Mies kiinni lapsuudenperheessään

Normi arjen askareista tulisi jokaisen selvitä itse. Jos on kyse hätätilanteesta niin asia erikseen.

Se, että lapsuuden perheeseen juostaan tuntien junamatkan päähän viikottain on kyllä rasite sille omalle perheelle väistämättä.

Jos vanhemmat iäkkäitä tai sairaita, eivätkä pärjää itse, niin voihan sopia käynnin, vaikka kerran kuussa, jolloin kaikki asiat laitellaan kuntoon.

Suomessa monesti kritisoidaan sitä, että ei ole läheiset välit läheisiin. Se voi olla ihan totta, mutta jossain tapauksissa kyse on siitä, että ne suhteet ei ole terveellä tavalla läheiset, joissa jokaisella perheelle on kuitenkin omat rajat, vaan häälytään toisten perheiden rajojen yli.

Monessa perheessä on totuttu, ennen puolisoita, että ollaan jatkuvasti auttelemassa ja ollaan todella kiinni toisissa, jopa sellaisten asioiden osalta, jotka voisi tehdä itse. Sitten jos tästä erkanee, se koetaan loukkaavana, eikä ymmärretä, että on normaalia huolehtia ensisijaisesti omasta perheestä ja

Silloin tällöin isommissa jutuissa autella, jos muut apua tarvitsevat ja toiset siihen haluavat osallistua.

Sellainen terve yhdessä olo, jossa kunnioitetaan perheiden erillisyyttä puuttuu.

Millä tavalla miehet saa muuttaa ketjun naisten elämistä?

Kertokaapas ihan omin sanoin. 

On sairasta, riippuvaista ja jollakin tasolla myös henkisesti insestistä jäädä roikkumaan lapsuudenperheeseensä.

Mieheni (avioliitto) äidillä on terveysongelmia ja siskolla perhehuolia. Appiukko on ainoa jolla ei ole avun tarvetta ( vaikka välil oikeasti olisi). Perhedynamiikassa äiti on se joka määrää heillä.

Mieheni auttaa käytännön asioissa, mutta välillä menee omin sanoin puhuu heille "järkeä ". Itse näen, että jotain liiallista ripustautumista tässä on erityisesti äidin puolelta. Miksi ei käy asioita läpi miehensä kanssa vaan pojan.

Idän tyttö = Itä- Suomessa asutaan. Tosin sillä ei pitäis olla perusasian kanssa merkitystä vaikka olisin kuusta. Appiukko yritti tuossa soitella äsken muissa asioissa niin pitäisköhän nostaa asia esiin hänen kanssa. Tosin en haluaisi mieheni selän takana puhua

Ihmettelen nyt kovasti sitä näkemystä , että jos pyytää miettimään ajankäyttöä niin heti ehdotetaan , että etsi kynnysmatto ? Eikö kompromissit ole osa ihmissuhteita?

T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Millä tavalla miehet saa muuttaa ketjun naisten elämistä?

Kertokaapas ihan omin sanoin. 

Kun alan seurustella, teen automaattisesti tilaa elämääni miehelle. Kukaan ei mahtuisi elämääni sellaisena kuin se on sinkkuna, koska en istu kotona itkemässä. Jos mies ei tekisi tilaa minulle, se olisi merkki siitä, että hänen on parempi jatkaa sinkkuna.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millä tavalla miehet saa muuttaa ketjun naisten elämistä?

Kertokaapas ihan omin sanoin. 

Kun alan seurustella, teen automaattisesti tilaa elämääni miehelle. Kukaan ei mahtuisi elämääni sellaisena kuin se on sinkkuna, koska en istu kotona itkemässä. Jos mies ei tekisi tilaa minulle, se olisi merkki siitä, että hänen on parempi jatkaa sinkkuna.

Olen myös aina mielelläni sosialisoinut miehen perheen ja ystävien kanssa ja odotan samaa mieheltä omaa lähipiiriäni kohtaan.

En halua miestä, joka katoaa puolet viikonlopuista jonnekin.

