Aikuisen elämä, mistä sisältö?

Vierailija kirjoitti:

Parasta elämässä: lapsen kasvamisen seuraaminen. Kuinka hän oppii ja oivaltaa. Mitkä asiat harmittaa ja mitkä tuottaa iloa. MLL sanoin onni löytyy arjesta.

En suosittele aloittajalle lasten hankintaa. Ensin tuo kyynisyys pois.

Saimme lapsen, kivaa.

Hankimme hänelle kaverin, tuli kaksoset, hui...

Kivaa sittenkin...

Kolmas raskaus sai alkunsa vahingossa, pilleri petti.

Esikoinen ja toinen kaksosista alkoivat jäädä kehityksessä jälkeen, kv- diagnoosi....

Elämä oli totaalisen sekaisin, mummoa ja pappaa sairasteli ja kuoli, työelämä oli kovaa...

Hups, uusi raskaus, terve esikoinen onneksi.

Juuri kun alkoi tilanne tasaantua, terveillä lapsilla puhkeaa neurologisia sairauksia.

Tämmöstä tää on kun kaikki on vähän niinkuin koettu. Sama kyllästyminen tuli makuuhuoneen puolella, piti lopuksi kokeilla vähän kaikkea sidontaa, rooli juttuja jne...

Nyt lopetin koko touhun kun ei enää saa mitään kiksejä.

Eläämään pitäisi saada välillä vähän jotain spesiaalia ja jännää.

Olin itse neuvomassa ihan samaa. Yksi elämäni käännekohta oli ensimmäinen LSD-trippini kolme vuotta sitten. Mutta korostan, että taustatyötä on tehtävä huolellisesti. Aiheesta on tullut kasapäin uutta tutkimustietoa. Jos menee noviisina eksperimentoimaan näiden substanssien kanssa yksin ilman mitään intentiota, niin saattaa käydä hullusti. Voisin kirjoittaa tästä hirveän pitkästi ja suositella kirjallisuutta ym. mutta kokemuksesta tiedän, että tiedon tuputtaminen aiheuttaa usein vaan vastareaktioita. Tämän suhteen kannattaa olla utelias. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen elänyt sitku-elämää. Tavoitteena oli päästä pois köyhyydestä ja umpimieliseltä pikkupaikkakunnalta. Tehty, mutta ei tämä nytkään huippua ole. Käydä töissä jotta saa rahaa jotta voi sen rahan siirtää samana päivänä omalta tililtä pankille.

Olisin hyvä rikas. Jos ei tarvitsisi käydä töissä niin matkustelisin, eläisin kunnon jetset-elämää. Etelänlomia, laskettelua, ratsastusta, Broadway-näytelmiä, patikointia Andeilla, purjehduskouluun Karibialle, rentoutumista Italian villalla, extreme-retki etelänavalle pingviinejä katsomaan...

Mutta tuo ei ole mahdollista ellen voita lotossa ja se on epätodennäköistä koska en edes lottoa.

Nyt se on "herätys ja loskasateessa ruuhkabussiin, koneen klikkailua ja raivoamista kun ei se paska toimi ja neljättä kertaa joutuu uudelleenkäynnistämään kaiken, ankea lounas ruokalan peltilaatikosta naarmuiselle ja harmaantuneelle lautaselle lapioituna, taas klikkailua ja ihmisten valituksen kuuntelemista, bussi, lähialepa, koti, ehkä se tanssitunti tai juoksulenkki, nukkumaan, herätys..." Ja tätä vielä 30 vuotta ja sitten kuolee pois. Ei todellakaan sen arvoista.

Sulla on aivan utopistiset haaveet elämässä. Kuinka monen tällä pallolla kuvittelet elävän noin? Onhan niitä, mutta miksi edes haaveilet että voisit olla yksi heistä? Vähän realistisempia haaveita kehiin, niin eiköhän se elämä siitä.

Eivätkö nuo nimenomaan ole haaveita? Tai siis kuitenkin todellisuudessa toteutettavissa, jos joku muu voi tehdä noita asioita miksei ap saisi toivoa samaa?

Ainakin itse määrittelisin haaveen olevan jotain joka toteutuakseen vaatii (huomattaviakin) ponnisteluja tai aimo annoksen onnea, ellei peräti hieman molempia, haaveen luonteeseen kuuluu se ettei se ole itsestäänselvästi toteutuva.

”Realistiset” haaveet joita tulkitsen sinun tarkoittavan (tyyliin piknik kesällä, junamatka naapurikaupunkiin tai vaikkapa joku hieman tyyriimpi hankinta) ovat pikemminkin keskeneräisiä suunnitelmia.

