Olen tuttavapiirin ainoa eronnut ja se hävettää ja surettaa niin paljon
Menin nuorena yhteen aivan vääränlaisen miehen kanssa, mutta uskoin, että tahtomalla asiat selviää. Ei selvinnyt ja lopulta ero oli ainoa ratkaisu. Mies oli työssäkäyvä alkoholisti ja harva ymmärtää miten kuormittavaa sellaisen kanssa on elää. Mies oli pettänyt luottamukseni monta kertaa vuosien aikana eikä parannusta tullut. Erosta on kohta pari vuotta ja edelleen mietin mitä olisin voinut tehdä toisin. Vaikka miten pyörittelen asiaa päässäni, en keksi mitä olisin vielä voinut tehdä avioliittomme eteen.
Tilannetta ei helpota se, että lähipiirissä ja -suvussa ei ihan oikeasti ole kukaan eronnut! Tiedän useammankin pariskunnan, jotka ovat peruskouluikäisestä lähtien olleet yhdessä, opiskelleet, muuttaneet yhteen, ostaneet oman kodin, tehneet lapset jne ja silti he ovat yhdessä. En voi olla pohtimatta millaisia ongelmia heillä on ollut ja miten he ovat selvinneet. Mietin myös miten minä epäonnistuin parinvalinnassa ja miten olisin voinut saada avioliittoni toimimaan. Suren myös sitä etteivät lapseni saa kasvaa ydinperheessä. He tulevat rikkinäisestä perheestä eikä sille voi mitään.
En tiedä miten pääsen yli tästä! Tunnen itseni täysin epäonnistuneeksi luuseriksi. Kaiken lisäksi eron jälkeen mikään ei ole sujunut sovussa vaan ex on halunnut riidellä kaikista itsestään selvistäkin asioista. Lasten takia minun on oltava vahva, mutta välillä tuntuu etten jaksaisi. Tuntuu ettei lähipiirissä kukaan ymmärrä, koska itse elävät ilmeisen tasapainoista ydinperhe-elämää. Eräskin tuttava huokaisi, että on miettinyt eroa, jotta saisi sisustaa täysin mielensä mukaan. Menin aivan sanattomaksi. Minä antaisin vaikka toisen jalkani, jotta avioliittoni suurin murhe olisi ollut väärän värinen matto.
Kommentit (27)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo sisustus: Kuulostaa siltä, että tuttavasi ei saa sisustaa ollenkaan oman makunsa mukaan. Voi olla mysös, että kumppani määrää rahoista ( myös niistä tuttavasi rahoista), haukkuu tämän sisustusmakua, heittää hänen ostamansa sisustustavarat pois jne. Kukaan ei muuten miettisi sitä eroa.
Voin tarkentaa tätä. Kyse on siis ihmisestä, jolla on selkeä oma tyyli, mutta joka on tehnyt hieman kompromissiä puolisonsa vuoksi. Kyseinen ihminen on myös sanonut suoraan ettei aio erota, vaikka haaveilee omasta sinkkukämpästä, jonka saisi laittaa täysin mieleisekseen. Tuo kommentti tuntui pahalta, koska tuli tunne, että hän kuvittelee minun eronneeni jonkun pikkusyyn takia, vaikka olen suoraan kertonut eroni syyt.
ap
Eiköhän tuo ole ihan sun omaa kuvitelmaa, että toinen kuvittelee sun eronneen pikkusyyn takia. Olet kertonut oikean syyn, joten ei ole mitään syytä kuvitella muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jotkut ne epäonnistuvat kaikilla elämän osa-alueilla.
Mistä päättelit, että olen epäonnistunut kaikilla elämän osa-alueilla?
ap
Hyvä ap!
Hienoa, että vastaat noin. Luulen, että kirjoittajakin toivoi niin.
Sinun aloitukseksi meinaan huokuu itsesääliä.
Nosta itsesi niskasta ylös.
Jos viina on tärkeämpi kyin sinä ja lapset, niin miksi tuhraat vahvuutesi siihen? Mikset laita sitämuuhun?
Luulen, että itsesäälinen kirjeesi ja häpeä tulee juuri siitä, että itsekin tiedät tekeväsi väärin.
Te kaikki voitte huonosti.
Mitä pelastat tai suojelet pitämälläPaskaa kulissia yllä? Ja surkuttelet.
