Kaveri haluaa soitella, puhelut pelkkää hänen monologia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

jätät vaan soittamatta. laita kumminkin synttärionnittelut ja joulun toivotukset ym.  niin pysyt väleissä. joskus on myös aika siirtyä ystävistä toisiin jotta pääsee itse eteenpäin elämässä.

Jos hän nyt kysyy minulta, että soitellaanko huomenna klo 17 niin mitä vastaan?

Ap

Sano, että olet aika väsynyt etkä oikein jaksaisi soitella. Voidaanko jutella joskus toiste?

Olisipa taas 90-luku ja kesäloma koulusta. Ei lätisty kavereiden kanssa lankapuhelimessa juuri koskaan, vaan oltiin kylässä tai kirjoitettiin yhdet kirjeet kesäloman aikana. Sellaiseen maalla elämiseen kun on tottunut, tekisi mieli nykyaikana ja varsinkin koronan aikana heivata kännykkä jonnekin peltoon useiksi viikoiksi. :D

Vastaa, jätä puhelin pöydälle puoleksi tunniksi ja palaa sitten sanomaan ok heippa.

Voit kokeilla myös rajata. Laita vaikka ajastimeen 10 min ja kun se on kulunut, ala lopetella puhelua johonkin verukkeseen vedoten. Ruoanlaitto, kauppaan meno, lupasin soittaa äidille - mitä näitä nyt on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

jätät vaan soittamatta. laita kumminkin synttärionnittelut ja joulun toivotukset ym.  niin pysyt väleissä. joskus on myös aika siirtyä ystävistä toisiin jotta pääsee itse eteenpäin elämässä.

Jos hän nyt kysyy minulta, että soitellaanko huomenna klo 17 niin mitä vastaan?

Ap

"Ei soitella."

Noin, ei ollut vaikeaa.

Itse olen vastaavanlaiselle kaverille sanonut, että sen monologipuhelut kuormittaa minua liikaa enkä jaksa niitä. Että minulle sopii viestittely ja kerran viikossa näkeminen, mutta en tahdo että se enää soittaa minulle.

Välithän se pani sitten poikki. Harvoin on oloni ollut niin helpottunut.

Entä sukulaisen kanssa? :/

samanlainen moukka kirjoitti:

Minä olen itse tuollainen soittelija, helposti vierähtää tunti. 

Monesti puhelun jälkeen huomaan (ja hieman häpeän), että TAAS selitin omia asioitani niin paljon, että en muistanut kysyä mitä kaverille kuuluu. 

Ja myönnän kyllä, että sitten kun kaveri kertoo jotain, niin en millään malta kuunnella, kun minulla on kiire selittää niitä omia juttujani. 

Aina toisinaan havahdun tähän ja hävetää itsekseni. En silti muista tätä seuraavassa puhelussa. Tai jos joku kaveri soittaa ja lätisee juttujaan, niin ei minua kyllä yhtään kiinnosta muiden kuulumiset. 

Se on kai meillä tietyillä ihmistyypeillä joku sisäsyntyinen tarve suoltaa kaikki sonta toisen niskaan ja helpottaa omaa oloansa. 

Suosittelen sinulle suoraa puhetta. Kerro kaverillesi suoraan, että nämä puhelut kuormittavat, koska ovat liian pitkiä (vievät aikaa muulta) ja koska ne ovat yksipuolisia, ja ovat siten henkisestikin raskaita.

Se on ainoa toimiva keino.

Toki, jos haluat pysyä kaverina, niin sano, että mielelläsi soittelet silloin tällöin (anna tarkka raja, vaikka kerran kuussa) ja silloinkin puhelut pitää pysyä vastavuoroisina.

Kyllä kaverisi ymmärtää! 

No sepä hauskaa, että myönnät, ettei muiden jutut kiinnosta. Soitteleeko sinulle kukaan hiljaisempi koskaan oma-alotteisesti? Eikö kiinnosta muuttaa omaa käytöstäsi, niin saisit ihmissuhteistasi enemmän irti eli aitoa vuorovaikutusta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

jätät vaan soittamatta. laita kumminkin synttärionnittelut ja joulun toivotukset ym.  niin pysyt väleissä. joskus on myös aika siirtyä ystävistä toisiin jotta pääsee itse eteenpäin elämässä.

