Lue keskustelun säännöt.
Mitä kovasti kehutun kirjan suosiota et ymmärrä?
Kommentit (1753)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anne Frankin päiväkirjan arvostus ja suosio on varmasti laskenut rajusti sen jälkeen kun se paljastui väärennökseksi.
Oliko se väärennös vai oliko siitä sensuroitu ihastuksiin, naiseksi kasvamiseen ja seksuaalisuuteen liittyvät merkinnät?
Ei ollut väätennös, isä editoi siitä pois noita juttuja. Se on nyttemmin julkaistu versiona, johon on sisällytetty aiemmin editoituja kohtia. Mielenniintoista, että jotkut levittävät tuota väärää tietoa siitä, että päiväkirja on väärennös. Oon törmännyt siihen palstalla aiemminkin.
Tämä "tieto" perustunee siihen, että kirjaa on joskus epäilty väärennökseksi kuten monia muitakin teoksia. Konkreettista näyttöä asiasta ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Anne Frankin päiväkirjan arvostus ja suosio on varmasti laskenut rajusti sen jälkeen kun se paljastui väärennökseksi.
Ei ollut väärennös mutta Annea kaunisteltiin, hän oli kypsä ikäisekseen ja hyvin kiinnostunut seksualisuudesta, ehdottanut samaa sukupuolta olleelle ystävälleen/serkulleen (tuskin se sisko ainakaan oli ) suutelua koska halusi tietää ennen kuolemaansa miltä se tuntuu. Älykäs, pikkuvanha nuori nainen jolla hormonit hyrräsi siistittiin viattomaksi söpöksi pikkutytöksi jotta kirjat möisivät paremmin.
Minä luin twilightit kolmikymppisenä ja pidin niistä. Luen enimmäkseen tietokirjallisuutta ja haluan usein kaunokirjallisuuteni mahdollisimman kevyenä. Luen myös mm. Stephen Kingiä, Dean Koontzia ja muita jotka kirjoittaa yliluonnollisia höpötarinoita.
Ossi Nymanin Röyhkeys oli iso pettymys. Tyhmänä ostin, koska en jaksanut odottaa lainaamista. Maksoi yli 30 euroa. Oli isot odotukset, mutta kirja oli huono. Siitä jäi keskeneräinen ja tyhjä fiilis. Kirja oli mielestäni tylsä. Harmitti, sillä odotin kirjalta enemmän.
Myös puolisoni oli samaa mieltä.
Lueskelin noita loppupään viestejä ja minua jäi ihmetyttämään, että monet eivät selvästikään osaa erottaa faktaa ja fiktiota toisistaan. Kaunokirjallisuuden aihe voi olla todellisuudesta, mutta kirjoitettu tarina ei ole historian faktaopus, vaan kaunokirjallinen fiktio.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Raamattu. Sekava, ristiriitainen, ei punaista lankaa, jos lähtee lukemaan avoimin mielin. Pitää olla jo etukäteen päätetty mitä siitä hakee. Muuten ei saa oikein kiinni.
Raamattuhan ei periaatteessa ole kirja vaan tekstikokoelma, jonka kirjoittamiseen on osallistunut paljon eri ihmisiä eri aikakausilta. Raamatun vanhempien ja uusimpien tekstien välissä on noin tuhat vuotta. Eli ei sitä voi verrata teokseen, jonka on kirjoittanut yksi ja sama ihminen alusta loppuun itse.
Jos tarkkoja ollaan, niin Raamattu kyllä on kirja (kirja on konkreettinen esine), mutta se ei ole yhtenäinen teos, vaan ehkä paremminkin kokoomateos.
Riippuu ihan siitä, minkä alan erikoistermistön kanssa ollaan "tarkkoja". Tällaisella keskustelupalstalla on mielestäni parempi käyttää yleiskieltä ja silloin tuo "Raamattuhan ei periaatteessa ole kirja vaan tekstikokoelma, jonka kirjoittamiseen on osallistunut paljon eri ihmisiä eri aikakausilta." on täysin selkeästi ja korrektisti ilmaistu.
