Lue keskustelun säännöt.
Anopin muistaminen äitienpäivänä.
01.05.2020 |
Tilasin juuri miesystäväni äidille, tulevalle anopilleni ruukkuruusun kotiinkuljetuksella äitienpäiväksi. Ei tänä vuonna käydä äitienpäiväkahvilla kummankaan äidin luona ja lähetin myös omalle äidilleni kukkia puutarhaan istutettavaksi. Miesystäväni ei halunnut lähettää äidilleen lahjaa eikä myöskään aio soittaa tai viestillä onnitella koska ei tunnu luontevalta, onnittelisi jos mentäisiin käymään. Omin päin nyt menin kukan tilaamaan. Ei kai tuosta nyt voi tulla enemmän harmia kuin iloa anopille? 🤔
Kommentit (71)
Miten tässä nyt tuntuu osa oikein suuttuvan anopin äitienpäiväonnittelusta, mikä siinä saa veren kuohumaan? Onko itse inhottava anoppiaan kohtaan ja tuntee alemmuutta vai mikä on se syy, että toiselle tehty mukava ele suututtaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asia ei kuulu sinulle mitenkään. Miksi menet sohlaamaan?
Millä tavalla sohlaamaan? En minä ole väittänyt kukan olevan kenenkään muun lähettämä. Mielestäni anoppi on mukava ihminen ja halusin muistaa oman äitini lisäksi häntä äitienpäivänä.
Hän ei ole sinun äitisi etkä sinä ole miehesi äiti.
Asiaei kuulu sinulle!!!!
Miksi miehen äitinä olo tilannetta eriksi muuttaisi? :D
Kyllä minä olen ostanut anopillekin kukkia äitienpäivänä, kun on molempien vanhemmilla käyty.Käyttäydyt kuin pienen lapsen äiti.
Lapsi ostaisi anopille kukkia? Lapsella ei taida olla anoppia.
Miniällä on äiti, mutta se ei ole hänen anoppinsa.
Kenen äiti tuossa nyt olisi? 🤔
Jos sinut on adoptoitu, et välttämättä tiedä äitiäsi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miesystävä?
Meillä mies lähettää kortin äidilleen kuten minäkin omalleni, kumpikin hoitaa itse oman suvun asiat. Yhdessä jo 30 vuotta.
Vousin kuvitella ap että et tehnyt fiksusti.Miten 30 vuoden jälkeen et koe miehen lähisukua omaksi suvuksi? Oletteko tekään perhe vai kämppiksiä?
Tämä on toiminut erinomaisesti. En ole mikään perheen tapahtumakoordinaattori, joka järjestelee ja sopii kyläilyjä suoraan suvun naisten kanssa.
Mies osaa hoitaa sopimiset ihan mainiosti itse, yhdessä sovitaan etukäteen mahdolliset kyläilyajat ja sitten hän sopii äitinsä tai veljensä/siskonsa kanssa ajat. Vastaavasti minä hoidan sopimiset omaan lapsuuden oerheeseen päin.
Olisi outoa, jos minä lähettäisin anopille kukkia, kun poikansa ei niin tee. En tosin lähetä äidillenikään.
Et taida muutenkaan kokea heitä tärkeiksi tai halua tutustua?
Vierailija kirjoitti:
Miten tässä nyt tuntuu osa oikein suuttuvan anopin äitienpäiväonnittelusta, mikä siinä saa veren kuohumaan? Onko itse inhottava anoppiaan kohtaan ja tuntee alemmuutta vai mikä on se syy, että toiselle tehty mukava ele suututtaa?
Miksihän ap ei ole kysynyt asiaa mieheltään? Tai miksi hän kysyy sitä vauvapalstalta?
Jos joku ei halua muistaa äitiään se on hänen asiansa. Ei siihen mennä päsmäröimään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tässä nyt tuntuu osa oikein suuttuvan anopin äitienpäiväonnittelusta, mikä siinä saa veren kuohumaan? Onko itse inhottava anoppiaan kohtaan ja tuntee alemmuutta vai mikä on se syy, että toiselle tehty mukava ele suututtaa?
Miksihän ap ei ole kysynyt asiaa mieheltään? Tai miksi hän kysyy sitä vauvapalstalta?
Miksi olisi pitänyt kysyä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miesystävä?
Meillä mies lähettää kortin äidilleen kuten minäkin omalleni, kumpikin hoitaa itse oman suvun asiat. Yhdessä jo 30 vuotta.
