Alkaako ihmisiä yleisemminkin kyllästyttää muut ihmiset, kun ikää kertyy?

Juttelin yhden vanhuksen kanssa tästä taannoin. Hän sanoi että kun on siihen ikään mennessä tavannut jo niin paljon erilaisia ihmisiä niin vaikea enää löytää ketään, joka tekisi syvän vaikutuksen ja olisi erilainen muista. Ja niinhän se taitaa olla. Suurin osa ihmisistä on loppupeleissä suht samanlaisia ja se taitaa kyllästyttää muita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun ikää varttuu, huomaa kuinka pinnallisia ja itsekkäitä ääliöitä ihmiset ovatkaan, eikä heidän seuransa jaksa enää kiinnostaa. Olen löytänyt monia mielekkäämpiä aktiviteettejä ko. ihmisten tapailun sijaan. Kyse on kuitenkin siitä, kuinka jakaa aikansa,  itse viihdyn ihan omissa oloissani vallan hyvin ilman ulkopuolisia häiriötekijöitä. Asiaan saattaa tietysti vaikuttaa sekin, että olen antisosiaalinen misantrooppi ja kannatan (maltillista) ihmiskunnan harvenemista maapallon vieraslajina ja sen luonnonvarojen ryöstäjinä.

Ikä ei vartu. Ihminen varttuu, kun ikää karttuu.

Semantiikkaa, ja offtopic

Vierailija kirjoitti:

Juttelin yhden vanhuksen kanssa tästä taannoin. Hän sanoi että kun on siihen ikään mennessä tavannut jo niin paljon erilaisia ihmisiä niin vaikea enää löytää ketään, joka tekisi syvän vaikutuksen ja olisi erilainen muista. Ja niinhän se taitaa olla. Suurin osa ihmisistä on loppupeleissä suht samanlaisia ja se taitaa kyllästyttää muita.

Näinhän se menee. Nuorena kaikki on uutta ja jännittävää. Ihmisistä uskoo hyvää. Kun kokemusta karttuu, huomaa miten samankaltaisia suurinosa ihmisistä on ja että kaikki eivät ole hyviä tyyppejä, joiden kanssa kannattaa olla tekemisissä.

Iän myötä ihmisille tulee rohkeutta olla valikoivampia ihmissuhteissaan. Moni olisi ollut sitä nuorempanakin mutta silloin on erittäin kova sosiaalinen paine näyttää ulospäin suositulta, seuralliselta ja "normaalilta". Eikä tämä paine tule pelkästään ikätovereilta vaan myös vanhemmilta ihmisiltä. Nuorta introverttia tupataan säälimään ja päällepäsmäröimään sen kummempia ajattelematta.

Lisäksi viimeistään päälle kolmekymppisenä ihmiset ovat yleensä huomanneet sen, että ihmissuhteissa määrä ei koskaan voi korvata laatua. Miksi roikottaa ystäväpiirissä ihmisiä, joiden kanssa ei koskaan tapahdu aitoja kohtaamisia ja joista ei itse asiassa edes suuremmin pidä? Kokemuksen karttuessa oppii myös paremmin tunnistamaan epäterveet ihmissuhteet sekä sen, milloin jokin ihmissuhde ei enää palvele omaa hyvinvointia. Nuorempana saattoi vielä kohauttaa olkiaan tiuskivalle, nälvivälle ja itsekeskeiselle ystävälle, jos tämä muisti kuitenkin aina silloin tällöin hehkuttaa, kuinka ihana ystävä hänelle olet. Nyt vanhempana ymmärtää, että ystävyys ei rakennu kauniille mutta tyhjille sanoille eikä ystävä ole sitä varten, että häneen voi purkaa kaikki ärsytyksensä ja epävarmuutensa.

Kyllä. Kiinnostavia ihmisiä ei tunnu enää löytyvän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun ikää varttuu, huomaa kuinka pinnallisia ja itsekkäitä ääliöitä ihmiset ovatkaan, eikä heidän seuransa jaksa enää kiinnostaa. Olen löytänyt monia mielekkäämpiä aktiviteettejä ko. ihmisten tapailun sijaan. Kyse on kuitenkin siitä, kuinka jakaa aikansa,  itse viihdyn ihan omissa oloissani vallan hyvin ilman ulkopuolisia häiriötekijöitä. Asiaan saattaa tietysti vaikuttaa sekin, että olen antisosiaalinen misantrooppi ja kannatan (maltillista) ihmiskunnan harvenemista maapallon vieraslajina ja sen luonnonvarojen ryöstäjinä.

Ikä ei vartu. Ihminen varttuu, kun ikää karttuu.

 

Semantiikkaa, ja offtopic

Noloa käyttää sanoja, joiden merkitystä ei tunne.