Lue keskustelun säännöt.
Mitä kovasti kehutun kirjan suosiota et ymmärrä?
Kommentit (1753)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minustakin kirjaa voi kritisoida ihan vain siksi, ettei pidä siitä jostain syystä, ei juonenkuljetuksesta, kielestä, teoksen ilmentämästä maailmankuvasta tai siitä, miten se kuvaa naisia.
Waltarin tapa nähdä naiset ei ole muuten mihinkään maailmastamme kadonnut.
Okei yritetään nyt hetki olla rakentavia. Mikä sinua niin potuttaa Waltarin tavassa nähdä naiset? Omasta mielestäni Waltari on aina ollut melko ymmärtäväinen naisten hankaluuksien suhteen. Ei todellakaan vähättelevä tai tuomitseva. Voit ehkä poimia jostain kirjasta jonkin yksittäisen lauseen joka muka todistaa muuta mutta itse puhun kokonaisuudesta.
Naisten hankaluudet? Mitähän tuo on tarkoittavinaan?
Lue vaikka alkuunsa tuo Appelsiininsiemen. Siinä päähenkilön isä on professori, joka ihastuu kirjan loppupuolella naispuoliseen opiskelijaansa. Opiskelija on fiksu, mutta koska hän on nainen ja siksi puutteellinen, hänen lopputyönsä on vain yksityiskohtien kanssa näpertelyä eikä hän kykene hahmottamaan suurta kuvaa niin kuin miehen aivot kykenevät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minustakin kirjaa voi kritisoida ihan vain siksi, ettei pidä siitä jostain syystä, ei juonenkuljetuksesta, kielestä, teoksen ilmentämästä maailmankuvasta tai siitä, miten se kuvaa naisia.
Waltarin tapa nähdä naiset ei ole muuten mihinkään maailmastamme kadonnut.
Okei yritetään nyt hetki olla rakentavia. Mikä sinua niin potuttaa Waltarin tavassa nähdä naiset? Omasta mielestäni Waltari on aina ollut melko ymmärtäväinen naisten hankaluuksien suhteen. Ei todellakaan vähättelevä tai tuomitseva. Voit ehkä poimia jostain kirjasta jonkin yksittäisen lauseen joka muka todistaa muuta mutta itse puhun kokonaisuudesta.
Naisten hankaluudet? Mitähän tuo on tarkoittavinaan?
Lue vaikka alkuunsa tuo Appelsiininsiemen. Siinä päähenkilön isä on professori, joka ihastuu kirjan loppupuolella naispuoliseen opiskelijaansa. Opiskelija on fiksu, mutta koska hän on nainen ja siksi puutteellinen, hänen lopputyönsä on vain yksityiskohtien kanssa näpertelyä eikä hän kykene hahmottamaan suurta kuvaa niin kuin miehen aivot kykenevät.
Liekö tuo nyt ihan niin suoraan siinä sanottu että henkilön tyhmyys johtuu siitä että on nainen. Voisko olla mahdollista että joku on tyhmä ja nainen? Vai sotiiko ideologiaa vastaan että joku nainen voisi olla tyhmä?
Juu en ole kyseistä kirjaa lukenut myönnän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minustakin kirjaa voi kritisoida ihan vain siksi, ettei pidä siitä jostain syystä, ei juonenkuljetuksesta, kielestä, teoksen ilmentämästä maailmankuvasta tai siitä, miten se kuvaa naisia.
Waltarin tapa nähdä naiset ei ole muuten mihinkään maailmastamme kadonnut.
Okei yritetään nyt hetki olla rakentavia. Mikä sinua niin potuttaa Waltarin tavassa nähdä naiset? Omasta mielestäni Waltari on aina ollut melko ymmärtäväinen naisten hankaluuksien suhteen. Ei todellakaan vähättelevä tai tuomitseva. Voit ehkä poimia jostain kirjasta jonkin yksittäisen lauseen joka muka todistaa muuta mutta itse puhun kokonaisuudesta.
Kirja on aikansa tuote ja heijastaa yleensä aikansa näkemyksiä. Oliko Waltarin naiskuva aikanaan poikkeuksellinen?
