Olen tuttavapiirin ainoa eronnut ja se hävettää ja surettaa niin paljon
Menin nuorena yhteen aivan vääränlaisen miehen kanssa, mutta uskoin, että tahtomalla asiat selviää. Ei selvinnyt ja lopulta ero oli ainoa ratkaisu. Mies oli työssäkäyvä alkoholisti ja harva ymmärtää miten kuormittavaa sellaisen kanssa on elää. Mies oli pettänyt luottamukseni monta kertaa vuosien aikana eikä parannusta tullut. Erosta on kohta pari vuotta ja edelleen mietin mitä olisin voinut tehdä toisin. Vaikka miten pyörittelen asiaa päässäni, en keksi mitä olisin vielä voinut tehdä avioliittomme eteen.
Tilannetta ei helpota se, että lähipiirissä ja -suvussa ei ihan oikeasti ole kukaan eronnut! Tiedän useammankin pariskunnan, jotka ovat peruskouluikäisestä lähtien olleet yhdessä, opiskelleet, muuttaneet yhteen, ostaneet oman kodin, tehneet lapset jne ja silti he ovat yhdessä. En voi olla pohtimatta millaisia ongelmia heillä on ollut ja miten he ovat selvinneet. Mietin myös miten minä epäonnistuin parinvalinnassa ja miten olisin voinut saada avioliittoni toimimaan. Suren myös sitä etteivät lapseni saa kasvaa ydinperheessä. He tulevat rikkinäisestä perheestä eikä sille voi mitään.
En tiedä miten pääsen yli tästä! Tunnen itseni täysin epäonnistuneeksi luuseriksi. Kaiken lisäksi eron jälkeen mikään ei ole sujunut sovussa vaan ex on halunnut riidellä kaikista itsestään selvistäkin asioista. Lasten takia minun on oltava vahva, mutta välillä tuntuu etten jaksaisi. Tuntuu ettei lähipiirissä kukaan ymmärrä, koska itse elävät ilmeisen tasapainoista ydinperhe-elämää. Eräskin tuttava huokaisi, että on miettinyt eroa, jotta saisi sisustaa täysin mielensä mukaan. Menin aivan sanattomaksi. Minä antaisin vaikka toisen jalkani, jotta avioliittoni suurin murhe olisi ollut väärän värinen matto.
Kommentit (27)
Nyt alat keskittyä omaan hyvinvointiisi, et siihen, mitä luulet jonkun muun ajattelevan susta! Mietit asioita, jotka tekevät sulle paremman mielen, teet pieniä asioita, joista sulle tulee hyvä mieli, ja keskityt itseesi!
Minäkin olin aikoinaan koko suvun ja tuttavapiirin ainoa eronnut.
Nyt olen naimisissa ja valtaosa tuttavista on eronnut viimeisen kymmenen vuoden aikana.
Ehkä sinäkin ehdit ajoissa toiselle kierrokselle :)
Höpsistä, olet vain tuttavapiirisi ENSIMMÄINEN eronnut. Häntä pystyyn.
Vierailija kirjoitti:
No jotkut ne epäonnistuvat kaikilla elämän osa-alueilla.
Mistä päättelit, että olen epäonnistunut kaikilla elämän osa-alueilla?
ap
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olin aikoinaan koko suvun ja tuttavapiirin ainoa eronnut.
Nyt olen naimisissa ja valtaosa tuttavista on eronnut viimeisen kymmenen vuoden aikana.
Ehkä sinäkin ehdit ajoissa toiselle kierrokselle :)
Jotenkin vaikea kuvitella, että kukaan eroaisi. Pariskuntien vuorovaikutus on kunnioittavaa ja asiallista (ainakin enimmäkseen) ja asioista voidaan sopia keskustelemalla. Jos jotain skismaa ilmaantuu, kyse on jostain pikkuasiasta, joka voidaan selvittää. Tarkoitan ihan lähipiiriä, joiden kanssa näistä asioita puhutaan. Ei ole alkoholi-, psyyke-, tai peliongelmaa. Kaikki ovat töissä ja suunnittelevat yhteisiä juttuja. En näe mitään syytä miksi heistä kukaan eroaisi.
ap
Tuo sisustus: Kuulostaa siltä, että tuttavasi ei saa sisustaa ollenkaan oman makunsa mukaan. Voi olla mysös, että kumppani määrää rahoista ( myös niistä tuttavasi rahoista), haukkuu tämän sisustusmakua, heittää hänen ostamansa sisustustavarat pois jne. Kukaan ei muuten miettisi sitä eroa.
