Lue keskustelun säännöt.
Mies kiinni lapsuudenperheessään
Idän tyttö ihmettelee
26.04.2020 |
Olemme kohta 3 vuotta yhdessä ollut pariskunta ja ikääkin meille on jo kertynyt. Itse 32 ja mies 35 eli aikuisia ollaan.
Alusta asti tilanne on ollut sellainen, että mies auttaa ja selvittää jatkuvasti lapsuudenperheen asioita. Aina kun joku heistä, lähinnä äiti tai sisko tarvii jotain niin hän lähtee auttamaan toiseen kaupunkiin (junalla 1.5 h) ja nämä matkat kestää yleensä muutaman päivän. Tämä asia häiritsee minua siksi kun nämä tapahtuu niin meidän kaikki menot peruuntuu ja tällä on myös vaikutusta mieheni muuhun elämään ja minuun.. Mieheni on hyvin tunnollinen, mutta huomaan kyllä, että häntä häiritsee myös jatkuva avuntarve, mutta lähtee aina silti ja suuttuu jos yritän sanoa, että onko pakko mennä. Jos kyseessä on ollut sairaalassakäynti tai muu oikea hätä niin silloin mentävä. En tiedä mitä tekisin asialle? Voinko vaatia häntä olemaan menemättä? En haluaisi pistää valitsemaan.
Tällä hetkellä minusta tuntuu siltä kuin hän olisi kiinni vain lapsuudenperheessä ja kaikki muu jää sen taakse? Onko muilla ollut vastaavia kokemuksia?
Kommentit (146)
Sinua siis häiritsee se, että et omista miestä, vaan tällä on omat päätökset ja oma elämä? Jos mies ei halua mennä avuksi, hän olisi kieltäytynyt monta kertaa. Jostain syystä hän haluaa mennä ja kokee, että kieltämällä sinä rajoitat häntä. Mikä muuten on ihan totta!
Voit vaatia olemaan lähtemättä, mutta vastaavasti mies voi vaatia sinulta jotain vastaavaa kuten sen, että et enää pidä mitään yhteyttä ystäviisi ja että et poistu kotoa ilman miehen lupaa. Oletko siihen valmis?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me ollaan tuollainen perhe. Vähän vois ärsyttää, jos jonkun puoliso alkais urputtaa, ettei saada olla tekemisissä. Että älä ala liikaa rajoittamaan kuitenkaan.
On kyllä vähän outoa kaikin puolin. Hyvä että auttaa, mutta rajansa kaikella. Aikuinen ihminen saa elää omaa elämäänsä. Sukulaiset käyttävät miestä hyväkseen, kun juoksuttavat luonaan, noloa. Pitäisi mielestäni enemmän irrottautua perheestään.
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan tuollainen perhe. Vähän vois ärsyttää, jos jonkun puoliso alkais urputtaa, ettei saada olla tekemisissä. Että älä ala liikaa rajoittamaan kuitenkaan.
Jääkö teidän puolisot useinkin kuin nalli kalliolle ja suunnitelmat peruuntuu, kun rimpautatte perheen kokoon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomalaiset ovat outoja. Perhe ei ole tärkeä ja välit ovat useinmiten kovin heikot. Muualla maailmassa usei koko suku on "lähiperhettä" ja heitä autetaan, pidetään yhteyttä, juhlitaan yhdessä jne.
Minusta on hienoa että joku huolehtii perheestään.
Jos asuu satojen kilometrien päässä, niin ei ole lähiperhettä. Monella 30+ vuotiaalla on jo oma perhe ja työ huolehdittavana, tuollainen etäjuoksupoikana olo ei onnistu.
Moneskohan aloitus tämä on trolli-ap:lta?
Samaa paskaa on suollettu jo vuosia palstalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap etsii sen kynnysmaton itselleen, mitä ilmeisesti haluaakin.
Sairasta tuollainen omistaminen.
Mitenkäs ap suhtautuisi mieheen, joka rajoittaisi aloittajan vapautta pitää yhteyttä läheisiinsä?
Olet narsisti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole ikinä kieltänyt häntä menemästä avuksi ja kieltämistä yritän välttää. Näitä tapahtuu vähintään kerran 2 viikossa ja sitten ollaan päiviä auttamassa. Tottakai tämä vaikuttaa meidän perheeseen, työhön tms. Kysynkin edelleen, että mitä voin tehdä? Olen puhunut rajoista, mutta mikään ei ole muuttunut? Olenko huono puoliso jos toivon muutosta?
T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalaiset ovat outoja. Perhe ei ole tärkeä ja välit ovat useinmiten kovin heikot. Muualla maailmassa usei koko suku on "lähiperhettä" ja heitä autetaan, pidetään yhteyttä, juhlitaan yhdessä jne.
Minusta on hienoa että joku huolehtii perheestään.
Jos asuu satojen kilometrien päässä, niin ei ole lähiperhettä. Monella 30+ vuotiaalla on jo oma perhe ja työ huolehdittavana, tuollainen etäjuoksupoikana olo ei onnistu.
