Mitä kovasti kehutun kirjan suosiota et ymmärrä?

Pidän joistakin Sofi Oksasen kirjoista (esimerkiksi täällä parjattu Puhdistus ja Stalinin lehmät tekivät vaikutuksen), mutta en pysty lukemaan Kun kyyhkyset katosivat -romaania. Olen yrittänyt ja yrittänyt, mutta en vain pääse sitä muutamaa kymmentä sivua pidemmälle. On jotenkin tavattoman sekava!

Nuortenkirja Paahde, pakko jättää kesken

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Fifty Shades of Grey. Luin, koska ihan vilpittömästi en uskonut, että mikään kirja tai kirjasarja voi olla niin huono. Olin väärässä. Mieltänyrjäyttävän luokatonta kuraa ja lähes mykistävän vastenmielistä settiä ihan joka tasolla kirjallisesta ulosannista aihesisällön käsittelyyn.

Ja Untinen-Auelin Maan lapset -sarja, voi morjes. :D Kaksi ekaa kirjaa oli ensilukemalla ihan hauskoja, mutta loput noudattivat lähinnä kaavaa "kolmisen sivua Aylan tittelien luettelua, viitisen sivua niin uskomatonta myötähäpeää herättäviä seksikohtauksia, että alta pois, ja sitten pakollinen Uusi Mullistava Keksintö no. 689". Siis mitä se mimmi EI keksinyt? Eläinten kesytys, rintaliivit, ompeluneulat, tikit ja kipsaus, sytkärit, ihmisen biologia, saippua, koronavirusrokote, ratsastus, demokratia, kalenteri, g-piste, suuseksi... puhumattakaan nyt kaikkien mahdollisten kielten virtuoosimaisesta oppimisesta, eideettisestä muistista, hahmon säkenöivästä kauneudesta ja painovoimaa uhmaavista tisseistä. Huh huh. :D

En tajua, mitä noilta fifty shadeiltä edes odotetaan :D luin itsekin ja olin niin perus harlequin kamaa, että ihmettelen, miksi elokuvilta odotettiin jotain suurta.

Itse lukiessani ei ollut mitään suuria odotuksia, mutta en ajatellut että kirjan laatu olisi ollut täysin luokaton. Siis, jos kirjasarjasta on tullut kaikkien tuntema suurmenestys ja elokuvatkin on väsätty, ei kai se aivan surkea voi olla? Ehkä siinä olisi jotain uusia näkökulmia tai kauniisti kuvailtua kerrontaa, jotain, mikä sai sen menestymään. Olin väärässä. Kirjailijalla ei ole mitään kirjallisia lahjoja, hahmot ovat stereotypisia ja latteita ja juoni erittäin hatara, jos sitä juoneksi voi kutsua. Miksi ihmeessä tuollaisesta on tullut menestys? MIKSI?

Eri

Se on harlekiini kirja, suurin osa menestyneistä kirjoista on tuota tasoa..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minustakin kirjaa voi kritisoida ihan vain siksi, ettei pidä siitä jostain syystä, ei juonenkuljetuksesta, kielestä, teoksen ilmentämästä maailmankuvasta tai siitä, miten se kuvaa naisia.

Waltarin tapa nähdä naiset ei ole muuten mihinkään maailmastamme kadonnut.

Okei yritetään nyt hetki olla rakentavia. Mikä sinua niin potuttaa Waltarin tavassa nähdä naiset? Omasta mielestäni Waltari on aina ollut melko ymmärtäväinen naisten hankaluuksien suhteen. Ei todellakaan vähättelevä tai tuomitseva. Voit ehkä poimia jostain kirjasta jonkin yksittäisen lauseen joka muka todistaa muuta mutta itse puhun kokonaisuudesta.

Naisten hankaluudet? Mitähän tuo on tarkoittavinaan?