En tiedä, mutta sinun on valintasi ja valintasi vaikuttavat lapsiisi hyvin paljon.
Jos mies on heikko, niin miksi sinäkin olet?
Ei se oikeastaan ole vahvuutta, että kärsii, kun voisi olla kärsimättäkin.
Vahvuutta on, että uskaltaa tulla esiin.
Kerrot ukolle, että ota tai jätä. Minä en aio enää ottaa kännikalaa. Tämä peli riitti.
Kaikki kärsii näin.
Tajuatko muuten itse, että tuo on peliä? Sinulta.
Ei se näytä ulos kovin vahvalta, että nökötät siellä ja rutiset ja kuvittelet olevasi vahva.
Voi kuinka sun lapset siitä kärsii. Ne tulee kärsimään vielä monta vuotta sen jälkeen kun lähtevät omilleen.
Ellet sinä ole oikeasti vahva ja pidä lastesi ja omaa puoltaisi.... oikeus suojaan ja turvaan omassa perheessä ja kodissa, niin kuka sen pitää ja heille näyttää?
Aa. Luin väärin. Oletkin eronnut. No en sitten muuta kuin onnittelen!
Hienoa! Jos alkoholismi perheessä on, niin sen jättäminen on rohkeaa.
Nyt vaan kiität itseäsi. Voitko sinä paremmin ja voivatko lapsesi paremmin? Onko henkisesti pelko pois.
Häpeää nyt vaan työstämään.
Sulla on kaikki mahdollisuudet.
Mä olen susta ylpeä.
Häpeä tulee lapsuudesta. Se ei ole tämä hetki ja tuo hyvä ratkaisu, josta voisit olla tyytyväinen. Lapsuudessa koettu avuttomuus vaan nyt nostaa päätään.
Epäonnistunut Ennustuksissa....
Odotit varmaan avioliitosta turvaa.
Et voinut tietää, että alkoholi tulee olemaan jumala. Sinulle se ei ole. Onnistuit irrottautumaan.
Hakeudu lääkäriin ja keskustelemaan.
Tsemppiä. Et itse vielä näe, mutta hienosti olet toiminut.
Lue myös häpeäStä kirjallisuutta. Sitä kyllä löytyy. Et ole siinä asiassa mitenkään harvinainen tai yksin.
Avioeroryhmät on kuulemma hyviä.
Älä välitä. Kyllä ne toisetkin mitä suuremmalla tosennäköisyydellä tulevat sen suhteensa mokaamaan. Ennemmin tai myöhemmin.
Veikkaan ap, että ei mene monta vuotta näin - kuten avioliitoissa, myös eroissa tulee jossain vaiheessa piikki. Et ole luuseri!
Minusta sinulla menee hyvin. Olet eronnut ja tarjoat lapsillesi turvallisen lapsuuden yhden vanhemman kodissa lasisen lapsuuden sijaan. Olet vahva ja teit lastesi kannalta oikean päätöksen.
Älä mieti liikaa mitä muut ajattelevat sinusta. Minä olen varmasti monen puolitutun mielestä epäonnistunut elämässäni: 40 v ja lapseton sinkku, joka tekee ihan ok uraa. Tosin ne puolitut eivät tiedä vuosien lapsettomuudesta ja keskenmenoista sekä parisuhteen päättymisen syytä eli en halunnut jatkaa suhdetta töissäkäyvän alkoholistin kanssa. Vaikka ulkoisesti elämäni on joidenkin mielestä epäonnistunutta, olen 99 % ajasta onnellinen ja tyytyväinen ja se on ainoa asia, jolla on merkitystä. Päätä sinäkin olla onnellinen kaikista niistä hyvistä asioista, joita sinulla on elämässäsi äläkä määritä itseäsi yhden epäonnistumisen kautta.
Ehkäpä se sun kaverin eroheitto sisustuksen takia oli vaan vitsi, ei sitä kannata ottaa henkilökohtaisesti.
Et ole epäonnistunut, vaan tehnyt ihan oikean valinnan kun erosit alkoholistimiehestä. Nyt sulla on aikaa itsellesi, ja varmasti löydät vielä hyvän kumppanin tulevaisuudessa. Omaa elämää ei kannata vertailla muihin, siitä tulee vaan paha mieli. Ongelmia on kaikilla kuitenkin, ehkä vaan erilaisia kuin itsellä.