Mulla on kaikenlaisia nörtti juttuja, kirjoittamista, maalailua, tietokone juttuja. Aika ei riitä kaiken tekemiseen.

Masennukset ja muut mielialan häiriöt ovat tietty oma lukunsa, mutta ajatelkaas nyt hetki miten hyvää ja etuoikeutettua meidän elämä Suomessa on, varsinkin nyt 2000-luvulla. Eihän tällaisen hyvinvoinnit juuret ole kovin syvällä historiassa, sillä vielä tyyliin 50 vuotta sitten esim. maaseudulla tehtiin oikeasti työtä lähes koko valveillaoloaika ja enimmäkseen 365 päivää vuodessa. Silti elanto saattoi olla aika niukka, just ja just perheen elätti eikä aina kovin hyvin sitäkään. Ehkä silloinkin on mietitty kaiken tämän tarkoitusta ja mielekkyyttä - tuskin näköpiirissä oli silloinkaan mitään kovin hääppöistä, ei ollut edes Veikkauksen Lottoa jonka päävoitosta haaveilla.

Mun mielestä monella menee ihan liian hyvin. On saanut liian paljon liian vähällä työllä, tai elämässä ei ole ollut niin vaikeita asioita, että "tämän mielekkyys" sais oikeat mittasuhteet. Totta kai alkaa vituttamaan ja ahdistamaan, jos joka päivä miettii vain sitä, että täällä me taaperretaan aikamme, mitään emme koskaan pysty muuttamaan eikä meistä jää mitään muistomerkkiä, ja sitten yhtenä päivänä meitä ei ole. Kukaan ei ehkä hetken päästä edes muista että joskus oli olemassa tällainen Maija Meikäläinen. Me muututaan jätteeksi sillä hetkellä, kun meistä henki irtaantuu. Mutta sitä odotellessa kannattais koettaa nauttia siitä, mitä itse kunkin elämään on tullut - ihmisiä, eläimiä, tunteita, muistoja, toiveita, haaveita, mitä kaikkea. Niissähän se ihmisyyden ydin on, ei siinä, että me ollaan oltu helvetin rikkaita omaisuudeltamme ja arvostettuja asiantuntijoita työmaailmassa.

Oon rakastunut 20+ vuotta nuorempaan naiseen. Aion tehdä tästä rakkaani ja kunhan saamme lapsen tai useamman, ryhdyn koti-isäksi, vaimo voipi käydä työssä. Kun lapset isompia, jatkan lukuja yliopistossa. Lenkkeilen nyt lähikunnissa ja haaveilen niitä näitä, täytän päiviä työttömyyspäivärahahakemukseen, lueksin, kuuntelen radiota, tarkkailen tarkkailijoitani ja luontoa ym ym, muistelen perheenjäseniä ja uniain, onhan näitä puuhia tervemielisellä immeisellä, hullut ja heikkoluontoset on sitte oma lukusa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nautin elämän hetkistä. Siittä että tänään olen elossa kun herään, kupista kahvia, siittä mistä eläminen ja elämä koostuu. Elämä koostuu tosin tällä hetkellä kotona Koronan takia niin..

Sama minulla. Asun ulkomailla ja olemme kolmannessa pitkässä lockdownissa. Tämän vuoden puolella en edes ole tehnyt töitä ja elämäni koostuu kotona olemisesta ja yhdestä ulkoilusta päivässä. Ja silti minulla ei ole ollut yhtään tylsää hetkeä. Ehkä olen viallinen kun en kaipaa mitään "ulkoista". Oma sisäinen maailma riittää.

Oot kuin miä.

Vierailija kirjoitti:

Se harmaa ja tasainen normaali hiljainen rauhallinen arki on parasta elämässä. Nuoruuden sekoilut, biletykset, riehumiset ja kokeilut takanapäin. Mitä muuta aikuinen ihminen voisi oikeasti elämässään kaivata?

Miksi tasaisen arjen vastakohta olisi sekoilut, biletys ja riehuminen? Eikö mikään muu voi olla mielenkiintoista?

Jos mulla olisi paljon rahaa, sponsoroisin arkeologiaa ja opiskelisin historiaa.

Alpha Masculum kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen elänyt sitku-elämää. Tavoitteena oli päästä pois köyhyydestä ja umpimieliseltä pikkupaikkakunnalta. Tehty, mutta ei tämä nytkään huippua ole. Käydä töissä jotta saa rahaa jotta voi sen rahan siirtää samana päivänä omalta tililtä pankille.

Olisin hyvä rikas. Jos ei tarvitsisi käydä töissä niin matkustelisin, eläisin kunnon jetset-elämää. Etelänlomia, laskettelua, ratsastusta, Broadway-näytelmiä, patikointia Andeilla, purjehduskouluun Karibialle, rentoutumista Italian villalla, extreme-retki etelänavalle pingviinejä katsomaan...