Dostojevskin Pelurit oli itselle pettymys. Joku sanoikin jo sivuja sitten, että hänen tuotannostaan löytyy niitä kultakimpaleita ja sitten vähän heikompaa laatua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minustakin kirjaa voi kritisoida ihan vain siksi, ettei pidä siitä jostain syystä, ei juonenkuljetuksesta, kielestä, teoksen ilmentämästä maailmankuvasta tai siitä, miten se kuvaa naisia.
Waltarin tapa nähdä naiset ei ole muuten mihinkään maailmastamme kadonnut.
Okei yritetään nyt hetki olla rakentavia. Mikä sinua niin potuttaa Waltarin tavassa nähdä naiset? Omasta mielestäni Waltari on aina ollut melko ymmärtäväinen naisten hankaluuksien suhteen. Ei todellakaan vähättelevä tai tuomitseva. Voit ehkä poimia jostain kirjasta jonkin yksittäisen lauseen joka muka todistaa muuta mutta itse puhun kokonaisuudesta.
Naisten hankaluudet? Mitähän tuo on tarkoittavinaan?
Lue vaikka alkuunsa tuo Appelsiininsiemen. Siinä päähenkilön isä on professori, joka ihastuu kirjan loppupuolella naispuoliseen opiskelijaansa. Opiskelija on fiksu, mutta koska hän on nainen ja siksi puutteellinen, hänen lopputyönsä on vain yksityiskohtien kanssa näpertelyä eikä hän kykene hahmottamaan suurta kuvaa niin kuin miehen aivot kykenevät.
Liekö tuo nyt ihan niin suoraan siinä sanottu että henkilön tyhmyys johtuu siitä että on nainen. Voisko olla mahdollista että joku on tyhmä ja nainen? Vai sotiiko ideologiaa vastaan että joku nainen voisi olla tyhmä?
Juu en ole kyseistä kirjaa lukenut myönnän.
Et ole tosiaan lukenut kirjaa. Asia sanotaan kirjassa aivan suoraan, professorin ajatuksina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minustakin kirjaa voi kritisoida ihan vain siksi, ettei pidä siitä jostain syystä, ei juonenkuljetuksesta, kielestä, teoksen ilmentämästä maailmankuvasta tai siitä, miten se kuvaa naisia.
Waltarin tapa nähdä naiset ei ole muuten mihinkään maailmastamme kadonnut.
Okei yritetään nyt hetki olla rakentavia. Mikä sinua niin potuttaa Waltarin tavassa nähdä naiset? Omasta mielestäni Waltari on aina ollut melko ymmärtäväinen naisten hankaluuksien suhteen. Ei todellakaan vähättelevä tai tuomitseva. Voit ehkä poimia jostain kirjasta jonkin yksittäisen lauseen joka muka todistaa muuta mutta itse puhun kokonaisuudesta.
Kirja on aikansa tuote ja heijastaa yleensä aikansa näkemyksiä. Oliko Waltarin naiskuva aikanaan poikkeuksellinen?
Niin tämä tosiasia on tietysti myönnettävä. En kuitenkaan koe että Waltari mitenkään erityisen halveksuvasti suhtautuisi kirjoissaan naisiin.
American Psyko. Jossain kohtaa se kaikki brutaalilla väkivallalla revittely ei enää peittänyt sitä tosiasiaa, että juoni oli köykäinen, henkilöhahmot kuin paperista ja niin paljon kehuttu kirjailija kuin fantasioissaan onanoiva teinipoika.
Varsin vastenmielinen lukukokemus, mutta ei raakuuksien vaan onttouden takia.
Kirjailijan seuraava teos olikin sitten varsinainen floppi ja ilmaton tuhnu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minustakin kirjaa voi kritisoida ihan vain siksi, ettei pidä siitä jostain syystä, ei juonenkuljetuksesta, kielestä, teoksen ilmentämästä maailmankuvasta tai siitä, miten se kuvaa naisia.
Waltarin tapa nähdä naiset ei ole muuten mihinkään maailmastamme kadonnut.
Okei yritetään nyt hetki olla rakentavia. Mikä sinua niin potuttaa Waltarin tavassa nähdä naiset? Omasta mielestäni Waltari on aina ollut melko ymmärtäväinen naisten hankaluuksien suhteen. Ei todellakaan vähättelevä tai tuomitseva. Voit ehkä poimia jostain kirjasta jonkin yksittäisen lauseen joka muka todistaa muuta mutta itse puhun kokonaisuudesta.