Lue vaikka alkuunsa tuo Appelsiininsiemen. Siinä päähenkilön isä on professori, joka ihastuu kirjan loppupuolella naispuoliseen opiskelijaansa. Opiskelija on fiksu, mutta koska hän on nainen ja siksi puutteellinen, hänen lopputyönsä on vain yksityiskohtien kanssa näpertelyä eikä hän kykene hahmottamaan suurta kuvaa niin kuin miehen aivot kykenevät.

Tuohan on lähinnä ajaton kuvaelma todellisuudesta, joka pätee vielä tänäkin päivänä. Jos olet yliopiston käynyt, niin ehkä olisit tuon voinut havaitakin. Harva siellä alansa kokonaisuuksia ymmärtää, vaan piiperrellään joukon jatkona ilman sen suurempia ajatuksia. Ne harvat hahmottajat ovat yleensä miehiä, kuten myös alojensa keihäänkärjet ja uudistajat.

Näkijät peilaavat todellisuutta, eivätkä mitään lukijoiden mieleisiä toiveita maailmasta.

Ja höpsistä pöytään. 

Supernaiivi tuli minullekin ensimmäisenä mieleen, olen juuri sitä ikäluokkaa joka teoksesta eniten innostui mutta itselläni oli todellisia vaikeuksia lukea kirjaa edes loppuun. En ole mokoman pariin palannut sitten lukioaikojen.

Täällä monesti mainittu Lumen taju on yksi suosikeistani, Rajatapaukset sitäkin parempi. Kuten joku mainitsikin, jos kirjasta jää mieleen ”ällöttävä pedofiilikohtaus” ei lukija ole kyllä ollut millään lailla sisällä kirjan maailmassa vaan jonkinlaiset pöyristymislinssit päässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minustakin kirjaa voi kritisoida ihan vain siksi, ettei pidä siitä jostain syystä, ei juonenkuljetuksesta, kielestä, teoksen ilmentämästä maailmankuvasta tai siitä, miten se kuvaa naisia.

Waltarin tapa nähdä naiset ei ole muuten mihinkään maailmastamme kadonnut.

Okei yritetään nyt hetki olla rakentavia. Mikä sinua niin potuttaa Waltarin tavassa nähdä naiset? Omasta mielestäni Waltari on aina ollut melko ymmärtäväinen naisten hankaluuksien suhteen. Ei todellakaan vähättelevä tai tuomitseva. Voit ehkä poimia jostain kirjasta jonkin yksittäisen lauseen joka muka todistaa muuta mutta itse puhun kokonaisuudesta.

Naisten hankaluudet? Mitähän tuo on tarkoittavinaan?

Lue vaikka alkuunsa tuo Appelsiininsiemen. Siinä päähenkilön isä on professori, joka ihastuu kirjan loppupuolella naispuoliseen opiskelijaansa. Opiskelija on fiksu, mutta koska hän on nainen ja siksi puutteellinen, hänen lopputyönsä on vain yksityiskohtien kanssa näpertelyä eikä hän kykene hahmottamaan suurta kuvaa niin kuin miehen aivot kykenevät.

Tuohan on lähinnä ajaton kuvaelma todellisuudesta, joka pätee vielä tänäkin päivänä. Jos olet yliopiston käynyt, niin ehkä olisit tuon voinut havaitakin. Harva siellä alansa kokonaisuuksia ymmärtää, vaan piiperrellään joukon jatkona ilman sen suurempia ajatuksia. Ne harvat hahmottajat ovat yleensä miehiä, kuten myös alojensa keihäänkärjet ja uudistajat.

Näkijät peilaavat todellisuutta, eivätkä mitään lukijoiden mieleisiä toiveita maailmasta.

Ja höpsistä pöytään. 

Todella vakuuttava argumentti ja mieleni heti muutin. Mutta jopa naisvaltaisilla aloilla niin sanotut tekijät ovat yksittäisiä poikkeuksia lukuun ottamatta miehiä. Näinä päivinä asiat vaan pitää vääntää vaikka väkisin kiva, kiva-laatikkoon, missä kaikki ovat oman elämänsä keihäänkärkiä. Kirjoissa tämä aihe on ongelmallista, koska umpikaupallisuuden myötä on pakko miettiä enemmän asiakassegmenttejä kuin sanomaa tai totuutta, oli näkökulma mikä tahansa. Tämä väkisinkin tylsyttää terän ja moderni kirjallisuus on aivan liian tylsäksi ja mitäänsanomattomaksi kahlittua. Useat aiheet ovat sellaisia, että niihin on vain yksi sallittu lähestymissuunta. Runsaslukuisen naislukijiston vuoksi naiskuva on yksi ilmeinen esimerkki tästä.