Mutta tuo ei ole mahdollista ellen voita lotossa ja se on epätodennäköistä koska en edes lottoa.

Nyt se on "herätys ja loskasateessa ruuhkabussiin, koneen klikkailua ja raivoamista kun ei se paska toimi ja neljättä kertaa joutuu uudelleenkäynnistämään kaiken, ankea lounas ruokalan peltilaatikosta naarmuiselle ja harmaantuneelle lautaselle lapioituna, taas klikkailua ja ihmisten valituksen kuuntelemista, bussi, lähialepa, koti, ehkä se tanssitunti tai juoksulenkki, nukkumaan, herätys..." Ja tätä vielä 30 vuotta ja sitten kuolee pois. Ei todellakaan sen arvoista.

Tilanteessasi tekisin seuraavaa:

- Hyödynnän Euroopan akateemiset verkostot ja yhteistyökuviot lisäten työskentelymahdollisuuksiani muualla EU:n alueella. (Esim. vierailevaksi luennoijaksi yliopistoihin, mukaan tutkimusprojekteihin tms.)

- Muutan miellyttävälle alueelle EU:ssa (esim. Etelä-Ranska, Espanjan itärannikko (Barcelona/Valencia/Malaga)

- Opettelen kunnolla Euroopan alueen valtakielet (Ranska, Saksa, Espanja)

- Nautin elämästä

Malaga ei ole itärannikolla. Alicante siinä ja siinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se harmaa ja tasainen normaali hiljainen rauhallinen arki on parasta elämässä. Nuoruuden sekoilut, biletykset, riehumiset ja kokeilut takanapäin. Mitä muuta aikuinen ihminen voisi oikeasti elämässään kaivata?

Miksi tasaisen arjen vastakohta olisi sekoilut, biletys ja riehuminen? Eikö mikään muu voi olla mielenkiintoista?

Jos mulla olisi paljon rahaa, sponsoroisin arkeologiaa ja opiskelisin historiaa.

Minulla on arvosana historiasta, voisit sponsoroida minua.

Vierailija kirjoitti:

Mieluisan elämän elämiselle on 2 suurta estettä - raha ja aika. Se hyvinpalkattu vaativa asiantuntijatyö vie liikaa aikaa, n. 50h/vko, joka toisen viikonlopun ja olin töissä myös pääsiäisen, joulun, viime juhannuksen..lomalla olin viimeksi kesällä 2019 2vko ja matkustanut olen tasan vuosi sitreb 5vrk matkan. Jos taas ei tee työtä niin ei ole rahaa vaan on muutettava takaisin tuppukylään, vähäisestäkin matkustelusta luovuttava. Sitäkin olen miettinyt että jos vaan muuttaisi syrjemmälle, ottaisi koiran ja touhuaisi sen kanssa kaikkea, unohtaisi matkat ja teatterit jne.

Mutta en ole luopumaankaan valmis. Kuten sanottu tulen köyhistä oloista. Ei mulla ollut huoletonta nuoruutta jolloin harrastaa, shoppailla, käydä jossain discoissa ja festareilla jne. Mistään harrastuksista ei ollut puhettakaan (luin sitten kirjoja kun se oli ilmaista, paljon kirjoja, joskus yli 30 kirjaa kuukaudessa) ja kesälomat oltiin töissä ja muuten jaettiin mainoksia ja niistä rahoista ostettiin lukiokirjat, maksettiin yo-kirjoitukset, autokoulut, silmälasit jne.

Et ole lapsena saanut nauttia elämästä, vaan se on ollut harmaata puurtamista. Siksi et osaa aikuisenakaan.

Mulla ei ole ajokorttia eikä silmälaseja.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on kaikenlaisia nörtti juttuja, kirjoittamista, maalailua, tietokone juttuja. Aika ei riitä kaiken tekemiseen.

Mulla sama.

Suunnittelen sabattivapaata työelämästä ja lähden vuodeksi maailmalle seikkailemaan. 50k budjetti valmiina säästössä, nyt vain mietin tarkkaan miten haluan toteuttaa itseäni ja millaisia unelmia haluan toteuttaa tuon vuoden aikana. 

Ideoita mielekkäämpään elämään:

-Perhe ja läheiset. Vuorovaikutus toisiin ihmisiin ja toisten auttaminen. (Ei tarvii omia lapsia hankkia, jos ei halua)

-Eläimet. Hanki koira.

-Kouluttaudu ja vaihda työpaikkaa

-Muuta toiselle paikkakunnalle tai toiseen maahan

-Hanki harrastuksia, jotka oikeasti kiinnostaa

-Etsi joku itselle sopiva maailmankatsomus ja heittäydy hörhöilemään

Jos ei mikään innosta, hanki apua.

