Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mika siina on ettei jotkut ikina tapaa ketaan? Tai ole koskaan kenenkaan tyyppia?
29.04.2020 |
Tata olen miettinyt. Itse olen ikisinkku 29v nainen, asun yhdessa Euroopan isossa paakaupungissa ja olen vuosikausia kaynyt erilaisissa taidetapahtumissa, isoilla ja pienilla keikoilla, festareilla, kokeilen jatkuvasti uusia harrastuksia (siis koska olen sen tyylinen ihminen, en sen takia etta tapaisin miehia)
Kuitenkaan kukaan ei koskaan "kolahda", yhteytta ei loydy, kukaan ei erityisemmin kiinnostu minustakaan koskaan. Olen ihan ok-nakoinen hoikka blondi. Miinuksena ehka etta minulla ei ole helppo luonne ja olen boheemi. Kuitenkin tietyt kaverini ovat aina parisuhteissa lukuunottamatta joitain lyhyita jaksoja.
Kaipaan lahinna keskusteluja ja mielipiteita. En saalia enka vinkkeja miten tavata ihmisia.
Kommentit (221)
Mulla on tuttu sun ikäinen ikisinkku mies. Sillä on poikkeuksellisen epärealistinen käsitys itsestään. Ja se aiheuttaa hänen ympärilleen sellaista ristiriitaa, jossa kukaan ei viihdy.
Hän itse sanoo, että hänellä on huono tuuri naisten suhteen. Mutta ei ristiriitainen ihminen ole kenenkään tyyppiä, sillä tuo ominaisuus hajottaa.
On ainakin aiemmin käynyt terapiassa, toivottavasti käy yhä. Ja toivottavasti siitä on apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en tapahtumissa tai museoissa osaa olla ns. haku päällä. En huomioi ympärillä olevia ihmisiä, että kävisi edes mielessä lähestyä ketään. Paha tästä on syntyään mitään suhdetta.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on tuttu sun ikäinen ikisinkku mies. Sillä on poikkeuksellisen epärealistinen käsitys itsestään. Ja se aiheuttaa hänen ympärilleen sellaista ristiriitaa, jossa kukaan ei viihdy.
Hän itse sanoo, että hänellä on huono tuuri naisten suhteen. Mutta ei ristiriitainen ihminen ole kenenkään tyyppiä, sillä tuo ominaisuus hajottaa.
On ainakin aiemmin käynyt terapiassa, toivottavasti käy yhä. Ja toivottavasti siitä on apua.
Eihän tuo ole millään tavalla sen miehen vika. Kyse on siitä että muiden odotukset ovat vinksallaan. Ne muuthan siinä sen terapian tarpeessa olisivat. Ei muut voi määritellä mikä on jonkun epärealistinen käsitys itsestään.
Ei ole helppo luonne = on vaikea luonne. Ja sitten ihmetyttää, kun ei ole kenenkään tyyppiä. Ei kukaan etsi vaikealuontoista kumppania.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse en tapahtumissa tai museoissa osaa olla ns. haku päällä. En huomioi ympärillä olevia ihmisiä, että kävisi edes mielessä lähestyä ketään. Paha tästä on syntyään mitään suhdetta.
No miten se nyt vain tuosta olisi kiinni? Kyllähän ne muutkin voisivat lähestyä. Ei kaikki ole aina itsestä kiinni, sitähän aloittajakin kai haki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on tuttu sun ikäinen ikisinkku mies. Sillä on poikkeuksellisen epärealistinen käsitys itsestään. Ja se aiheuttaa hänen ympärilleen sellaista ristiriitaa, jossa kukaan ei viihdy.
Hän itse sanoo, että hänellä on huono tuuri naisten suhteen. Mutta ei ristiriitainen ihminen ole kenenkään tyyppiä, sillä tuo ominaisuus hajottaa.
On ainakin aiemmin käynyt terapiassa, toivottavasti käy yhä. Ja toivottavasti siitä on apua.
Eihän tuo ole millään tavalla sen miehen vika. Kyse on siitä että muiden odotukset ovat vinksallaan. Ne muuthan siinä sen terapian tarpeessa olisivat. Ei muut voi määritellä mikä on jonkun epärealistinen käsitys itsestään.
No ala seurustelemaan sen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole helppo luonne = on vaikea luonne. Ja sitten ihmetyttää, kun ei ole kenenkään tyyppiä. Ei kukaan etsi vaikealuontoista kumppania.
Ei ehkä etsi tietoisesti, mutta tiedostamattaan kyllä.
Mun kaveri valittaa yksinäisyyttään ja sinkkuuttaan. Silti se tekee koko ajan valintoja sinkkuuden puolesta. Olen sille sanonut, että jos ei niin sinnikkäästi valitsisi aina koti-iltaa, erakoitumista, yksin tekemistä, odottelua, katselua, väistelyä, itsellisyyttä, jne, niin olisi edes jotain mahdollisuuksia tavata joku. Mutta aina vaan se tekee joka käänteessä sinkkuuteen vieviä valintoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole helppo luonne = on vaikea luonne. Ja sitten ihmetyttää, kun ei ole kenenkään tyyppiä. Ei kukaan etsi vaikealuontoista kumppania.