Ja silloin voi koska tahansa todeta puolisolle, että lähden kavereiden kanssa kalaan. Jokaisella on oikeus omaan elämään ilman, että puolisolla on oikeutta sitä rajata omilla suunnitelmillaan. Puolison juoksupoikana oleminen on yhtä ahdistavaa kuin oman lapsuudenperheen tapaaminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole ikinä kieltänyt häntä menemästä avuksi ja kieltämistä yritän välttää. Näitä tapahtuu vähintään kerran 2 viikossa ja sitten ollaan päiviä auttamassa. Tottakai tämä vaikuttaa meidän perheeseen, työhön tms. Kysynkin edelleen, että mitä voin tehdä? Olen puhunut rajoista, mutta mikään ei ole muuttunut? Olenko huono puoliso jos toivon muutosta?
T. Ap
Mitä teidän perheeltä jää puuttumaan tuon takia? Vai sittenkin mitä sinulta jää puuttumaan, kun et saa määrätä.
Vierailija kirjoitti:
En ole ikinä kieltänyt häntä menemästä avuksi ja kieltämistä yritän välttää. Näitä tapahtuu vähintään kerran 2 viikossa ja sitten ollaan päiviä auttamassa. Tottakai tämä vaikuttaa meidän perheeseen, työhön tms. Kysynkin edelleen, että mitä voin tehdä? Olen puhunut rajoista, mutta mikään ei ole muuttunut? Olenko huono puoliso jos toivon muutosta?
T. Ap
Ehkä sinun pitäisi vielä koittaa hyväksyä asia osaksi miestäsi ja hänen arvojaan? Onko teiltä peruuntunut jotain todella sinulle tärkeää? Ehkä mies ei menisi auttamaan, jos sinä tarvitsisit häntä kovasti samaan aikaa? Onko hän hyvin perhekeskeinen, tuntee velvollisuutta auttaa? Oletteko keskustelleet hänen tunteistaan ja motiiveistaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulin että tuota tapahtuu viikon aikana tyyliin päivittäin, mutta jos kerran kahdessa viikossa niin mitä sinä valitat? Onhan teillä yhteistä aikaa joka tapauksessa.
Minusta on hienoa, että perheet pitävät yhtä ja ovat valmiita auttamaan. Olen itsekin tiiviisti yhteydessä oman perheeni kanssa ja tarvittaessa käyn auttamassa sisaruksia tai vanhempiani, eikä minun tai miehen arkeen ole vaikuttanut millään tavalla. Samalla tavalla mieskin on valmiina auttamaan omaa perhettään.
Vierailija kirjoitti:
Luulin että tuota tapahtuu viikon aikana tyyliin päivittäin, mutta jos kerran kahdessa viikossa niin mitä sinä valitat? Onhan teillä yhteistä aikaa joka tapauksessa.
Minusta on hienoa, että perheet pitävät yhtä ja ovat valmiita auttamaan. Olen itsekin tiiviisti yhteydessä oman perheeni kanssa ja tarvittaessa käyn auttamassa sisaruksia tai vanhempiani, eikä minun tai miehen arkeen ole vaikuttanut millään tavalla. Samalla tavalla mieskin on valmiina auttamaan omaa perhettään.
Käytte siis joka toinen viikonloppu koko viikonlopun auttamassa?
Meillä ei ole kaikki muu aika yhteistä aikaa. Vähintään kerran kahdessa viikossa auttamassa, välillä viikottain, arkisin, aina ei viikonlopusta kysymys. Keskimäärin hän on 2- 3 päivää pois kerralla.
Meidän kummankin työt tekee sen ettei arkisin ole joka ilta aikaa. Molemmilla on työmatkoja ja iltatöitä usein. Miehellä reissua myös ulkomailla. Eli emme näe joka päivä kun hän ei ole lapsuuden perheessä. Joku kysyi mitä meiltä jää puuttumaan niin vastaan, että yhteistä aikaa. Aikaa johon voi luottaa.
Meillä on jäänyt väliin kaikenlaista sovittua, mutta myös koti-aikaa. En voi luottaa yhteisiin aikaan. On myös ollut tilanne kun olisin tarvinnut häntä kotona lääkärissäkäynnin jälkeen, mutta hän on taas lähtenyt.
Onko teistä muista normaalia, että ei ole omalle perheelle aikaa? Oma perhe se joka aina joustaa? Onko joku teistä tarinan äiti tai sisko joka voisi kertoa miksi? Missä kulkee rajat?
Kaipaan asiallisia neuvoja syyllistämättä miestäni siitä että auttaa. En tiedä onko pyyntöjä myös hänen ulkomaan reissujen aikana. Väittää ettei ole. Ne tosin yleensä vain yhden yön matkoja.
T. Ap
Vanhempien auttaminen ok, mutta sisarusten auttamiseen vetäisin rajan, mikäli se on yksipuolista.
Se on panemassa kakkosmuijaansa.
Vierailija kirjoitti:
Vanhempien auttaminen ok, mutta sisarusten auttamiseen vetäisin rajan, mikäli se on yksipuolista.
Eiköhän aikuinen ihminen osaa itse pitää rajansa. Vaihda miestä, jos häiritsee.
Suomalaiset ovat outoja. Perhe ei ole tärkeä ja välit ovat useinmiten kovin heikot. Muualla maailmassa usei koko suku on "lähiperhettä" ja heitä autetaan, pidetään yhteyttä, juhlitaan yhdessä jne.
Minusta on hienoa että joku huolehtii perheestään.