Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies kiinni lapsuudenperheessään
Idän tyttö ihmettelee
26.04.2020 |
Olemme kohta 3 vuotta yhdessä ollut pariskunta ja ikääkin meille on jo kertynyt. Itse 32 ja mies 35 eli aikuisia ollaan.
Alusta asti tilanne on ollut sellainen, että mies auttaa ja selvittää jatkuvasti lapsuudenperheen asioita. Aina kun joku heistä, lähinnä äiti tai sisko tarvii jotain niin hän lähtee auttamaan toiseen kaupunkiin (junalla 1.5 h) ja nämä matkat kestää yleensä muutaman päivän. Tämä asia häiritsee minua siksi kun nämä tapahtuu niin meidän kaikki menot peruuntuu ja tällä on myös vaikutusta mieheni muuhun elämään ja minuun.. Mieheni on hyvin tunnollinen, mutta huomaan kyllä, että häntä häiritsee myös jatkuva avuntarve, mutta lähtee aina silti ja suuttuu jos yritän sanoa, että onko pakko mennä. Jos kyseessä on ollut sairaalassakäynti tai muu oikea hätä niin silloin mentävä. En tiedä mitä tekisin asialle? Voinko vaatia häntä olemaan menemättä? En haluaisi pistää valitsemaan.
Tällä hetkellä minusta tuntuu siltä kuin hän olisi kiinni vain lapsuudenperheessä ja kaikki muu jää sen taakse? Onko muilla ollut vastaavia kokemuksia?
Kommentit (146)
Pitäisikö yrittää katkaista juuri eikä oksia. Mistä tuo dynamiikka on syntynyt ja mikä on miehen motiivi alistua siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Raamatussa jo sanotaan jotenkin, että "mies erotkoon isästään ja äidistään ja liittyköön vaimoonsa".
Järkevissä määrin kasvakoon aikuiseksi. Ei sulje pois vanhempien tarpeellista auttamista, mutta rajansa kaikella.
Näin on. Ap, en itse jaksaisi tuollaista epäluotettavaa miestä joka jotain siskojaankim lähtee paapoo vaikka teillä oli omaa sovittua menoa.
Ap, en haluu kaataa lisää lokaa sulle mutta oot valitettavasti tehnyt virheen siinä vaiheessa kun oot tuon toiminnan alussa huomannut ja sen hyväksynyt.
Tuo toiminta taitaa olla miehen toinen luonto. Pelkään että olette liian erilaisia.
Pahimmassa tapauksessa kyseessä toinen nainen, mutta en mä ainakaan tuollaista epäluotettavaa tyyppiä katselisi. Miettikää jos saatte lapsia, silloin ne yllätävät yliyön siskon aidanmaalauskeikat vasta käsiin räjähtääkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysehän ei ole avuntarpeesta, vaan hyppyyttämisestä.
Appivanhemmat kuulostavat itsekkäiltä.
Heille ei ole mieleen, että aikuisella lapsella on oma elämä.Ikävä kyllä tuo ei lopu koskaan.
Kun appivanhemmat vanhenevat, ja tarvitsevat oikeasti apua, tilanne vain pahenee.Mä tunnistan tuon kuvion niin hyvin.
Kolme vuotta on vielä aika lyhyt aika ihmiselämässä. Kannattaisiko alkaa miettiä, oletko halukas sietämään tuota loppuikäsi?No jospas se mies mielellään käy siellä. Ap kuulostaa itsekkäältä, jos ei edes joka toinen viikko saa lähteä kotoa pois.
Siis pelleileekö täällä osa kommentoijista, vai eikö todellakaan ymmärrä ap:n pointtia??? Kuten nyt tuokin joka moitto aapeeta itsekkääksi. Itsekäs on aapeen mies ja nää hyppyyttäjät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysehän ei ole avuntarpeesta, vaan hyppyyttämisestä.
Appivanhemmat kuulostavat itsekkäiltä.
Heille ei ole mieleen, että aikuisella lapsella on oma elämä.Ikävä kyllä tuo ei lopu koskaan.