Älä nyt vaan sotke sukua tuohon! Miehen pitää itse tehdä valinta ja kasvu tai jättää tekemättä.

Kuvio on epänormaali ja kohtuutonta odottaa sen olevan sinulle sellaisenaan ok.

Vierailija kirjoitti:

Mieheni (avioliitto) äidillä on terveysongelmia ja siskolla perhehuolia. Appiukko on ainoa jolla ei ole avun tarvetta ( vaikka välil oikeasti olisi). Perhedynamiikassa äiti on se joka määrää heillä.

Mieheni auttaa käytännön asioissa, mutta välillä menee omin sanoin puhuu heille "järkeä ". Itse näen, että jotain liiallista ripustautumista tässä on erityisesti äidin puolelta. Miksi ei käy asioita läpi miehensä kanssa vaan pojan.

Idän tyttö = Itä- Suomessa asutaan. Tosin sillä ei pitäis olla perusasian kanssa merkitystä vaikka olisin kuusta. Appiukko yritti tuossa soitella äsken muissa asioissa niin pitäisköhän nostaa asia esiin hänen kanssa. Tosin en haluaisi mieheni selän takana puhua

Ihmettelen nyt kovasti sitä näkemystä , että jos pyytää miettimään ajankäyttöä niin heti ehdotetaan , että etsi kynnysmatto ? Eikö kompromissit ole osa ihmissuhteita?

T. Ap

Etsi se kynnysmattomies.

Vai saako mies muuttaa sinua ihmisenä? Tuskin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni (avioliitto) äidillä on terveysongelmia ja siskolla perhehuolia. Appiukko on ainoa jolla ei ole avun tarvetta ( vaikka välil oikeasti olisi). Perhedynamiikassa äiti on se joka määrää heillä.

Mieheni auttaa käytännön asioissa, mutta välillä menee omin sanoin puhuu heille "järkeä ". Itse näen, että jotain liiallista ripustautumista tässä on erityisesti äidin puolelta. Miksi ei käy asioita läpi miehensä kanssa vaan pojan.

Idän tyttö = Itä- Suomessa asutaan. Tosin sillä ei pitäis olla perusasian kanssa merkitystä vaikka olisin kuusta. Appiukko yritti tuossa soitella äsken muissa asioissa niin pitäisköhän nostaa asia esiin hänen kanssa. Tosin en haluaisi mieheni selän takana puhua

Ihmettelen nyt kovasti sitä näkemystä , että jos pyytää miettimään ajankäyttöä niin heti ehdotetaan , että etsi kynnysmatto ? Eikö kompromissit ole osa ihmissuhteita?

T. Ap

Etsi se kynnysmattomies.

Vai saako mies muuttaa sinua ihmisenä? Tuskin. 

Miehen (tai naisen) pitäisi olla etsimättä kumppania niin pitkään kuin tilaa on vain lapsuusperheelle. Kaverit riittävät täyttämään sen ylijäävän tilan. 

Et voi luottaa tuohon mieheen koskaan. Jos appi  kuolee, mies alkaa viettää ihan kaiken liikenevän ajan äitinsä luona, koska äiti jäi yksin ja käyttää kyllä tilanteen omaksi hyväkseen. Ja omituista että aikuinen sisko tarvitsee veljeä paikan päälle auttamaan kerta toisensa perään. Mitä tämä apu on? Jonkun muuttoavun tai seinän maalaamisen ymmärtäisin, mutta sehän on kertaluontoinen juttu. 

Eikös nyt pitäisi tapaamisia ja matkusteluja rajoittaa muutenkin? Jospa hän hankkii kuvallisen puhelinyhteyden ja neuvoo ja näyttää siinä, miten toimia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millä tavalla miehet saa muuttaa ketjun naisten elämistä?

Kertokaapas ihan omin sanoin. 

Kun alan seurustella, teen automaattisesti tilaa elämääni miehelle. Kukaan ei mahtuisi elämääni sellaisena kuin se on sinkkuna, koska en istu kotona itkemässä. Jos mies ei tekisi tilaa minulle, se olisi merkki siitä, että hänen on parempi jatkaa sinkkuna.

