Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mitä jonkun toisen ihmisen ruuanlaittotapaa olet mielessäsi ihmetyellyt?
Minun kaveri ei laita keittoon (esim nakki tms) kokonaisia pippureita eikä ainoatakaan sipulia, ei kokonaisena tai pilkottuna. Kyllähän keittoliemeen kuuluu kokonaiset mauste- tai/ja mustapippurit makua antamaan. sekä sipuli.
Kommentit (2975)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ex mies vastusti rasvaa. Hyvän ruuan mittari oli se, että ruuassa ei näkynyt / ollut rasvaa. Buffetpöytä ei melkein koskaan missään kelvannut, koska ne ruuat olivat rasvaisia. Ruskean kastikkeen hän teki ruskistamalla pelkkiä jauhoja pannulla tummanruskeiksi. Tähän vettä ja mausteet. Tämä maistui aina palaneilta jauhoilta.
Vierailija kirjoitti:
Ex mies vastusti rasvaa. Hyvän ruuan mittari oli se, että ruuassa ei näkynyt / ollut rasvaa. Buffetpöytä ei melkein koskaan missään kelvannut, koska ne ruuat olivat rasvaisia. Ruskean kastikkeen hän teki ruskistamalla pelkkiä jauhoja pannulla tummanruskeiksi. Tähän vettä ja mausteet. Tämä maistui aina palaneilta jauhoilta.
Mun exä oli sitä mieltä, että mitä enemmän rasvaa sitä parempaa 😂 toki rasvaa on oltava, mutta kun kaikki lillui rasvassa 🤢
Aloin miettiin kummanko ottaisin mielummin: Miehen, joka upottaa kaiken rasvaan, vai miehen, joka pelkää rasvaa. Jos noista kahdesta olisi pakko valita, ehkä ottaisin rasvamiehen, olisi varmaan kuitenkin rennompi tyyppi kuin joku ortorektikko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten kukaan pastankeittäjä ei vielä ole kommentoinut parasta tapaa estää paakkuuntuminen: lorautan valmiiseen pastaan oliiviöljyä, laitan kannen kiinni ja ravistan. Ei ole paakkuuntunutta. Ja on kuumaa. Sitten joko sekoitetaan kastikkeeseen tai tarjoillaan erikseen riippuen muusta tarjonnasta.
Itse ihmettelen äitini tapaa keittää ja hauduttaa kasvikset mauttomiksi pehmeiksi lössöiksi, joita voi ”nauttia” imeskelemällä. Itse tykkään rapsakoista kasviksista (uuni, wokki, keitetty; mikä vaan, niin tekstuuria pitää olla).
Ja mieheni tapaa laittaa ruoka kylmään kattilaan, pannuun tai uuniin. Huoh.
Sekä siskoni tapaa laittaa korianteria kaikkeen ruokaan. Ihan kaikkeen.
Mulla tuo kasvisten kypsyys riippuu siitä missä sitä kypsää kasvista tarjotaan. Keitossa kasvisten pitää mielestäni olla kypsiä. Jos taas on vaikka jonkun pihvin lisukkeena, saa olla tekstuuria. Mulla vaikuttaa makua enemmän ruuan tekstuuri siihen, pystynkö syömään vai en. Omasta mielestä vääränlainen, kyseiseen ruokaan kuulumaton tekstuuri aiheuttaa yökkäysrefleksin (jonka olen oppinut jo piilottamaan, onneksi), ja välittömän pahoinvoinnin aallon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tapa vaan asenne. Se että vain supermausteinen(tulinen) ruoka on "oikeaa" ruokaa. Kaikki muu on "mautonta mössöä". Ruokahan se nimenomaan on makuasia. Jos jonkun makunystyröille sopii vähäsuolainen kaurapuuro tai liha ripauksella suolaa ja pippuria ja hän niistä nauttii, niin helvettiäkö kukaan on siitä sanomaan että ihminen syö väärin. Myös se että mausteinen on yhtä kuin tulinen. Olen monesti syönyt ruokaa, jonka mausteisuus on herkullista, mutta tulisuus tekee syömisestä mahdotonta, kun en sitä kestä.