Kun appivanhemmat vanhenevat, ja tarvitsevat oikeasti apua, tilanne vain pahenee.Mä tunnistan tuon kuvion niin hyvin.
Kolme vuotta on vielä aika lyhyt aika ihmiselämässä. Kannattaisiko alkaa miettiä, oletko halukas sietämään tuota loppuikäsi?No jospas se mies mielellään käy siellä. Ap kuulostaa itsekkäältä, jos ei edes joka toinen viikko saa lähteä kotoa pois.
Siis pelleileekö täällä osa kommentoijista, vai eikö todellakaan ymmärrä ap:n pointtia??? Kuten nyt tuokin joka moitto aapeeta itsekkääksi. Itsekäs on aapeen mies ja nää hyppyyttäjät.
No onhan se itsekästä alkaa suhteeseen tietäen millaista se on ja sitten yrittää muuttaa sen kumppanin käytöstä. Mitä muuta se on kuin itsekkyyttä saada toinen toimimaan oman tahtonsa mukaan? Ap:n olisi pitänyt löytää itselleen vaan sopivampi kumppani.
Veri on vettä sakeampaa. Varsinkin kun nykynaisille mies on vain korvattavissa oleva hyödyke.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No joo, taitaa olla ero parempi, en usko että noin äidissään kiinni oleva "mies" koskaan pystyy kasvamaan aikuiseksi ja sanomaan suoraan, ettei tällä kertaa nyt sovi, minulla on muuta menoa sovittuna, katsotaan joskus myöhemmin. Mammanpoika mikä mammanpoika.
Oletko kokeillut samaa, kun olette sopineet miehen kanssa yhteisiä juttua niin perut ne.Lähdet itse omille sukulaisille tai tutuille auttamaan, keksit vaikka tikusta asiaa ja menet.Toistat useita kertoja aina kun on yhteisiä sovittuja menoa.Katsopa miten miehesi Tähän suhtautuu, onko Ok vai alkaako mussutus kun lähdet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysehän ei ole avuntarpeesta, vaan hyppyyttämisestä.
Appivanhemmat kuulostavat itsekkäiltä.
Heille ei ole mieleen, että aikuisella lapsella on oma elämä.Ikävä kyllä tuo ei lopu koskaan.
Kun appivanhemmat vanhenevat, ja tarvitsevat oikeasti apua, tilanne vain pahenee.Mä tunnistan tuon kuvion niin hyvin.
Kolme vuotta on vielä aika lyhyt aika ihmiselämässä. Kannattaisiko alkaa miettiä, oletko halukas sietämään tuota loppuikäsi?No jospas se mies mielellään käy siellä. Ap kuulostaa itsekkäältä, jos ei edes joka toinen viikko saa lähteä kotoa pois.
Siis pelleileekö täällä osa kommentoijista, vai eikö todellakaan ymmärrä ap:n pointtia??? Kuten nyt tuokin joka moitto aapeeta itsekkääksi. Itsekäs on aapeen mies ja nää hyppyyttäjät.
Arvaatko yhtään, miten paljon täällä käy sinkkuja tai nuoria "pareja"... joiden ainoa oikea perhe on edelleen lapsuuden perhe. Huomaa näistä ap:n saamista vastauksista todella hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei ole kaikki muu aika yhteistä aikaa. Vähintään kerran kahdessa viikossa auttamassa, välillä viikottain, arkisin, aina ei viikonlopusta kysymys. Keskimäärin hän on 2- 3 päivää pois kerralla.
Meidän kummankin työt tekee sen ettei arkisin ole joka ilta aikaa. Molemmilla on työmatkoja ja iltatöitä usein. Miehellä reissua myös ulkomailla. Eli emme näe joka päivä kun hän ei ole lapsuuden perheessä. Joku kysyi mitä meiltä jää puuttumaan niin vastaan, että yhteistä aikaa. Aikaa johon voi luottaa.