Raamatussa on kaikkiaan 66 eri kirjaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anne Frankin päiväkirjan arvostus ja suosio on varmasti laskenut rajusti sen jälkeen kun se paljastui väärennökseksi.
Ei ollut väärennös mutta Annea kaunisteltiin, hän oli kypsä ikäisekseen ja hyvin kiinnostunut seksualisuudesta, ehdottanut samaa sukupuolta olleelle ystävälleen/serkulleen (tuskin se sisko ainakaan oli ) suutelua koska halusi tietää ennen kuolemaansa miltä se tuntuu. Älykäs, pikkuvanha nuori nainen jolla hormonit hyrräsi siistittiin viattomaksi söpöksi pikkutytöksi jotta kirjat möisivät paremmin.
Kannattaa muistaa, että siistijä oli isä, joten isällisillä tunteilla lienee odansa editoinnissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
JK Rowling tekee kaikkensa, että saisi lisää rahaa puristettua Pottereista. Varmasti inspiraatio on kuivunut kokoon jo aikoja sitten, ja nyt vain rahastetaan.
Rowlingin ulostulot tyyliin "Dumbledore on homo" ovat myös olleet naurettavia. Kirjoita se homous kirjaan tai jätä kokonaan pois. Ne vanhemmat, jotka paheksuvat homoja, ovat samoja jotka kieltäytyvät lukemasta lapsilleen Pottereita, koska niissä on pahaa noituutta.
Se on siellä kirjassa. Tosin ei niin selvästi että sinunkaltaisesi sen tajuaisi. Muutenkin epäilen ettei rowlingilla ole rahasta pulaa. Saattaa olla ettei tuo ole keksinyt mitään muuta kirjoitettavaa kun en muista nähneeni muuta kuin potteria viimevuosina.
Mä luin sen viimeisen Potterin vasta tänä vuonna, ja kyllä mulle tuli siitä Dumbledoren ja Grindelwaldin ystävyydestä mieleen se, että se oli romanttista laatua. Sitten, kun olin kirjan lukenut loppuun, ja googlailin vähän, niin törmäsin siihen, että Rowling oli tämän itsekin sanonut. Kyllä se minusta oli siellä aika selvästi.
Myönnän että en vielä ole lukenut sitä kirjaa. Muistan vaan hirveän kohun Twitterissä, ja monien arvostelut siitä että kirjassa ei tullut asia selkeästi esille, vaan se verhottiin turhaan.
Se on tietysti vähän lukijastakin kiinni, miten asian ottaa.
Mä luulen, että tässä tapauksessa on oikeastaan enemmän lukijasta kiinni. Jos Grindelwald olisi ollut naispuolinen, niin lyön vetoa, että kaikki olisivat heti ajatelleet rakkaussuhdetta hänen ja Dumbledoren välille.
Luulen myös että monia harmitti se, kun tajusivat etteivät olekaan niin avarakatseisia kuin luulivat, vaan ohittivat G:n ja D:n romanssin hahmojen sukupuolen takia. On helpompi syyttää Rowlingia huonoksi kirjailijaksi/homofobiseksi/julkisuudentavoittelijaksi kuin katsoa peiliin ja myöntää olevansa ennakkoluuloinen.
(Sivumennen sanoen, en itsekään huomannut romanssia kirjaa lukiessani, mutta Rowlingin kommenttien jälkeen luin uudelleen D:n ja G:n välejä käsitelleet pätkät ja tunsin oloni todella typeräksi.)
Mun nähdäkseni yhtä hyvin voisi sanoa, että kirjassa ihan selkeästi kerrotaan, että Sirius oli salaa homo, muttei koskaan uskaltanut kertoa tunteistaan Jamesille, koska pelkäsi sen tuhoavan heidän ystävyytensä.