Korjaan, näkökulma=aihepiiri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minustakin kirjaa voi kritisoida ihan vain siksi, ettei pidä siitä jostain syystä, ei juonenkuljetuksesta, kielestä, teoksen ilmentämästä maailmankuvasta tai siitä, miten se kuvaa naisia.

Waltarin tapa nähdä naiset ei ole muuten mihinkään maailmastamme kadonnut.

Okei yritetään nyt hetki olla rakentavia. Mikä sinua niin potuttaa Waltarin tavassa nähdä naiset? Omasta mielestäni Waltari on aina ollut melko ymmärtäväinen naisten hankaluuksien suhteen. Ei todellakaan vähättelevä tai tuomitseva. Voit ehkä poimia jostain kirjasta jonkin yksittäisen lauseen joka muka todistaa muuta mutta itse puhun kokonaisuudesta.

Naisten hankaluudet? Mitähän tuo on tarkoittavinaan?

Lue vaikka alkuunsa tuo Appelsiininsiemen. Siinä päähenkilön isä on professori, joka ihastuu kirjan loppupuolella naispuoliseen opiskelijaansa. Opiskelija on fiksu, mutta koska hän on nainen ja siksi puutteellinen, hänen lopputyönsä on vain yksityiskohtien kanssa näpertelyä eikä hän kykene hahmottamaan suurta kuvaa niin kuin miehen aivot kykenevät.

Tuohan on lähinnä ajaton kuvaelma todellisuudesta, joka pätee vielä tänäkin päivänä. Jos olet yliopiston käynyt, niin ehkä olisit tuon voinut havaitakin. Harva siellä alansa kokonaisuuksia ymmärtää, vaan piiperrellään joukon jatkona ilman sen suurempia ajatuksia. Ne harvat hahmottajat ovat yleensä miehiä, kuten myös alojensa keihäänkärjet ja uudistajat.

Näkijät peilaavat todellisuutta, eivätkä mitään lukijoiden mieleisiä toiveita maailmasta.

Ja höpsistä pöytään. 

Todella vakuuttava argumentti ja mieleni heti muutin. Mutta jopa naisvaltaisilla aloilla niin sanotut tekijät ovat yksittäisiä poikkeuksia lukuun ottamatta miehiä. Näinä päivinä asiat vaan pitää vääntää vaikka väkisin kiva, kiva-laatikkoon, missä kaikki ovat oman elämänsä keihäänkärkiä. Kirjoissa tämä aihe on ongelmallista, koska umpikaupallisuuden myötä on pakko miettiä enemmän asiakassegmenttejä kuin sanomaa tai totuutta, oli näkökulma mikä tahansa. Tämä väkisinkin tylsyttää terän ja moderni kirjallisuus on aivan liian tylsäksi ja mitäänsanomattomaksi kahlittua. Useat aiheet ovat sellaisia, että niihin on vain yksi sallittu lähestymissuunta. Runsaslukuisen naislukijiston vuoksi naiskuva on yksi ilmeinen esimerkki tästä.

Mun argumentti oli just niin pitävä kuin sunkin. Nimittäin tuo, mitä kirjoitat, ei vastaa ollenkaan omaa kokemustani yliopistomaailmasta. Kyllähän mäkin voin kirjoittaa jotain satua tähän siitä, millaista yliopistomaailma mun mielestä on, mutta ei siitä oikein argumentiksi ole.

Moderaattorit hei, nyt tuo trolli jäähylle täältä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minustakin kirjaa voi kritisoida ihan vain siksi, ettei pidä siitä jostain syystä, ei juonenkuljetuksesta, kielestä, teoksen ilmentämästä maailmankuvasta tai siitä, miten se kuvaa naisia.