Tietenkään ei kannata kutsua porukkaa syömään meksikolaista jos tarjoaa pippuroitua jauhelihaa. Ja pitää mielen avoimena myös muita makuja varten. Ihan kuin tulisen ystävät voisivat ymmärtää miedomnasta tykkääviä.Ttu joo mun mies. Hän on niin ennakkoluuloton ja rohkea kulinaristi, kun vetää kaikki ruuat täyteen jalopenoja. Lapsille se urputtaa kun ne laittaa kaikkeen ketsuppia ja itse lisää joka ruokaan salsaa ennenkuin edes maistaa sitä.
Tiedän ettei tämäkään ketään kiinnostanu mutta tulipahan parempi mieli kun sai avautua.
Jalopeno🤣🤣
Eikö tuosta "jalopeeenosta" ole vieläkään päästy vaikka näin internet-aikaan luulisi jo kaikkien tietävän että se on kylläkin EL HALAPINHO.
Aivan sama miten suomalaisittain lausutaan halapeeno ja jalappenot. Tilaathan ravintolassakin koka kolaa etkä suinkaan khöykä khöylää, niinkuin alkupäräismaan puhuja sanoisi. Entä tiramisu? Vai tiramisuuu?
Tärkeämpää on maku ja seura missä se maistuu, eikös niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tykkään itse ruoanlaitosta tosi paljon, ja mulla on yksi ystävä, joka tekee mielellään myös ruokaa. Meidän ero on se, että mä teen usein ehkä hieman arkisempia juttuja ja hän gourméta. Nyt muutaman vuoden hänen touhujaan katselleena olen ymmärtänyt, että kokkeja on todellakin erilaisia.
Jos tehdään yhdessä ruokaa, esim. vaikka ihan vaan paistetaan lohta ja tehdään perunamuusi ja salaatti tmv. suht simppeliä, niin hän on saanut veitsen otettua laatikosta salaatin pilkkomista varten, kun mulla on jo kala fileenä ja perunat kiehumassa. Kaikki kestää aivan tolkuttoman kauan ja tekemisen meininki puuttuu kokonaan. Kurkku pilkotaan salaattiin leikkaamalla se ensin siivuiksi ja sitten jokainen siivu veitsen kärjellä erikseen sektoreiksi. Paprika leikataan renkaiksi ja sitten nyrhitään jokainen rengas erikseen paloiksi. Ihan perussalaatin tekoon kuluva aika on helposti hänellä puoli tuntia.
Olin hänen luonaan kylässä, oli kutsunut vieraita syömään. Tarjottiin kyllä apua keittiöön, mutta hän ei huolinut. Pastaa ja tomaattikastiketta odotettiin puolitoista tuntia. Kävin joskus puolen tunnin kohdalla katsomassa että mitä keittiöön kuuluu, siellä oli sipulin kuorinta aluillaan.
Viimeksi tehtiin yhdessä wokkia. Pyysin häntä pilkkomaan vihanneksia, ja lopputuloksena sain puolen tunnin kuluttua atomin kokoisia minipaloja. Ei ollut kuulemma ajatellut, mitä on tekemässä. No, kiva sosekeittohan niistä sitten saatiin wokissa aikaiseksi.
Jossain vaiheessa hiffasin mistä tässä kaikessa on kyse: tyypillä on kirjahylly täynnä ihalemiensa gourmét-tason huippukokkien ruokakirjoja, joita selailee mielellään. Hän myös rakastaa syödä hyvin. Arkinen ruoanlaittotaito kuitenkin puuttuu kokonaan, ja se kuuluisa maalaisjärki. Oli tosiaan mm. lukenut hienoista kirjoistaan kastikkeen redusoinnista ja oli sitten vuosikausia keitellyt valmiita liemikuutioita tunnin pari kasaan kannettomassa kattilassa ennen kuin kerroin hänelle, mikä se liemikuutio oikein on.
Mulla meinaa mennä hermot joka kerta kun ollaan yhdessä keittiössä, mutta onhan tuo hänen kanssaan kokkailu ihan hyvä zen-harjoitus. Lisäksi tiedän, että jos illalliskutsua tulee, on parasta muistaa syödä ennen.