Meillä on jäänyt väliin kaikenlaista sovittua, mutta myös koti-aikaa. En voi luottaa yhteisiin aikaan. On myös ollut tilanne kun olisin tarvinnut häntä kotona lääkärissäkäynnin jälkeen, mutta hän on taas lähtenyt.
Onko teistä muista normaalia, että ei ole omalle perheelle aikaa? Oma perhe se joka aina joustaa? Onko joku teistä tarinan äiti tai sisko joka voisi kertoa miksi? Missä kulkee rajat?
Kaipaan asiallisia neuvoja syyllistämättä miestäni siitä että auttaa. En tiedä onko pyyntöjä myös hänen ulkomaan reissujen aikana. Väittää ettei ole. Ne tosin yleensä vain yhden yön matkoja.T. Ap
Olet liikaa kiinni miehessäsi. Hanki omaa elämää, ystäviä ja harrastuksia. Tarvitset miestäsi enemmän kuin hän sinua. Voipi ahdistaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nämä erityisesti siskon avunpyynnöt ovat yleensä perheen sisäisiä asioita ( avioero -ja henkisiä huolia jne) eikä sisko oikein toivo muita kuin isoveljensä apua niin en voi ängetä mukaan. Ja kun nämä muutkin pyynnöt tulevat yleensä yllättäen ja heti mies valmiina lähtee niin en oikein voi itse lähteä mukaan. Minä en pysty töitäni järjestelee, en pysty olemaan etänä tai vaihtaa työvuorojani, jotka aina 2 viikkoa eteenpäin tehty. Olen myös ottanut sen linjan, että jos olen sopinut jotain muiden kanssa niin koitan olla perumatta (ilman oikeaa syytä) vaikka mies peruu
( juhlia, kaveri-iltoja jne). Ikinä mieheni perhe ei sovi etukäteen.
Mielestäni mieheni on opettanut siskonsa ja äitinsä siihen, että aina tulee. Lisäksi he osaavat syyllistää jos hän ei tule. Samaa syyllistämistä käyttää appiukkoon jos hän eri mieltä heidän kaa.
Minusta minulla ei ole oikein muuta ratkaisua kuin puhua asiallisesti vielä miehelleni ja katsoa hetken ymmärtääkö. En voi sanoa suoraan, että nyt napanuora katki vaan yritän saada hänet ymmärtämään, että pahimmillaan ( tai parhaimmillaan) kohta ei tarvitse perua mitään meidän menoja tai murehtia meidän aikaa, koska meitä ei ole. En todellakaan vaadi katkaisemaan välejä tai lopettamasta auttamista vaan pyydän terveitä rajoja huomioiden oma vaimo. Pahoin pelkään, että itse hän ei näe mitään väärää perhedynamiikassa vaikka hän on aina erityisesti äidin luona käydessään väsynyt ja äkäinen.
Niinä kertoina kun olen itse anoppilassa käynyt niiin äkäisen tunnelman vaistoaa ja appiukko ainoa joka tuntuu hyväksyvän minut.
T. Ap
Niin tuttua!! Tota äkäisyyttä myöten. Tulee vieläkin paha olo. Se oli niin toivotonta ja kesti niin kauan. Varaudu saamaan vihat niskaasi, teet niin tai näin.
Minun pojan morsian oli kieltänyt poikaani auttamasta äitiään. Eli poika ei saa enää tulla minua auttamaan, ja jos kiireesti jotain omaa tavaraa käy hakemassa tms niin en saa antaa ruokaa koska morsian on sanonut että pojan pitää syödä vain hänen seurassaan.
Morsianta pitää kyllä auttaa ihan koko ajan, morsian ei uskalla itse mennä kauppaankaan kun pelkää niin kovasti koronaa. Eikä voi tiskata astioita kun kädet kastuu ja sitten kuivuu ja kutisee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua ärsyttää nämä mammelit jotka AINA valittavat että anoppi sitä tai tätä pahaa.
On ihanaa että poika välittää ädistään ja siskoistaan ja haluaa olla avuksi vanhuksille.
Onhan se siellä sinun luona kuitenkin suurimman osan ajasta, anna toki ihmisen tehdä niinkuin parhaaksi näkee. Älä kahlitse tai ole mustasukkainen.
