Miksi hankitte monta lasta? Vääntäkää rautalangasta ajatusmalli ja syyt

Haluamme jatkaa sukupolvien ketjua. Ja jakaa älykkäitä geenejämme eteenpäin. Edellinen oli sarkasmia kuten D.T:llakin!  Lasten kanssa oleminen on ihan parasta maailmassa. Elämän tarkoitus on luoda uutta elämää ja jotta lapsilla olisi kuoltuamme turvaa toisistaan, teimme heitä useampia. Ei kaduta ollenkaan. Nyt on paljon lapsenlapsiakin ja se on ylimääräinen onni. Kun me kohta kuolemme, he jatkavat täällä.

Vierailija kirjoitti:

Minä juuri ihmettelin erästä tuttavaa, joka selitti ettei koskaan pärjäisi ilman isovanhempien apua. Ihan siis ydinperheessä elävä ihminen eikä edes yksinhuoltaja. Kuulema isovanhempien apu on aivan korvaamatonta arjessa. Eli väkisin on pitänyt tehdä kolme lasta ja sitten itkeä, kun on raskasta. Muutenkin heidän arkensa näyttää olevan ihmeellistä säätämistä koko ajan ja esim sovittuja tapaamisia perutaan lyhyelläkin varoitusajalla, kun ei muisteta mitä on kenellekin luvattu.

Taitaa olla vähän tyhmä tämä ystäväsi. Minusta jokainen tekee maksimissaan niin monta lasta kun pystyy huolehtimaan.

Oman lapseni isovanhemmat asuvat meitä lähellä, mutta ei heitä juuri kiinnosta lapsenlapset, vaan ihan muut huvitukset joten en tehnytkään enempää lapsia. En tarvitse mitään almuja mummoilta ja vaareilta. Jos aidosti ei kiinnosta, niin en pakota. Meillä Korona ei olekaan vaikuttanut mitenkään tässä suhteessa kun emme muutenkaan pyydä apua kuin äärimmäisessä hädässä.

Ei tähän sairaaseen maailmaan kannata lapsia hankkia. vaikka olisi omaa rahaa, ei kannata. lasten tekeminen saattaa olla myös itsekästä joissakin tapauksissa.

Toinen hankittiin että esikoisella on seuraa ja meillä sopivasti on tilaa 2 lapselle. Ei siinä nyt sen suurempaa syytä ollut, ajateltiin että kiva kun on sisarus ja resurssit riittää kahteen lapseen.

Lapsia mmonta. Mies rikas uralinko aina pois -> oman urani eteenpäinvieminen mahdotonta (koulutukseni ktm) -> oma duuni kiva perusduuni, mistä ei kuitenkaan erityiskiksejä saa. -> ajatukset siitä mihin haluan käyttää elämäni, työnantajan rikastumisen hyväksi vai johonkin tärkeämpään. -> mikä on tärkeintä maailmassa minulle? -> lapset, harrastukset, matkailu jne???? -> no ne lapset!!!!! pidän lasten kanssa kotonaolosta ja on tullut matkusteltua ja harrastettua. Mikään kaukomatka tai golfinpeluu ei ole niin mahtavaa, että voittaisi lasten kanssa kotoilun!!! -> paljon lapsia, joista osa ylläreitä 🙂

Siinäpä minun selitys asianlaidalle 😅

Vierailija kirjoitti:

Minä juuri ihmettelin erästä tuttavaa, joka selitti ettei koskaan pärjäisi ilman isovanhempien apua. Ihan siis ydinperheessä elävä ihminen eikä edes yksinhuoltaja. Kuulema isovanhempien apu on aivan korvaamatonta arjessa. Eli väkisin on pitänyt tehdä kolme lasta ja sitten itkeä, kun on raskasta. Muutenkin heidän arkensa näyttää olevan ihmeellistä säätämistä koko ajan ja esim sovittuja tapaamisia perutaan lyhyelläkin varoitusajalla, kun ei muisteta mitä on kenellekin luvattu.

Onko tuo tuttava siis ylistänyt isovanhempien apua JA itkenyt arjen raskautta, vai tulkitsitko vaan ensimmäisen jälkimmäiseksi? Minäkin olisin voinut sanoa noin vielä pari kuukautta taaksepäin. Sitten tuli korona ja ollaan huomattu, että ihan yhtä hyvin sitä on pärjätty ilman isovanhempiakin. Ja joskus voi olla että valitan sitä arjen hullunmyllyäkin. Niin tekee kaikki minun tuntemani pikkulasten vanhemmat. Ei se tarkoita sitä, että haluaisi tehdä mitään toisin. Tietysti näistä asioista voi olla fiksuinta puhua vain muiden lapsiperheellisten kanssa, kun lapsettomien asenne on helposti tuo.

Olen varakas, hyvätuloinen, hyvissä töissä, eli mulla on varaa elättää vaikka 20 lasta. Rakastan lapsia, rakastan sitä että voin tarjota lapsilleni hyvän lapsuuden. Rakastan kasvun ja kehityksen ihmettä minkä lapsissa näkee.