Waltarin tapa nähdä naiset ei ole muuten mihinkään maailmastamme kadonnut.

Okei yritetään nyt hetki olla rakentavia. Mikä sinua niin potuttaa Waltarin tavassa nähdä naiset? Omasta mielestäni Waltari on aina ollut melko ymmärtäväinen naisten hankaluuksien suhteen. Ei todellakaan vähättelevä tai tuomitseva. Voit ehkä poimia jostain kirjasta jonkin yksittäisen lauseen joka muka todistaa muuta mutta itse puhun kokonaisuudesta.

Naisten hankaluudet? Mitähän tuo on tarkoittavinaan?

Lue vaikka alkuunsa tuo Appelsiininsiemen. Siinä päähenkilön isä on professori, joka ihastuu kirjan loppupuolella naispuoliseen opiskelijaansa. Opiskelija on fiksu, mutta koska hän on nainen ja siksi puutteellinen, hänen lopputyönsä on vain yksityiskohtien kanssa näpertelyä eikä hän kykene hahmottamaan suurta kuvaa niin kuin miehen aivot kykenevät.

Tuohan on lähinnä ajaton kuvaelma todellisuudesta, joka pätee vielä tänäkin päivänä. Jos olet yliopiston käynyt, niin ehkä olisit tuon voinut havaitakin. Harva siellä alansa kokonaisuuksia ymmärtää, vaan piiperrellään joukon jatkona ilman sen suurempia ajatuksia. Ne harvat hahmottajat ovat yleensä miehiä, kuten myös alojensa keihäänkärjet ja uudistajat.

Näkijät peilaavat todellisuutta, eivätkä mitään lukijoiden mieleisiä toiveita maailmasta.

Ja höpsistä pöytään. 

Todella vakuuttava argumentti ja mieleni heti muutin. Mutta jopa naisvaltaisilla aloilla niin sanotut tekijät ovat yksittäisiä poikkeuksia lukuun ottamatta miehiä. Näinä päivinä asiat vaan pitää vääntää vaikka väkisin kiva, kiva-laatikkoon, missä kaikki ovat oman elämänsä keihäänkärkiä. Kirjoissa tämä aihe on ongelmallista, koska umpikaupallisuuden myötä on pakko miettiä enemmän asiakassegmenttejä kuin sanomaa tai totuutta, oli näkökulma mikä tahansa. Tämä väkisinkin tylsyttää terän ja moderni kirjallisuus on aivan liian tylsäksi ja mitäänsanomattomaksi kahlittua. Useat aiheet ovat sellaisia, että niihin on vain yksi sallittu lähestymissuunta. Runsaslukuisen naislukijiston vuoksi naiskuva on yksi ilmeinen esimerkki tästä.

Mun argumentti oli just niin pitävä kuin sunkin. Nimittäin tuo, mitä kirjoitat, ei vastaa ollenkaan omaa kokemustani yliopistomaailmasta. Kyllähän mäkin voin kirjoittaa jotain satua tähän siitä, millaista yliopistomaailma mun mielestä on, mutta ei siitä oikein argumentiksi ole.

Mitä jos sitten laajentaisit kuvaa ja katsoisit maailmaa, etkä tarrautuisi kiinni mukaviin opiskelijakavereihisi ja subjektiiviseen kohinaasi.

Ja seuraava huutaja allasi vain alleviivaa sanomaani. Edes täällä ei voi keskustella kahta viestiä enempää ennen kuin vaaditaan totaalista mielipiteiden eliminoimista. Kirjoita tässä ilmapiirissä konsesusta haastavaa taidetta sitten. Ja ihan vain muistutuksena tietämättömille, ihmisten enemmistö on aina ollut väärässä tai ainakin helevetisti myöhässä. Vain hullu luulee, että mikään olisi muuttunut.

