Lue keskustelun säännöt.
Mitä kovasti kehutun kirjan suosiota et ymmärrä?
Kommentit (1753)
Vierailija kirjoitti:
Kaikki elämäkerrat, ETENKIN vielä elossa olevista henkilöistä! Etenkin kaikki täyttä humpuukia ja hömpänpömppää edustavat "viihdetaiteilijat" kuten Cheek, Karalahti, yms. Siis voiko olla itserakkauden huipumpaa??? Se, että nämä kuvittelevat olevansa niin ihmeellisiä että muut ihmiset olisivat jotenkin kiinnostuneita heidän elämistään on hyvä merkki tällaisten harhaisista kuvitelmistaan. LMAO : D Voisin itsekin toki kirjoittaa omasta elämästäni (joka on muuten 5000 kertaa mielenkiintoisempi kuin mikään asia mitä nuo ovat ikinä tehneet), mutta en olettaisi olevani niin tärkeä että jotakuta ulkopuolista kiinnostaisi käyttää kallisarvoista aikaansa mokoman lukemiseen. Hävyttömät!
Samoin nämä true crime-kirjat, Nacci, Lönnqvist, Raninen, Saren jopa Aleks Lepajoe. Puolestani tätä genreä saa toki julkaista, onhan (järjestäytynyt) rikollisuus osa tätä yhteiskuntaa. En vain ymmärrä niiden suurta suosiota. Yksi selittävä syy on kai siinä, että ne ovat "helppolukuisia". Niitä lukevat siten monet, jotka eivät muutoin kirjallisuuden parissa aikaansa vietä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
JK Rowling tekee kaikkensa, että saisi lisää rahaa puristettua Pottereista. Varmasti inspiraatio on kuivunut kokoon jo aikoja sitten, ja nyt vain rahastetaan.
Rowlingin ulostulot tyyliin "Dumbledore on homo" ovat myös olleet naurettavia. Kirjoita se homous kirjaan tai jätä kokonaan pois. Ne vanhemmat, jotka paheksuvat homoja, ovat samoja jotka kieltäytyvät lukemasta lapsilleen Pottereita, koska niissä on pahaa noituutta.
Se on siellä kirjassa. Tosin ei niin selvästi että sinunkaltaisesi sen tajuaisi. Muutenkin epäilen ettei rowlingilla ole rahasta pulaa. Saattaa olla ettei tuo ole keksinyt mitään muuta kirjoitettavaa kun en muista nähneeni muuta kuin potteria viimevuosina.
Missä kirjassa ja kohdassa? Miksi se sitten oli kohu kun Rowling sanoi asian, jos se kerran oli jo kirjassa valmiiksi?
Ei varmaan olekaan rahasta pulaa, mutta sehän ei rikkaita ole ennenkään pysäyttänyt.
En ole tuo, jolta kysyin, mutta kommentoin asiaa edellisellä sivulla. Se on Kuoleman varjeluksissa, kun Dumbledore kertoo ystävyydestään Grindelwaldiin.
Bram Stokerin Dracula. Kuolettavan tylsä. Varmaankin aikansa merkkiteos ym, mutta nykyihmiselle turhan puisevaa tekstiä.
Vierailija kirjoitti:
Bram Stokerin Dracula. Kuolettavan tylsä. Varmaankin aikansa merkkiteos ym, mutta nykyihmiselle turhan puisevaa tekstiä.
Samaa sarjaa "Dr. Jekyll and Mr. Hyde". Erittäin tylsä kirja, joka pohjautuu kokonaan siihen yllätykseen että ovatkin sama henkilö.
Kun tuon juonen tietää ennalta, ei kirjalla ole mitään tarjottavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
JK Rowling tekee kaikkensa, että saisi lisää rahaa puristettua Pottereista. Varmasti inspiraatio on kuivunut kokoon jo aikoja sitten, ja nyt vain rahastetaan.
Rowlingin ulostulot tyyliin "Dumbledore on homo" ovat myös olleet naurettavia. Kirjoita se homous kirjaan tai jätä kokonaan pois. Ne vanhemmat, jotka paheksuvat homoja, ovat samoja jotka kieltäytyvät lukemasta lapsilleen Pottereita, koska niissä on pahaa noituutta.