Minusta sukulaisten ja etenkin omien vanhempien auttamisessa ei ole mitään pahaa, päinvastoin. Mutta jos ne avuntarpeet tulevat aina hyvin lyhyellä varoitusajalla, eli esim. joutuu kesken työpäivän lähtemään tai muuten vain heti seuraavalla junalla, kun pyyntö tulee, ei ole normaalia. Ihmisellä ei ihan oikeasti voi olla edes joka toinen viikko sellaisia avuntarpeita, joita ei pystyisi mitenkään ennakoimaan. Ei varsinkaan sellaisia avuntarpeita, joihin menee useampi päivä.
Normaalia olisi se, että sovitaan muutamaa päivää etukäteen, että seuraavana vapaapäivänä tulee käymään, ja tekee ne hommat silloin.
Oletko ehdottanut miehellesi, että kun lähtee äitinsä luota, sopisi jo silloin siitä, milloin on tulossa seuraavan kerran käymään, ja auttamaan? Näin ne auttamisreissut eivät tulisi ennalta arvaamattomiin aikoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysehän ei ole avuntarpeesta, vaan hyppyyttämisestä.
Appivanhemmat kuulostavat itsekkäiltä.
Heille ei ole mieleen, että aikuisella lapsella on oma elämä.Ikävä kyllä tuo ei lopu koskaan.
Kun appivanhemmat vanhenevat, ja tarvitsevat oikeasti apua, tilanne vain pahenee.Mä tunnistan tuon kuvion niin hyvin.
Kolme vuotta on vielä aika lyhyt aika ihmiselämässä. Kannattaisiko alkaa miettiä, oletko halukas sietämään tuota loppuikäsi?No jospas se mies mielellään käy siellä. Ap kuulostaa itsekkäältä, jos ei edes joka toinen viikko saa lähteä kotoa pois.
Siis pelleileekö täällä osa kommentoijista, vai eikö todellakaan ymmärrä ap:n pointtia??? Kuten nyt tuokin joka moitto aapeeta itsekkääksi. Itsekäs on aapeen mies ja nää hyppyyttäjät.
No onhan se itsekästä alkaa suhteeseen tietäen millaista se on ja sitten yrittää muuttaa sen kumppanin käytöstä. Mitä muuta se on kuin itsekkyyttä saada toinen toimimaan oman tahtonsa mukaan? Ap:n olisi pitänyt löytää itselleen vaan sopivampi kumppani.
Joo jos aapeen ukko on ollut alusta lähtien tuollainen, niin olisi pitänyt katkaista seurustelu liian isojen kulttuurierojen takia. Mutta jos tuo kumma auttamisvaihde on käynnistynyt myöhemmin, jokin on suhteessa vialla.
Mutta ehkä aapee on seuraavalla kierroksella tarkempi ja katsoo että miehen sanaan voi jopa luottaa.
Vielä pahempi alalaji tuosta auttajamiehestä on muuten se versio, joka hyppää passaamassa eksäänsä. Niitäkin nimittäin on ja siinä tapauksessa suosittelen välitöntä sianjättöä.
Vierailija kirjoitti:
Oletko kokeillut samaa, kun olette sopineet miehen kanssa yhteisiä juttua niin perut ne.Lähdet itse omille sukulaisille tai tutuille auttamaan, keksit vaikka tikusta asiaa ja menet.Toistat useita kertoja aina kun on yhteisiä sovittuja menoa.Katsopa miten miehesi Tähän suhtautuu, onko Ok vai alkaako mussutus kun lähdet.
Tätä kannattaa todellakin kokeilla. Valitse sellaisen yhteisen menon yhtäkkinen oharointi, joka on miehelle mieluinen.
Sianjättöä suositan silti ennenpitkää.
Vierailija kirjoitti:
Suomalaiset ovat outoja. Perhe ei ole tärkeä ja välit ovat useinmiten kovin heikot. Muualla maailmassa usei koko suku on "lähiperhettä" ja heitä autetaan, pidetään yhteyttä, juhlitaan yhdessä jne.