Mitä jos sä tekisit niin? Sä tulet kirjallisuutta käsittelevään ketjuun huutamanaan mielipiteitäsi aggressiivisesti, ja kuvittelet, että ne ovat siksi argumentteja. Eivät ole, vaikka noissa sanoissa samoja kirjaimia onkin.

Vierailija kirjoitti:

Viestit jo poistetaan, kun oli vain asiallista keskustelua naiskuvasta, mutta mielipide oli väärä.

Tämä on oikeasti todella surullista.

Johtuu varmasti siitä, että niissä käytettiin toisista kirjoittajista sellaisia asiallisia termejä kuin lehmä ja frigidi. Löytyy niitä varmasti joistain lainauksistakin vielä. On se kyllä surullista, että sellaiset viestit poistetaan, kun ovat niin asiallisiakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viestit jo poistetaan, kun oli vain asiallista keskustelua naiskuvasta, mutta mielipide oli väärä.

Tämä on oikeasti todella surullista.

Johtuu varmasti siitä, että niissä käytettiin toisista kirjoittajista sellaisia asiallisia termejä kuin lehmä ja frigidi. Löytyy niitä varmasti joistain lainauksistakin vielä. On se kyllä surullista, että sellaiset viestit poistetaan, kun ovat niin asiallisiakin.

Ei kannata vastailla tämän sankarin viesteihin, ilmoittaa vaan asiattomiksi. Trolli vänkää ja vänkää maailmanloppuun saakka jos sille vastailee.

Tässä ketjussa parjattu Lumen taju on siis tarina kolmekymppisestä naisesta, jolla on itsellä lastensuojelutausta ja ymmärrystä siitä, mitä lapsi kestää ja ei kestä. Siksi hän rupeaa huolissaan katsomaan naapurissaan asuvan pikkulapsen perään. Pikkulapsen äiti on juoppo. Tämä päähenkilö joutuu sen takia usein ottamaan lapsen omaan asuntoonsa, pesemään, ruokkimaan, tarjoamaan paikan jossa nukkua rauhassa. Ja tämä on joku kääntänyt likaiseksi jutuksi, koska tuo lapsi on poika! Siinä on kohtaus jossa pojalla nukkuessaan on pikkupojalle aivan tyypillinen pieni erektio joka tulee ja menee siinä unessa ja tämä päähenkilö huomaa sen ja todeten vain pohdiskelee, että ikiaikainen juttu ja tästäkin pojasta toivottavasti kasvaa sitten aikanaa mies.

Lumen taju alkaa siitä, että tuo pikkupoika on murhattu ja tää naapurin nainen, joka oli sen tuki ja turva, rupeaa surun murtamana selvittämään murhaajaa. Eli koko loppu kirja on tuota suruisaa muistelua yhteisestä ajasta ja kaltoinkohdellun lapsen auttamisesta. Kirja ei ole mikään likainen mässäilyjuttu.

Pitäisikö itkeä vai nauraa tätä luetun ymmärtämisen tasoa av:n kirjakerhossa...

Vierailija kirjoitti:

Teemestarin kirja.

VAROITUS!!!! SPOILERI!

Kirjaa oli kovasti kehuttu joten tartuin siihen suurin odotuksin. Sivu sivulta päähenkilö, nuori nainen, vain rupesi ärsyttämään enemmän. Maailma kärsi vesipulasta mutta tämä vain keitteli teetä kaikessa rauhassa ja viis veisasi muiden hädästä. Suuri luolakin oli hänellä salaisena vesivarastona vaikka ympärillä lapset ja aikuiset nääntyivät janoissaan. Minkäänlaista moraalista pohdintaa kyseiseen asiaan liittyen en kirjassa havainnut. Kun päähenkilö lopulta ammuttiin kirjan lopussa tunsin vain lievää vahingoniloa.

Toki kirja oli taitavasti kirjoitettu ja kieli taidokasta mutta en vain päässyt yli tästä päähenkilön itsekkyydestä.

Mitä vttua XDDDDDD Miten joku KIRJA voi ottaa noin koville???