Naisten hankaluudet? Mitähän tuo on tarkoittavinaan?
Lue vaikka alkuunsa tuo Appelsiininsiemen. Siinä päähenkilön isä on professori, joka ihastuu kirjan loppupuolella naispuoliseen opiskelijaansa. Opiskelija on fiksu, mutta koska hän on nainen ja siksi puutteellinen, hänen lopputyönsä on vain yksityiskohtien kanssa näpertelyä eikä hän kykene hahmottamaan suurta kuvaa niin kuin miehen aivot kykenevät.
Liekö tuo nyt ihan niin suoraan siinä sanottu että henkilön tyhmyys johtuu siitä että on nainen. Voisko olla mahdollista että joku on tyhmä ja nainen? Vai sotiiko ideologiaa vastaan että joku nainen voisi olla tyhmä?
Juu en ole kyseistä kirjaa lukenut myönnän.
Et ole tosiaan lukenut kirjaa. Asia sanotaan kirjassa aivan suoraan, professorin ajatuksina.
Juu en ole. En silti sano että jos kirjassa sattuu olemaan joku henkilö joka pitää naisia tyhminä tai että jos kirjassa on joku tyhmä nainen se automaattisesti tarkottaisi että kirjan kirjoittanut henkilö olisi misogynisti. Joku järki nyt tähän touhuun :D
Hei aikuiset ihmiset! Mennäänkö takaisin kunnolliseen kirjallisuudesta puhumiseen eikä kinastella. Jos naiskuva on aspekti, joka kirjan omalta kohdalta pilaa, se on ymmärrettävää. Jos ei, sekin on. Kaikenlainen v*ttuilu on rumaa ja lapsellista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minustakin kirjaa voi kritisoida ihan vain siksi, ettei pidä siitä jostain syystä, ei juonenkuljetuksesta, kielestä, teoksen ilmentämästä maailmankuvasta tai siitä, miten se kuvaa naisia.
Waltarin tapa nähdä naiset ei ole muuten mihinkään maailmastamme kadonnut.
Okei yritetään nyt hetki olla rakentavia. Mikä sinua niin potuttaa Waltarin tavassa nähdä naiset? Omasta mielestäni Waltari on aina ollut melko ymmärtäväinen naisten hankaluuksien suhteen. Ei todellakaan vähättelevä tai tuomitseva. Voit ehkä poimia jostain kirjasta jonkin yksittäisen lauseen joka muka todistaa muuta mutta itse puhun kokonaisuudesta.
Naisten hankaluudet? Mitähän tuo on tarkoittavinaan?
Lue vaikka alkuunsa tuo Appelsiininsiemen. Siinä päähenkilön isä on professori, joka ihastuu kirjan loppupuolella naispuoliseen opiskelijaansa. Opiskelija on fiksu, mutta koska hän on nainen ja siksi puutteellinen, hänen lopputyönsä on vain yksityiskohtien kanssa näpertelyä eikä hän kykene hahmottamaan suurta kuvaa niin kuin miehen aivot kykenevät.
Liekö tuo nyt ihan niin suoraan siinä sanottu että henkilön tyhmyys johtuu siitä että on nainen. Voisko olla mahdollista että joku on tyhmä ja nainen? Vai sotiiko ideologiaa vastaan että joku nainen voisi olla tyhmä?
Juu en ole kyseistä kirjaa lukenut myönnän.
Et ole tosiaan lukenut kirjaa. Asia sanotaan kirjassa aivan suoraan, professorin ajatuksina.
Juu en ole. En silti sano että jos kirjassa sattuu olemaan joku henkilö joka pitää naisia tyhminä tai että jos kirjassa on joku tyhmä nainen se automaattisesti tarkottaisi että kirjan kirjoittanut henkilö olisi misogynisti. Joku järki nyt tähän touhuun :D
Niin, jos luit sen alkuperäisen kommenttini niin olisit varmaan hoksannut, että tämä sama asenne on hyvin monessa ellei jopa jokaisessa Waltarin teoksessa ja se pistää pahasti ainakin minun silmääni ja varmasti aika monen muunkin. Se ei kuitenkaan tee hänen teoksistaan automaattisesti huonoja enkä näin missään vaiheessa väittänytkään. Se on totta, että misogynia oli varmasti tuolloin vielä yleisempää ja räikeämpää kuin nykyään eikä Waltari ollut missään nimessä ainoa, joka kirjoitti naisista väheksyvästi.