Olen myös aina mielelläni sosialisoinut miehen perheen ja ystävien kanssa ja odotan samaa mieheltä omaa lähipiiriäni kohtaan.

En halua miestä, joka katoaa puolet viikonlopuista jonnekin.

Siis oikeastiko siirrät miehen vanhempien ja ystävien omaisuutta yhteiseen käyttöön ja odotat, että miehen lähipiiri tekee samoin sinun omaisuudellesi? Ei ihme, että mies ei halua sinua mukaansa vanhempiensa luokse, kun suorastaan varastat tavaroitaan vedoten parisuhteeseenne.

Vierailija kirjoitti:

Mieheni (avioliitto) äidillä on terveysongelmia ja siskolla perhehuolia. Appiukko on ainoa jolla ei ole avun tarvetta ( vaikka välil oikeasti olisi). Perhedynamiikassa äiti on se joka määrää heillä.

Mieheni auttaa käytännön asioissa, mutta välillä menee omin sanoin puhuu heille "järkeä ". Itse näen, että jotain liiallista ripustautumista tässä on erityisesti äidin puolelta. Miksi ei käy asioita läpi miehensä kanssa vaan pojan.

Idän tyttö = Itä- Suomessa asutaan. Tosin sillä ei pitäis olla perusasian kanssa merkitystä vaikka olisin kuusta. Appiukko yritti tuossa soitella äsken muissa asioissa niin pitäisköhän nostaa asia esiin hänen kanssa. Tosin en haluaisi mieheni selän takana puhua

Ihmettelen nyt kovasti sitä näkemystä , että jos pyytää miettimään ajankäyttöä niin heti ehdotetaan , että etsi kynnysmatto ? Eikö kompromissit ole osa ihmissuhteita?

T. Ap

Älä välitä trolleista. Ei ole todellakaan normaalia tuo miehen äidin ja siskon käytös. Miehen pitäisi todellakin laittaa teidän elämänne etusijalle,enkä katsoisi tuollaista peliä hetkeäkään kauempaa, jos ei tule muutosta. Hänen on aikuistuttava ja alettava kieltäytyä kohteliaasti vaatimuksista, jotka he voivat siellä varmasti keskenään hoitaa.

Vierailija kirjoitti:

Älä vaan lapsia tee tuohon suhteeseen! Miehellä jatkossakin menisi edelle vanhempien auttaminen vaikka omassa perheessä olisi tarve. Kyllä parisuhteessa täytyy olla ensisijaisesti olla läsnä omalle puolisolle ja lapsille.

Tämä, meillä samankaltainen tilanne. Sillä erotuksella että mies ramppaa päivittäin vanhemmillaan ja meillä pieni lapsi.. Eikä olla mitään teinivanhempia mekään.

Hmm. Mies on kyllä vähän uusiavuton ruuanlaiton yms suhteen, mutta on tähän mennessä tehnyt kotihommia pyydettäessä. Ja olen ollut sairaana (en koronassa) edellisen kuun aikana ja silloin oli kyllä huolehtiva.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ongelma on toisin päin. Olemme puolivuotta sitten muuttaneet virallisesti yhteen ja seurustelleen kohta vuoden. Olen tavannut miehen äidin ehkä 4 kertaa tänä aikana. Äitinsä ei ole edes käynyt kertaakaan katsomassa missä nykyään asumme. Olen heitä kutsunut käymään ja leipomuksiakin olen valmistanut pariinkin kertaan valmiiksi kun on ollut jo sovittuna, että tulevat kyläilemään, mutta sitten heille on tullut jotain muuta menoa. Isänsä on tutumpi minulle ja on ollut auttelemassa uudessa kämpässämme. Koitan muistutella miestäni pitämään yhteyttä vanhempiinsa, mutta hän odottaa aina vain että he ottavat yhteyttä. Isänsä kanssa soittelee välillä, mutta äitinsä kanssa hädintuskin ollenkaan. Miehen isä kuitenkin on monasti pyytänyt miestäni välillä soittamaan tai pitämään viestillä yhteyttä äitiinsä, kun hänellä on ikävä poikaansa. Mieheni ei vain yhtään hoksaa tai osaa pitää yhteyttä eikä pidä epänormaalina, että äidin kanssa kuulostellaan korkeintaan parin kuukauden välein. Minua ahdistaa ajatella jos äitinsä luulee minun olevan esteenä tapaamisille ja puheluille. Heillä ei ole edes mitään riitaa/kinaa keskenään tietääkseni, kun kuulemma ennen kun mieheni asui samalla alueella vanhempiensa kanssa, hän kuskasi pyykkinsäkin äitinsä hoidettavaksi ja aina muistelee lämmöllä äitinsä kokkailuja ja leipomisia.