Vierailija kirjoitti:

Kaikki nuo kommentoidut kirjat ovat sellaisia, joista niiden lukijat eivät käsittäneet höykäsen pöläystä.

Eivät tajunneet kirjailijan sanomaa.

Voi se kirjailijan sanoma olla täyttä p#skaa, vaikka sen tajuaisikin.

Vierailija kirjoitti:

Aku Ankan Taskukirja nro 45. Ei todellakaan mikään klassikko.

Älä nyt, onhan siinä paljon sellaista mitä korrekteissa nyky-Akuissa ei juuri näe. Lynkkaus villissä lännessä (no melkein), jumalatartaan kumartava primitiivinen inkaheimo ja kiinalainen rikollisliiga.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viestit jo poistetaan, kun oli vain asiallista keskustelua naiskuvasta, mutta mielipide oli väärä.

Tämä on oikeasti todella surullista.

Johtuu varmasti siitä, että niissä käytettiin toisista kirjoittajista sellaisia asiallisia termejä kuin lehmä ja frigidi. Löytyy niitä varmasti joistain lainauksistakin vielä. On se kyllä surullista, että sellaiset viestit poistetaan, kun ovat niin asiallisiakin.

Ajattelin, että vihdonkin fiksu ja mielenkiintoinen ketju av:lla. Ja olihan se sitä, kunnes....

Sitten aiheeseen: Minulta listalle tulevat jo moneen kertaan mainittu Taru sormusten herrasta. Luin kokonaan, mutta oli melkoista tarpomista. Vaelletaan, vaelletaan, vaelletaan... zzzzz…. vaelletaan....

Toinen on Linnunradan käsikirja liftareille. Luultavasti kyse on vain siitä, että en ymmärrä tuota lajityyppiä tai muutenkaan kokonaisuutta. Onneksi oli lyhyt kirja niin meni nopeasti. 

Vierailija kirjoitti:

Pidän joistakin Sofi Oksasen kirjoista (esimerkiksi täällä parjattu Puhdistus ja Stalinin lehmät tekivät vaikutuksen), mutta en pysty lukemaan Kun kyyhkyset katosivat -romaania. Olen yrittänyt ja yrittänyt, mutta en vain pääse sitä muutamaa kymmentä sivua pidemmälle. On jotenkin tavattoman sekava!

Kun kyyhkyset katosivat oli oikeasti aivan tajuttoman sekava. Loppuratkaisu aukesi vasta toisella lukukerralla :D

Kovasti kehuttu Katja Kettu on semmoinen mikä ei oikein itselle avaudu. Joka kirjassa samat sanankäänteet. Tuntuu että on joskus keksinyt jonkun omasta mielestään iskevän ja hyvän lausahduksen ja tuikkaa sen joka kirjaan. Myös ainakin parissa kirjassa esiintyy nainen jota kutsutaan villisilmäksi/vikasilmäksi.

Ymmärrän, että joku ei voi pitää hyvänä kirjana tuota Oksasen Puhdistusta, jos ei ole aiheesta yhtään kiinnostunut, tai ei edes tiedä siitä osasta lähimenneisyyttä mitään.

Eihän se silloin lukijalle avaudu. 

Oksanen ei syyllisty alleviivaamiseen eikä siihen, että selittelisi mitään.  Hän lähtee siitä, että ihmiset, jotka lukevat, tietävät valmiiksi, mihin historialliseen kehykseen se kaikki liittyy.  

Puhdistuksessa minua häiritsi vain se, että siinä piti hyppiä aikakaudesta toiseen niin, ettei aina heti tiennyt, onko tämä nyt menneisyyttä vain nykyisyyttä.  Monissa kirjoissa on näin.

Minulle tuotti vaikeuksia lukea Dostojevskin Rikos ja rangaistus.  Se taisi lopulta jäädä minulta keskenkin.  Pidin sitä vaan kauhean pitkäveteisenä.  Mutta ehkä vielä otan sen uudelleen käsittelyyn, joskus.

Sariolan dekkarit. Kaikella sitä pääseekin kuuluisaksi kirjailijaksi!!