Tai että ihan selvästi D:llä oli suhde Minervaan, mutta ihmiset ovat vain niin ahdasmielisiä, etteivät osaa kuvitella seksuaalisia haluja vanhojen ihmisten välillä. Jos kyse olisi nuoremmista, niin kyllä kaikki olisivat olettaneet, että on suhde!
Olen lukenut Potterit useampaan kertaan ja melko pinon fan fictionia päälle. Kuulun itse seksuaalivähemmistöön ja mielelläni näen ei-heterosuhteita sielläkin, missä niitä tod. näk. ei ole. Kyllä D:n ja G:n välit voi halutessaan nähdä rakkausuhteena, mutta mitenkään yksiselitteistä se ei ole, ja se näkyy siinäkin, että Rown asiasta tekemä lehdistötiedote yllätti suuren yleisön (ficcipiireissä tämä toki oli yleinen käsitys jo kauan aiemmin, mutta niin on toisaalta myös Harryn salatut tunteen Dracoa kohtaan, joten...:D).
Ja todellakin olen samaa mieltä siitä, että jos Row olisi oikeasti halunnut luoda seksuaalivähemmistöön kuuluvan hahmon, niin olisi kirjoittanut sen ihan suoraan! Nyt meni mainostempuksi.
Voi herranjestas taas kerran. Eiköhän se ole kirjailija joka päättää hahmojensa ominaisuudet eikä joku fanficceihin hurahtanut satunnainen lukija omien mutujensa perustella.
Jaaha, taas olisi pitänyt muistaa lukutaidon taso tällä palstalla.
En ole missään väittänyt, etteikö kirjailija saisi päättää hahmojensa ominaisuuksia. Totta kai saa. Ja saa tehdä niinkin, että päättää, että hahmolla on ominaisuus X, jota ei kerrota kirjoissa, mutta jälkikäteen sitten ilmoitetaan, että tällä olis tällänen ominaisuus, jota en nyt viitsinyt kuitenkaan sinne kirjaan asti laittaa.
(Paitsi ehkä rivien välissä vähän vihjailin. Mutta sellaisella tavalla, että yhtä hyvin saatoin keksiä koko jutun vasta sitten, kun joku markkinointikonsultti vihjaisi, että sillä saisi kivasti medianäkyvyyttä tms.)
Mutta jos tuohon jälkimmäiseen lähtee, niin sitten ottaa sen riskin, että lukija tulkitsee omalla tavallaan. Ja siihen lukijalla on ihan täysi oikeus, vaikka olisi miten ”hurahtanut”. Voi nyt tulla joillekin yllätyksenä, mutta fiktiossa lukijalla on ihan täysi oikeus muodostaa mistä tahansa kirjasta oma käsityksensä juurikin oman "mutuilunsa" perusteella.
Mulle on sinänsä ihan sama, oliko D "oikeasti" homo vai ei ja millainen suhde D:llä ja G:llä "oikeasti" oli. Sovitaan vaikka, että oli homo ja oli seksuaalinen rakkaussuhde, jos se on teille tärkeää. Tarinahan ei siitä miksikään muutu, tulkitsi sen miten vain.
Sen sijaan se ärsyttää, että suhtaudutaan ylimielisesti ihmisiin, jotka ovat tulkinneet kuvion eri tavalla, kuten tuolla aiemmin kävi ilmi. Ja se, että Rowsta on tämän takia leivottu jotain sankaria, joka ”uskalsi kirjoittaa nuortenkirjasarjaan merkittävän homohahmon” ja näin rohkeasti ajoi seksuaalivähemmistöjen asiaa. Ei uskaltanut. Uskalsi kertoa jälkikäteen, että keksi hahmolle tällaisen ominaisuuden, jota ei sitten kuitenkaan kirjoittanut näkyviin, vaikka heterohahmojen seksuaalisuudesta ja suhteista kyllä jaaritellaan kyllästymiseen asti.