Mutta tosiaan, mitä se ruoanlaittotaito oikein on? Kyllähän hän hyvää ruokaa saa aikaiseksi, kun seuraa tarkasti niitä huippureseptejä ja aikaa on käytettävissä rajattomasti. Mulla taas on hyvin paljon suurpiirteisempää ja soveltavampaa ja lopputuloksetkin sitten vaihtelee.
Tää on kyllä ihan paras, olen lukenut tän jo miehelle ääneen ja naureskellut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten kukaan pastankeittäjä ei vielä ole kommentoinut parasta tapaa estää paakkuuntuminen: lorautan valmiiseen pastaan oliiviöljyä, laitan kannen kiinni ja ravistan. Ei ole paakkuuntunutta. Ja on kuumaa. Sitten joko sekoitetaan kastikkeeseen tai tarjoillaan erikseen riippuen muusta tarjonnasta.
Itse ihmettelen äitini tapaa keittää ja hauduttaa kasvikset mauttomiksi pehmeiksi lössöiksi, joita voi ”nauttia” imeskelemällä. Itse tykkään rapsakoista kasviksista (uuni, wokki, keitetty; mikä vaan, niin tekstuuria pitää olla).
Ja mieheni tapaa laittaa ruoka kylmään kattilaan, pannuun tai uuniin. Huoh.
Sekä siskoni tapaa laittaa korianteria kaikkeen ruokaan. Ihan kaikkeen.
Mulla tuo kasvisten kypsyys riippuu siitä missä sitä kypsää kasvista tarjotaan. Keitossa kasvisten pitää mielestäni olla kypsiä. Jos taas on vaikka jonkun pihvin lisukkeena, saa olla tekstuuria. Mulla vaikuttaa makua enemmän ruuan tekstuuri siihen, pystynkö syömään vai en. Omasta mielestä vääränlainen, kyseiseen ruokaan kuulumaton tekstuuri aiheuttaa yökkäysrefleksin (jonka olen oppinut jo piilottamaan, onneksi), ja välittömän pahoinvoinnin aallon.
Sama! Suussa nitisevät ruuat saavat heti yökkäysrefleksin aikaan. Siksi vältän esim katkarapuja kun ne enimmäkseen nitisee. Mustekalarenkaat... En ymmärrä.ehkä ne vain väärin kokkattuja, tietääkö joku?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten kukaan pastankeittäjä ei vielä ole kommentoinut parasta tapaa estää paakkuuntuminen: lorautan valmiiseen pastaan oliiviöljyä, laitan kannen kiinni ja ravistan. Ei ole paakkuuntunutta. Ja on kuumaa. Sitten joko sekoitetaan kastikkeeseen tai tarjoillaan erikseen riippuen muusta tarjonnasta.
Itse ihmettelen äitini tapaa keittää ja hauduttaa kasvikset mauttomiksi pehmeiksi lössöiksi, joita voi ”nauttia” imeskelemällä. Itse tykkään rapsakoista kasviksista (uuni, wokki, keitetty; mikä vaan, niin tekstuuria pitää olla).
Ja mieheni tapaa laittaa ruoka kylmään kattilaan, pannuun tai uuniin. Huoh.
Sekä siskoni tapaa laittaa korianteria kaikkeen ruokaan. Ihan kaikkeen.
Mulla tuo kasvisten kypsyys riippuu siitä missä sitä kypsää kasvista tarjotaan. Keitossa kasvisten pitää mielestäni olla kypsiä. Jos taas on vaikka jonkun pihvin lisukkeena, saa olla tekstuuria. Mulla vaikuttaa makua enemmän ruuan tekstuuri siihen, pystynkö syömään vai en. Omasta mielestä vääränlainen, kyseiseen ruokaan kuulumaton tekstuuri aiheuttaa yökkäysrefleksin (jonka olen oppinut jo piilottamaan, onneksi), ja välittömän pahoinvoinnin aallon.
Sama! Suussa nitisevät ruuat saavat heti yökkäysrefleksin aikaan. Siksi vältän esim katkarapuja kun ne enimmäkseen nitisee. Mustekalarenkaat... En ymmärrä.ehkä ne vain väärin kokkattuja, tietääkö joku?
Joo, ne on väärin kokattuja jos nitisevät. Kypsennelty liian pitkään. Toivottavasti saat joskus maistaa oikein tehtyjä katkarapuja!