Olen sitä mieltä siis itsekin että sen verran lapsi kun voi itse elättää, mulla niitä sentään yhden käden sormilla laskettava määrä mutta lisääkin voisin ottaa!

Neljä lasta, viides harkinnassa. Ensisijainen syy on se, että tykkään että ympärillä on ihmisiä ja elämää. Viihdyin opiskeluajat loistavasti kimppakämpässä. Haluan aikoinaan lapsenlapsia, neljällä lapsella niitä todennäköisesti saa.

Olen myös mielestäni hyvä kasvattaja ja viihdyn lasten seurassa ja saan heistä paljon iloa.

Minulla on varaa lapsiin. Pystyn huolehtimaan heistä kaikista tapahtuipa työelämässä tai lasten isälle mitä hyvänsä.

Suomesta tulee myös uusi trumplandia jos vaan tuilla elävät tekee lapsia.

Jokainen saa hankkia niin monta lasta kuin haluaa. Mutta kyllä olen todella ihmetellyt myös näitä perheitä, joiden toiminta perustuu isovanhempien ja muiden ihmisten työpanokseen. Apua saa tarvita ja pyytää, mutta lapsiluku nyt kuitenkin pitäis olla sellainen että siihen on itsellä varaa ja voimavaroja. Mut tietysti jotain elämänhallinnan puutetta lienee, kun juuri he, joilla ei alunalkaenkaan ole varaa ja  jo eka lapsi on yli voimien ja varojen, niin lisää tehdään vaan. Surullista siinä on tasan se, että lapset kärsii siitä. Ja muut maksaa.  Toisaalta, suomessa ei ole sellaista kurjuutta mitä maailmalla on miljoonien lasten todellisuus. Että kurjuuskin on suhteellista juu. Mut silti, joka ainoaa maailmaan saattamaansa lasta varten pitäisi riittää rahaa, voivavaroja ja vanehmmuutta. Usein kun on paljon lapsia, se on kaaos- ei mitään aikuisjohtoista vanhemmuutta- joka on lapsen perustarve. 

Vierailija kirjoitti:

Kilpailen naapurini kanssa kummalla on enemmän. Pakko olla yks enemmän.

Sama. Meillä on tilanne mun eduksi 7-6. Katsotaan korottaako naapuri kaksosilla.

Lapset tuovat elämääni sisältöä, viihdyn perheeni kanssa ja meillä oli rakkautta, voimavaroja, tilaa ja varaakin useampaan lapseen. 

Vierailija kirjoitti:

Jokainen saa hankkia niin monta lasta kuin haluaa. Mutta kyllä olen todella ihmetellyt myös näitä perheitä, joiden toiminta perustuu isovanhempien ja muiden ihmisten työpanokseen. Apua saa tarvita ja pyytää, mutta lapsiluku nyt kuitenkin pitäis olla sellainen että siihen on itsellä varaa ja voimavaroja. Mut tietysti jotain elämänhallinnan puutetta lienee, kun juuri he, joilla ei alunalkaenkaan ole varaa ja  jo eka lapsi on yli voimien ja varojen, niin lisää tehdään vaan. Surullista siinä on tasan se, että lapset kärsii siitä. Ja muut maksaa.  Toisaalta, suomessa ei ole sellaista kurjuutta mitä maailmalla on miljoonien lasten todellisuus. Että kurjuuskin on suhteellista juu. Mut silti, joka ainoaa maailmaan saattamaansa lasta varten pitäisi riittää rahaa, voivavaroja ja vanehmmuutta. Usein kun on paljon lapsia, se on kaaos- ei mitään aikuisjohtoista vanhemmuutta- joka on lapsen perustarve. 

Siis voimavaroja ja vanhemmuutta...

Vierailija kirjoitti:

Jokainen saa hankkia niin monta lasta kuin haluaa. Mutta kyllä olen todella ihmetellyt myös näitä perheitä, joiden toiminta perustuu isovanhempien ja muiden ihmisten työpanokseen. Apua saa tarvita ja pyytää, mutta lapsiluku nyt kuitenkin pitäis olla sellainen että siihen on itsellä varaa ja voimavaroja. Mut tietysti jotain elämänhallinnan puutetta lienee, kun juuri he, joilla ei alunalkaenkaan ole varaa ja  jo eka lapsi on yli voimien ja varojen, niin lisää tehdään vaan. Surullista siinä on tasan se, että lapset kärsii siitä. Ja muut maksaa.  Toisaalta, suomessa ei ole sellaista kurjuutta mitä maailmalla on miljoonien lasten todellisuus. Että kurjuuskin on suhteellista juu. Mut silti, joka ainoaa maailmaan saattamaansa lasta varten pitäisi riittää rahaa, voivavaroja ja vanehmmuutta. Usein kun on paljon lapsia, se on kaaos- ei mitään aikuisjohtoista vanhemmuutta- joka on lapsen perustarve. 

Ei kaikki tarvitse apua ja tukea lasten hoitoon!