Jos hän nyt kysyy minulta, että soitellaanko huomenna klo 17 niin mitä vastaan?

Ap

"Mä en oikeasti oikein jaksa puhua puhelimessa, tykkään enempi viestitellä. Vaihdetaan kuulumisia mieluummin niillä."

Vierailija kirjoitti:

No sepä hauskaa, että myönnät, ettei muiden jutut kiinnosta. Soitteleeko sinulle kukaan hiljaisempi koskaan oma-alotteisesti? Eikö kiinnosta muuttaa omaa käytöstäsi, niin saisit ihmissuhteistasi enemmän irti eli aitoa vuorovaikutusta?

Soittelee ne joskus, mutta en useinkaan viitsi vastata. 

Ahdistaa toisten soittelu. Olen vähän tuulella käypä... joskus on puheripuli ja silloin pälpätän yhtämittaa, mutta usein vain haluan olla rauhassa. 

Eli voit ap. olla myös vastaamatta puheluihin ja viesteihin. Vastaa silloin kun huvittaa, niin minäkin teen.

^ Siinä on varmaan sekin, että jos toinen soittaa minulle, niin tiedän, että hänellä on jotain asiaa. 

Enkä välttämättä jaksa kuunnella. Itse jos en ole puhetuulella, niin en vastaa.

Hmmm.... ehkäpä siis olen jonkilainen puhelinterroristi ja hyväksikäyttäjä. 

Raskas ihminen kaikenkaikkiaan. 

On minulla silti kavereita, jotka ilahtuvat soitostani. 

^ Mutta hei, mulla on hyvä itsetuntemus, kun tunnistan moukkamaisen käytökseni.

En ole jaksanut korjata sitä. On minulla muitakin huonoja tapoja, jotka tiedostan, mutta joita en korjaa. 

Niinhän kaikilla on. 

Ei meillä muuten olisi vaikkapa lihavia, ketjupolttajia, juoppoja, vaimonhakkaajia tms. 

Jospa puhelisi vain puhelimelle, kyllä aina joku hakkeri on kuulosella :D

Jos on kova tarve avautua kaikesta päivän aikana tapahtuneesta, niin jonkinlainen nettiblogi puhevideolla voisi olla kiva. Ties miten suureksi yleisö laajenee, ja kommentit voi lukea henkeä vetäessään.

Sano kohteliaasti, että sinulla on nyt muuta, etkä ehdi tällä viikolla soittelemaan hänen kanssaan. Jos hän rupeaa tylyksi ja alkaa jankkaamaan, pysyt lujasti kannassasi ja sanot että katsotaan ensi viikolla. Jos hän alkaa heti sopia aikaa ensi viikoksi, ilmoita ettet tiedä vielä tarkemmin, katsotaan maanantaina mikä ohjelma sinulla on. Keksi vaikka mitä tekosyytä. Sano aina että kirjoitella voidaan, mutta sulla on nyt muuta. Jos hän kysyy mitä muuta niin keksi jotain. Enemmän tehtävää työssä koronan takia, lapsilla on uusi harrastus, miehesi haluaa lisää yhteistä aikaa, aloitit uudestaan opiskelut tms.

Jossain vaiheessa ystäväsi tajuaa, ettet halua jutella enää puhelimessa. Jos hän loukkaantuu siitä, voit silloin sanoa suoraan että puhelut ovat pelkkää monologia häneltä ja olet kyllästynyt niihin.

samanlainen moukka kirjoitti:

^ Mutta hei, mulla on hyvä itsetuntemus, kun tunnistan moukkamaisen käytökseni.

En ole jaksanut korjata sitä. On minulla muitakin huonoja tapoja, jotka tiedostan, mutta joita en korjaa. 

Niinhän kaikilla on. 

Ei meillä muuten olisi vaikkapa lihavia, ketjupolttajia, juoppoja, vaimonhakkaajia tms. 

Sun mielestä lihavat ja tupakoijat on yhtä pahoja kuin vaimonhakkaajat???

Ilmeisesti sun huonoihin tapoihin kuuluu älyttömät kärjistykset...

