Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kaveri haluaa soitella, puhelut pelkkää hänen monologia
27.04.2020 |
En muutenkaan tykkää soitella, en koskaan muiden kavereideni kanssa soittele vaan aina kirjoittelen whatsapissa muiden kavereideni kanssa. Vain tuon kanssa silloin tällöin soitan, koska hän niin haluaa.
Miten sanon, etten haluaisi soitella? Tai pitääkö vaan hammasta purren jutella (tai siis kuunnella) se tunti? Kaverilla ei ole ongelmaa pitää 30 min monologia putkeen joten puhelu on aina vähintään 45 min. Kaveri on kiva ihmisenä, mutta yltiöpuhelias ja meidän kommunikointi ei ole tasapainossa, saan jatkuvasti taistella tilasta ja puheenvuoroista. Tästä syystä soittelu on raskasta. Tällaista tilasta taistelua ei muiden kavereideni kanssa ole.
Nyt pitäisi keksiä miten sanon että en haluaisi soitella?
Kommentit (50)
Vierailija kirjoitti:
Täällä annetaan joka ongelmaan neuvoksi "suoraan sanominen". Meille käytöstavat omaaville henkilöille se ei ole vaihtoehto.
Suoraan puhuminen yleensä ratkaisee ihmissuhteiden ongelmat. Senkin voi tehdä kohteliaasti ja ystävällisesti. Jos vastapuoli loukkaantuu, niin silloin on kyllä hänen sosiaalisissa taidoissaan vikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä lopetin vastaamisen soittoihin. Kokonaan ja poikkeuksetta. Jos laittoi viestiä, vastasin ja jos kyseli voiko soittaa niin laitoin että en ehdi puhumaan, mut viestiä saa laittaa ja niihin vastaan mahd.pian. Loppui yhtyeydenpito. Sääli, koska muuten olisin voinut olla tekemisissä, mutta nuo tuntien maratonpuhelut yötä myöten oli mulle liikaa.
Voit olla hänen kaveri, mutta pidä kiinni rajoistasi! Kyllä ystävyys suoraan sanomisen kestää.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on kaveri, välimatkamme on n. 500 km. Yleensä se olen minä jos soitan, n. parin viikon välein. Kysyn aina ensin mitä sinulle kuuluu, sen jälkeen kun hän vastaa että mitäs tässä, eipä mitään, niin kysyn että mitäs oot hommaillut. Tähän vastaa että perusjuttuja, töitä ja töitä ja salilla. Sitten kysyn että no mitäs töissä, niin ehkä joku pikku juttu, että ei jaksais, tai jotain. Kaverini ei lähde näihin mihinkään mukaan, joten yhteydenpitomme olisi turhaa, jos en itse ensin pälpättäisi ekaa puolta tuntia omia juttujani. Kaveri lämpeää vasta sitten. Toivottavasti hän ei ajattele minua monologistina, vaan edelleen parhaimpana ystävänänsä, jota ollaan oltu toisillemme jo sellaiset 25v.
Nuo nyt kuulostavat omiin korviini small talk -kysymyksiltä, joihin ei ole tarkoituskaan vastata ainakaan joka kerta pitkästi. Toivottavasti et siis noiden pakollisten kysymysten jälkeen ole kysymättä mitään. Sinähän voit edelleen jatkaa omia juttujasi, mutta voit ottaa kaveriasi enemmän mukaan kysymällä esimerkiksi "mitä sinä tekisit minun tilanteessani" tai muita, spesifejä kysymyksiä. Minua introverttinä kiinnostaa puhua yleensä enemmän ei-ihmissuhteisiin liittyvistä asioista, vaikka ilmiöistä ja yhteiskunnan asioista! Silloin ei keskustelun kumpikaan osapuoli pysty puhumaan liikaa itsestään.
Vierailija kirjoitti:
Sun mielestä lihavat ja tupakoijat on yhtä pahoja kuin vaimonhakkaajat???
Ilmeisesti sun huonoihin tapoihin kuuluu älyttömät kärjistykset...