Vousin kuvitella ap että et tehnyt fiksusti.Miten 30 vuoden jälkeen et koe miehen lähisukua omaksi suvuksi? Oletteko tekään perhe vai kämppiksiä?
Tämä on toiminut erinomaisesti. En ole mikään perheen tapahtumakoordinaattori, joka järjestelee ja sopii kyläilyjä suoraan suvun naisten kanssa.
Mies osaa hoitaa sopimiset ihan mainiosti itse, yhdessä sovitaan etukäteen mahdolliset kyläilyajat ja sitten hän sopii äitinsä tai veljensä/siskonsa kanssa ajat. Vastaavasti minä hoidan sopimiset omaan lapsuuden oerheeseen päin.
Olisi outoa, jos minä lähettäisin anopille kukkia, kun poikansa ei niin tee. En tosin lähetä äidillenikään.Et taida muutenkaan kokea heitä tärkeiksi tai halua tutustua?
Miten niin? Miksi minun pitäisi ostaa koko suvun joululahjat, kun mies ostaa ne omalle suvulleen? En minäkään oleta miehen ostavan sukulaisilleni lahjoja tai sopivan vierailuja?
Luojan kiitos viimeiset pari vuotta on menty ilman sukujoululahjoja, kun serkukset ovat jo teini-iässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos joku ei halua muistaa äitiään se on hänen asiansa. Ei siihen mennä päsmäröimään
Kukkia ei lähetetty pojan nimissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tässä nyt tuntuu osa oikein suuttuvan anopin äitienpäiväonnittelusta, mikä siinä saa veren kuohumaan? Onko itse inhottava anoppiaan kohtaan ja tuntee alemmuutta vai mikä on se syy, että toiselle tehty mukava ele suututtaa?
Miksihän ap ei ole kysynyt asiaa mieheltään? Tai miksi hän kysyy sitä vauvapalstalta?
Miksi olisi pitänyt kysyä?
Sellainen ihminen kysyy, joka ymmärtää jotain käytöstavoista. Pirttihirmut eivät kysele.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miesystävä?
Meillä mies lähettää kortin äidilleen kuten minäkin omalleni, kumpikin hoitaa itse oman suvun asiat. Yhdessä jo 30 vuotta.
Vousin kuvitella ap että et tehnyt fiksusti.Miten 30 vuoden jälkeen et koe miehen lähisukua omaksi suvuksi? Oletteko tekään perhe vai kämppiksiä?
Tämä on toiminut erinomaisesti. En ole mikään perheen tapahtumakoordinaattori, joka järjestelee ja sopii kyläilyjä suoraan suvun naisten kanssa.
Mies osaa hoitaa sopimiset ihan mainiosti itse, yhdessä sovitaan etukäteen mahdolliset kyläilyajat ja sitten hän sopii äitinsä tai veljensä/siskonsa kanssa ajat. Vastaavasti minä hoidan sopimiset omaan lapsuuden oerheeseen päin.
Olisi outoa, jos minä lähettäisin anopille kukkia, kun poikansa ei niin tee. En tosin lähetä äidillenikään.Et taida muutenkaan kokea heitä tärkeiksi tai halua tutustua?
Miten niin? Miksi minun pitäisi ostaa koko suvun joululahjat, kun mies ostaa ne omalle suvulleen? En minäkään oleta miehen ostavan sukulaisilleni lahjoja tai sopivan vierailuja?
Luojan kiitos viimeiset pari vuotta on menty ilman sukujoululahjoja, kun serkukset ovat jo teini-iässä.
Et tunnu osoittavan kiinnostusta heidän tapaamiseen. Ei ole kyse mistään suvun joululahjoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos joku ei halua muistaa äitiään se on hänen asiansa. Ei siihen mennä päsmäröimään
Kukkia ei lähetetty pojan nimissä.
Anoppi ilahtuu valtavasti miniän nimissä tulevasta äitienpäiväkukasta 😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huomaa kyllä jo tästäkin miniöiden asenteet. Missään nimessä anoppia ei saa arvostaa. Anoppi kun ei ole se oma äiti. Jos lähtökohta ihmisten välisille suhteille on tämä, ei voi ihmetellä mitään.
Eikö anoppi voi olla ihan vaan ihminen, jota haluaa muistaa?
Kirjoittaako tänne vain hirviöanoppien miniät, joiden mielestä kaikki anopit on hirviöitä?