Se on siellä kirjassa. Tosin ei niin selvästi että sinunkaltaisesi sen tajuaisi. Muutenkin epäilen ettei rowlingilla ole rahasta pulaa. Saattaa olla ettei tuo ole keksinyt mitään muuta kirjoitettavaa kun en muista nähneeni muuta kuin potteria viimevuosina.
Missä kirjassa ja kohdassa? Miksi se sitten oli kohu kun Rowling sanoi asian, jos se kerran oli jo kirjassa valmiiksi?
Ei varmaan olekaan rahasta pulaa, mutta sehän ei rikkaita ole ennenkään pysäyttänyt.
En ole tuo, jolta kysyin, mutta kommentoin asiaa edellisellä sivulla. Se on Kuoleman varjeluksissa, kun Dumbledore kertoo ystävyydestään Grindelwaldiin.
Kiitos asiallisesta vastauksesta. Tuo kirja on minulla vielä lukematta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki elämäkerrat, ETENKIN vielä elossa olevista henkilöistä! Etenkin kaikki täyttä humpuukia ja hömpänpömppää edustavat "viihdetaiteilijat" kuten Cheek, Karalahti, yms. Siis voiko olla itserakkauden huipumpaa??? Se, että nämä kuvittelevat olevansa niin ihmeellisiä että muut ihmiset olisivat jotenkin kiinnostuneita heidän elämistään on hyvä merkki tällaisten harhaisista kuvitelmistaan. LMAO : D Voisin itsekin toki kirjoittaa omasta elämästäni (joka on muuten 5000 kertaa mielenkiintoisempi kuin mikään asia mitä nuo ovat ikinä tehneet), mutta en olettaisi olevani niin tärkeä että jotakuta ulkopuolista kiinnostaisi käyttää kallisarvoista aikaansa mokoman lukemiseen. Hävyttömät!
Samoin nämä true crime-kirjat, Nacci, Lönnqvist, Raninen, Saren jopa Aleks Lepajoe. Puolestani tätä genreä saa toki julkaista, onhan (järjestäytynyt) rikollisuus osa tätä yhteiskuntaa. En vain ymmärrä niiden suurta suosiota. Yksi selittävä syy on kai siinä, että ne ovat "helppolukuisia". Niitä lukevat siten monet, jotka eivät muutoin kirjallisuuden parissa aikaansa vietä.
Messukylän veriteko historiallisista rikostapauksista on oikeasti mielenkiintoinen kirja. Syynä ehkä se, että kyseessä vanhat tapaukset eikä näitä tekijöitä tarvitse nostaa jalustalle ja kirjoittajan nuoleskella heitä, kuten näissä elävistä ihmisistä kertovissa omaelämäkerroissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
JK Rowling tekee kaikkensa, että saisi lisää rahaa puristettua Pottereista. Varmasti inspiraatio on kuivunut kokoon jo aikoja sitten, ja nyt vain rahastetaan.
Rowlingin ulostulot tyyliin "Dumbledore on homo" ovat myös olleet naurettavia. Kirjoita se homous kirjaan tai jätä kokonaan pois. Ne vanhemmat, jotka paheksuvat homoja, ovat samoja jotka kieltäytyvät lukemasta lapsilleen Pottereita, koska niissä on pahaa noituutta.
Se on siellä kirjassa. Tosin ei niin selvästi että sinunkaltaisesi sen tajuaisi. Muutenkin epäilen ettei rowlingilla ole rahasta pulaa. Saattaa olla ettei tuo ole keksinyt mitään muuta kirjoitettavaa kun en muista nähneeni muuta kuin potteria viimevuosina.
Mä luin sen viimeisen Potterin vasta tänä vuonna, ja kyllä mulle tuli siitä Dumbledoren ja Grindelwaldin ystävyydestä mieleen se, että se oli romanttista laatua. Sitten, kun olin kirjan lukenut loppuun, ja googlailin vähän, niin törmäsin siihen, että Rowling oli tämän itsekin sanonut. Kyllä se minusta oli siellä aika selvästi.
Myönnän että en vielä ole lukenut sitä kirjaa. Muistan vaan hirveän kohun Twitterissä, ja monien arvostelut siitä että kirjassa ei tullut asia selkeästi esille, vaan se verhottiin turhaan.
