään ollut. Faija kävi äkkiä sammuttamassa valon ja möykkäsi valojen "turhaan" polttelusta. "Ei vähäsintä älyä missään asiassa!" huusi vielä loppuun. Siis että yhestä 40 w tuikusta ja sen 10 s palamisesta tilassa, jossa ei ketään ollut, pystyi nousemaan semmonen haloo. Ja sitä paitsi: kun lähdet huoneesta, sammutat valon ja meet vessaan, niin siellä se valo palaa kuitenkin sen aikaa, mitä se huoneen valo on sammutettuna.

Siis näitä huudon aiheita riitti ja riitti. Faijan puheetkin olivat usein semmoisia hiuksen halkomisia ja sitten hänellä oli kaikkia naurettavia vanhan kansan uskomuksia sun muita. Helvetin tarkka oli siitä rahasta, että talousmenojen piti silloin 1980-luvulla olla 1930-luvun tasolla. Äiti kun kävi kaupassa, niin viikon ruokiin ei olisi saanut mennä enempää kuin päivän eväisiin.

Sitten oli yksi ihan eksoottinen juttu. Kaupasta ostetun mainostetun tuotteen piti olla aina hyvin esillä, että jos vaikka vieraita sattuu tulemaan. Muun muassa Fairypullon piti olla hyvin esillä, että vieraat näkivät että meillä oli Fairya, jota oli televisiossa mainostettu.

Onneksi minä opin ymmärtämään, ettei ne faijani jutut olleet normaaleja. Muutenhan minä eläisin aivan omituisen kasvatuksen, oppien, tapojen ja periaatteiden mukaan. Eläisin kuin isäni ja se olisi vain vahingokseni.

Tiivistelmä:

Minun minun minun kotonani oli kaikkein pahinta. Pahempaa kuin kavereilla.

Meidän faija huusi valojen polttelusta ja tykkäsi pitää verhoja kiinni. Niin ja eikä siinä vielä kaikki. Oli ylpeä Fairypullosta, kun se oli se tv:stä tuttu.

Vai pitää sun tulla kirjottelee tänne tiivistelmiäsi toisten kertomuksista. Ai että kun "osaat" olla "hauska ja nokkela". Sanonko, mihin sä voi painua tiivistelyinesi. Hullukin käy viisaasta, kunhan se ei vain sano mihinkään yhtään mitään.

Ystävän perheessä sai pissiä pesuhuoneen lattiaviemäriin. Koko pesuhuoneessa leijali vino, pinttynyt virtsan haju. Perhe oli muuten todella siiti ja järjestelmällinen.

Jääkiekkoharjoituksiin meitä vietiin vuorokertoina naapurin pojan kanssa.

Naapurin Angliassa jouduttiin rukoilemaan Jeesukselta, että pääsisimme ehjänä perille tuon parin kilometrin matkan.

Ei mennyt peruskouluikäisen pojan päähän ja tästä syystä erosinkin kirkosta 18v päivänä.

Monen kaverin luona kun kävi niin joutui mennä sen kaverin huoneeseen siksi aikaa kun perhe söi. Tätä pidin outona, sillä meillä kutsuttiin aina pöytään kaverit.

Mun lähimmillä kavereilla ei ollut sisaruksia, tai parilla oli yksi sisarus, eli ei voinut johtua siitäkään, että olis iso porukka yht'äkkiä pöydässä.

Tiedän, että monilla on tällainen tapa vieläkin,mutta tätä lapsena ihmettelin.

Naapureilla oli 80-luvulla joulumänty.

Vierailija kirjoitti:

Kaverin perheessä pyjamat viikattiin siististi ja laitettiin tyynyn alle päiväksi. Muu sänky pedattiin normaalisti. En koskaan ymmärtänyt, enkä ymmärrä vieläkään, että miksi ne pyjamat piti tunkea nimenomaan tyynyn alle. 

Mihin sinä laitat oman pyjamasi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsuuden kaverini perheeseen kuului viisi lasta. Kerran katseltiin kaverini kanssa heidän perheen valokuva-albumeita, ja kaikista näistä viidestä lapsesta oli useita alastonkuvia, kun heillä oli vesirokko. En vieläkään ymmärrä, että onko tuo jokin juttu, että kuvataan lapsi alastomana kun sillä on vesirokko tms. tauti?????

No kuule kyllä se on ihan "jokin juttu".  Siinä ei ole mitään ihmeellistä tai sairasta.