Ja sitä paitsi, tässä on kyse yhden ihmisen tilanteesta, eli ap:n. Kukaan ei voi mennä sanomaan hänelle, että asia ei kuulu sinulle. Mistä tämäkin neuvoja sen muka tietää? Ei ihmisten välisistä asioista kukaan vieras ulkopuolinen tiedä, eikä voi väittää, että sinulle ei nyt kuulu tämä tai tuo asia. Koska ihan hyvin voi kuulua, jos suhteet ovat hyvät ja lämpimät ja tuntuu oikealta muistaa toista ihmistä.
Ei kai minullekaan jonkun tuntemattoman ihmisen mielestä kuuluisi viedä äitienpäiväruusu ystäväni nyt jo edesmenneelle äidille, mutta tein sen joka äitienpäivä sen jälkeen, kun tämä ystäväni kuoli. Hän oli äitinsä ainoa lapsi ja meillä oli hyvät suhteet keskenämme ja myös vanhemmillamme. Ei se mikään velvoite eikä sääntö ole ollutkaan, mutta ihmiset voivat ja saavat toimia omien suhdekuvioidensa mukaan.
Ap:n kohdalla ihmettelisin suuresti, mitä kumman harmia tuosta voisi anopille tulla? Enemmän kummastelen sitä hänen avokkiaan, joka ei pidä luontevana soittaa ja onnitella äitiään äitienpäivänä, kun nyt ei voi käydä tervehtimässäkään. Outo ajatuskuvio miehellä. Siinä sitä voisi olla jotain hiomisen varaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tässä nyt tuntuu osa oikein suuttuvan anopin äitienpäiväonnittelusta, mikä siinä saa veren kuohumaan? Onko itse inhottava anoppiaan kohtaan ja tuntee alemmuutta vai mikä on se syy, että toiselle tehty mukava ele suututtaa?
Miksihän ap ei ole kysynyt asiaa mieheltään? Tai miksi hän kysyy sitä vauvapalstalta?
Miksi olisi pitänyt kysyä?
Sellainen ihminen kysyy, joka ymmärtää jotain käytöstavoista. Pirttihirmut eivät kysele.
Kysytkö sinä kumppanin lupaa esim anoppilassa kahvilla käymiseen tai jos aiot soittaa anopille tms?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miesystävä?
Meillä mies lähettää kortin äidilleen kuten minäkin omalleni, kumpikin hoitaa itse oman suvun asiat. Yhdessä jo 30 vuotta.
Vousin kuvitella ap että et tehnyt fiksusti.Miten 30 vuoden jälkeen et koe miehen lähisukua omaksi suvuksi? Oletteko tekään perhe vai kämppiksiä?
Tämä on toiminut erinomaisesti. En ole mikään perheen tapahtumakoordinaattori, joka järjestelee ja sopii kyläilyjä suoraan suvun naisten kanssa.
Mies osaa hoitaa sopimiset ihan mainiosti itse, yhdessä sovitaan etukäteen mahdolliset kyläilyajat ja sitten hän sopii äitinsä tai veljensä/siskonsa kanssa ajat. Vastaavasti minä hoidan sopimiset omaan lapsuuden oerheeseen päin.
Olisi outoa, jos minä lähettäisin anopille kukkia, kun poikansa ei niin tee. En tosin lähetä äidillenikään.Et taida muutenkaan kokea heitä tärkeiksi tai halua tutustua?
Miten niin? Miksi minun pitäisi ostaa koko suvun joululahjat, kun mies ostaa ne omalle suvulleen? En minäkään oleta miehen ostavan sukulaisilleni lahjoja tai sopivan vierailuja?
Luojan kiitos viimeiset pari vuotta on menty ilman sukujoululahjoja, kun serkukset ovat jo teini-iässä.Et tunnu osoittavan kiinnostusta heidän tapaamiseen. Ei ole kyse mistään suvun joululahjoista.
Tietenkin osoitan sopimalla miehen kanssa sopivat ajat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tässä nyt tuntuu osa oikein suuttuvan anopin äitienpäiväonnittelusta, mikä siinä saa veren kuohumaan? Onko itse inhottava anoppiaan kohtaan ja tuntee alemmuutta vai mikä on se syy, että toiselle tehty mukava ele suututtaa?
Miksihän ap ei ole kysynyt asiaa mieheltään? Tai miksi hän kysyy sitä vauvapalstalta?
Miksi olisi pitänyt kysyä?
Sellainen ihminen kysyy, joka ymmärtää jotain käytöstavoista. Pirttihirmut eivät kysele.
Kysytkö sinä kumppanin lupaa esim anoppilassa kahvilla käymiseen tai jos aiot soittaa anopille tms?