Vierailija kirjoitti:
American Psyko. Jossain kohtaa se kaikki brutaalilla väkivallalla revittely ei enää peittänyt sitä tosiasiaa, että juoni oli köykäinen, henkilöhahmot kuin paperista ja niin paljon kehuttu kirjailija kuin fantasioissaan onanoiva teinipoika.
Varsin vastenmielinen lukukokemus, mutta ei raakuuksien vaan onttouden takia.
Kirjailijan seuraava teos olikin sitten varsinainen floppi ja ilmaton tuhnu.
Kirjan jätin kesken, mutta leffan näin ja muistaakseni pidin. Saattoi johtua kuitenkin Christian Balen suorituksesta. Oon kuitenkin miettinyt, että pitäisikö antaa toinen mahdollisuus ja lukea englanniksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erlend Loen Supernaiivi. Se on mielestäni kaikkiaan inhottava kirja. Päähenkilö on mukamas niin uskomattoman, puhtaan lapsenomainen ja niin kovin poikkeava ja erikoinen että oikein pitäisi itkettää. Kertomatyylikin kikkailee niin kuin oltaisiin jonkin aivan poikkeuksellisen nerouden äärellä tässä. Sinne vaan ei koskaan edes lähetä pyrkimään, kun pyöritään vaan siinä oman navan ja suuren lapsenomaisuuden ympärillä ja sitten kirja loppuukin.
En tajua, miksi siinä pitää ryhtyä sitä erikoisuutta tavoittelemaan alun perinkään. Tuon kirjan ilmestymisen jälkeen oli raivostuttavaa, kun kaikki erilaiset nuoret nimesivät tämän suosikkikirjakseen ja käyttäytyivät eksentrisesti niin kuin se olisi itseisarvoisesti jotain todella hienoa. Kirja jotenkin omi itselleen sen, että riemuitsee tai kiinnostuu pienistä lapsellisista asioista, eikä tehnyt sitä edes mitenkään taitavasti.
Ilman sitä hypeä en varmaan olisi tosin lukenut koko kirjaa saati sitten loppuun asti, ja silloin olisi ärsyttänyt vähemmän.
Mistä edes alottaisin pessimistisen Waltarin mieskuvan kanssa. Siis oikeasti joku joka on Waltaria lukenut kuvittelee että Waltari kuvaa miehet jotenkin erityisen positiivisessa valossa? Omasta mielestä Waltari kuvaa miehet sotaisina, väkivaltaisina, vallanhimoisina hulluina. Hankala kuvitella tuossa mitään positiivista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei hemmetti sentään te kaikki jotka täällä kuvaatte kuinka ikävä oli Mika Waltari naisien suhteen kun sattui jossain kirjassa naista kuvaamaan tyhmäksi. Ai hitto soikoon kun ottaisitte saman perspektiivin ja katsoisitte miten Waltari kuvaa miehiä niin saisitte vähän tasapainoa tuohon.
Kylläpä nyt äijien takapuolta kutittaa, kun naiset kehtaavat arvostella suuren Waltarin maailmankuvaa.
Olisi todella epätodennäköistä, että Waltari olisi suhtautunut miehiin ja naisiin 100 % samalla tavalla, kun ei nykyaikanakaan vielä suhtauduta niin.
Ihme kun ette suuttuneet siinä vaiheessa, kun Leena Lehtolaista arvosteltiin stereotyyppisistä naishahmoista.
Naiskirjailijaa siis saa arvostella ja mieskirjailijaa ei? Hmm...
Kilven kirjan oikea nimi on Alastalon salissa. Itse pidän siitä mutta ymmärrän hyvin ettei ole kaikkien mieleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei hemmetti sentään te kaikki jotka täällä kuvaatte kuinka ikävä oli Mika Waltari naisien suhteen kun sattui jossain kirjassa naista kuvaamaan tyhmäksi. Ai hitto soikoon kun ottaisitte saman perspektiivin ja katsoisitte miten Waltari kuvaa miehiä niin saisitte vähän tasapainoa tuohon.
