Alkaako ihmisiä yleisemminkin kyllästyttää muut ihmiset, kun ikää kertyy?

Ei se mikään tauti ole. Itse olen sellaisessa ammatissa, että tapaan ihmisiä niin paljon, että en enää jaksa olla kovinkaan sosiaalinen vapaa-ajallani. Olen vähän puolierakko.

N50

Tuskin kaikkia, mutta tiedän tunteen vaikkei ikää olee kuin kolmannes vuosisata.

Kyllä.

Joitain kyllä, huomaavat miten idiootteja suurin osa ihmisistä on.

Samat jutut, samat märinät eli kyllä alkaa kyllästyttää. En työssäkään enää jaksasi kuunnelle.

Kyllä. Mä oon tajunnu että me kaikki ollaan itsekkäitä paskahousuja.

Eläinten kanssa on kivempaa.

Mulla tuli se vaihdevuosien myötä. Viihdyn kyllä mieheni, aikuisten lasteni ja heidän lastensa kanssa. Yhden ystävän kanssa jutellaan viikottain puhelimessa. Eli rakkaimmat ihmiset riittää muita en jaksa.

Juu, samat jutut kuultu jo moneen kertaan.

On aivan uskomattoman vapauttava tunne kun tajuaa viimein, ettei tulevan entisen kaveripiirin kanssa ole oikeastaan mitään yhteistä, eikä siten oikeastaan mitään tarvetta nähdä tai kuulla. Samat vanhat ininät, natinat ja veetuilut joutuu aina vaan kuuntelemaan.

Elämä on 100% parempaa ilman näitä "sosiaalisia" kontakteja. Ihmeen kauan meni tämän tajuamiseen, mutta kyllä kannatti.

T. 42v

Noinhan se menee. Ajan myötä sitä tajuaa, että 99% ihmisten puheesta on turhaa lätinää ja 95% ihmisistä täysin turhia. Ilmankin pärjää hyvin.

En ole koskaan ollut erityisen sosiaalinen, mutta kyllä huomaa, että iän myötä se vähäkin on alkanut karista pois, enkä viitsisi pitää yhteyksiä senkään vertaa kuin ennen. Tuntuu, että töissä saa ihan tarpeellisen annoksen seuraa ja vapaa-aikana ei enää kaipaa ketään.

Kyllä alkaa tympiä ja tavallaan osaa katsoa elämää vähän eri vinkkelistä. Samoin ihmisiä. Toki joku kyynistyy mutta itse olen luopunut kaikesta turhanpäiväisyyksistä ja turhasta lässytyksestä. Voi olla että olen liian vakavakin mutta minusta elämässä on paljon muuta kuin raha, ulkokuori ja pintaliito sekä joutavanpäiväisyydet. Arvostan hiljaisuutta, luontoa ja eläimiä. 

Kyllä. Se on mukavan vapauttavaa huomata miten tunnekylmäksi ja välinpitämättömäksi vanhetessaan muuttuu. Lisäksi huomaa, että suurin osa ihmisistä on rasittavia idiootteja.

Kun ikää varttuu, huomaa kuinka pinnallisia ja itsekkäitä ääliöitä ihmiset ovatkaan, eikä heidän seuransa jaksa enää kiinnostaa. Olen löytänyt monia mielekkäämpiä aktiviteettejä ko. ihmisten tapailun sijaan. Kyse on kuitenkin siitä, kuinka jakaa aikansa,  itse viihdyn ihan omissa oloissani vallan hyvin ilman ulkopuolisia häiriötekijöitä. Asiaan saattaa tietysti vaikuttaa sekin, että olen antisosiaalinen misantrooppi ja kannatan (maltillista) ihmiskunnan harvenemista maapallon vieraslajina ja sen luonnonvarojen ryöstäjinä.

Olen huomannut saman. Kaikki pinnallisuus ja itseään kehuvat esittävät ihmiset ärsyttävät. Nautin ulkoilusta, pitkistä kävelylenkeistä. Rakastan olla yksin, tosin en ole koskaan tykännyt massatapahtumista enkä isoista kaveripiireistä. Minusta on kiva tavata yksi ystävä kerrallaan ja keskittyä hänen kanssaan keskusteluun. Olen huomannut että suurin osa ihmisistä on itsekkäitä ja epämiellyttäviä idiootteja, olen mieluummin laadukkaassa seurassa kuin typerien aivottomien itsekeskeisten turhia jorisevien ihmisten kanssa.

Ylläolevien kommentoijien ongelma ei ole muiden pinnallisuus vaan se ettei heitä kukaan rakasta omana itsenään. Sori. Näin se on.

Vierailija kirjoitti:

Eläinten kanssa on kivempaa.[/quote

Eläimet on tasokkaampaa seuraa kuin suurin osa ihmisistä. Enin osa ihmistä esittää parempaa kuin on. Loppuosa ei piittaa mistään.

Onpa Suomi täynnä kiukkuisia, katkeria mummoja. No, ei tullut yllätyksenä.

Riippuu ihmistyypistä. Toiset ovat ihmiskeskeisiä joten muut ihmiset kiinnostavat heitä, olivat minkä ikäisiä tahansa. Toisia kiinnostavat asiat. He kyllästyvät ihmisiin helposti. Itse olen jälkimmäinen.