Minusta on hienoa että joku huolehtii perheestään.
Joo suomalaiset on tunnekylmäänsakkia. Muualla asuessani oli normia olla omaan lähisukuun yhteydessä, mutta annas olla kun tuli naitu akka sukuun oma veli muuttui ahdiatuneeksi ja akka mustasukaiaeksi pienistäkin yhtwiaistä asioista tai hetkistä. Sanomattakin on selvää että välimme kuihtui ja enää ei edes huvita yrittää paikata niitä, koska se heikkous minkä pohjoisen akat tekee perheille on kuvottavaa. Käytetään hyväksi kyllä kaikki, mutta uuuh mitään ei hakuta antaa.
Kitkerät akat pilaavat hyvätkin perhesuhteet muhstasukkaisuuttaan ja lopulta koko parisuhteensa. Erohan niille tuli. Suhteen tukee saada hengittää ja olla vapaa. Kahlinta kuolettaa suhteet. Ja sen että omaa lapsuusperhettä ei saa enää muistaa.
Miksi muijat on niiiin kateellsia miehensä perheestä. Aivan sairasta. Omalle äidille ja siskoille sitten jurnutetaaan yhtä jos toista. On nähty sellainen noita meidän suvussa kyllä että kaikki voineet aen jälkeen huonosti.
Vierailija kirjoitti:
Vanhempien auttaminen ok, mutta sisarusten auttamiseen vetäisin rajan, mikäli se on useaa.
Aijoo. Kälyt ne ei voi sietää miestenjsä oikeita ykkösnaisia. Eli siskoja.
Joopa. Minkäs sille tekee jos on heikko itsetuntoisia akkoja naitu. Astutusten jälkeen alkaa se nalkuttava ja konjtrolloiva arki.
"perhettä" taiitaa olla tosiaan perhe, muksuinern toisella paikkakunnalla. Etenkin ku niin auliisti jättää sut himaan.
Alue: Aihe vapaa
Nämä erityisesti siskon avunpyynnöt ovat yleensä perheen sisäisiä asioita ( avioero -ja henkisiä huolia jne) eikä sisko oikein toivo muita kuin isoveljensä apua niin en voi ängetä mukaan. Ja kun nämä muutkin pyynnöt tulevat yleensä yllättäen ja heti mies valmiina lähtee niin en oikein voi itse lähteä mukaan. Minä en pysty töitäni järjestelee, en pysty olemaan etänä tai vaihtaa työvuorojani, jotka aina 2 viikkoa eteenpäin tehty. Olen myös ottanut sen linjan, että jos olen sopinut jotain muiden kanssa niin koitan olla perumatta (ilman oikeaa syytä) vaikka mies peruu
( juhlia, kaveri-iltoja jne). Ikinä mieheni perhe ei sovi etukäteen.
Mielestäni mieheni on opettanut siskonsa ja äitinsä siihen, että aina tulee. Lisäksi he osaavat syyllistää jos hän ei tule. Samaa syyllistämistä käyttää appiukkoon jos hän eri mieltä heidän kaa.
Minusta minulla ei ole oikein muuta ratkaisua kuin puhua asiallisesti vielä miehelleni ja katsoa hetken ymmärtääkö. En voi sanoa suoraan, että nyt napanuora katki vaan yritän saada hänet ymmärtämään, että pahimmillaan ( tai parhaimmillaan) kohta ei tarvitse perua mitään meidän menoja tai murehtia meidän aikaa, koska meitä ei ole. En todellakaan vaadi katkaisemaan välejä tai lopettamasta auttamista vaan pyydän terveitä rajoja huomioiden oma vaimo. Pahoin pelkään, että itse hän ei näe mitään väärää perhedynamiikassa vaikka hän on aina erityisesti äidin luona käydessään väsynyt ja äkäinen.
Niinä kertoina kun olen itse anoppilassa käynyt niiin äkäisen tunnelman vaistoaa ja appiukko ainoa joka tuntuu hyväksyvän minut.
T. Ap