T. Viiden äiti, emme ole saaneet KERTAAKAAN mitään hoitoapua tai muuta apua isovanhemmilta ja hyvin on pärjätty. Ei ole edes rankkaa eikö tarvetta valittaa.

OT. En ole tehnyt ja nyt on liian myöhäistä, mutta olisi ihanaa jos voisikin vielä tehdä toisin.

Ainokaiseni kanssa puuhailu on ollut ihan parasta elämässä ja aina oppii uutta. Mielellään tätä onnea jatkaisi ja kasvattaisi vielä pikkusisarustenkin muodossa.

Vaikka iltasanomissa aina editellään sossulokki suurperheitä (työttömiä, köyhiä, vaatimassa rahaa) niin TULASTOLLINEN TOTUUS on se että monta lasta tekevät on sekö varakkaita että korkeasti koulutettuja. Kaikki suurperheet jota tunnen (myös omani) ovat kahden akateemisen vanhemman perheitä, vanhemmat hyvätuloisia.

Ap yrittää olla ”nokkela” ja päästä arvostelemaan köyhiä työttömiä suurperheitä. Menikin jauhot suuhun kun suurin osa varakkaita ja koulutettuja.

Ei kuulu sulle.

Väännän sua nenästä.

Saimme ensimmäisen lapsen vähän yli parikymppisinä. Lapsi ja koko perhe-elämä tuntui niin ihanalta, että halusimme toisen lapsen.

Sitten elämä lipui eteenpäin, lapset kasvoi, asema työelämässä vakiintui, rakensimme talon, matkustelimme, nautimme koko ajan lapsista ja elämästä heidän kanssaan.

Tavallaan kuitenkin taustalla oli jatkuvasti joku halu vielä lapsesta.

Lapset kasvoi teini-ikäisiksi tai ainakin siihen kynnykselle, kun todettiin, että meillä on vielä tilaa ja halua saada lisää lapsia. Totesimme, että jos meillä on kymmenen vuoden päästä kotona siinä kymmenen nurkilla olevia lapsosia, se tuskin lainkaan huonontaa meidän elämänlaatua, päin vastoin.

Niinpä olin juuri täyttämässä 37, kun kolmas lapsi syntyi. Uusi elämänvaihe tuntui niin ihanalta, että reilu vuosi myöhemmin syntyi vielä neljäs. Hetkeäkään emme ole katuneet.

Meillä on aina ollut tiivis perhe, olemme viettäneet aina paljon aikaa keskenämme ja viihtyneet toistemme seurassa. Lapset eivät ole meille rasite, joiden vaan tovomme kasvavan nopeasti isoiksi ja omatoimisiksi, jotta saisimme omaa aikaa ja vapautta.

Nyt vanhemmat lapset ovat jo aikuisia ja muuttaneet pois kotoa, nuoremmat ovat alakouluikäisiä. Edelleen olemme kaikki tosi läheisiä toisillemme.

Tämä on ollut sellaista elämää kuin me olemme toivoneet, mutta ymmärrän hyvin, ettei se olisi kaikkien mieleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen saa hankkia niin monta lasta kuin haluaa. Mutta kyllä olen todella ihmetellyt myös näitä perheitä, joiden toiminta perustuu isovanhempien ja muiden ihmisten työpanokseen. Apua saa tarvita ja pyytää, mutta lapsiluku nyt kuitenkin pitäis olla sellainen että siihen on itsellä varaa ja voimavaroja. Mut tietysti jotain elämänhallinnan puutetta lienee, kun juuri he, joilla ei alunalkaenkaan ole varaa ja  jo eka lapsi on yli voimien ja varojen, niin lisää tehdään vaan. Surullista siinä on tasan se, että lapset kärsii siitä. Ja muut maksaa.  Toisaalta, suomessa ei ole sellaista kurjuutta mitä maailmalla on miljoonien lasten todellisuus. Että kurjuuskin on suhteellista juu. Mut silti, joka ainoaa maailmaan saattamaansa lasta varten pitäisi riittää rahaa, voivavaroja ja vanehmmuutta. Usein kun on paljon lapsia, se on kaaos- ei mitään aikuisjohtoista vanhemmuutta- joka on lapsen perustarve. 

Ei kaikki tarvitse apua ja tukea lasten hoitoon!

T. Viiden äiti, emme ole saaneet KERTAAKAAN mitään hoitoapua tai muuta apua isovanhemmilta ja hyvin on pärjätty. Ei ole edes rankkaa eikö tarvetta valittaa.

Tämä "kritiikkini" ei tietenkään sinua koske,  kun kerran asiat ja vastuut on kunnossa. Ja saahan apua pyytää. Ja valittaa jos rankkaa on.  Se kurjuus on siinä silloin, kun vanhemmuus ja elämänhallinta alunalkaenkin hukassa, ja aina vaan tehdään lisää lapsia. Ja sitten heille yritetään löytää tukitoimia ja apua ja osalle myös sijaisperheitä- joita ei ole.