Meidän lapsista otin vesirokkokuvat. Mielestäni se oli yksi elämänvaihe, joka oli kiinnostava tallentaa. Lapset kasvaa niin nopeasti ja teininä niitä ei saa kuvaan millään. Onneksi tuli otettua paljon kuvia ensimmäisten vuosien aikana. Muutos oli niin nopeaa.

Vierailija kirjoitti:

Monen kaverin luona kun kävi niin joutui mennä sen kaverin huoneeseen siksi aikaa kun perhe söi. Tätä pidin outona, sillä meillä kutsuttiin aina pöytään kaverit.

Mun lähimmillä kavereilla ei ollut sisaruksia, tai parilla oli yksi sisarus, eli ei voinut johtua siitäkään, että olis iso porukka yht'äkkiä pöydässä.

Tiedän, että monilla on tällainen tapa vieläkin,mutta tätä lapsena ihmettelin.

Tätä ihmettelen vielä pienituloisena aikuisenakin. Lapset ruokitaan, oli ne sitten omia tai vieraita. Jos varsinaista ruokaa on vähän, niin sitten paistetaan lisäksi vaikka kanamunia tai taiotaan jotain muuta. T. Karjalaiset sukujuuret omaava mamma

Vierailija kirjoitti:

Mua hämmensi lapsena se, miten tiukkoja kaverin vanhemmat oli kotiintuloaikojen yms. kanssa. Itse sain aina pääasiassa mennä ja tulla miten huvitti, kunhan suunnilleen kerroin minne olen menossa enkä luuhannut missään yötä myöten. Nyt myöhemmin ajatellen meillä oltiin varmaan tosi lepsuja ja lähinnä tykättiin, kun penska oli poissa jaloista. Ihan normaali, kunnollinen aikuinen musta kuitenkin kasvoi. Käytöstapoja ja moraalia kuitenkin aina kotona painotettiin. Haluaisin uskoa, että vanhemmat luottivat muhun, mutta toisaalta voi olla etteivät vaan jaksaneet kytätä.

Kaverin vanhemmat vaativat, että kotona oli oltava tasan tietyllä kellonlyömällä ja siinä välilläkin piti soittaa kotiin ainakin kolme kertaa ja raportoida missä on ja kenen kanssa. Aina otti päähän kun oli joku hyvä leikki/muu projekti kesken ja kaverin piti lähteä kotiin ihan vaan koska niin oli sanottu, ei siellä kotona mitään siihen aikaan ollut, ei ruoka-aika tai muutakaan menoa, mutta aina jos kaveri soitti kotiin ja pyysi, että saisiko olla vähän pidempään kun on niin kivaa, niin vastaus oli tiukka ei. Pidin tätä outona lähinnä siksi, että kotiin piti mennä ihan vaan periaatteesta. Asuttiin kuitenkin samalla kadulla, eli kovin kaukana kotoa hän ei koskaan ollut. Myöskään yökylään ko. kaveri ei koskaan päässyt. Kun pyysi lupaa tulla kanssani pihalle telttaan yöksi, äitinsä oli ihan järkyttynyt moisesta ajatuksesta.

Mulla oli kans niin, ettei kotiintuloaikoja ollut. Kun täytin 14v, olin ekaa kertaa koko viikonlopun yksin kotona ja voi että, miten kaverin vanhemmat paheksui. Mut muutenkin muhun kotona luotettiin. En oikeasti tuolloin tehnyt mitään tyhmää ja kaverit joutui aina tiettyyn aikaan lähtemään kotiin, niin mitäs minäkään kuljailemaan jäisin? 16-vuotiaana alkoi ekat alko-kokeilut, mutta niistäkin mun kotona tiedettiin. Ei maailman fiksuinta mun vanhemmilta, mutta oli aina turvallinen olo tulla kotiin ja tieto siitä, että jos menisi jostain syystä överiksi, niin kotiin voisi soittaa. Koskaan ei tosin tarvinnut. Sitä oppi parin kerran jälkeen, kun kaveri melkein kantoi kotiin.xD Niin tosiaan, meillä oli yleensä aina joku porukasta selvänä pitämässä huolta, ettei mene yli. Parisen kertaa itsekin olin siivoamassa ja pitämässä kaverin tukkaa oksentaessa yms.-.-'

Vierailija kirjoitti:

Yhden kaverin luona syötiin joka päivä perunaa. Tiedän tämän, koska olin heillä lapsenlikkana auttelemassa yhtenä kesänä joskus 12-13-vuotiaana ja söin ne viikot perheen kanssa lounasta. Joka päivä pöydässä oli keitettyjä perunoita, ei kertaakaan esim. spagettia, makaronilaatikkoa, riisiä ja kanaa tms. 

