Miten käy niille kaikille ihmisille jotka eivät ponnistuksista huolimatta pääse mihinkään korkeakouluun?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos vuosikausia yrittää turhaan päästä alalle "johon sopii ja jota osaa", niin herää kysymys, onko se sittenkään se oikea ala? Ts. jos on motivoitunut lukemaan pääsykokeisiin, on monta vuotta aikaa opetella asiat yms. ja sittenkin aina karsiutuu, niin tulee kyllä mieleen, että miten siinä itse työssäkään voisi pärjätä, jos tiedon omaksuminen on noin hankalaa?

Eihän tämä kerro mistään muusta kuin aloituspaikkojen määrästä suhteessa hakijoihin. Kuvitellaan, että Suomessa sairaanhoitajakouluun valitaan yksi ihminen vuosittain ja hakijoita olisi saman verran kuin nyt. Tarkoittaako tämä sitä, että vain harvat selviäisivät sairaanhoitajan opinnoissa ja töissä?

Mutta kun niitä aloituspaikkojen määriä ei päätetä mitenkään sattumanvaraisesti, vaan sen mukaan, kuinka paljon yhteiskunnassa tarvitaan kyseisen ammatin harjoittajia. Sairaanhoitajaopiskelijoita otetaan sisään sen verran että suurin piirtein kaikille riittää töitä. Jos sinua ei hyväksytä siihe koulutukseen monista yrityksistäsi huolimatta, olisit huonompi sairaanhoitaja kuin ne jotka sinne on otettu. Saattaisit selviytyä niistä töistä, mutta jos ja kun tarjolla on väkeä joka hoitaa samat hommat nopeammin ja paremmin, ei olisi järkevää olla palkkaamatta heitä sinun sijastasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos vuosikausia yrittää turhaan päästä alalle "johon sopii ja jota osaa", niin herää kysymys, onko se sittenkään se oikea ala? Ts. jos on motivoitunut lukemaan pääsykokeisiin, on monta vuotta aikaa opetella asiat yms. ja sittenkin aina karsiutuu, niin tulee kyllä mieleen, että miten siinä itse työssäkään voisi pärjätä, jos tiedon omaksuminen on noin hankalaa?

Eihän tämä kerro mistään muusta kuin aloituspaikkojen määrästä suhteessa hakijoihin. Kuvitellaan, että Suomessa sairaanhoitajakouluun valitaan yksi ihminen vuosittain ja hakijoita olisi saman verran kuin nyt. Tarkoittaako tämä sitä, että vain harvat selviäisivät sairaanhoitajan opinnoissa ja töissä?

Mutta kun niitä aloituspaikkojen määriä ei päätetä mitenkään sattumanvaraisesti, vaan sen mukaan, kuinka paljon yhteiskunnassa tarvitaan kyseisen ammatin harjoittajia. Sairaanhoitajaopiskelijoita otetaan sisään sen verran että suurin piirtein kaikille riittää töitä. Jos sinua ei hyväksytä siihe koulutukseen monista yrityksistäsi huolimatta, olisit huonompi sairaanhoitaja kuin ne jotka sinne on otettu. Saattaisit selviytyä niistä töistä, mutta jos ja kun tarjolla on väkeä joka hoitaa samat hommat nopeammin ja paremmin, ei olisi järkevää olla palkkaamatta heitä sinun sijastasi.

Voisin melkein veikata, että jos lääkiksen sisäänotto kaksinkertaistetaan vuodeksi (ja resurssit samalla tietysti), kukaan ei osaa vuosikurssin valmistuttua saati työelämässä sanoa kuka heistä oli paremmassa ja kuka huonommassa puolikkaassa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos vuosikausia yrittää turhaan päästä alalle "johon sopii ja jota osaa", niin herää kysymys, onko se sittenkään se oikea ala? Ts. jos on motivoitunut lukemaan pääsykokeisiin, on monta vuotta aikaa opetella asiat yms. ja sittenkin aina karsiutuu, niin tulee kyllä mieleen, että miten siinä itse työssäkään voisi pärjätä, jos tiedon omaksuminen on noin hankalaa?