Ei ehkä etsi tietoisesti, mutta tiedostamattaan kyllä.
Niinhän ap juuri sanoi, että hänenkin vaikea luonteensa imee miehiä kuin magneetti. Niitä tunkee ovista ja ikkunoista.
Olen ihan samanlainen. 37v nainen, asun eurooppalaisessa miljoonakaupungissa, tapaan melko usein uusia ihmisiä... ja saan heistä kivoja kavereita. Koskaan, kukaan, missään ei pidä minua seksikkäänä, viehättävänä, romanttisesti kiinnostavana. En vain pääse jyvälle siitä, mikä minulta puuttuu. Jos kaverini menee juttelemaan ja tarjoamaan drinkin miehelle, hän saa tyyliin kolmen vuoden parisuhteen. Jos minä teen samoin, saan kaverin tai tylyn torjunnan. Ihan joka kerta.
Itse en koe olevani vaikea luonne. Päinvastoin, vähään tyytyväinen ja tunne-elämältäni tasainen. Tykkään myös monista asioista, joista luulisi miestenkin innostuvan, esimerkiksi urheilun katsomisesta. Joopa joo, katselen miesten kanssa jääkiekkoa tai jalkapalloa, ja he heittävät sitten minulle ylävitoset ja menevät iskemään baaritiskillä tylsistyneen näköisesti seisoskelevia naisia jotka huokailevat että kauanko tämä peli vielä kestää... Näin ihan random esimerkkinä. En siis ole mitenkään miesmäinen muuten :D.
Ja tähän tullaan viidessä sekunnissa lätisemään että lähestys vääriä miehiä... Paskat sanon minä. Miehiä on ollut aivan laidasta laitaan. Myös niitä hiljaisempia, ujompia nörttejä. Myös niitä suositumpia ekstroverttejä. Ja aivan kaikkea siltä väliltä. En ole koskaan olettanutkaan että kaikista suosituimmat miehet minusta tykkäisvät. Mutta kun ei kukaan koskaan? Miksi lähes kaikki muut löytävät edes joskus jonkun?
Eli en osaa vastata otsikon kysymykseen. Mutta et AP tosiaan ole yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse en tapahtumissa tai museoissa osaa olla ns. haku päällä. En huomioi ympärillä olevia ihmisiä, että kävisi edes mielessä lähestyä ketään. Paha tästä on syntyään mitään suhdetta.
En makaan siella haku paalla ole ollut. Nuorempina ikavuosina en edes miettinyt parisuhteita, menin, koin ja nautin elamasta. Samaa teen edelleen, mutta toki ika on tuonut vahan jarkea enemman ja rauhoittanut.
Olen tavannut vuosien aikana paljon ihmisia erilaisissa tapahtumissa luonnollisesti, valilla paatynyt tapailemaan joitakuita, mutta kukaan ei kolahda, mistaan ei synny mitaan pysyvaa eika kukaan ilmeisesti ole minuakaan kohtaan kehittanyt mitaan tunteita.
Lahinna pohdin, etta miten jotkut ihmiset tapaavat jatkuvasti potentiaalisia kumppaneita, ja jotkut eivat koskaan?
Vierailija kirjoitti:
Olen itse samanlainen mies. Olen järkeillyt sen niin että luonteeni on vain sen verran omien polkujeni kulkija, että mitään erikoisempaa yhteyttä toisten kanssa ei siksi synny. Voin olla väärässä mutta näin sen itse olen hahmottanut. Eli ehkä juuri se että ei ole ns. helppo luonne.
Auts ei kiva kuulla. Oletko minka ikainen? Nain ma ajattelen itsenikin kohdalla. En ole koskaan ollut kunnon parisuhteessa, enka myoskaan ole kuullut ikina etta kenellakaan olisi ollut tunteita mua kohtaan, saati rakastunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen sua vanhempi ikisinkku. Kukaan ei ikinä jaksa mua paria kk kauempaa, vaikka molemmin puolin kolahtais. Nuorena tapasin paljon näitä ja olin aina innoissani, sit petyin kuitenkin ja se oli joka kerta niin karvas kokemus että kyynistyin ennen kolmekymppisiä enkä enää tapaa ketään treffimielessä. On niin iskostunut lujaa se, että en kelpaa kenellekään vaikka luonteeni on kiva ja oon kivan näköinen. Seksiin kelpaan aina, en suhteeseen. Kyllä se edelleen pahalta tuntuu kun haluaisi perustaa perheen ja muuttaa omakotitaloon, mutta kun ei niin ei.. Aina kaihoten katsooo muita, että tonkin näkösellä on noin komea mies ja mikä mussa on vikana ettne kelpaa. Äh. No ilmeisesti sitä ei sieltä ulkomailtakaan löytyisi, kun ei sullekaan joten en taida suunnitella sinne muuttoa :D
Vierailija kirjoitti:
Ei ole helppo luonne = on vaikea luonne. Ja sitten ihmetyttää, kun ei ole kenenkään tyyppiä. Ei kukaan etsi vaikealuontoista kumppania.