Vierailija kirjoitti:
Aloin miettiin kummanko ottaisin mielummin: Miehen, joka upottaa kaiken rasvaan, vai miehen, joka pelkää rasvaa. Jos noista kahdesta olisi pakko valita, ehkä ottaisin rasvamiehen, olisi varmaan kuitenkin rennompi tyyppi kuin joku ortorektikko.
Pitikö heti alkaa nimitellä ihmistä ortorektikoksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten kukaan pastankeittäjä ei vielä ole kommentoinut parasta tapaa estää paakkuuntuminen: lorautan valmiiseen pastaan oliiviöljyä, laitan kannen kiinni ja ravistan. Ei ole paakkuuntunutta. Ja on kuumaa. Sitten joko sekoitetaan kastikkeeseen tai tarjoillaan erikseen riippuen muusta tarjonnasta.
Itse ihmettelen äitini tapaa keittää ja hauduttaa kasvikset mauttomiksi pehmeiksi lössöiksi, joita voi ”nauttia” imeskelemällä. Itse tykkään rapsakoista kasviksista (uuni, wokki, keitetty; mikä vaan, niin tekstuuria pitää olla).
Ja mieheni tapaa laittaa ruoka kylmään kattilaan, pannuun tai uuniin. Huoh.
Sekä siskoni tapaa laittaa korianteria kaikkeen ruokaan. Ihan kaikkeen.
Mulla tuo kasvisten kypsyys riippuu siitä missä sitä kypsää kasvista tarjotaan. Keitossa kasvisten pitää mielestäni olla kypsiä. Jos taas on vaikka jonkun pihvin lisukkeena, saa olla tekstuuria. Mulla vaikuttaa makua enemmän ruuan tekstuuri siihen, pystynkö syömään vai en. Omasta mielestä vääränlainen, kyseiseen ruokaan kuulumaton tekstuuri aiheuttaa yökkäysrefleksin (jonka olen oppinut jo piilottamaan, onneksi), ja välittömän pahoinvoinnin aallon.
Sama! Suussa nitisevät ruuat saavat heti yökkäysrefleksin aikaan. Siksi vältän esim katkarapuja kun ne enimmäkseen nitisee. Mustekalarenkaat... En ymmärrä.ehkä ne vain väärin kokkattuja, tietääkö joku?
Joo, ne on väärin kokattuja jos nitisevät. Kypsennelty liian pitkään. Toivottavasti saat joskus maistaa oikein tehtyjä katkarapuja!
Kiitos kaunis! Nyt opin tämänkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tykkään itse ruoanlaitosta tosi paljon, ja mulla on yksi ystävä, joka tekee mielellään myös ruokaa. Meidän ero on se, että mä teen usein ehkä hieman arkisempia juttuja ja hän gourméta. Nyt muutaman vuoden hänen touhujaan katselleena olen ymmärtänyt, että kokkeja on todellakin erilaisia.
Jos tehdään yhdessä ruokaa, esim. vaikka ihan vaan paistetaan lohta ja tehdään perunamuusi ja salaatti tmv. suht simppeliä, niin hän on saanut veitsen otettua laatikosta salaatin pilkkomista varten, kun mulla on jo kala fileenä ja perunat kiehumassa. Kaikki kestää aivan tolkuttoman kauan ja tekemisen meininki puuttuu kokonaan. Kurkku pilkotaan salaattiin leikkaamalla se ensin siivuiksi ja sitten jokainen siivu veitsen kärjellä erikseen sektoreiksi. Paprika leikataan renkaiksi ja sitten nyrhitään jokainen rengas erikseen paloiksi. Ihan perussalaatin tekoon kuluva aika on helposti hänellä puoli tuntia.
Olin hänen luonaan kylässä, oli kutsunut vieraita syömään. Tarjottiin kyllä apua keittiöön, mutta hän ei huolinut. Pastaa ja tomaattikastiketta odotettiin puolitoista tuntia. Kävin joskus puolen tunnin kohdalla katsomassa että mitä keittiöön kuuluu, siellä oli sipulin kuorinta aluillaan.
Viimeksi tehtiin yhdessä wokkia. Pyysin häntä pilkkomaan vihanneksia, ja lopputuloksena sain puolen tunnin kuluttua atomin kokoisia minipaloja. Ei ollut kuulemma ajatellut, mitä on tekemässä. No, kiva sosekeittohan niistä sitten saatiin wokissa aikaiseksi.
