Aikuisen elämä, mistä sisältö?

Tässä neuvo: ala unelmoimaan elämänmuutoksesta ja toteuta se muutos.

Tein itse näin. Olin aivan loppu työssä joka ei johtanut mihinkään, koin että kaikki aika mitä minulla on menee työhön - olin väsynyt enkä suoraan sanottuna nähnyt valoa tunnelin päässä, arkisetkin kivat jutut olivat yhtä tyhjän kanssa. Matkat, lomat ja niin edelleen olivat mukavia - mutta silloinkin ajattelin vain sitä että minun _pitää_ palata töihin.

Irtisanouduin työstäni burn outin takia, olin sairaslomalla jonkin aikaa ja pohdin elämääni. Mitä minä haluan? Vielä on mahdollisesti n. 50 vuotta elämää jäljellä. Haluanko kuluttaa sen työssä joka on hyvin palkattua mutta ei jätä minulle yhtään aikaa elää? En. Nyt olen hakeutunut opiskelemaan aikuisena ja olo ei voisi olla vapaampi.

Tuntuu kuin sumu olisi hälvennyt. Olen vapaa tekemään mitä vain, saan ideoida elämääni uudelleen. Työ oli ennen minulle kaikki kaikessa ja sairastuin sen takia... Nyt ajattelen että olin hullu, kun mietin jatkavani vielä vuosikausia edellisessä työssäni.. Miksi ihmeessä... En ollut onnellinen.

Vierailija kirjoitti:

Eikö se tuossa vaiheessa voisi olla aika antaa niitä kokemuksia ja etenemispaukkoja toiselle. Opettaa, kasvattaa, saada aitoa elämänsisältöä. Tuo lapsettoman aikuisen elämä vaan on niin sisällötöntä.

Ei elämänhalu ja ilo riipu siitä onko ihmisellä lapsia vai ei.Pelkästään se,ettei mihinkään kohtaankropassa koske hirveästi,tuottaa duurta iloa elämään,kun on nähnyt ja lukenut vaikka minkälaisia elämäntarinoita.Voi nauttia suuresti,jos on elämänkumppani jonka kanssa saa olla,siitä että voi harrastaa haluamaansa asiaa,ystävien yhteydenotoista,keväästä,ihanista.ilmoista,maisemista,hyvistä kirjoista,herkuista silloin tällöin,lemmikin ihanuudesta,kivasta musiikista,koronatilanteen paranemisesta,rokotuksen saamisesta jne jne.On pitkälti luonnekysymys sekä asenteesta kiinni miten elämässä viihtyy,toki kannattaa yrittää elää mahdollisuuksien.mukaan omannäköistä elämää.Kaikki ovat erilaisia,joku saa onnen perhe-elämästä,kuka mistäkin,kaikille ei sovi sama.

Kun matkustamisesta noin kovasti tunnut haaveilevan, niin mitäs jos alkaisit suunnitella maailmanympärimatkaa? Suunnitteluun ja valmisteluun on hyvä käyttää aikaa useita kuukausia. 

Omalla kohdallani jo suunnittelu toi sisältöä elämään. Siihen kuuluu myös se, että mietit, miten voit matkan toteuttaa. Budjetoi. Pallon pystyy kiertämään reppureissuperiaatteella parilla tonnilla, ja reissun voi tehdä myös laadukkaasti neljällä tai viidellä tonnilla. Listaa, mitkä paikat haluat nähdä, karsi ja tiivistä lista realistiseksi. Säästä. Pienennä tarvittaessa asuntolainan kuukausisummaa tai pidä lyhennysvapaata. Suunnittele, mitä vaatteita ja tarvikkeita tarvitset mukaasi. Kaiken olisi hyvä mahtua yhteen matkalaukkuun tai rinkkaan. Kuinka kauan aiot olla reissussa? Miten saat lomaa? Pari-kolme kuukautta yleensä järjestyy työpaikalta suhteellisen helposti, kun ajoissa sopii: kesälomaa, säästövapaita, ylityövapaita, vähän palkatontakin. Lopuksi mieti, mikä vuodenaika on paras niissä kohteissa, mitä olet valinnut ja kumpaan suuntaan haluat matkustaa idästä länteen vai lännestä itään. 

Minusta matkan suunnittelu on ehkä vielä parempaa kuin itse matkalla oleminen. 

Tunne itseni yleensä onnelliseksi, vaikka vain möllötän yksin kotona.