Tuo oli huonosti ilmaistu, olisi pitänyt sanoa, ettei ole passiivinen myötäilijä. Tai että kaipaa välillä omaa tilaa ja yksinoloa. Tai mitä sitten tarkoittikin tuolla "ei-helpolla" luonteella. Tietty jos tarkoitti, että on äkkipikainen ja oikukas tuuliviiri, turhan valittaja, itsekäs minä-minä-tyyppi tms., silloin toki on oikeastikin vaikea luonne.
Vierailija kirjoitti:
Olen ihan samanlainen. 37v nainen, asun eurooppalaisessa miljoonakaupungissa, tapaan melko usein uusia ihmisiä... ja saan heistä kivoja kavereita. Koskaan, kukaan, missään ei pidä minua seksikkäänä, viehättävänä, romanttisesti kiinnostavana. En vain pääse jyvälle siitä, mikä minulta puuttuu. Jos kaverini menee juttelemaan ja tarjoamaan drinkin miehelle, hän saa tyyliin kolmen vuoden parisuhteen. Jos minä teen samoin, saan kaverin tai tylyn torjunnan. Ihan joka kerta.
Itse en koe olevani vaikea luonne. Päinvastoin, vähään tyytyväinen ja tunne-elämältäni tasainen. Tykkään myös monista asioista, joista luulisi miestenkin innostuvan, esimerkiksi urheilun katsomisesta. Joopa joo, katselen miesten kanssa jääkiekkoa tai jalkapalloa, ja he heittävät sitten minulle ylävitoset ja menevät iskemään baaritiskillä tylsistyneen näköisesti seisoskelevia naisia jotka huokailevat että kauanko tämä peli vielä kestää... Näin ihan random esimerkkinä. En siis ole mitenkään miesmäinen muuten :D.
Ja tähän tullaan viidessä sekunnissa lätisemään että lähestys vääriä miehiä... Paskat sanon minä. Miehiä on ollut aivan laidasta laitaan. Myös niitä hiljaisempia, ujompia nörttejä. Myös niitä suositumpia ekstroverttejä. Ja aivan kaikkea siltä väliltä. En ole koskaan olettanutkaan että kaikista suosituimmat miehet minusta tykkäisvät. Mutta kun ei kukaan koskaan? Miksi lähes kaikki muut löytävät edes joskus jonkun?
Eli en osaa vastata otsikon kysymykseen. Mutta et AP tosiaan ole yksin.
Voi etta, kun kuulostaa tutulta. Tsempit sulle! Ma olen vahan samanlainen, olen pohjimmiltani tosi rento ja vahan kuin yksi aijista, ehka tama on suomalainenkin piirre? Vaikealla luonteella tarkoitan ehka etta olen tosi akkipikainen ja omaan vahvat mielipiteet, en ole ikina antanut kenenkaan kavella ylitseni. olen myos tosi vanhanaikainen monessa asiassa, esim en pida sosiaalisesta mediasta, olen filosofinen ja pohdin asioita. Tiedan vallan hyvin etten ole kaikkien "cup of tea" Silti tuntuu etta kaikki muut kuitenkin tapaavat jonkun joka taydentaa heita juuri sellaisenaan. Valilla ma ajattelen, etta joku mulle sopiva mies varmasti asuu jollain toisella planeetalla!
Mulla on kanssa ollut miehia laidasta laitaan, toki huomaan itse viehattavani enemman tieteilija-nortti tai taiteellisista tyypeista.
Olen myos kokeillut online datingia ja appeja, joista sain parit valjut keskustelut aikaiseksi, ja muuten en juurikaan saa matcheja tai yhteydenottoja. Mulla ei juurikaan ole kuvia itsestani, silla en ota selfieita enka harrasta instagramittelua.
Taidan olla asperger, ainakin testien mukaan. Kehitän rakkaussuhteita turvallisiin kohteisiin, kuten julkkiksiin (Tobias Forge), mutta oikeiden ihmisten kanssa parisuhteista ei tule mitään. En uskalla tutustua kehenkään tai avautua.
Kyllä mä ainakin tiedän omalla kohdallani mistä tämä johtuu. Olen kyllä tavannut useitakin todella mielenkiintoisia, mukavia, älykkäitä ja viehättäviä naisia, mutta omista vajavaisuuksistani johtuen en ole koskaan päässyt edes sellaiselle asteelle, että mahdollisuus millekään suuremmalle olisi voinut muodostua. Nyt tämän korjaaminen ei ole enää mahdollistakaan sillä niin suuri painolasti on harteille ja pään sisään kasvanut kaiken sen aikaisemmankin huonon ominaisuusjoukon lisäksi.
Alue: Aihe vapaa
Olen itse samanlainen mies. Olen järkeillyt sen niin että luonteeni on vain sen verran omien polkujeni kulkija, että mitään erikoisempaa yhteyttä toisten kanssa ei siksi synny. Voin olla väärässä mutta näin sen itse olen hahmottanut. Eli ehkä juuri se että ei ole ns. helppo luonne.