Se on tietysti vähän lukijastakin kiinni, miten asian ottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku ihmetteli, miksi niitä huonoja kirjoja luetaan. Olen työskennellyt kirja-alalla, joten se kuuluu työnkuvaan. Harrastan myös itse kirjoittamista ja huonoista kirjoista on siinä se hyöty, että oppii välttämään kliseitä omassa tekstissä.
Omia inhokkejani tästä ketjusta: Kaikki Sofi Oksasen kirjoittama, Donna Tartt, Raamattu, Lucinda Riley, Coelho, Waltari...
Haluaisin lisätä seuraavan:
-Sally Rooneyn Keskusteluja ystävien kesken: vastenmielisiä henkilöitä, mitäänsanomaton juoni, raivostuttava kerronta... Toinen hänen teoksensa täällä jo mainittiinkin.Viitsisitkö täsmentää mikset pidä Waltarista? Waltarin kirjojen ihmiskuva voi olla hieman pessimistinen mutta en silti sanoisi että se vie niiltä arvoa pois...
Waltarin ihmiskuva on todellakin pessimistinen ja aivan älyttömän misogynistinen! Toki on muistettava, että hän kirjoitti kirjansa aika erilaisessa ajassa kuin missä me nyt elämme, mutta minulla kyllä tekee pahaa lukea tekstiä jossa naisia suoraan sanotaan miehiä vähäpätöisemmiksi (esim. Suuri Illusioni) ja joiden ainoana meriittinä vaikuttaisi usein olevan kauneus ja korkeintaan sellainen pikkusievä älykkyys (esim. Appelsiiinsiemen) joka ei kuitenkaan parhaimmillaankaan yletä läheskään miehisen älykkyyden tasolle.
Aivan surkeaa kritiikkiä. Sinun pitäisi osata kritisoida kirjoja itsessään eikä vaan itkeä siitä ettei niissä naisia esitetä siinä valossa mitä itse haluaisit. Sitä paitsi olen aika varma että Waltarin kirjoissa on vahvoja naishahmoja, ehkä ne eivät vaan ole vahvoja sinun kaltaisen frigidin kuivan ämmän mielessä?
"Aivan surkeaa kritiikkiä", hän sanoo ja haukkuu toisen kommentoijan "frigidiksi kuivaksi ämmäksi".
Loukkasiko tuo arvostelu sua niin paljon, että pitää alkaa nimitellä toisia? EI ehkä kannata lukea tällaisia ketjuja, jos ei kestä kuulla toisten mielipiteitä.
Juu se loukkasi sitä mielentilaa missä aloitin keskustelun järkevästi ja toinen vajoaa noin matalalle keskustelun tasolle heti samantien.
No alitit sen tason itse haukkumalla muita.
Sitä paitsi ei ole mitään sääntöä, ettei saisi arvostella myös kirjan maailmankuvaa, naiskuvaa jne. Toki voi ottaa huomioon, että kirja on kirjoitettu ihan eri maailmantilanteessa kuin missä nyt eletään, mutta lukijalla on silti oikeus katsoa asioita omien arvojensa näkökulmasta.
No ensinnäkin pitäisi varmaan mainita että kirjan kritiikiksi ei riitä se ettei se täsmää oman maailmankuvan kanssa. Tuo varmaan rajoittaa aika paljon elämää jos suostuu lukemaan vain sellaista kirjallisuutta joka 100% täsmää omaan maailmankuvaan.
Itsekin luen erilaisten maailmankuvan omaavien kirjailijoiden kirjoja ja katson ihan täysin vastakkaisen maailmankuvan omaavien ihmisten ohjaamia elokuvia mutta ei se pelkästään riitä kritiikiksi niitä teoksia kohtaan. Pitäisi osata olla hieman täsmällisempi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku ihmetteli, miksi niitä huonoja kirjoja luetaan. Olen työskennellyt kirja-alalla, joten se kuuluu työnkuvaan. Harrastan myös itse kirjoittamista ja huonoista kirjoista on siinä se hyöty, että oppii välttämään kliseitä omassa tekstissä.