En ajattele ketään eronnutta epäonnistuneena, ei ole tullut edes mieleen ajatella niin. Näen sen enemmänkin ikävänä tapahtumana, joka nyt vain sattuu joidenkin kohdalle.
Älä AP sure. Olen nelikymppinen eronnut mies ja puolet kavereistanikin on eronnut. Nuorena ei osannut valita puolisoa oikein ja vaimosta kasvoi iän myötä sairaaloisen mustasukkainen. Lopulta en käynyt missään enkä voinut tavata ketään työpaikan ulkopuolella. Ero oli ainoa ratkaisu, joskus se on.
Vierailija kirjoitti:
Tuo sisustus: Kuulostaa siltä, että tuttavasi ei saa sisustaa ollenkaan oman makunsa mukaan. Voi olla mysös, että kumppani määrää rahoista ( myös niistä tuttavasi rahoista), haukkuu tämän sisustusmakua, heittää hänen ostamansa sisustustavarat pois jne. Kukaan ei muuten miettisi sitä eroa.
Voin tarkentaa tätä. Kyse on siis ihmisestä, jolla on selkeä oma tyyli, mutta joka on tehnyt hieman kompromissiä puolisonsa vuoksi. Kyseinen ihminen on myös sanonut suoraan ettei aio erota, vaikka haaveilee omasta sinkkukämpästä, jonka saisi laittaa täysin mieleisekseen. Tuo kommentti tuntui pahalta, koska tuli tunne, että hän kuvittelee minun eronneeni jonkun pikkusyyn takia, vaikka olen suoraan kertonut eroni syyt.
ap
Jos et pääse eteenpäin omin avuin, hakeudu terapiaan. Muuten koko loppuelämäsi menee hukkaan menneitä miettiessä. Muista, että päivääkään et saa takaisin. Lopulta sitten kadut sitä, että annoit eron pilata koko elämäsi, kun olisit sen sijaan voinut nauttia siitä ja hankkia uusia kokemuksia jne.
Se jotenkin kuuluu siihen kun on yli 40v, että niitä exiä ja eroja on kaikilla niin paljon ettei perässä pysy. Sinä olet löytänyt koko suomen ainoan friikkisirkuksen missä ei ole yksikään eronnut paitsi sinä? Mahtaa kulisseissa olla kasvettu pahaan oloon ja läheisriippuvuuteen.
Eroaminen vaatii rohkeutta. Olet paljon rohkeampi ja vahvempi kuin moni muu.
Ei ero tarkoita epäonnistumista. Huonossa liitossa vellominen on pelkuruutta ja epäonnistumista. Mielestäni avioliiton tulisi muutenki olla määräaikainen.
Minäkin ajattelin erottuani välillä kuten sinä, siitäkin huolimatta, että lasten ja minun elämä parani kun jäimme keskenämme.
Sitten sattui monta kertaa niin, että aviossa olevat naiset kertoivat suoraan minulle tai sain ystävien kautta kuulla, että nämä naiset ihailivat minua, kun uskalsin erota ja kadehtivat sitä kuinka iloisilta ja onnelliselta lasten ja minun elämä näytti, ja niin se olikin.
Moni kertoi, että oli päättänyt kestää siihen kunnes lapset olisivat aikuisia, ja niinpä niitä eroja alkoi tulla muillekin, osa jäi huonoon liittoon, alistettuun asemaan, kun eivät osanneet ottaa omaa elämää haltuunsa. Surullista sellainen.