Vierailija kirjoitti:

Seksi ja päihteet on parasta sisältöä elämään.

Seksi onkin, mutta päihteet valitettavasti haittaavat sitä. Paitsi tietenkin jos haluaa tehdä toisten poikien kanssa junan.

Aika ei riitä kaikkeen, mitä haluaisin tehdä! Velvoitteet: erittäin tarvitsevien lasten kasvatus - tämä on tällä hetkellä elämäni tärkein asia. Vaikka se on velvollisuus, se on rakas velvollisuus.

Opiskelen toiseen ammattiin, jota oikeasti tykkään tehdä, vaikka se kuormittavaa onkin mutta niin kai kaikki työt. Saan tästä työstä kuitenkin paljon enemmän, kuin mitä kuormitus vie. Työskentelen siis opintojen ohella jonkin verran. Jos voisin, opiskelisin koko elämäni! Oppiminen on ihanaa!

Minulla on muutama rakas harrastus, joista joihinkin pääsen säännöllisesti, joihinkin en, kun on tämä ihana perhe. Yksi harrastus on luovaa, toinen liittyy eläimiin, kolmas itseasiassa työhöni. Lisäksi on sellaisia arkipäiväisiä intohimon kohteita kuten leipominen ja kukkien hoitaminen.

Voiko jokapäiväistä pikkukuntoilua sanoa harrastukseksi? Teen sitä pysyäkseni kunnossa. Olen korvaamaton... perheelleni. Minun täytyy pitää itsestäni huolta.

Ap, kuulostaa siltä että työ tai elämäntilanne on vienyt sinusta mehut ja samalla uteliaisuuden ja kiinnostuksen mihinkään. Voitko ottaa lomaa? Vähän palauduttuasi kiinnostus asioihin heräisi ja jaksaisit tehdä jotain sen eteen, että elämäsi ei jatku tylsänä pakkopullana.

Vierailija kirjoitti:

Mieluisan elämän elämiselle on 2 suurta estettä - raha ja aika. Se hyvinpalkattu vaativa asiantuntijatyö vie liikaa aikaa, n. 50h/vko, joka toisen viikonlopun ja olin töissä myös pääsiäisen, joulun, viime juhannuksen..lomalla olin viimeksi kesällä 2019 2vko ja matkustanut olen tasan vuosi sitreb 5vrk matkan. Jos taas ei tee työtä niin ei ole rahaa vaan on muutettava takaisin tuppukylään, vähäisestäkin matkustelusta luovuttava. Sitäkin olen miettinyt että jos vaan muuttaisi syrjemmälle, ottaisi koiran ja touhuaisi sen kanssa kaikkea, unohtaisi matkat ja teatterit jne.

Mutta en ole luopumaankaan valmis. Kuten sanottu tulen köyhistä oloista. Ei mulla ollut huoletonta nuoruutta jolloin harrastaa, shoppailla, käydä jossain discoissa ja festareilla jne. Mistään harrastuksista ei ollut puhettakaan (luin sitten kirjoja kun se oli ilmaista, paljon kirjoja, joskus yli 30 kirjaa kuukaudessa) ja kesälomat oltiin töissä ja muuten jaettiin mainoksia ja niistä rahoista ostettiin lukiokirjat, maksettiin yo-kirjoitukset, autokoulut, silmälasit jne.

Musta tuntuu, että sun elämä on ollut liian suorituskeskeistä. Nuoruuden ilot ovat jääneet kokematta, kun on ollut tuo pakko päästä pois köyhyydestä. Sulla on paljon sellaista elämätöntä elämää, jota haluaisit päästä elämään. Vaikutat myös vähän uupuneelta, nykyinen työ ei anna sinulle riittävästi sisältöä elämään. 

Voisit ehkä pysähtyä miettimään, ketä varten suoritat elämää. Haluatko osoittaa jollekulle, että pystyt tähän? Miksi sinulle on niin tärkeää päästä pois sieltä tuppukylältä ja köyhyydestä? Moni kaupungissa keskiluokkaisissa oloissa kasvanut saattaa päinvastoin haluta maaseudulle rauhallisiin olosuhteisiin, eikä suomalainen asiantuntijan palkka yleensä vielä ketään rikkaaksi tee. Toki säännöllinen kuukausipalkka tuo mahdollisuuksia vaurastua, ja luo turvallisuutta elämään. 

Omasta miesystävästä (mutta haluan asua yksin), Lapin matkoista, urheiluharrastuksista, ystävistä, hyvästä ruuasta, luonnosta. Elämä on aika ihmeellistä ihan tavallisena itsenään.