Lue keskustelun säännöt.
"Kyllä sä voit vanhemmallakin iällä jonkun löytää" ikisinkulle
01.05.2020 |
Mua niin ärsyttää kun tämäntyylisiä "kyl sä joskus" hoetaan, vaikka itse tiedän että mitä kauemmin olen yksin, sen vaikeammaksi se käy enää alkaa kenekään kanssa parisuhteeseen, vaikka haluaisikin. Vai ihanko tosissaan joku kuvittelee, että esim. 50-60 vuotta yksin ollut tosta noin vaan hyppäisi viimein jonkun kanssa kimppaan ilman minkäänlaisia ahdistuksia? Muistan kun parikymppisenä halusin kauheasti löytää kumppanin ja parisuhteen, olin siihen valmis ja halukas ja sitä etsinkin. Mutta nyt keski-ikään saavuttua olen huomannut, että olen totaalisen pihalla noista jutuista, enkä edes tiedä miten pitäisi toimia kiinnostavan ja kiinnostuneen ihmisen kanssa. Sellaiset tilanteet suoraansanottuna kauhistuttaa. Pyörin vaan kuin väkkärä marjamättäällä ja toinen siinä aikansa ihmettelee, kunnes siirtyy eteenpäin. Olenko siis tässä vuosien saatossa kehittänyt itselleni jonkinlaisen kammon, vai olenko sisimmässäni yksineläjä? En kai nyt ainakaan jälkimmäistä voi olla, jos kuitenkin parisuhteesta haaveilen.
Kommentit (71)
Vierailija kirjoitti:
Aina ehtii kirjoitti:
Yksi kaverini aloitti elämänsä ensimmäisen parisuhteen 58-vuotiaana. Ovat nyt olleet yhdessä kolme vuotta.
Nuorelle aikuiselle jos sanoo et "kyllä sinä vielä vaikka eläkeikäisenä löydät parisuhteen olisi sama kuin heittäisi tämän naamalle oksennusta.
Tämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi pitäisi elää ja olla parisuhteessa? Minusta ajatus on vastenmielinen, en haluaisi huolehtia toisesta koko ajan, inttää ja sopia menoista ja tekemisistä, tehdä kompromissejä, sietää toisen inhottavia tapoja, tutustua toisen perheeseen ja viettää aikaa heidän kanssaan, riidellä raha-asioista. Elämä on niin paljon helpompaa ja miellyttävämpää yksin. On ihan oma päivärytmi, omat rahat, oma aika, vapaus tulla ja mennä, tehdä tai olla tekemättä, nukkua tai valvoa, syödä tai olla syömättä. Minua ei pelota asua yksin, en pelkää mitä muut sanoo tai ajattelee, ei ole pakko elää parisuhteessa. Parasta aikaa!
Kunpa saisi vaikka vaan vuoden elää onnellisessa parisuhteessa, sen jälkeen voisin vaikka kuolla koska olisin saanut kaiken mitä olen ikinä halunnut.
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi elää ja olla parisuhteessa? Minusta ajatus on vastenmielinen, en haluaisi huolehtia toisesta koko ajan, inttää ja sopia menoista ja tekemisistä, tehdä kompromissejä, sietää toisen inhottavia tapoja, tutustua toisen perheeseen ja viettää aikaa heidän kanssaan, riidellä raha-asioista. Elämä on niin paljon helpompaa ja miellyttävämpää yksin. On ihan oma päivärytmi, omat rahat, oma aika, vapaus tulla ja mennä, tehdä tai olla tekemättä, nukkua tai valvoa, syödä tai olla syömättä. Minua ei pelota asua yksin, en pelkää mitä muut sanoo tai ajattelee, ei ole pakko elää parisuhteessa. Parasta aikaa!
Kyllähän tuo passaa, jos ei koskaan tule tuntemuksia että haluaisi jakaa jotain jonkun kanssa tai kaipaisi läheisyyttä. Kaikilla ei kuitenkaan taida olla niin vaikka yksin olisikin periaatteessa helpompaa ja yksinkertaisempaa, toisinaan se hankala tyyli vetää puoleensa etenkin jos sitä ei ole päässyt kokemaan.