Vierailija kirjoitti:
Se jotenkin kuuluu siihen kun on yli 40v, että niitä exiä ja eroja on kaikilla niin paljon ettei perässä pysy. Sinä olet löytänyt koko suomen ainoan friikkisirkuksen missä ei ole yksikään eronnut paitsi sinä? Mahtaa kulisseissa olla kasvettu pahaan oloon ja läheisriippuvuuteen.
Kai sitten olen omituisista piireistä. Ihmettelen itsekin miten muut pysyvät yhdessä ja itse en onnistunut. En tosin ole vielä 40, vaikka muutamia yli nelikymppisiä onkin kaveripiirissä. Toki sukulaisissa on vanhempia, mutta eipä siitäkään joukosta ole juuri erottu. Esimerkiksi kaikki serkkuni ovat edelleen pitkissä suhteissa. Yhtään eronnutta pienten lasten (peruskouluikäisten) vanhempia ei ole.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se jotenkin kuuluu siihen kun on yli 40v, että niitä exiä ja eroja on kaikilla niin paljon ettei perässä pysy. Sinä olet löytänyt koko suomen ainoan friikkisirkuksen missä ei ole yksikään eronnut paitsi sinä? Mahtaa kulisseissa olla kasvettu pahaan oloon ja läheisriippuvuuteen.
Kai sitten olen omituisista piireistä. Ihmettelen itsekin miten muut pysyvät yhdessä ja itse en onnistunut. En tosin ole vielä 40, vaikka muutamia yli nelikymppisiä onkin kaveripiirissä. Toki sukulaisissa on vanhempia, mutta eipä siitäkään joukosta ole juuri erottu. Esimerkiksi kaikki serkkuni ovat edelleen pitkissä suhteissa. Yhtään eronnutta pienten lasten (peruskouluikäisten) vanhempia ei ole.
ap[/
Se tulee muutaman vuoden päästä. Kun lapset kasvaa, moni huomaa ettei sitä yhteistä olekaan. Ollaan kasvettu eri suuntiin ja niitä eroja tulee ilman suuria riitoja tai pettämisiäkin.
Onko mahdollista, että haluat takertua ajatukseen epäonnistumisesta? Vertaat itseäsi muihin, vaikka et tiedä yhtään mitä muiden kulissien takana tapahtuu oikeasti. Ihmiset kun usein ovat pitkässä suhteessa turvallisuuden ja talouden vuoksi kuin olisivat vilpittömästi rehellisiä itselleen tai puolisolleen.
Sinä uskalsit hypätä pois ja tehdä ratkaisun. Jos ihmisverkostosi pitää sisällään ns hyvin pärjääviä ihmisiä voisit katsoa omaa tilannettasi niinkin, että olet vahva kulkiessasi omaa tietäsi muista välittämättä.
Jokainen eronnut tietää, että jos tilanteessa olisi ollut pienikin aukko saada valoa ja apua suhteeseen sen avun olisi ottanut vastaan ilman muuta. Jos miehesi olisi suostunut myöntämään ongelmansa ja kantamaan vastuun elämästään ja teistä olisitte ehkä vieläkin yhdessä. Et siis voi muuttaa niitä tekijöitä erossanne, jotka eivät sinun voimallasi muuttuneet.
Ja lapsista sen verran, että heillä on usein huomattavasti selkeämmät ja terveemmät mielipiteet vanhempiensa toilailuista, Lyön pääni vetoa, että eronne oli heille helpotus ja saavat nyt elää rauhassa.
Sirtyminen elämäntilanteensa synkeästä vaiheesta itsensä arvostamiseen on haastavaa, mutta se tulee kyllä sinullekin joku päivä.
Vai epäonnistunut olet... Sä ajattelet asioista vain väärin. Vaikka mistä me tiedetään, että eksäsi olisikin alkoholisti ihan vain sun aiheuttamasta syystä. Niin kauan kuin ajattelet väärin, tulet kärsimään näistä omista epäonnistumisasioista, valinnan paikka. Miten haluat elää jatkossa?
No jotkut ne epäonnistuvat kaikilla elämän osa-alueilla.