Kylläpä nyt äijien takapuolta kutittaa, kun naiset kehtaavat arvostella suuren Waltarin maailmankuvaa.
Olisi todella epätodennäköistä, että Waltari olisi suhtautunut miehiin ja naisiin 100 % samalla tavalla, kun ei nykyaikanakaan vielä suhtauduta niin.
Ihme kun ette suuttuneet siinä vaiheessa, kun Leena Lehtolaista arvosteltiin stereotyyppisistä naishahmoista.
Naiskirjailijaa siis saa arvostella ja mieskirjailijaa ei? Hmm...
Puuttuivathan ne mutta vain sillä maailman kliseisimmällä kulmalla eli "olette vaan kateelliisia kauniille naisille!!".
Toivottavasti tästä ällöttävästä trollauskulttuurista päästään vielä joskus eroon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei hemmetti sentään te kaikki jotka täällä kuvaatte kuinka ikävä oli Mika Waltari naisien suhteen kun sattui jossain kirjassa naista kuvaamaan tyhmäksi. Ai hitto soikoon kun ottaisitte saman perspektiivin ja katsoisitte miten Waltari kuvaa miehiä niin saisitte vähän tasapainoa tuohon.
Kylläpä nyt äijien takapuolta kutittaa, kun naiset kehtaavat arvostella suuren Waltarin maailmankuvaa.
Olisi todella epätodennäköistä, että Waltari olisi suhtautunut miehiin ja naisiin 100 % samalla tavalla, kun ei nykyaikanakaan vielä suhtauduta niin.
Ihme kun ette suuttuneet siinä vaiheessa, kun Leena Lehtolaista arvosteltiin stereotyyppisistä naishahmoista.
Naiskirjailijaa siis saa arvostella ja mieskirjailijaa ei? Hmm...
Sori en vaan jaa sinun näkemystä. Mielestäni Waltarin ihmisnäkemys on tasaisen pessimistinen sukupuoleen katsomatta.
Kaikkia kirjailijoita saa arvostella mutta pitäisi osata arvostella kypsästi ei ideologian sokaisemana.
Ette nyt pilaa tätä hyvää ketjua. Mennään eteenpäin.
Itselle hieman turhan puisevalta tuntui Jos talviyönä matkamies, perustella en osaa heh.
Myös Sotaromaanin lukeneena Tuntematon sotilas tuntui hieman pliisulta.
Joku mainitsi täällä, ettei pitänyt yhtään Sadan vuoden yksinäisyydestä, mikä hieman järkytti itseäni. Kirjana yksi parhaista ikinä lukemistani.
Vierailija kirjoitti:
Fifty Shades of Grey. Luin, koska ihan vilpittömästi en uskonut, että mikään kirja tai kirjasarja voi olla niin huono. Olin väärässä. Mieltänyrjäyttävän luokatonta kuraa ja lähes mykistävän vastenmielistä settiä ihan joka tasolla kirjallisesta ulosannista aihesisällön käsittelyyn.
Ja Untinen-Auelin Maan lapset -sarja, voi morjes. :D Kaksi ekaa kirjaa oli ensilukemalla ihan hauskoja, mutta loput noudattivat lähinnä kaavaa "kolmisen sivua Aylan tittelien luettelua, viitisen sivua niin uskomatonta myötähäpeää herättäviä seksikohtauksia, että alta pois, ja sitten pakollinen Uusi Mullistava Keksintö no. 689". Siis mitä se mimmi EI keksinyt? Eläinten kesytys, rintaliivit, ompeluneulat, tikit ja kipsaus, sytkärit, ihmisen biologia, saippua, koronavirusrokote, ratsastus, demokratia, kalenteri, g-piste, suuseksi... puhumattakaan nyt kaikkien mahdollisten kielten virtuoosimaisesta oppimisesta, eideettisestä muistista, hahmon säkenöivästä kauneudesta ja painovoimaa uhmaavista tisseistä. Huh huh. :D
En tajua, mitä noilta fifty shadeiltä edes odotetaan :D luin itsekin ja olin niin perus harlequin kamaa, että ihmettelen, miksi elokuvilta odotettiin jotain suurta.
Häräntappoasetta vissiin vielä luetutetaan kouluissa.