Red flag. Mies on mielellään mukana, kun kokee olonsa mukavaksi ja ottaa palveluksia vastaan. Kantaako itse vastuuta kenestäkään ja osaako huolehtia? Kun sinä joudut vaikeuksiin, vaikkapa sairastut, pitääkö mies sinusta vielä ensihuuman jälkeen huolta vai saatko virua itseksesi kunnes paranet?

Edellinen viesti siis vastauksena tähän

Voisihan tämän toisinkin päin olla, eli miehille olisi ok että yhteiset reissut, leffaillat, retket sun muut peruuntuvat aina, koska naisen on pakko olla vähintään joka toinen viikko vanhempiaan auttamassa monta päivää aina kun käsky käy? Ja kun naisen isä kuolee, pitää sitten koko ajan olla äitinsä olkapäänä, kun hän on niin surullinen.

Ap, miehesi on vielä napanuora kiinni äidissään. Voi olla jos et saa hänelle sanottua, ettei tuo ole tervettä hyppiä äidin määräysten mukaan  jatkuvasti, kannattaa erota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni (avioliitto) äidillä on terveysongelmia ja siskolla perhehuolia. Appiukko on ainoa jolla ei ole avun tarvetta ( vaikka välil oikeasti olisi). Perhedynamiikassa äiti on se joka määrää heillä.

Mieheni auttaa käytännön asioissa, mutta välillä menee omin sanoin puhuu heille "järkeä ". Itse näen, että jotain liiallista ripustautumista tässä on erityisesti äidin puolelta. Miksi ei käy asioita läpi miehensä kanssa vaan pojan.

Idän tyttö = Itä- Suomessa asutaan. Tosin sillä ei pitäis olla perusasian kanssa merkitystä vaikka olisin kuusta. Appiukko yritti tuossa soitella äsken muissa asioissa niin pitäisköhän nostaa asia esiin hänen kanssa. Tosin en haluaisi mieheni selän takana puhua

Ihmettelen nyt kovasti sitä näkemystä , että jos pyytää miettimään ajankäyttöä niin heti ehdotetaan , että etsi kynnysmatto ? Eikö kompromissit ole osa ihmissuhteita?

T. Ap

Etsi se kynnysmattomies.

Vai saako mies muuttaa sinua ihmisenä? Tuskin. 

Kuka haluaa kynnysmattomiehen? Tässähän on kynnysmattopoika/veli.

Aikuiset usein itsenäistyvät ja perustavat oman perheen...

Ex-muija oli samanlainen. Isää piti totella ja vähän väliä piti sitä tätä tuota mennä ja tehdä. "Isä sano, että pitää tulla". Sit vielä valitti kun en ollut kiinnostunut menemään aina sen vanhemmille, varsinkin kun viimeisen 3kk aikana ite ollut käynyt kertaakaan kotona, mutta käyty se 10 kertaa muijan vanhemmilla. Muijasta jäi ikävä, mutta pääs ainakin siitä sen perheestä eroon. Muutenkin asuivat jossain keskellä metsää kaukana sivistyksestä, niin elivät jotain 60-lukua ja tekniset laitteet oli vaikeita.

AP, lähde mukaan seuraavalle avunantoreissulle. Sillon saat hyvän käsityksen miten suurista, vaivalloisista asioista tässä on kyse. Voihan se olla että miehesi vaan pitää lapsuudenperheensä seurasta?