Jossain vaiheessa hiffasin mistä tässä kaikessa on kyse: tyypillä on kirjahylly täynnä ihalemiensa gourmét-tason huippukokkien ruokakirjoja, joita selailee mielellään. Hän myös rakastaa syödä hyvin. Arkinen ruoanlaittotaito kuitenkin puuttuu kokonaan, ja se kuuluisa maalaisjärki. Oli tosiaan mm. lukenut hienoista kirjoistaan kastikkeen redusoinnista ja oli sitten vuosikausia keitellyt valmiita liemikuutioita tunnin pari kasaan kannettomassa kattilassa ennen kuin kerroin hänelle, mikä se liemikuutio oikein on.
Mulla meinaa mennä hermot joka kerta kun ollaan yhdessä keittiössä, mutta onhan tuo hänen kanssaan kokkailu ihan hyvä zen-harjoitus. Lisäksi tiedän, että jos illalliskutsua tulee, on parasta muistaa syödä ennen.
Mutta tosiaan, mitä se ruoanlaittotaito oikein on? Kyllähän hän hyvää ruokaa saa aikaiseksi, kun seuraa tarkasti niitä huippureseptejä ja aikaa on käytettävissä rajattomasti. Mulla taas on hyvin paljon suurpiirteisempää ja soveltavampaa ja lopputuloksetkin sitten vaihtelee.
Tää on kyllä ihan paras, olen lukenut tän jo miehelle ääneen ja naureskellut.
No hyvä että naurattaa, mulla on usein kyllä itku lähellä tuon ihmisen kanssa varsinkin jos on nälkä ja pitäisi saada oikeasti sitä ruokaa pöytään :D. T. tuo jonka tekstiä kommentoit
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloin miettiin kummanko ottaisin mielummin: Miehen, joka upottaa kaiken rasvaan, vai miehen, joka pelkää rasvaa. Jos noista kahdesta olisi pakko valita, ehkä ottaisin rasvamiehen, olisi varmaan kuitenkin rennompi tyyppi kuin joku ortorektikko.
Pitikö heti alkaa nimitellä ihmistä ortorektikoksi?
No rasvafoobikko sitten. Eihän tuo normaalia ole, mitä rasvapelkoisen miehen puoliso (vai oliko ex-?) tuossa edellä kuvasi. Jos joku ravintoaine pelottaa älyttömästi ja pelko ja ahdistus rajoittaa normaalielämää niin ettei voi oikein missään tai mitään syödä, ollaan häiriön puolella reippaasti.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ruokaan pitää laittaa niin kauheesti mausteita. Ruoka on parhaimmillaan, kun sen makua,ei peitä ylinmääräisillä mausteilla. Ruuan perusmausteet on suola ja pippuri.
Mä olen vähän samalla kannalla, mutta tiedän olevani outo. Moni ruoka on hyvää ihan itsessään, ilman mitään. Esimerkiksi kananmuna keitettynä tai paistettuna menee sellaisenaan, ei se suolaa kaipaa. hyvä naudanpihvikään ei kaipaa edes sitä suolaa, kun pinta on ruskistunut kauniisti ja liha on mehevää. Suola tekee siitä toki parempaa, mutta kyllä se hyvää ilmankin on. Sitten taas jotkut ruuat (vaikkapa peruna missä tahansa muodossa) vaatii aivan ehdottomasti ainakin sen suolan. Maustamisessa pitäisi käyttää järkeä; jos ruoka on omaan suuhun hyvän makuista, hyvä. Jos se ei ole hyvää, sitten maustaa. Tiedän ihmisiä jotka maustaa maustamisen takia, ja ruoka maistuu vain niiltä mausteilta. Hyvänä esimerkkinä jotkut kalaruuat jotka on niin täynnä tilliä ettei siinä muu maistu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ruokaan pitää laittaa niin kauheesti mausteita. Ruoka on parhaimmillaan, kun sen makua,ei peitä ylinmääräisillä mausteilla. Ruuan perusmausteet on suola ja pippuri.