Seksi ja parempi taloustilanne ovat asioita mitä miehen ottaminen toisi tullessaan, mutta sitten joutuisi kestämään myös paljon sellaista mitä en elämääni halua.
Hoidan seksin ja talouden mielummin yksin. Tämä tietävät kaikki ystäväni eikä aiheesta enää kysellä eikä puhuta. Korkeintaan vitsaillaan😃
En ole mikään miesvihaaja. Päinvastoin, tulen miesten kanssa toimeen ystävänä/ kaverina ( ilman seksiä) loistavasti. Mutta omaan elämääni en halua ketään sotkemaan.
Jos se joitain ihmetyttää ja on kahvipöytäkeskustelujen juorun aihe, niin siitä vaan! Kiva, että minun elämä on niin mielenkiintoista, että se kiehtoo muita😃
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi elää ja olla parisuhteessa? Minusta ajatus on vastenmielinen, en haluaisi huolehtia toisesta koko ajan, inttää ja sopia menoista ja tekemisistä, tehdä kompromissejä, sietää toisen inhottavia tapoja, tutustua toisen perheeseen ja viettää aikaa heidän kanssaan, riidellä raha-asioista. Elämä on niin paljon helpompaa ja miellyttävämpää yksin. On ihan oma päivärytmi, omat rahat, oma aika, vapaus tulla ja mennä, tehdä tai olla tekemättä, nukkua tai valvoa, syödä tai olla syömättä. Minua ei pelota asua yksin, en pelkää mitä muut sanoo tai ajattelee, ei ole pakko elää parisuhteessa. Parasta aikaa!
Kyllähän tuo passaa, jos ei koskaan tule tuntemuksia että haluaisi jakaa jotain jonkun kanssa tai kaipaisi läheisyyttä. Kaikilla ei kuitenkaan taida olla niin vaikka yksin olisikin periaatteessa helpompaa ja yksinkertaisempaa, toisinaan se hankala tyyli vetää puoleensa etenkin jos sitä ei ole päässyt kokemaan.
Läheisyyttä ja seksiä saa ihan päivittäinkin niin halutessaan, siihen ei tarvita parisuhdetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi elää ja olla parisuhteessa? Minusta ajatus on vastenmielinen, en haluaisi huolehtia toisesta koko ajan, inttää ja sopia menoista ja tekemisistä, tehdä kompromissejä, sietää toisen inhottavia tapoja, tutustua toisen perheeseen ja viettää aikaa heidän kanssaan, riidellä raha-asioista. Elämä on niin paljon helpompaa ja miellyttävämpää yksin. On ihan oma päivärytmi, omat rahat, oma aika, vapaus tulla ja mennä, tehdä tai olla tekemättä, nukkua tai valvoa, syödä tai olla syömättä. Minua ei pelota asua yksin, en pelkää mitä muut sanoo tai ajattelee, ei ole pakko elää parisuhteessa. Parasta aikaa!
Kyllähän tuo passaa, jos ei koskaan tule tuntemuksia että haluaisi jakaa jotain jonkun kanssa tai kaipaisi läheisyyttä. Kaikilla ei kuitenkaan taida olla niin vaikka yksin olisikin periaatteessa helpompaa ja yksinkertaisempaa, toisinaan se hankala tyyli vetää puoleensa etenkin jos sitä ei ole päässyt kokemaan.
Läheisyyttä ja seksiä saa ihan päivittäinkin niin halutessaan, siihen ei tarvita parisuhdetta.
Hienoa, jos sinä saat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni haaveilee, muttei ole valmis tekemään mitään haaveen toteuttamiseksi. Siksihän noin 10% väestöstä menee neityyys tai poikuus tallella hautaan.
Niin, kiitos nuoruuden traumojen mitä todennäköisimmin. Jos olisivat ajoissa hakeutuneet terapiaan, niin asiat voisivat olla toisin. Vaan kun sinnekin on kohtalaisen korkea kynnys astella...
Hassu oletus, että kaikilla ikineitsyillä olisi jotain traumoja taustalla. Kumppanin löytyminen ei ole mitenkään helppoa ilman niitäkään. N36, traumaton, mutta neitsyt
No ei varmaan kaikilla, mutta suurimmalla osalla on kyllä jotain henkisiä lukkoja. Ja huom. puhumme siis niistä, jotka on halunneet parisuhteen.