Sitten iskee ajatus, että munhan pitäisi tehdä jotain, edes harrastaa liikuntaa ja huolehtia itsestäni/ulkonäöstäni. Sitten tulee mieleen, että mulla pitäisi olla parisuhde, että eläisin Oikeaa elämää.

Ja onni katoaa... ja ahdistus elämäni tyhjyydestä iskee.

Palatakseen taas, kun olen ahdistellut tarpeeksi.

☺️

Ihana vapaus möllöttää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aion nyt ehdottaa out in the  box -tyyppistä ratkaisua. Lähde ayahuasca-tripille . Syvä psykedeelinen kokemus voisi olla se, joka herättäisi sinut taas tähän hetkeen, saisi ehkä oivaltamaan asioita itsestäsi ja maailmasta. Älä tuomitse tätä ideaa heti kylmiltään. Suomessa meidät on kasvatettu pelkäämään hysteerisesti kaikkea, johon voi liittää sanan ”huume”. Ayahuascaa ja muita psykedeelejä on kuitenkin käytetty vuosituhansia ihmisten henkisen kasvun ja itseymmärryksen edistäjinä, ne ovat oikein käytettynä lääkkeitä, eivät huumeita. Aiheesta löytyy paljon tietoa netistä, ja Youtube on pullollaan ihan tavallisten ihmisten kokemustarinoita noilta tripeiltä. Kehotan tutustumaan aiheeseen avoimin mielin

Jotkut meistä tajuavat asioita ihan ilmankin huascaa.

Itse esimerkiksi olen pienestä pitäen jo oppinut olemaan kiitollinen elämästä ja pienistäkin asioista, pitämään köyhien ja pienten puolta. Olen oppinut nauttimaan luonnosta ja arvostamaan eläimiä, luontoa ja ihmisiä.

Noissa psykedeeleissä on se juttu, että vaikutusta ei voi etukäteen tietää.

Olen huomannut monien käyttäjien muuttuvan käytön jälkeen. He ovat "kaiken tajunneita" mielestään. Heillä on vain se yksi oma ajatus asioista. He muuttuvat itseriittoisiksi, ylimielisiksi. He elävät Kokemuksista. Eivät totuudesta tai lähimmäisenrakkaudesta. He paasaavaat omaa Kokemustaan. He unohtavat, että ihmisen elämässä on myös huolia ja murheita joita ei voi eikä tarvitse sivuuttaa. Surukin on arvokas asia, sitä voi elää rauhassa. Myötäeläminen onnistuu vain rauhallisella olemisella. Muiden kokemus kun voi olla erilainen.

Ikuista hymyä ei täällä naamalle saa.

Se on pelottava ajatuskin, sillä se sysää puolet elämästä syrjään. Hymy on välinpitämätön.

Kehotan mieluummin tekemään jotain luonnon hyväksi. Ihmisten hyväksi.

Läheisille. Tuntemattomille. Puhdas hyvä mieli molemmille.

Yksilöllistä varmasti mutta itsellä yksi trippi ja tulin ns uskoon koska koin mahtavan jumalallisen rakkauden ja ymmärsin että olemme hyvissä käsissä. En muuttunut itsekkääksi vaan tehtäväni on jakaa rakkautta muille. Tätä ennen olin yli 10 vuotta masentunut.

Olen itse 30+-ikäinen. En ole koskaan ollut äidillinen, eikä minulla ole ikinä ollut vauvakuumetta. Nyt kuitenkin pohdin pitäisikö hankkia yksi lapsi, sillä olen huomannut pelkääväni sitä, että elämäni muuttuu vuosien varrella rakkaudettomaksi.

Ymmärrän, että lapsi ei ole mikään automaattinen vastaus tähän, mutta olen ajatellut, että se todennäköisesti kuitenkin parantaa ihmissuhteiden mielekkyyttä pidemmällä aikavälillä.

Mutta silti mietin, teenkö oikein, jos niin teen.

Suomalainen unelma näyttäisi olevan perhe, lapset, omakotitalo, skoda octavia, koira ja tasainen päivästä toiseen samanlainen turvallinen elämä, jonka kohokohtia ovat kesälomareissu kotimaiseen huvipuistoon ja joulu.