Eihän tämä kerro mistään muusta kuin aloituspaikkojen määrästä suhteessa hakijoihin. Kuvitellaan, että Suomessa sairaanhoitajakouluun valitaan yksi ihminen vuosittain ja hakijoita olisi saman verran kuin nyt. Tarkoittaako tämä sitä, että vain harvat selviäisivät sairaanhoitajan opinnoissa ja töissä?

Mutta kun niitä aloituspaikkojen määriä ei päätetä mitenkään sattumanvaraisesti, vaan sen mukaan, kuinka paljon yhteiskunnassa tarvitaan kyseisen ammatin harjoittajia. Sairaanhoitajaopiskelijoita otetaan sisään sen verran että suurin piirtein kaikille riittää töitä. Jos sinua ei hyväksytä siihe koulutukseen monista yrityksistäsi huolimatta, olisit huonompi sairaanhoitaja kuin ne jotka sinne on otettu. Saattaisit selviytyä niistä töistä, mutta jos ja kun tarjolla on väkeä joka hoitaa samat hommat nopeammin ja paremmin, ei olisi järkevää olla palkkaamatta heitä sinun sijastasi.

Voisin melkein veikata, että jos lääkiksen sisäänotto kaksinkertaistetaan vuodeksi (ja resurssit samalla tietysti), kukaan ei osaa vuosikurssin valmistuttua saati työelämässä sanoa kuka heistä oli paremmassa ja kuka huonommassa puolikkaassa. 

Voithan sinä veikkailla vaikka mitä, mutta mistä rahat tuohon revitään? Ja ennen kaikkea miksi tällainen kokeilu edes toteutettaisiin? Mikä konkreettinen hyöty siitä olisi? Vaikka aloituspaikat kolminkertaistettaisiin, niin silti jotkut sellaiset jäisivät ilman, joiden olisi omasta mielestään pitänyt päästä ja olisivat olleet hyviä.

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiset kyllä jaksaa valittaa. Ilmaiseksi kaikki, myös koulutus, ja nyt ei jakseta enää edes pääsykokeisiin panostaa? Jos et pääse sisään, et kuulu alalle. Piste. Mäkin haluan olla vaikka mitä ja saada kaikenlaista, mutta jos ei rahkeet riitä niin ei riitä. Koulutus ja tutkinto ansaitaan kyvyillä ja työllä, ei sillä et ”mut äiti mä haluuuuun!!1!1!”. Uskomatonta puhetta täälläkin.

Ihan hyvä pointti, mutta mitäs tehdään niiden ihmisten kanssa joiden rahkeet eivät riitä oikein mihinkään? Paljon on ihmisiä jotka ovat parhaimmillaankin vain keskivertoja, ja silti heidänkin pitäisi jotenkin olla osa tätä yhteiskuntaa. En tällä tietenkään tarkoita, että heidät pitäisi jonnekin lääkikseen päästää. Tarkoitan vain että on ihmisiä, jotka eivät oikein pärjää missään pääsykokeissa ja tämä on ongelma josta on yllättävän vähän keskustelua. Mitä tehdään ihmisten kanssa joilla ei ole lukupäätä, samaan aikaan kyn yhteiskunnassa automatisaation kautta häviää perinteiset duunariammatit?

Eiköhän edelleen jokainen halutessaan pääse jonkun perämetsän ammattikorkeakoulun tradenomilinjalle. Sen verran tasoton on koko amk järjestelmä. Yliopistoon ei tähänkään saakka ole kaikki halukkaat päässeet.

Se kaveri perusti it yhtiön ja on nyt miljonääri.

Moni opiskelukavereista taas keskeytti opinnot fokusoidakseen kaljan kittailuun. Ei kovin valoisaa tulevaisuutta niillö ollut.

Yksi kysymys: miksi kaikkien pitäisi päästä korkeakouluun? Eikö ammattikorkeakoulujärjestelmä luotu juuri siksi, että saadaan keinotekoisesti nostettua korkeakoulutettujen määrää? Nyt kun tasoa yritetään nostaa, niin itketään, ettei päästä sisään?

Sittten voi alkaaa vaikka huumekauppiaaksi tai ammattitappajaksi.