Meilläkin oli aina perunaa ysärillä. Oli lama ja perunaa kasvatettiin itse. Oli myös yleinen mielipide että makaroni ja riisi ovat perunaan verrattuna epäterveellisiä. 

Vierailija kirjoitti:

Tätä ihmettelen vielä pienituloisena aikuisenakin. Lapset ruokitaan, oli ne sitten omia tai vieraita. Jos varsinaista ruokaa on vähän, niin sitten paistetaan lisäksi vaikka kanamunia tai taiotaan jotain muuta. T. Karjalaiset sukujuuret omaava mamma

Osa ihmisistä ostaa ruokaa sen mukaan montako syöjää on aterialla. Esimerkiksi tänään meillä siskonmakkarasoppaa ja ainekset mitoitettu sen mukaan, että syömässä 1 aikuinen sekä 2 lasta ja jää aikuiselle huominen lounas. Jos tulisi lisäsyöjiä, niin söisimme sen verran vähemmän. Siskonmakkarapaketti ei kasva ja muita aineksi laskettu kaupasta tarvittu määrä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monen kaverin luona kun kävi niin joutui mennä sen kaverin huoneeseen siksi aikaa kun perhe söi. Tätä pidin outona, sillä meillä kutsuttiin aina pöytään kaverit.

Mun lähimmillä kavereilla ei ollut sisaruksia, tai parilla oli yksi sisarus, eli ei voinut johtua siitäkään, että olis iso porukka yht'äkkiä pöydässä.

Tiedän, että monilla on tällainen tapa vieläkin,mutta tätä lapsena ihmettelin.

Tätä ihmettelen vielä pienituloisena aikuisenakin. Lapset ruokitaan, oli ne sitten omia tai vieraita. Jos varsinaista ruokaa on vähän, niin sitten paistetaan lisäksi vaikka kanamunia tai taiotaan jotain muuta. T. Karjalaiset sukujuuret omaava mamma

No, kun lasten vieraiden omat kodit on tässä muutaman sadan metrin säteellä niin on vain järkevää että kaikki syövät omissa kodeissaan.

Vierailija kirjoitti:

Naapureilla oli 80-luvulla joulumänty.

Lapissa on perinteisesti ollut joulumänty koska siellä ei kasva kuusia. Ehkä kaverisi vanhemmat tai toinen oli sieltä päin kotoisin? Tai heidän vanhempansa jolloin se oli sellainn lapsuudesta peritty juttu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhden kaverin luona syötiin joka päivä perunaa. Tiedän tämän, koska olin heillä lapsenlikkana auttelemassa yhtenä kesänä joskus 12-13-vuotiaana ja söin ne viikot perheen kanssa lounasta. Joka päivä pöydässä oli keitettyjä perunoita, ei kertaakaan esim. spagettia, makaronilaatikkoa, riisiä ja kanaa tms. 

Meilläkin oli aina perunaa ysärillä. Oli lama ja perunaa kasvatettiin itse. Oli myös yleinen mielipide että makaroni ja riisi ovat perunaan verrattuna epäterveellisiä. 

Ja niinhän ne ovatkin, ainakin valkoinen riisi ja perusvehnämakaroni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naapureilla oli 80-luvulla joulumänty.

Lapissa on perinteisesti ollut joulumänty koska siellä ei kasva kuusia. Ehkä kaverisi vanhemmat tai toinen oli sieltä päin kotoisin? Tai heidän vanhempansa jolloin se oli sellainn lapsuudesta peritty juttu?

He olivat Pohjanmaalta, vähän boheemia teatteriporukkaa. Kiva kuulla kuitenkin tuosta Lapin joulumännystä; en tiennyt siitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

... ruokaisa salaatti...

Jäi tämä ihmetyttämään ja huvittamaan. Mikä ihme on ruokaisa salaatti? Ei ihan ruokaa, eikä ihan salaattia?

Esim lounassalaatti on ruokaisa salaatti. Eli siinä on samoja elementtejä kuin ruuassa; kanaa, kinkkua, tonnikalaa, kananmunaa, pastaa, riisiä...  vrt lisäkesalaatti, esim vihersalaatti, joka on pelkkiä kasviksia eikä siis yksinään pidä nälkää nimeksikään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naapureilla oli 80-luvulla joulumänty.