Tätä olisi voinut vielä paikata käsittelemällä suhdetta jotenkin Ihmeotukset-leffoissa. Mutta ainakin tähän mennessä homma on jäänyt sille tasolle, että ennen leffojen ilmestymistä viriteltiin uusi kohu D:n ja G:n suhteesta (2007 paljastus oli, että D on homo ja rakastui G:hen, 2019 kerrottiin, että hänellä myös oli seksiä G:n kanssa). Eikä se suhde sitten näkynytkään leffoissa mitenkään. No, onhan niitä osia kai vielä tulossa, mutta tähän astisten näyttöjen perusteella odotukseni ovat matalat.
Mulle tämä on lähinnä osoitus siitä, että edelleen on vaikea kirjoittaa ”meikäläisiä” fiktioon ilman, että se olisi joku erityinen juttu. Ja siitä, että homoutta voi käyttää markkinointikikkana jopa ilman, että oikeasti kirjoittaa siitä yhtään mitään.
Sivusta kommentoin, kirjat moneen kertaan lukeneena en kyllä yhdelläkään lukukerralla saanut kiinni tuosta Dumbledoren homoudesta. Toki olen näissä asioissa muutenkin aikamoinen puusilmä, telkkarisarjoissakaan perään tuijottelut tai epämääröiset paussit ei riitä soittamaan "hälytys"kelloja. Pottereissa kaikki aikuiset vaikuttavat mielestäni aseksuaaleilta, joten eipä tullut mieleen, että yhdellä niistä voisi olla jotain vipinää kaverinsa kanssa.
Kirjastosta lainaamani Jari Tervon kirjat ovat olleet sellaisia, että lukeminen tyssää heti alkuunsa. Ole opiskellut sekä yhteiskuntatieteitä että oikeustiedettä. Melko vaiketajuisia teoksia on pitänyt tenttiä. Kaunokirjallisuutta olen lukenut laidasta laitaan. Mutta Tervon tekstit ovat yhtä puuroa (siis ne joita olen yrittänyt lukea).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Raamattu. Sekava, ristiriitainen, ei punaista lankaa, jos lähtee lukemaan avoimin mielin. Pitää olla jo etukäteen päätetty mitä siitä hakee. Muuten ei saa oikein kiinni.
Raamattuhan ei periaatteessa ole kirja vaan tekstikokoelma, jonka kirjoittamiseen on osallistunut paljon eri ihmisiä eri aikakausilta. Raamatun vanhempien ja uusimpien tekstien välissä on noin tuhat vuotta. Eli ei sitä voi verrata teokseen, jonka on kirjoittanut yksi ja sama ihminen alusta loppuun itse.
Jos tarkkoja ollaan, niin Raamattu kyllä on kirja (kirja on konkreettinen esine), mutta se ei ole yhtenäinen teos, vaan ehkä paremminkin kokoomateos.
Riippuu ihan siitä, minkä alan erikoistermistön kanssa ollaan "tarkkoja". Tällaisella keskustelupalstalla on mielestäni parempi käyttää yleiskieltä ja silloin tuo "Raamattuhan ei periaatteessa ole kirja vaan tekstikokoelma, jonka kirjoittamiseen on osallistunut paljon eri ihmisiä eri aikakausilta." on täysin selkeästi ja korrektisti ilmaistu.
Raamattu "karkeimmassa muodossaan" on suullista perinnettä. Kukaan ei siis istunut alas ja miettinyt että kirjoitampas nyt tuon Jobin kirjan ja huomenna pyydän kaveria avuksi, vaan Raamatun kirjat ovat eläneet jo vuosisatoja tai -tuhansia ennen niiden fyysistä muotoa. Myös kulttuuri oli erilainen: siinä, missä nykypäivän ihminen luottaa enemmän Wikipedian tai Googlen kirjoitettuun tekstiin kuin kaverin sanaan, muinaisissa yhteisöissä suullinen perintö ja koko yhteisön yhteinen kollektiivinen muisti oli paljon luotettavampi lähde. Ottaen toki huomioon, että joskus myös ainoa lähde, mikäli kyseessä oli lukutaidoton henkilö.