Omia inhokkejani tästä ketjusta: Kaikki Sofi Oksasen kirjoittama, Donna Tartt, Raamattu, Lucinda Riley, Coelho, Waltari...
Haluaisin lisätä seuraavan:
-Sally Rooneyn Keskusteluja ystävien kesken: vastenmielisiä henkilöitä, mitäänsanomaton juoni, raivostuttava kerronta... Toinen hänen teoksensa täällä jo mainittiinkin.Viitsisitkö täsmentää mikset pidä Waltarista? Waltarin kirjojen ihmiskuva voi olla hieman pessimistinen mutta en silti sanoisi että se vie niiltä arvoa pois...
Waltarin ihmiskuva on todellakin pessimistinen ja aivan älyttömän misogynistinen! Toki on muistettava, että hän kirjoitti kirjansa aika erilaisessa ajassa kuin missä me nyt elämme, mutta minulla kyllä tekee pahaa lukea tekstiä jossa naisia suoraan sanotaan miehiä vähäpätöisemmiksi (esim. Suuri Illusioni) ja joiden ainoana meriittinä vaikuttaisi usein olevan kauneus ja korkeintaan sellainen pikkusievä älykkyys (esim. Appelsiiinsiemen) joka ei kuitenkaan parhaimmillaankaan yletä läheskään miehisen älykkyyden tasolle.
Aivan surkeaa kritiikkiä. Sinun pitäisi osata kritisoida kirjoja itsessään eikä vaan itkeä siitä ettei niissä naisia esitetä siinä valossa mitä itse haluaisit. Sitä paitsi olen aika varma että Waltarin kirjoissa on vahvoja naishahmoja, ehkä ne eivät vaan ole vahvoja sinun kaltaisen frigidin kuivan ämmän mielessä?
"Aivan surkeaa kritiikkiä", hän sanoo ja haukkuu toisen kommentoijan "frigidiksi kuivaksi ämmäksi".
Loukkasiko tuo arvostelu sua niin paljon, että pitää alkaa nimitellä toisia? EI ehkä kannata lukea tällaisia ketjuja, jos ei kestä kuulla toisten mielipiteitä.
Juu se loukkasi sitä mielentilaa missä aloitin keskustelun järkevästi ja toinen vajoaa noin matalalle keskustelun tasolle heti samantien.
No alitit sen tason itse haukkumalla muita.
Sitä paitsi ei ole mitään sääntöä, ettei saisi arvostella myös kirjan maailmankuvaa, naiskuvaa jne. Toki voi ottaa huomioon, että kirja on kirjoitettu ihan eri maailmantilanteessa kuin missä nyt eletään, mutta lukijalla on silti oikeus katsoa asioita omien arvojensa näkökulmasta.No ensinnäkin pitäisi varmaan mainita että kirjan kritiikiksi ei riitä se ettei se täsmää oman maailmankuvan kanssa. Tuo varmaan rajoittaa aika paljon elämää jos suostuu lukemaan vain sellaista kirjallisuutta joka 100% täsmää omaan maailmankuvaan.
Itsekin luen erilaisten maailmankuvan omaavien kirjailijoiden kirjoja ja katson ihan täysin vastakkaisen maailmankuvan omaavien ihmisten ohjaamia elokuvia mutta ei se pelkästään riitä kritiikiksi niitä teoksia kohtaan. Pitäisi osata olla hieman täsmällisempi.
Miksei riitä?
Mitä se "täsmällisyys" sitten on? Jos mainitsee esimerkkejä kirjasta, missä on huono naiskuva, riittääkö se?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki uutuudet. Kirjojen pitää saada pölyyntyä vuosia hyllyssä. Kääntelin tämän ketjun innoittamana noin 10 vuotta sitten ystävältäni lainaamaa ´Puhdistusta, mutta antaa pölyyntyä noin toiset 10v.
Ian McEwania rakastin, kunnes tuli "Solar". Sen piti olla komedia, mutta ilmeisesti huumori ei kuulu tämän muuten loistavan kirjailijan vahvuuksiin, koska ei naurattanut. Päähenkilö oli niin epämiellyttävä, että oikein inhotti lukeakaan hänestä. Sitten lisätään stereotypiat ahneesta lihavasta miehestä, joka elää sontaisessa asunnossa. Se on vasta lähtökohta, sen jälkeen tuli murha, naisystävän pettäminen ja lapsi, josta mies ei jaksa välittää.