Ehdotuksina heittäisin, että älkää haaveilko niistä nuoruuden unelmista tai muistakaan unelmista jotka aiotte tai olitte aikoneet "joskus" toteuttaa, vaan alkakaa toteuttaa niitä NYT. Ikinä ei ole tarpeeksi ylimääräistä rahaa, ikinä ei ole aikaa, ikinä ei tule olemaan sopivaa hetkeä. Se vaan pitää tehdä itse NYT. Ilmoittautukaa sinne laskuvarjohyppykurssille ja tehkää se! Perustakaa vaikka bändi, treenatkaa ja menkää rokkaamaan täysiä keikalle ihmisten eteen! Lähtekää viikon mittaiselle survival-erämaavaellukselle. Tehkää edes jotain repäisevää, jota sitten vanhava voi muistella. Pliis, tehkää se! Ihan oman itsenne takia.

Työssä viettää niin suuren ajan elämästään, että kannattaa löytää se merkitys siitä ja myös mukavat työkaverit auttaa jaksamaan.

Elämällä ei ole merkitystä eli ei mikään estä tukeutumasta materiaan. Raha voi olla motivaattori. Etsi kumppani tai joku joka ajattelee samoin, niin teillä voi olla yhdessä tekemistä. Jossain tapauksessa voit huomata kantasi muuttuneen tai höllentyneen. Voitte ideoida yhdessä. Aloita sijoittaminen.

Itse olen huonannut, että kun samaa rataa alkaa toistamaan max. 2vuotta alkaa kyllästyminen hiipiä. Jos ei pyri nousujohteisesti eteenpäin tapahtuu se adaptaatio, että "miksi teen yhtään mitään, kun se ei kannata".

elämätön elämä täälläkin.paskaduunia koko aikuisikä.ei lapsia,ei puolisoa,ei mitään.viinan voimalla jaksaa jotenkin eteenpäin.

Schopenhauer käteen ja eikun menoksi!

Aloitukseen lisäisin että kun sukulaisetkin on tuonpuoleisessa ja ystävyydet olleet tähdenlentoja eikä työelämässäkään mua haluta pitää, niin harmaata on.

T. Eri.

Vierailija kirjoitti:

Suomalainen unelma näyttäisi olevan perhe, lapset, omakotitalo, skoda octavia, koira ja tasainen päivästä toiseen samanlainen turvallinen elämä, jonka kohokohtia ovat kesälomareissu kotimaiseen huvipuistoon ja joulu.

Ehdotuksina heittäisin, että älkää haaveilko niistä nuoruuden unelmista tai muistakaan unelmista jotka aiotte tai olitte aikoneet "joskus" toteuttaa, vaan alkakaa toteuttaa niitä NYT. Ikinä ei ole tarpeeksi ylimääräistä rahaa, ikinä ei ole aikaa, ikinä ei tule olemaan sopivaa hetkeä. Se vaan pitää tehdä itse NYT. Ilmoittautukaa sinne laskuvarjohyppykurssille ja tehkää se! Perustakaa vaikka bändi, treenatkaa ja menkää rokkaamaan täysiä keikalle ihmisten eteen! Lähtekää viikon mittaiselle survival-erämaavaellukselle. Tehkää edes jotain repäisevää, jota sitten vanhava voi muistella. Pliis, tehkää se! Ihan oman itsenne takia.

Ketä kiinnostaa noikaan.

Ota kissa! Minulla on, valitettavasti jo iäkäs! On kiva lähteä töihin, sillä kissa tulee saattelemaan ovelle ja on siinä innokkaana kun tulen töistä. Nukumme yhdessä. Jos olen kipeä tai jostain asiasta allapäin, kissa tulee ja lohduttaa. Ulkoilemme yhdessä. Katsomme tv:tä. Ostan kissalle herkkuja. Mielelläni jopa puhdistan hiekkalaatikon, sillä on kiva tehdä palvelus omalle rakkaalle. Kun luen kirjaa, tulee kehräämään kainaloon! Tuntuu tosi hyvälle. Mitään kotitöitä en tee, ettei tule seuraamaan puuhiani. Silti välillä on kotona kisu muutaman tunnin jopa hukassa. Kissa on ottanut tehtäväkseen herättää minut töihin läiskimällä tassulla naamaan. Tarkkuus herätykselle on n. 10 min.  Kissa tuo siis sisältöä, vastuuta, hellyyttä, seuraa ja iloa elämään! 