Siltä osin kuvaukset siitä, että Raamattuun olisi joku voinut satuilla ihan mitä sattuu, ovat vähän tyhmiä - tekstit olivat ensisijaisesti yhteisön käyttöön ja muistin virkistämiseen tarkoitettuja, ja niitä käytiin läpi pitkään "vertaisarvioiden" yhteisössä, jossa perinne kulki. Samalla toki on myös mahdotonta, että teksti on sanasta sanaan säilynyt, sillä kopiokoneita ei ollut, vaan kaikki kopioitiin käsin paperilta toiselle (jolloin esim. tekstin ymmärryksestä saattoi syntyä ongelmia, tai osin tuhoutuneista lähteistä), tai kirjoitettiin ylös ulkomuistista. Aina tarkoituskaan ei ollut kirjoittaa sanamuodollisesti yhteneviä tekstejä, ja toisinaan perinteen eri osia piti sulattaa yhteen, kun kertomukset eivät olleet yhteisöissä täydellisiä tai erosivat toisistaan. Esimerkiksi kahden luomiskertomuksen ristiriidoista ollaan varmasti oltu tietoisia hyvin varhaisessa vaiheessa, mutta niitä ei ole haluttu sulauttaa yhteen, vaikka sekin oltaisiin varmasti voitu tehdä. Myöskään profetioita ei ole kirjattu suoraan esityksen ollessa käynnissä, vaan ne ovat eläneet ihmisten suullisessa traditiossa, ja parhaat (voimakkaimmat, pelottavimmat, ihastuttavimmat) palat ovat valikoituneet kirjoihin. Profeettoja on myös ollut varmasti sadoittain enemmän, mutta niiden hyväksynnästä on mitä luultavimmin ollut kiistaa, jolloin Raamattuun on valikoitunut yleisimmin hyväksyttyjä.
Lisäksi Raamattu ei lähtökohtaisesti vastaa niihin kysymyksiin, joita modernilla ihmisellä on. VT on pitkälti pelastushistorian sekä kansojen merkittävien tapahtumien kirjaamista sekä kulttuurisesti merkittäviä tekstejä, joiden tehtävä on ollut luoda toivoa/jumalanpelkoa/kärsivällisyyttä yhteisöissä. Paavali taas vastasi suoraan seurakuntien kysymyksiin ja huolenaiheisiin. Vaikka vuoden 2020 ihminen haluaisi ehkä tietää esimerkiksi luonnontieteen ja uskonnon yhteensovittamisesta tai vaikkapa siitä, onko porno syntiä tai voiko kristitty nainen hakea eduskuntavaaleihin, eivät ne ole olleet aikanaan niin merkittäviä kysymyksiä, että niihin olisi kirjoitettu suora vastaus. Myös osa kulttuurisesta perinnöstä on hävinnyt - Jeesuksen jälkeen elänyt osaisi ehkä kulttuurin perusteella ilman sen kummempia selityksiä päätellä, miksi Paavali on kehottanut naisia peittämään päänsä, mutta nykypäivänä se ei enää ole niin yksinkertaista ilman kulttuurista kontekstia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Raamattu. Sekava, ristiriitainen, ei punaista lankaa, jos lähtee lukemaan avoimin mielin. Pitää olla jo etukäteen päätetty mitä siitä hakee. Muuten ei saa oikein kiinni.
Raamattuhan ei periaatteessa ole kirja vaan tekstikokoelma, jonka kirjoittamiseen on osallistunut paljon eri ihmisiä eri aikakausilta. Raamatun vanhempien ja uusimpien tekstien välissä on noin tuhat vuotta. Eli ei sitä voi verrata teokseen, jonka on kirjoittanut yksi ja sama ihminen alusta loppuun itse.