Vastenmielinen kirja ja jotenkin meni usko koko kirjailijaan sen jälkeen. Ilmeisesti hän kirjoitti kirjan vauvasta kohdussa, joka valittaa poliittisesta korrektiudesta. Ei paljon kiinnosta lukea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Useamman kerran mainitut Twilightit ja Fifty Shades of Grayt eivät kuulu hehkutettuihin tai ylistettyihin kirjoihin. Ne ovat kirjoja, jotka lähes kaikki suomalaiset naiset ovat lukeneet ja sanoneet inhonneensa. En ole kuullut kenekään kriitikon niitä vielä ylistävän. Sen sijaan on alkanut suorastaan hämmentämään lähes kliseeltä kuulostava lyttääminen, jossa haukutaan kaikki lapsellinen ja romanttinen. Oikein tirskutaan päälle. ??? Miksi ihmeessä? Ei kai kukaan pakota lukemaan lapsellista hömppää, mutta miksi pitää erikseen aina mainita, että itse ei lue kuin todella korkeatasoista kirjallisuutta ja kuinka kaiken muun lukeminen on suorastaan kyseenalaista ja sellaista harrastava ihminen omasta mielestä typerä.
Olen myös lukenut molemmat sarjat ja hömppäähän ne olivat, mutta myös ihan viihdyttäviä. Eivät vaan herättäneet noin suuria tunteita suuntaan tai toiseen. Tuli mieleen oma teini-ikä ja toisaalta oli kiinnostavaa lukea ne, koska oppii ymmärtämään taas yhdenlaisen uuden näkökulman asioihin. Twilight oli kuvaus nuoren naisen seksuaalisuuden heräämisestä ja avioliittounelmista. Taustalla amerikkalainen ahdasmielisyys, jossa kannustetaan odottamaan avioliittoon asti.
Twilight on fanin väännös samasta ja se oli ns. naisten harlekiinip*kea. Lisäksi siinä oli kuvattu se kuuluisa romanttinen moottoripyörähuligaani.
Kovasti herättävät jopa raivoa nämä sarjat eli pidän molempia melko onnistuneina, vaikka kieli ei parhainta tasoa ollutkaan ja juonen käänteet paikoitellen kökköjä, sillä onnistunut kirja herättää lukijassa tunteita. Joskus alkukantaisia ja myös negatiivisia. :)
Mieleeni tulee muitakin ei niin loisteliaasti kynäiltyjä prinsessasatuja, joita ei kuitenkaan vihata tällä intensiteetillä.Raivoalapeukkuja odotellessa!
Minä olen lukenut molemmat kirjat (ja teinivuosinani koko Twilight-saagan). Olen muuten samaa mieltä kuin sinä, ettei kirjojen huonoudesta ole vältämätöntä kailottaa joka paikkaan, mutta kun molemmissa kirjoissa esiintyvät parisuhteet ovat niin häiriintyneitä, niin niistä kannattaisi kyllä mielestäni herättää keskustelua. Christian Greyn ja Edward Cullenin tapaisia karmivia kontrollifriikkimiehiä kun löytyy oikeasta elämästäkin.
Varsinkin kun ne nuoremmat Twilight-lukijat voivat helposti ottaa kirjasta vaikutteita. Muistan miten teinivuosinani tytöt oikeasti ajattelijat, että manipulointi, mustasukkaisuus, päätösteon poispienti ja ympärivuorokautinen stalkkaaminen on niiiiiin romanttista, kun kirjassa sillä niin hekumoidaan. Plus tietysti se, että mies saa kaiken anteeksi vain olemalla kaunis.
Joo näin ne teinitytöt ajattelivat ja toimivat jo ennen Twilighteja, koska ovat teinejä ja kypsymättömiä. Mistäs he silloin ottivat vaikutteita?
Kyllä minustakin kirjaa voi kritisoida ihan vain siksi, ettei pidä siitä jostain syystä, ei juonenkuljetuksesta, kielestä, teoksen ilmentämästä maailmankuvasta tai siitä, miten se kuvaa naisia.