Tämä on hyvä kysymys! Vuoden ollut jo keskustelu käynnissä, vau! Luin ensimmäiset noin viisi sivua ja sitten teki jo mieli itsekin kommentoida, valitettavasti aikani ei riitä 19 sivun lukemiseen. Itse avasin aiheen, koska 13 vuoden odotuksen jälkeen olen saanut vihdoin lapsen, ja sitten en yhtäkkiä olekaan onnellinen. Koko elämäni on alkanut vaikuttaa täysin raiteiltaan olevalta ja kaikki valintani tuntuvat jotenkin heppoisesti läpiajatelluilta. Minulla on myös kaikki tuo, mitä kuvailet, on rahaa jne. Olen saavuttanut yhtäkkiä kaiken, mitä nuoruudesta (tai kenties lapsuudesta) asti olen pitänyt saavuttamisen arvoisena ja päämärinä. Luulen, että juuri tuo on se ongelma. Unelmat häviävät, kun saavuttaa jotain suurta. Tuntuu, kuin itseä ei enää olisi. Ei tiedä enää, mitä kohti käydä. Ärsyttää kaikki, mikä vie oman ajan ja rauhan, tuntuvat turhilta. Tähän mennessä on joutunut laittamaan kaikki likoon, on hirveästi kasaantuneita ongelmia, joita ei ole käsitellyt, koska on ruoskinut itseään kohti tärkeää päämäärää. En tiedä täysin, mikä avuksi, koska olen edelleen tämän kriisin pauloissa itsekin. Pointtini on kuitenkin, että tällainen kriisi saattaa helposti iskeä, jos on kauheasti tehnyt töitä vaikean päämäärän saavuttamiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä lapset, perhe ja koti tuovat kummasti sisältöä elämään. Mitä enemmän aika kuluu, sitä onnellisempi olen kun ne tuli hankittua!

Minulla oli myös nuoruudessa ajatus, että en muuta kaipaa kuin matkustelua, juhlia, opiskelua ja työtä, kivoja vaatteita ja menoja. Onneksi kuitenkin päädyin myös hankkimaan perheen.

Nyt tuo kaikki muu kiva on vain kirsikkana kakun päällä, todellisen sisällön ja suurimman onnen tuo perhe, lapset, nuo omat rakkaat ihmiset!

Samaa mieltä. Se on jännä kun täällä annetaan aina yläpeukkuja jos ei halua lapsia ja elää yksin mutta jos kehtaakin kertoa olevansa onnellinen omasta perheestään, saa alapeukkuja kymmeniä. Saa kai perheestään olla onnellinen. Minulle 38 vuotiaalle tuo mielelettömän paljon sisältöä seurata lapsieni kasvua ja kehitystä, ihailla heidän omaa persoonaa ja tukea heitä. Äitiys ei ole kuitenkaan vienyt pois minusta minuuttani, olen olemassa myös muita kuin lapsiani varten. Teen itsekkäästi omia harrastuksiani, rakastan omaa työtäni yrittäjänä jne. Ei tarvitse aina laittaa vastatusten lapset ja perhe tai ura ja itsenäisyys. Kaiken voi saada. Lapset ovat myös pieniä vain hetken. Odotan myös vanhuuden isovanhemmuutta jos se minulle suodaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalainen unelma näyttäisi olevan perhe, lapset, omakotitalo, skoda octavia, koira ja tasainen päivästä toiseen samanlainen turvallinen elämä, jonka kohokohtia ovat kesälomareissu kotimaiseen huvipuistoon ja joulu.

Ehdotuksina heittäisin, että älkää haaveilko niistä nuoruuden unelmista tai muistakaan unelmista jotka aiotte tai olitte aikoneet "joskus" toteuttaa, vaan alkakaa toteuttaa niitä NYT. Ikinä ei ole tarpeeksi ylimääräistä rahaa, ikinä ei ole aikaa, ikinä ei tule olemaan sopivaa hetkeä. Se vaan pitää tehdä itse NYT. Ilmoittautukaa sinne laskuvarjohyppykurssille ja tehkää se! Perustakaa vaikka bändi, treenatkaa ja menkää rokkaamaan täysiä keikalle ihmisten eteen! Lähtekää viikon mittaiselle survival-erämaavaellukselle. Tehkää edes jotain repäisevää, jota sitten vanhava voi muistella. Pliis, tehkää se! Ihan oman itsenne takia.

Ketä kiinnostaa noikaan.

😂