Jos tarkkoja ollaan, niin Raamattu kyllä on kirja (kirja on konkreettinen esine), mutta se ei ole yhtenäinen teos, vaan ehkä paremminkin kokoomateos.
Riippuu ihan siitä, minkä alan erikoistermistön kanssa ollaan "tarkkoja". Tällaisella keskustelupalstalla on mielestäni parempi käyttää yleiskieltä ja silloin tuo "Raamattuhan ei periaatteessa ole kirja vaan tekstikokoelma, jonka kirjoittamiseen on osallistunut paljon eri ihmisiä eri aikakausilta." on täysin selkeästi ja korrektisti ilmaistu.
Raamattu "karkeimmassa muodossaan" on suullista perinnettä. Kukaan ei siis istunut alas ja miettinyt että kirjoitampas nyt tuon Jobin kirjan ja huomenna pyydän kaveria avuksi, vaan Raamatun kirjat ovat eläneet jo vuosisatoja tai -tuhansia ennen niiden fyysistä muotoa. Myös kulttuuri oli erilainen: siinä, missä nykypäivän ihminen luottaa enemmän Wikipedian tai Googlen kirjoitettuun tekstiin kuin kaverin sanaan, muinaisissa yhteisöissä suullinen perintö ja koko yhteisön yhteinen kollektiivinen muisti oli paljon luotettavampi lähde. Ottaen toki huomioon, että joskus myös ainoa lähde, mikäli kyseessä oli lukutaidoton henkilö.
Siltä osin kuvaukset siitä, että Raamattuun olisi joku voinut satuilla ihan mitä sattuu, ovat vähän tyhmiä - tekstit olivat ensisijaisesti yhteisön käyttöön ja muistin virkistämiseen tarkoitettuja, ja niitä käytiin läpi pitkään "vertaisarvioiden" yhteisössä, jossa perinne kulki. Samalla toki on myös mahdotonta, että teksti on sanasta sanaan säilynyt, sillä kopiokoneita ei ollut, vaan kaikki kopioitiin käsin paperilta toiselle (jolloin esim. tekstin ymmärryksestä saattoi syntyä ongelmia, tai osin tuhoutuneista lähteistä), tai kirjoitettiin ylös ulkomuistista. Aina tarkoituskaan ei ollut kirjoittaa sanamuodollisesti yhteneviä tekstejä, ja toisinaan perinteen eri osia piti sulattaa yhteen, kun kertomukset eivät olleet yhteisöissä täydellisiä tai erosivat toisistaan. Esimerkiksi kahden luomiskertomuksen ristiriidoista ollaan varmasti oltu tietoisia hyvin varhaisessa vaiheessa, mutta niitä ei ole haluttu sulauttaa yhteen, vaikka sekin oltaisiin varmasti voitu tehdä. Myöskään profetioita ei ole kirjattu suoraan esityksen ollessa käynnissä, vaan ne ovat eläneet ihmisten suullisessa traditiossa, ja parhaat (voimakkaimmat, pelottavimmat, ihastuttavimmat) palat ovat valikoituneet kirjoihin. Profeettoja on myös ollut varmasti sadoittain enemmän, mutta niiden hyväksynnästä on mitä luultavimmin ollut kiistaa, jolloin Raamattuun on valikoitunut yleisimmin hyväksyttyjä.