Tyhmimmät tahkoaa vuodesta toiseen hukaten parhaimmillaan useita vuosia elämästään. Pitäisi typerimmänkin tajuta, että jos kolmannellakaan ei vielä pääse, niin parempi mennä muualle.

Luin ensimmäisen sivun. Jos he tekevät töitä, jolla tämä maa pidetään pystyssä ja pyörimässä? Mitä hyötyä on hienoja puhuvasta elämää ja työtä ymmärtämättömästä maisterista?

Vierailija kirjoitti:

Luin ensimmäisen sivun. Jos he tekevät töitä, jolla tämä maa pidetään pystyssä ja pyörimässä? Mitä hyötyä on hienoja puhuvasta elämää ja työtä ymmärtämättömästä maisterista?

Veikkaan, ettet ole käynyt yliopistoa?

Eii opeiskelu ole ponnnistuksia tai jos on niiin sitä ei silloin kannata harjoitttaaa. Pitäää tietää mitä tekee, tehdä havaintoooja ja johtopääätelmiä, mitä ajatttelee. Itelllä on ongelma siiinä että 15 vuottta yksi kerta päivässä vaaan syönyt ja rytmit sekasin, ahdistusta, pähteidenkäyytttöä masennusta, adhd diagnoooosi vielä tekemättä kun pitäiisi saada ensin alkoholinkäyttö katkollle.

Tunnen paljon ihmisiä, jotka eivät ole käyneen korkeakoulua. Heitä on töissä ihan tavallisissa töissä, esim. päiväkodissa, varastomiehenä, kampaajana, toimistosihteerinä, tuotantotyöntekijänä, työnjohtajana, palkanlaskijana, jakeluauton kuljettajana, sähköasentajana... kaikki nämä tuttuni ovat mukavia ja fiksuja omillaan toimeentulevia perheellisiä henkilöitä.

Lakataan olemasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiset kyllä jaksaa valittaa. Ilmaiseksi kaikki, myös koulutus, ja nyt ei jakseta enää edes pääsykokeisiin panostaa? Jos et pääse sisään, et kuulu alalle. Piste. Mäkin haluan olla vaikka mitä ja saada kaikenlaista, mutta jos ei rahkeet riitä niin ei riitä. Koulutus ja tutkinto ansaitaan kyvyillä ja työllä, ei sillä et ”mut äiti mä haluuuuun!!1!1!”. Uskomatonta puhetta täälläkin.

Ihan hyvä pointti, mutta mitäs tehdään niiden ihmisten kanssa joiden rahkeet eivät riitä oikein mihinkään? Paljon on ihmisiä jotka ovat parhaimmillaankin vain keskivertoja, ja silti heidänkin pitäisi jotenkin olla osa tätä yhteiskuntaa. En tällä tietenkään tarkoita, että heidät pitäisi jonnekin lääkikseen päästää. Tarkoitan vain että on ihmisiä, jotka eivät oikein pärjää missään pääsykokeissa ja tämä on ongelma josta on yllättävän vähän keskustelua. Mitä tehdään ihmisten kanssa joilla ei ole lukupäätä, samaan aikaan kyn yhteiskunnassa automatisaation kautta häviää perinteiset duunariammatit?

Minä olen tällainen ihminen, ja olen päättänyt olla lisääntymättä, etteivät nämä tyhmyysgeenit pääsisi leviämään. Maailma on varmasti parempi paikka, kun fiksut ihmiset elävät keskenään automatisoidussa paratiisissa. Yritän vain kitkutella eteenpäin ja toivon että tulevaisuudessa eutanasiaan suhtaudutaan sallivammin. Mielestäni tyhmien ihmisten pitäisi saada turvallisesti ja kivuttomasti päättää elämänsä eikä pitää heitä täällä väkisin kiusattavina.

Mulle meinasi käydä näin. Turvauduin pitkän yrittämisen ja lukuisten hylkyjen jälkeen B suunnitelmaan, eli lähdin opiskelemaan amikseen ja hankin lapset. Äitiyslomien jälkeen ajattelin, että yritän vielä viimeisen kerran tavoitella unelmieni alaa, mutta jos ei taaskaan tärppää, niin tyydyn osaani, ja keskityn muuhun. Tällä vikalla kerralla pääsin sisään, enkä voisi olla tyytyväisempi.