Waltarin tapa nähdä naiset ei ole muuten mihinkään maailmastamme kadonnut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Suurten mestareiden" klassikot.
Venäläisissä kirjoissa pidetään ikävää ummehtuneesti.
Ranskalaisissa kirjoissa kerrotaan kuka on valmistanut ohikulkeneen rouvan vasemman jalan saapikkaan kolmanneksi ylimmän napin ja miten.
Brittikirjoissa on vain suuri ja mahtava imperiumi asukkaineen ja muut alemmat ihmiset muualla.
Suomalaisissa kirjoissa jaaritellaan pitkäpiimäisesti.
Ainoa yhteinen tekijä näissä on, että opuksilla voisi kokonsa puolesta korvata rikkimenneitä pöydänjalkoja ja ainoastaan siihen ne kelpaavat
Ja kohta joku tulee näsäviisastelemaan, että höpöhöpö, et ole joko lukenut tai ymmärtänyt lukemaasi.
Valitettavasti olen ja olen.
Ei koskaan enää yleisön/kriitikoiden laajasti kehumia kirjallisuuden helmiä. Mielenkiintoiset kirjat löytyvät muualta.
Vierailija kirjoitti:
Häräntappoase ja kaikki muukin Härkösen tuotanto. Ei jaksa lukea, kun niin tylsää tekstiä.
Mukaroisia kielenkäyttöä ja ajastaan jäljessä jo silloin ollutra "nuorison" kieltä. Todella ohut juoni ja yhtä raju ja omaperäinen kuin Reginan lukijan jutut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku ihmetteli, miksi niitä huonoja kirjoja luetaan. Olen työskennellyt kirja-alalla, joten se kuuluu työnkuvaan. Harrastan myös itse kirjoittamista ja huonoista kirjoista on siinä se hyöty, että oppii välttämään kliseitä omassa tekstissä.
Omia inhokkejani tästä ketjusta: Kaikki Sofi Oksasen kirjoittama, Donna Tartt, Raamattu, Lucinda Riley, Coelho, Waltari...
Haluaisin lisätä seuraavan:
-Sally Rooneyn Keskusteluja ystävien kesken: vastenmielisiä henkilöitä, mitäänsanomaton juoni, raivostuttava kerronta... Toinen hänen teoksensa täällä jo mainittiinkin.Viitsisitkö täsmentää mikset pidä Waltarista? Waltarin kirjojen ihmiskuva voi olla hieman pessimistinen mutta en silti sanoisi että se vie niiltä arvoa pois...
Waltarin ihmiskuva on todellakin pessimistinen ja aivan älyttömän misogynistinen! Toki on muistettava, että hän kirjoitti kirjansa aika erilaisessa ajassa kuin missä me nyt elämme, mutta minulla kyllä tekee pahaa lukea tekstiä jossa naisia suoraan sanotaan miehiä vähäpätöisemmiksi (esim. Suuri Illusioni) ja joiden ainoana meriittinä vaikuttaisi usein olevan kauneus ja korkeintaan sellainen pikkusievä älykkyys (esim. Appelsiiinsiemen) joka ei kuitenkaan parhaimmillaankaan yletä läheskään miehisen älykkyyden tasolle.
Aivan surkeaa kritiikkiä. Sinun pitäisi osata kritisoida kirjoja itsessään eikä vaan itkeä siitä ettei niissä naisia esitetä siinä valossa mitä itse haluaisit. Sitä paitsi olen aika varma että Waltarin kirjoissa on vahvoja naishahmoja, ehkä ne eivät vaan ole vahvoja sinun kaltaisen frigidin kuivan ämmän mielessä?
"Aivan surkeaa kritiikkiä", hän sanoo ja haukkuu toisen kommentoijan "frigidiksi kuivaksi ämmäksi".
Loukkasiko tuo arvostelu sua niin paljon, että pitää alkaa nimitellä toisia? EI ehkä kannata lukea tällaisia ketjuja, jos ei kestä kuulla toisten mielipiteitä.
Juu se loukkasi sitä mielentilaa missä aloitin keskustelun järkevästi ja toinen vajoaa noin matalalle keskustelun tasolle heti samantien.