Lisäksi Raamattu ei lähtökohtaisesti vastaa niihin kysymyksiin, joita modernilla ihmisellä on. VT on pitkälti pelastushistorian sekä kansojen merkittävien tapahtumien kirjaamista sekä kulttuurisesti merkittäviä tekstejä, joiden tehtävä on ollut luoda toivoa/jumalanpelkoa/kärsivällisyyttä yhteisöissä. Paavali taas vastasi suoraan seurakuntien kysymyksiin ja huolenaiheisiin. Vaikka vuoden 2020 ihminen haluaisi ehkä tietää esimerkiksi luonnontieteen ja uskonnon yhteensovittamisesta tai vaikkapa siitä, onko porno syntiä tai voiko kristitty nainen hakea eduskuntavaaleihin, eivät ne ole olleet aikanaan niin merkittäviä kysymyksiä, että niihin olisi kirjoitettu suora vastaus. Myös osa kulttuurisesta perinnöstä on hävinnyt - Jeesuksen jälkeen elänyt osaisi ehkä kulttuurin perusteella ilman sen kummempia selityksiä päätellä, miksi Paavali on kehottanut naisia peittämään päänsä, mutta nykypäivänä se ei enää ole niin yksinkertaista ilman kulttuurista kontekstia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oi anteeksi, kilometriviestini tuli kahdesti. Pahoittelen suuresti tätä Raamattuakin pidempää sepustusta. Toivottavasti minua ei ajeta nyt maanpakoon tai kivitetä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anne Frankin päiväkirjan arvostus ja suosio on varmasti laskenut rajusti sen jälkeen kun se paljastui väärennökseksi.
Ei ollut väärennös mutta Annea kaunisteltiin, hän oli kypsä ikäisekseen ja hyvin kiinnostunut seksualisuudesta, ehdottanut samaa sukupuolta olleelle ystävälleen/serkulleen (tuskin se sisko ainakaan oli ) suutelua koska halusi tietää ennen kuolemaansa miltä se tuntuu. Älykäs, pikkuvanha nuori nainen jolla hormonit hyrräsi siistittiin viattomaksi söpöksi pikkutytöksi jotta kirjat möisivät paremmin.
Siis tuo suuteluehdotus ja seksuaaliset kokeilut Peterin kanssa löytyvät ihan siitä "alkuperäisestä" siistitystä versiosta.
Siistiminen on tehty lähinnä siksi, että päiväkirjasta on saatu lukijaystävällisempi. Ei siksi, että kirjoittajasta olisi tehty hyveellisempi. Eurooppa on aina ollut vapaamielinen ja Anne oli vapaamielisestä perheestä.
Naisten tai tyttöjen keskinäisessä suutelemisessa ei ole muutenkaan ollut mitään ennenkuulumatonta tuohon aikaan. Nykyään varsinkin nuoret ja nuoret aikuiset haluavat ajatella, että meidän aikamme on erityisen vapaamielinen. Perspektiiviharha jälleen kerran. Kun ei ole eletty pitkään, ei nähdä asioiden mittakaavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anne Frankin päiväkirjan arvostus ja suosio on varmasti laskenut rajusti sen jälkeen kun se paljastui väärennökseksi.
Ei se ole paljastunut väärennökseksi. Tutkimuksissa todettiin, että se on aito.
Kirja tosin on hyvä joka tapauksessa, vaikka tarina olisikin keksitty.
Riippuu ihan siitä kuka on tutkinut. Otto Frank sopi oikeudessa juttuja kun on paljastui, että päiväkirjat olikin väärennettyjä ja kirjoittaja onkin Otto Frank.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anne Frankin päiväkirjan arvostus ja suosio on varmasti laskenut rajusti sen jälkeen kun se paljastui väärennökseksi.
Ei ollut väärennös mutta Annea kaunisteltiin, hän oli kypsä ikäisekseen ja hyvin kiinnostunut seksualisuudesta, ehdottanut samaa sukupuolta olleelle ystävälleen/serkulleen (tuskin se sisko ainakaan oli ) suutelua koska halusi tietää ennen kuolemaansa miltä se tuntuu. Älykäs, pikkuvanha nuori nainen jolla hormonit hyrräsi siistittiin viattomaksi söpöksi pikkutytöksi jotta kirjat möisivät paremmin.
Siis tuo suuteluehdotus ja seksuaaliset kokeilut Peterin kanssa löytyvät ihan siitä "alkuperäisestä" siistitystä versiosta.