Lapissa on perinteisesti ollut joulumänty koska siellä ei kasva kuusia. Ehkä kaverisi vanhemmat tai toinen oli sieltä päin kotoisin? Tai heidän vanhempansa jolloin se oli sellainn lapsuudesta peritty juttu?

He olivat Pohjanmaalta, vähän boheemia teatteriporukkaa. Kiva kuulla kuitenkin tuosta Lapin joulumännystä; en tiennyt siitä.

Voikohan olla kyse allergiasta? Meillä ei ole kuusta koska mieheni on allerginen. Männylle ei ole allerginen. Täytyypä pohtia tätä ensi jouluksi :) 

Vierailija kirjoitti:

Tajusin tätä ketjua lukiessani, että meillä oli varmaan todella kummallinen perhe. Meillä ei ollut mitään sääntöjä, vanhemmat eivät koskaan käskeneet tai kieltäneet mitään, ei ollut kotiintuloaikoja eikä läksyjä koskaan kuulusteltu tms. Ei sitten vissiin tarvinnut :D Saatiin hyviä numeroita koulusta ilmankin eikä kukaan meistä sisaruksista riekkunut yötä myöten missään. Meillä ei ollut edes mitään siivousvuoroja eikä tarvinnut tehdä kotitöitä tai laittaa ruokaa. Elettiin kuin hotellissa! Äiti on jälkeenpäin sanonut, että ehtiihän niitä kotitöitä tekemään kokon lopun elämän, joten miksi patistaa lapsia sellaiseen :) Ja oikeassahan tuo oli. Minä ja sisarukseni ollaan koulutettuja ja työssäkäyviä mallikansalaisia, joilla puhtaat kodit ja hyvät ruuanlaittotaidot. Mutta taitaa olla aika harvinaista, että lapsia ei komenneta tai patisteta kotitöihin.

Ihana kuulla! Olen miettinyt, että meneekö omat lapseni pilalle, kun meillä ei ole mitään sääntöjä. Kun ei tarvitse olla. Ovat tunnollisempia kuin me aikuiset, lähtevät itse nukkumaan 21 maissa, pesevät hampaat, vaihtavat alushousut ja sukat, vievät pyykit pyykkikoriin, pyyhkivät lavuaarit puhtaaksi hampaat pestyään, tekevät läksyt ja lukevat kokeisiin oma-aloitteisesti, soittavat soittoläksyt ja käyttäytyvät kauniisti. Ovat niin mallikelpoisia, että en jaksa stressata heitä siivoamaan. 

En olisi ikinä uskonut, että lapseni olisivat tuollaisia. Tulen itse perheestä, jossa elettiin kuin pellossa. Lapsia oli iso liuta, vanhemmilla koko kirjo ongelmia, meillä oli köyhyyttä, tapeltiin verissä päin, huudettiin, käytettiin väkivaltaa ym. Opittiin selviytymään ja jotenkin itsekin setvin tieni tohtoriksi ja kärsin syvästä huijarisyndroomasta työ- ja ystäväpiirissä. 

Vierailija kirjoitti:

Assburger kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhden kaverin luona oli aina ”päiväpulla”. Tämä oli mielestäni erikoista siksi, että perheen äiti juoksi kaverini pikkuveljen perässä ja syötti hänelle tätä ”päiväpullaa” puoliväkisin. Siis tyyliin että ”ota nyt vielä haukku”. Meillä oli kotonakin kyllä pullaa, mutta se oli herkkua ja sitä sai syödä vasta kun ensin oli syönyt lämpimän ruoan. Minusta oli lapsena outoa että pullaa oli pakko syödä vaikkei olisi halunnut.

⁷

Juontuukohan tästä perheestä sana "pakkopulla," olenkin aina ihmetellyt, että kenelle sitä pakolla on kuunaan syötetty :D

Pakkopulla liittyy kursailuperinteeseen.

Kahvipöydässä on usein tavallista pullaa ja sitten parempaa, vaikkapa täytekakkua tai ainakin täytekeksejä.

Vieras aloittaa tarjottavien nauttimisen vaatimattomammasta pullasta ja vasta kehotuksen jälkeen ottaa parempaa tarjottavaa....

Höpöhöpö

Kyllä tää on totta. Googletapa. Ja mä en ole tuo joka tuon pakkopullaselityksen antoi.