Mä olen vähän samalla kannalla, mutta tiedän olevani outo. Moni ruoka on hyvää ihan itsessään, ilman mitään. Esimerkiksi kananmuna keitettynä tai paistettuna menee sellaisenaan, ei se suolaa kaipaa. hyvä naudanpihvikään ei kaipaa edes sitä suolaa, kun pinta on ruskistunut kauniisti ja liha on mehevää. Suola tekee siitä toki parempaa, mutta kyllä se hyvää ilmankin on. Sitten taas jotkut ruuat (vaikkapa peruna missä tahansa muodossa) vaatii aivan ehdottomasti ainakin sen suolan. Maustamisessa pitäisi käyttää järkeä; jos ruoka on omaan suuhun hyvän makuista, hyvä. Jos se ei ole hyvää, sitten maustaa. Tiedän ihmisiä jotka maustaa maustamisen takia, ja ruoka maistuu vain niiltä mausteilta. Hyvänä esimerkkinä jotkut kalaruuat jotka on niin täynnä tilliä ettei siinä muu maistu.
Suolahan ei ole mauste, se tuo esiin raaka-aineen maun.
Tuttava valmistaa tortillat kylmin täyttein. Tortillaan kuuluu oikeasti kokata lämmin täyte, mutta tuttu vetää ihme kipot pöytään, joissa kurkkukuutiota ja jauhelihaa. Eihän nuo ole tortilloja nähneetkään. Kylmää skeidaa!
Olen ihmetellyt kun 3-kymppiset aikuiset joilla on lapsikin eivät saa ruokaa tehtyä vaan mummo vie arkisin ruuat. Lisäksi joulut, juhannus, pääsiäinen ym. vietetään niin että mummo ja ukki tuovat ruuat tullessaan kun ei itse osata tehdä tai viitsitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuli tuosta selleristä nyt mieleen, että eniten ehkä ihmettelen sitä, kun ihmiset ostaa hedelmiä ja vihanneksia valikoimatta. Napataan vaan ensimmäinen käteen osuva kurkku, vaikka ja se olisi sellainen paksu ja vetinen, ja painava tiivis jäävuorisalaatti, joka on kitkerä jne.
Miksi ihmeessä useampi ihminen on alapeukuttanut tätä?
Siis just nyt on toki meneillään poikkeustilanne, jonka aikana ei kannata jumittaa kymmentä minuuttia heviosastolla eri tuotteita käpälöiden. Itse tilaan ostokset kotiin tällä hetkellä, ja ainoa miinuspuoli tässä onkin, että hedelmistä ja vihanneksista ei koskaan tiedä, mitä saa, kun ei pääse itse valitsemaan.
Oliko alapeukut siis vaan koronan takia, vai ootteko oikeesti sitä mieltä, että vihannesten ja hedelmien valikointi ei oo tärkeetä?
Siis... Mistä sä tiedät, että ne ihmisten valikoimatta valitsemat tuotteet on huonoja? Kurkut ja monet salaatit on pakattu muoviin, eihän niistä näe, ovatko ne vetisiä tai kitkerän makuisia??
En mä ainakaan ole huonoihin vihanneksiin törmännyt, vaikken kurkkuja ja salaatteja tarkemmin jää analysoimaan. Tietenkin pakkaamattomista katsoo että päällepäin näyttää hyvältä.
Kyllä sen näkee. Kurkuista hyviä on tumman vihreät, kiinteät, kapeat ja uurteiset. Jos kurkku on kovin paksu ja pinnalta sileä ja väriltä vaaleanvihertävä, se on kasvanut liian isoksi, jolloin siinä on paljon vetistä siemenosaa, ja makukin yleensä huonontunut.
Salaateista näkee, onko nahistuneita lehtiä, vai tuoreen näköisiä. Jäävuorisalaatin pitäisi olla kokoonsa nähden kevyt, silloin se ei todennäköisesti ole kitkerä. Kokoonsa nähden painava kerä taas on sisältä liian tiivis ja usein maultaan kitkerähkö.
Jaa, no tämä oli mulle uutta tietoa. Ehkä olen aiemmin vain sattumalta valkannut hyvät vihannekset, mutta taidanpa muistaa jatkossa nämä vinkit :)
Alue: Aihe vapaa
Ihan niin, ei ruskeaan kastikkeeseen mitään liemikuutioita tule.