Siistiminen on tehty lähinnä siksi, että päiväkirjasta on saatu lukijaystävällisempi. Ei siksi, että kirjoittajasta olisi tehty hyveellisempi. Eurooppa on aina ollut vapaamielinen ja Anne oli vapaamielisestä perheestä.
Naisten tai tyttöjen keskinäisessä suutelemisessa ei ole muutenkaan ollut mitään ennenkuulumatonta tuohon aikaan. Nykyään varsinkin nuoret ja nuoret aikuiset haluavat ajatella, että meidän aikamme on erityisen vapaamielinen. Perspektiiviharha jälleen kerran. Kun ei ole eletty pitkään, ei nähdä asioiden mittakaavaa.
Luin jostakin, hitsi kun en nyt muista kirjan nimeä että Anne oli jollekin tytölle, olikohan silloin kun perhe piileskeli, jankuttanut että kokeillaan suutelua mutta tämä oli tyrmistyneenä kieltäytynyt. Sinänsähän tuossa ei ole mitään väärää eikä edes outoa, moni tyttö kokeilee kaverin kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anne Frankin päiväkirjan arvostus ja suosio on varmasti laskenut rajusti sen jälkeen kun se paljastui väärennökseksi.
Ei ollut väärennös mutta Annea kaunisteltiin, hän oli kypsä ikäisekseen ja hyvin kiinnostunut seksualisuudesta, ehdottanut samaa sukupuolta olleelle ystävälleen/serkulleen (tuskin se sisko ainakaan oli ) suutelua koska halusi tietää ennen kuolemaansa miltä se tuntuu. Älykäs, pikkuvanha nuori nainen jolla hormonit hyrräsi siistittiin viattomaksi söpöksi pikkutytöksi jotta kirjat möisivät paremmin.
Siis tuo suuteluehdotus ja seksuaaliset kokeilut Peterin kanssa löytyvät ihan siitä "alkuperäisestä" siistitystä versiosta.
Siistiminen on tehty lähinnä siksi, että päiväkirjasta on saatu lukijaystävällisempi. Ei siksi, että kirjoittajasta olisi tehty hyveellisempi. Eurooppa on aina ollut vapaamielinen ja Anne oli vapaamielisestä perheestä.
Naisten tai tyttöjen keskinäisessä suutelemisessa ei ole muutenkaan ollut mitään ennenkuulumatonta tuohon aikaan. Nykyään varsinkin nuoret ja nuoret aikuiset haluavat ajatella, että meidän aikamme on erityisen vapaamielinen. Perspektiiviharha jälleen kerran. Kun ei ole eletty pitkään, ei nähdä asioiden mittakaavaa.
Luin jostakin, hitsi kun en nyt muista kirjan nimeä että Anne oli jollekin tytölle, olikohan silloin kun perhe piileskeli, jankuttanut että kokeillaan suutelua mutta tämä oli tyrmistyneenä kieltäytynyt. Sinänsähän tuossa ei ole mitään väärää eikä edes outoa, moni tyttö kokeilee kaverin kanssa.
Anne ei tavannut ulkopuolisia piileskelyn aikana. Sehän se oli koko piileskelyn tarkoitus. Eikä Salaisessa siivessä ollut muita tyttöjä kuin Annen sisar Margot.
Rosa Liksomin Hytti nro 6.
Sofi Oksanen Kun kyyhkyset katosivat. Kuka, mitä, häh? Aivan järkyttävän sekava. Onneksi googlaamani arvostelijat ovat samaa mieltä. En siis ole tyhmä.
Yläasteen äidinkielenopettaja sanoi meille joskus, että ei ole olemassa huonoja kirjoja, on vain vääriä lukijoita.
Petteri Järvinen: PC-käyttäjän käsikirja.
Ei vaan ymmärrä. Poika osti sen antikvariaatista.
Sinä sen sanoit.