En ole koskaan soittanut anopille, enkä käynyt yksinään kylässä. Miksi olisin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän sitten kun lähettelet lasten puolesta kukkia miehesi äidille. Ja lähetys myös on terveisin lapsenlapset. Anoppi ei sinun äitisi
Minulle veljenikin toivottaa aina hyvää äitienpäivää. Pitäisikö käskeä pitää turpansa kiinni? :D
Minulle anoppi toivottaa hyvää äitienpäivää. Täytyy varmaan kieltää, enhän minä hänen äitinsä ole.
Vierailija kirjoitti:
Huomaa kyllä jo tästäkin miniöiden asenteet. Missään nimessä anoppia ei saa arvostaa. Anoppi kun ei ole se oma äiti. Jos lähtökohta ihmisten välisille suhteille on tämä, ei voi ihmetellä mitään.
Eikö anoppi voi olla ihan vaan ihminen, jota haluaa muistaa?
Kirjoittaako tänne vain hirviöanoppien miniät, joiden mielestä kaikki anopit on hirviöitä?
Ja sitä paitsi, tässä on kyse yhden ihmisen tilanteesta, eli ap:n. Kukaan ei voi mennä sanomaan hänelle, että asia ei kuulu sinulle. Mistä tämäkin neuvoja sen muka tietää? Ei ihmisten välisistä asioista kukaan vieras ulkopuolinen tiedä, eikä voi väittää, että sinulle ei nyt kuulu tämä tai tuo asia. Koska ihan hyvin voi kuulua, jos suhteet ovat hyvät ja lämpimät ja tuntuu oikealta muistaa toista ihmistä.
Ei kai minullekaan jonkun tuntemattoman ihmisen mielestä kuuluisi viedä äitienpäiväruusu ystäväni nyt jo edesmenneelle äidille, mutta tein sen joka äitienpäivä sen jälkeen, kun tämä ystäväni kuoli. Hän oli äitinsä ainoa lapsi ja meillä oli hyvät suhteet keskenämme ja myös vanhemmillamme. Ei se mikään velvoite eikä sääntö ole ollutkaan, mutta ihmiset voivat ja saavat toimia omien suhdekuvioidensa mukaan.
Ap:n kohdalla ihmettelisin suuresti, mitä kumman harmia tuosta voisi anopille tulla? Enemmän kummastelen sitä hänen avokkiaan, joka ei pidä luontevana soittaa ja onnitella äitiään äitienpäivänä, kun nyt ei voi käydä tervehtimässäkään. Outo ajatuskuvio miehellä. Siinä sitä voisi olla jotain hiomisen varaa.
Kunnioitan mieheni tapaa muistaa äitiään kortilla, samoin muistan omaa äitiäni. Mieheni äiti ei ole äitini, enkä itse ole mieheni äiti... mieheni on aikuinen ihminen, joka osaa ja myös hoitaa omat muistamiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tässä nyt tuntuu osa oikein suuttuvan anopin äitienpäiväonnittelusta, mikä siinä saa veren kuohumaan? Onko itse inhottava anoppiaan kohtaan ja tuntee alemmuutta vai mikä on se syy, että toiselle tehty mukava ele suututtaa?
Miksihän ap ei ole kysynyt asiaa mieheltään? Tai miksi hän kysyy sitä vauvapalstalta?
Miksi olisi pitänyt kysyä?
Sellainen ihminen kysyy, joka ymmärtää jotain käytöstavoista. Pirttihirmut eivät kysele.
Kysytkö sinä kumppanin lupaa esim anoppilassa kahvilla käymiseen tai jos aiot soittaa anopille tms?
En ole koskaan soittanut anopille, enkä käynyt yksinään kylässä. Miksi olisin?
Läheinen ihminen, mukavaa seuraa, ilahtuu kyläilystä, tarvitsee apua jossain tms. Mikä nyt sattuukaan olemaan sopiva asia.
Minä en muista äitiäni äitienpäivänä.
Siihen on syynsä.
Eikä asia kuulu kenellekään.
Tämä on toiminut erinomaisesti. En ole mikään perheen tapahtumakoordinaattori, joka järjestelee ja sopii kyläilyjä suoraan suvun naisten kanssa.
Mies osaa hoitaa sopimiset ihan mainiosti itse, yhdessä sovitaan etukäteen mahdolliset kyläilyajat ja sitten hän sopii äitinsä tai veljensä/siskonsa kanssa ajat. Vastaavasti minä hoidan sopimiset omaan lapsuuden oerheeseen päin.
Olisi outoa, jos minä lähettäisin anopille kukkia, kun poikansa ei niin tee. En tosin lähetä äidillenikään.