Sinä, jolta huostaanotettiin lapset, kerro todellinen tarinasi!

Kuulostat ap aika ennakkoluuloiselta. Huostaanottoja tapahtuu monista syistä. Itselläni ei ole lapsia.

Sinun oletukset on ap aikamoista sontaa. 

Mun lapsuudessa vanhemmat joi, oli työttömyyttä, pahoinvointia, ei meistä huolehdittu. Seiskalla join ja tupakoin itsekin, poltin kannabista, varastelin jne. Mun vahemmilta kyllä huostaanotettiin lapset (vasta isän rikoksen takia, kun äitiäkään ei enää ollut).

Itse olen töissä, kolme ammattitutkintoa, omistusasunto, pitkä parisuhde ja alakouluikäiset lapset. En usko, että lapsiani tullaan näillä näkymin huostaanottamaan.

Mun kokemuksen mukaan ne, joilta lapset on huostaanotettu, ei edes itselleen pysty yleensä myöntämään totuutta. Siis että ollaan tosissaan kyvyttömiä kasvattajia, lapset ihan oikeasti kärsii vanhempien riippuvuuksista jne. Joten en kauheasti odottelisi tännekään niitä todellisia tarinoita. Onhan täällä av:llakin ollut hysteerisiä ketjuja, joissa lastensuojeluviranomaisia syytellään ties mistä.

Vierailija kirjoitti:

Mun kokemuksen mukaan ne, joilta lapset on huostaanotettu, ei edes itselleen pysty yleensä myöntämään totuutta. Siis että ollaan tosissaan kyvyttömiä kasvattajia, lapset ihan oikeasti kärsii vanhempien riippuvuuksista jne. Joten en kauheasti odottelisi tännekään niitä todellisia tarinoita. Onhan täällä av:llakin ollut hysteerisiä ketjuja, joissa lastensuojeluviranomaisia syytellään ties mistä.

Niinpä. Munkin äiti oli "väsynyt ressukka joka yritti auttaa hankalaa lastaan". Paitsi että olin hankala lapsi sen takia että rakas äitikulta hakkasi vuosien ajan ja teki kaikkensa osoittaakseen kuinka arvoton ihminen olin. En koskaan saanut itkeä, tuli turpaan. En saanut olla vihainen, en myöskään saanut puhua liikaa mut siitä suututtiin kun en puhunut. Sulkeuduin täysin, mulle kehittyi selektiivinen mutismi enkä pystynyt puhumaan. Sossujen edessä äiti halasi ja sanoi rakastavansa, niiden lähdettyä olikin toisenlainen asenne. Psykologille en puhunut mistään koska äiti kielsi. Olin 16v. kun uskalsin kertoa siitä että äiti oli lyönyt mua, olin myös masentunut ja ahdistunut. Sitte mut huostaanotettiin. Äitihän ei edelleenkään myönnä tehneensä mitään väärin.

Lapsuuden perheessäni oli päihde-ja mielenterveys ongelmia. Lapseni isä oli narkomaani joka kuoli yliannostukseen, vaikka itse olin jo kuivilla oli tämä kova isku, sillä tiesin hänen olleen jo viimeiset 6kk ilman aineita ja yrittävänsä tehdä meistä vielä ehjän perheen. Itse masennuin, vaikka olin jo lastensuojelun piirissä niin mitään tukea en tähän saanut, kukaan ei tunnistanut oireita, mitään kiirisi apua muuta kuin rauhoittavia en saanut, nekin parissa viikossa lopetettiin... Loppujen lopuksi itse päädyin ratkaisuun jossa lapsi vietiin lastenkotiin...

Vierailija kirjoitti:

Lapsuuden perheessäni oli päihde-ja mielenterveys ongelmia. Lapseni isä oli narkomaani joka kuoli yliannostukseen, vaikka itse olin jo kuivilla oli tämä kova isku, sillä tiesin hänen olleen jo viimeiset 6kk ilman aineita ja yrittävänsä tehdä meistä vielä ehjän perheen. Itse masennuin, vaikka olin jo lastensuojelun piirissä niin mitään tukea en tähän saanut, kukaan ei tunnistanut oireita, mitään kiirisi apua muuta kuin rauhoittavia en saanut, nekin parissa viikossa lopetettiin... Loppujen lopuksi itse päädyin ratkaisuun jossa lapsi vietiin lastenkotiin...

Teit hyvin pahassa tilanteessa. 👍🏼