On lukkoja, mutta ovatko nuo lukot olleet aina olemassa vai ovatko ne muodostuneet pitkittyneen kokemattomuuden seurauksena? Itselläni ainakin pääosin jälkimmäinen vaihtoehto.
Oli miten oli, niin ne lienee parasta käsitellä pois jossain vaiheessa, tai ei sitä sutinaa löydy eläkkeelläkään yhtään sen enempää kun ne samat ongelmat edessä.
Ei niitä millään käsittelyllä pois saada. Lukko johtuu kokemattomuudesta ja lukon poistaa kokemattomuudesta pois pääsy. Ikuinen kehä siis.
Ahaa, eli olen aivan turhaan mietiskellyt vuodet , että pitäisi ehkä hakeutua johonkin ammattiauttajalle tämän asian vuoksi. Tosiaan, mitäpä hänkään voisi asialle tehdä, tuskin hän kanssani suhteeseen alkaa :D
Olemme kaikki erilaisia. Ehkä tuo sinulle toimii? Puhuin nyt vain omasta mielipiteestäni kokemattomana miehenä. Ehkä ei olisi pitänyt yleistää, mutta noin minä asian koen. Voihan tietenkin olla, että olen väärässä ja mahdollinen seksi/suhdekokemus ei poistakaan lukkoja, mutta tällä hetkellä uskon, että ainakin osittain poistaisi.
Olen myös kokematon mies ja mua jotenkin kyllästyttää, kun en osaa tätä elekieltä ja olen aina epävarma naisten kanssa. Jos nainen edes kerran joskus vaikka pyytäisi minua johonkin, niin uskoisin että sillä hetkellä katoaisi tuo epävarmuus ja lähtisin mielelläni. Ihan vaikka vain kahville. Mutta joo, ei taida tapahtua.
Minua ei kiinnosta enää olla kenenkään kanssa kimpassa. Se vain ahdistaa älyttömästi. Yksin on hyvä olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi elää ja olla parisuhteessa? Minusta ajatus on vastenmielinen, en haluaisi huolehtia toisesta koko ajan, inttää ja sopia menoista ja tekemisistä, tehdä kompromissejä, sietää toisen inhottavia tapoja, tutustua toisen perheeseen ja viettää aikaa heidän kanssaan, riidellä raha-asioista. Elämä on niin paljon helpompaa ja miellyttävämpää yksin. On ihan oma päivärytmi, omat rahat, oma aika, vapaus tulla ja mennä, tehdä tai olla tekemättä, nukkua tai valvoa, syödä tai olla syömättä. Minua ei pelota asua yksin, en pelkää mitä muut sanoo tai ajattelee, ei ole pakko elää parisuhteessa. Parasta aikaa!
Kyllähän tuo passaa, jos ei koskaan tule tuntemuksia että haluaisi jakaa jotain jonkun kanssa tai kaipaisi läheisyyttä. Kaikilla ei kuitenkaan taida olla niin vaikka yksin olisikin periaatteessa helpompaa ja yksinkertaisempaa, toisinaan se hankala tyyli vetää puoleensa etenkin jos sitä ei ole päässyt kokemaan.
Läheisyyttä ja seksiä saa ihan päivittäinkin niin halutessaan, siihen ei tarvita parisuhdetta.
Huomaa, että ketju on kuitenkin täynnä porukkaa jotka kärsivät tunnelukoista ja traumoista jotka estävät lähentymisen toisten ihmisten kanssa. Koskee varmasti niin parisuhdetta kuin pelkän seksin harrastamistakin (ehkä eivät edes halua pelkkää seksiä). Ja he kärsivät siitä, eivätkä ehkä tunne oloaan hyväksi. Hyvä jos sinulla on elämä mielestäsi kunnossa etkä kaipaa suhteeseen ja olet saanut läheisyydetkin järjestettyä tarpeen tullen. Veikkaan, että moni tässä ketjussa kadehtii tuollaista tilannetta, minä mukaanluettuna.
Viestin siis kirjoitin minä, jo varhaiseläkkeellä oleva nainen 61 vuotta.