Sano että klo 17 sopii, mutta ilmoita tekstarilla klo 16 että nyt tulikin muuta, soitellaan toisena päivänä. Jos hän kysyy käykö huomenna klo 17, sano ei ja ehkä myöhemmin tällä viikolla. Sano että sulle voi kirjoittaa netissä jos on jotain tärkeää asiaa.

TAI

Ala puhua itse enemmän. Keskeytä kaverisi kun hän selittää, ala puhua päälle, nosta volyymiäsi niin kaverin puhe hukkuu siihen. Katso miten kauan hän kestää oikeasti keskustelevaa puhelua. Voi mennä hermot äkkiä, ja haluaa lopettaa puhelun.

Minun samanlainen tuttavani on ainakin nopeasti lopettamassa puhelua, jos alan kertoa jotain omia juttujani. Toki se yleensä menee niin, että hän sanoo, nyt pitää kohta lopettaa. Ja kun olen asiani sanonut, hän aloittaa taas uuden ja uuden ja uuden kertomuksensa työstään ja matkoistaan ja ruuistaan ja siivouksistaan ja shoppailuistaan ja typeristä asiakkaistaan jne.

Mulla oli samanlainen ystävä. Sanoin monta kertaa, etten tykkää puhua puhelimessa (etenkään myöhään illalla kuten hänellä oli tapana soitella joka saakelin ilta). Vaihdan kuulumiset mieluummin kasvotusten. Ja tosiaan se puhelimessa jaarittelu ei ollut kuulumisten vaihtoa vaan sitä että "joo mä teen keittoa ja leikkaan nyt sipulia *chop chop chop* pitää syödä nyt terveellisemmin ku söin kokonaisen suklaalevyn tänään", "pakkaan tätä h&m paitaa takaisin ku ei se nyt ihan ollukkaan mun makuun", "siis apua mulla tuli mätchi yhen tosi kuuman jätkän kaa mut se ei oo vieläkää laittanu viestiä" "hargglljaan hamhphaita nyt mut puhuthaan vaan shamallah". Eli täysin arkisia ja yhdentekeviä asioita.

Jossain vaiheessa aloin vastaamaan puhelimeen vähemmän, koska hän ei kuunnellut mielipidettäni vaan jatkoi vain myöhäisiä soittojaan ja yksinpuheluitaan. Nähtiin kuitenkin kasvotusten ihan entiseen malliin. No hän jokin aika sitten katkaisi välit, koska en kuulemma välitä hänestä tarpeeksi ja hänestä tuntuu ettei voi puhua mulle asioista. Joopa joo. Koko 15-vuotinen ystävyyssuhde oli hänen höpötystään ja minun kuuntelijana oloani. Jotkut ihmiset ovat niin sokeita omalle käytökselleen.

Mulla on kaveri, välimatkamme on n. 500 km. Yleensä se olen minä jos soitan, n. parin viikon välein. Kysyn aina ensin mitä sinulle kuuluu, sen jälkeen kun hän vastaa että mitäs tässä, eipä mitään, niin kysyn että mitäs oot hommaillut. Tähän vastaa että perusjuttuja, töitä ja töitä ja salilla. Sitten kysyn että no mitäs töissä, niin ehkä joku pikku juttu, että ei jaksais, tai jotain. Kaverini ei lähde näihin mihinkään mukaan, joten yhteydenpitomme olisi turhaa, jos en itse ensin pälpättäisi ekaa puolta tuntia omia juttujani. Kaveri lämpeää vasta sitten. Toivottavasti hän ei ajattele minua monologistina, vaan edelleen parhaimpana ystävänänsä, jota ollaan oltu toisillemme jo sellaiset 25v.

Täällä annetaan joka ongelmaan neuvoksi "suoraan sanominen". Meille käytöstavat omaaville henkilöille se ei ole vaihtoehto.

Mulla on kanssa tälläinen kaveri. Soittelee joka päivä, joskus jopa kaksikin kertaa. Samat asiat joka päivä, valittaa kaikesta vaikka kaikki on hänellä ihan hyvin. Puhuu kanssa päälle ja keskeyttää mitä itse sanon, jollain omalla mielipiteellään, tai rupeaa puhumaan muuten vaan päälle, on siis tietävinään aiheesta mutta yleensä ei tiedä, joka on ärsyttävin piirre hänessä.