No nyt kun sanoit, niin niimpä kuuluukin! Sinä olet hyvä ihmistuntija!
Kärkäs ihminen olen muutenkin, vika on aina muissa ihmisissä.
Yksi minun huono tapa on huutaa vihapäissäni, väkivaltainen en sentään ole.
Toisaalta osaan olla aurinkoinen ja ihana.
Joskus olen pohtinut, olenko narsisti, mutta tein netissä testin ja sen mukaan en ole.
Itsekeskeinen kylläkin, sen tiedostan.
Mutta se mun pointti tähän ketjuun oli se, että se sun puheripuli-kaverisi varmaan tunnistaa
oman käytöksensä ja voit sanoa hänelle suoraan, että et jaksa kuunnella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä sanoisin ja olen joskus sanonutkin, että olen muusta elämästä niin väsynyt, että puhelimessa puhuminen vapaa-ajalla vie nykyään liikaa energiaa. Viestiä voisin laittaa, ettei nyt ihan tuntuisi välien katkaisemiselta, mutta kyllä tuolla perusteella jo pitäisi ihmisen ymmärtää, että soitella ei kannata tai ainakin olla loukkaantumatta, ellen vastaa.
Vierailija kirjoitti:
jätät vaan soittamatta. laita kumminkin synttärionnittelut ja joulun toivotukset ym. niin pysyt väleissä. joskus on myös aika siirtyä ystävistä toisiin jotta pääsee itse eteenpäin elämässä.
Loistavasti sanottu -
"joskus on myös aika siirtyä ystävistä toisiin jotta pääsee itse eteenpäin elämässä."
Sinun elämä, sinä päätät millä sen täytät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oli tuollainen ystävä joka puhui itsestään, sanoin että mulla 15 minuuttia aikaa puhua ennen lähtöä esim.töihin tai 30 min sit lähden kylään toisaalle, sit kun aika täysi sanoin et nyt laitan puhelimen kii. tämä ystävällinen tapa opettaa puhelin käytöstä. olen edelleen ystävä ja hän on oppinut kuunteleen ja kysyyn munkin asioita. eli rajat ja sano suoraan et mä haluan puhua, niin et munkin puheita kuunnellaan.kaikki ei tajua pitävänsä monologia. joskus saan itseni kii puhetulvasta.
samanlainen moukka kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sepä hauskaa, että myönnät, ettei muiden jutut kiinnosta. Soitteleeko sinulle kukaan hiljaisempi koskaan oma-alotteisesti? Eikö kiinnosta muuttaa omaa käytöstäsi, niin saisit ihmissuhteistasi enemmän irti eli aitoa vuorovaikutusta?
Soittelee ne joskus, mutta en useinkaan viitsi vastata.
Ahdistaa toisten soittelu. Olen vähän tuulella käypä... joskus on puheripuli ja silloin pälpätän yhtämittaa, mutta usein vain haluan olla rauhassa.
Eli voit ap. olla myös vastaamatta puheluihin ja viesteihin. Vastaa silloin kun huvittaa, niin minäkin teen.
Sun pitää tietoisesti opetella itsehillintää, nöyrtymistä ja itsekritiikkiä. Unohdettava välillä omat tarpeesi kun kommunikoit muiden kanssa. Tee huonetaulu jossa lukee: Puhuminen on hopeaa mutta kuunteleminen kultaa. Muista että vanhuutesi voi olla yksinäistä jos et malta mieltäsi. Tee myös taulu: En ole tuuli.
Alue: Aihe vapaa
Puhu sitten itse päälle omia asioitasi, ja käyttäydy kuten kaverisikin. Vaikka ei hän taida mikään kaveri edes olla, kun hänelle ei voi suoraan mitään sanoa.
Mä en jaksanut enää kuunnella kaverin juttuja, ja aloin puhumaan päälle ja olemaan kuuntelematta täsmälleen samalla tavalla kuin hänkin, ja kappas, emme ole enää tekemisissä! Hän vain lopetti minulle soittelun, enkä minäkään enää laittanut viestiä.