No alitit sen tason itse haukkumalla muita.
Sitä paitsi ei ole mitään sääntöä, ettei saisi arvostella myös kirjan maailmankuvaa, naiskuvaa jne. Toki voi ottaa huomioon, että kirja on kirjoitettu ihan eri maailmantilanteessa kuin missä nyt eletään, mutta lukijalla on silti oikeus katsoa asioita omien arvojensa näkökulmasta.No ensinnäkin pitäisi varmaan mainita että kirjan kritiikiksi ei riitä se ettei se täsmää oman maailmankuvan kanssa. Tuo varmaan rajoittaa aika paljon elämää jos suostuu lukemaan vain sellaista kirjallisuutta joka 100% täsmää omaan maailmankuvaan.
Itsekin luen erilaisten maailmankuvan omaavien kirjailijoiden kirjoja ja katson ihan täysin vastakkaisen maailmankuvan omaavien ihmisten ohjaamia elokuvia mutta ei se pelkästään riitä kritiikiksi niitä teoksia kohtaan. Pitäisi osata olla hieman täsmällisempi.
Miksei riitä?
Mitä se "täsmällisyys" sitten on? Jos mainitsee esimerkkejä kirjasta, missä on huono naiskuva, riittääkö se?
No on se nyt aika lapsellinen tapa tuomita kirja sen perusteella ettei se täsmännyt omaan ideologiaan. Mutta joo ehkä tytöt haluaa lukea tyttöjen kirjoittamia kirjoja. Tyttöjä alkaa harmittaa jos kirjassa käsitellään naista esimerkiksi jotenkin seksuaalisessa merkityksessä, etenkin jos itse on 120kg keijukainen eikä ole saanut seksiä kymmeneen vuoteen.
Naiskuvan kritisoiminen on koko kirjan tuomistemista? En mielestäni sanonut alkuperäisessä kommentissani niin, tuo on aivan omaa tulkintaasi. Pidän monista Waltarin teoksista, mutta se ei poista sitä tosiasiaa, että hänen lausuntonsa ja näkemyksensä naisista usein suoraan sanottuna etovat.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minustakin kirjaa voi kritisoida ihan vain siksi, ettei pidä siitä jostain syystä, ei juonenkuljetuksesta, kielestä, teoksen ilmentämästä maailmankuvasta tai siitä, miten se kuvaa naisia.
Waltarin tapa nähdä naiset ei ole muuten mihinkään maailmastamme kadonnut.
Okei yritetään nyt hetki olla rakentavia. Mikä sinua niin potuttaa Waltarin tavassa nähdä naiset? Omasta mielestäni Waltari on aina ollut melko ymmärtäväinen naisten hankaluuksien suhteen. Ei todellakaan vähättelevä tai tuomitseva. Voit ehkä poimia jostain kirjasta jonkin yksittäisen lauseen joka muka todistaa muuta mutta itse puhun kokonaisuudesta.
Älkää yrittäkö keskustella tuon sovinistin kanssa. Ensin haukkui frigidiksi ja sitten läskiksi kaikki naiset. Eli jos nainen valittaa jostain hän on heti ruma tai frigidi. Ihan turha tyyppi, vaikka yrittää kuulostaa nyt kovin älyköltä. Ilmoitin viestin asiattomaksi ja toivottavasti ne nyt tästä ketjusta poistetaan.
Vierailija kirjoitti:
Jo mainitut Paulo Coelhon muka syvälliset teokset.
Dan Brownin kirjat menee samalla kaavalla, kirjoitustyyli on pinnallista, ja niitä on venytetty kertomalla vuoron perää sadan eri tyypin näkökulmasta.
Historian ja paikkojen tietämys voi olla huippua sekä mielikuvitus kuinka yhdistää asioita, mutta ei muuten.
Wikipediakin on varmempi historiallinen lähde kuin Dan Brown. Ehkä tämä vetoaa johonkin oppimattomaan perusjenkkiin, jonka historiatietämys perustuu elokuviin.
Ja kas noin, sovinistitrollit ovat pilanneet tämänkin keskustelut.
Modet hei, pistäkää nämä p*llet oikeasti pysyvälle jäähylle.