Nyt meni Iltasanomilla yli
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006486244.html
Miten on pokkaa kirjoittaa että tällaista ei ole Suomessa ennen nähty, oikein jopa nälkää, köyhyyttä, eristystä.
Mitä mahtaa sanoa ne jotka söivät "ei mitään" sodan aikana tai ne jotka eivät nähneet perheitään enää ikinä?
Kaikenlaisia otsikoita olen ihmetellyt mutta tämä teki pahoinvoivaksi.
Kurja tilanne on mutta on ennen pahempaakin nähty.
Kommentit (82)
Kyllä tämä on mun elämäni kurjin tilanne ja olen viisikymppinen.
Olen elänyt 90-luvun laman, lapset oli kouluiässä koulua.mp.umisten aikaan juuri ja se oli hyvin pelottavaa. Te.rr.or.in lisääntyminen yms.
Tämä virus sitten päälle juuri kun aloin ajatella, että elämä lopultakin helpottaa.
Minulle tämä ainakin on raskasta aikaa ja voin hyvin kuvitella, että myös nuorille on.
No joo, kieltämättä aika absurdi artikkeli.
Ensimmäiseen tarinaan: Sosiaalitoimi Helsingissä maksaa sen vuokran kokonaan, sekä päälle reilut 500 euroa, toimeentulotukena.
Toiseen tarinaan: Joo, isä oli juovuksissa, mutta tuskinpa huono vanhempi kuitenkaan kun yritti saada lapsen pesemään huolellisesti käsiään.
Sinänsä aiheellisia asioita tässä nostetaan, mutta ihan liioitellen ja turhan dramaattisesti.
No noita Iltapäivälehtien juttuja taitaa tehdä 15-vuotiaat TET-harjoittelijat tasosta päätellen. Tässä on ollut paikat suljettuna vasta muutaman viikon, joten ihan höpö höpö. Ei oo vissiin pikkutytöt joutuneet enne pitämään parin viikon shoppailu- ja smoothiebaaritaukoa.
Esimerkiksi nyt vaikka espanjantauti, joka oli samaan aikaan kuin sota ja vankileirit ja t e l o i t u k s e t.
Ihmisiä haudattiin suuriin joukkohautoihin.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tämä on mun elämäni kurjin tilanne ja olen viisikymppinen.
Olen elänyt 90-luvun laman, lapset oli kouluiässä koulua.mp.umisten aikaan juuri ja se oli hyvin pelottavaa. Te.rr.or.in lisääntyminen yms.
Tämä virus sitten päälle juuri kun aloin ajatella, että elämä lopultakin helpottaa.
Minulle tämä ainakin on raskasta aikaa ja voin hyvin kuvitella, että myös nuorille on.
Ja sinun kokemuksesi 90-luvun lamasta on ainoa oikea? Sinulla on lisäksi perhe, joten et ehkä ole ihan paras vertailemaan kokemuksiasi kärsineiden kanssa. Et paini samassa kokemusluokassa. Itselleni tämä koronaöyhötys on täyttä lällärikamaa tähän asti, voi jee, pääsen edelleen ostamaan kympillä ruokaa kahdesti viikossa, voi kun vaikeaa. Katsotaan sitten jos teho-osastoa tai kodittomuutta alkaa pukkaamaan niin voi muuttua pahemmaksi kuin 90-luvun lama.
Jos nyt vielä lisäksi syttyisi sota ja tulis nälänhätä, niin oltaisiin samalla tasolla kuin aiemmat sukupolvet.
Nykyinen meno ei ole vielä paha, jos tässä on kamalinta, että joutuu olemaan kotona ilman kavereita.
Täysin epäonnistunut juttu. Korona uutisointi on muutenkin nyt aivan pielessä. Esim. taas nyt uusia tapauksia päivässä 101, joista HUS:in alueella 86. Se suhde on nyt koko ajan ja joka päivä tuollanen. Ja on siis paljon alueita, joissa uusia tapauksia on 0 tai 1. Päivästä toiseen. Kirjoittakaa ja miettikää tätä.
Vierailija kirjoitti:
Uutinen on sidottu omaan aikaansa.
Ei toiseen maailmansotaan, eikä isovihan aikoihin.
Eikä nuijasotaan..Elämme 2020. ja tilanne on tuo.
Kuten IL uutisoi.
Noin alapeukuttajaa jotka eivät todella ymmärrä uutisen kontekstiä, joten turhaan yrität
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän tämä on lapsille ja nuorille tosi ahdistavaa aikaa. Hyvä kirjoitus tuo oli.
Kun vertaan omaan nuoruuteeni 80-90 luvulla niin ei kyllä käy kateeksi. Silloin ongelmat oli kuitenkin sellaisia tavallisia ongelmia.
Nyt kaikki kouluam.pu.miset, ter.ro.ri-i.s.kut, yms. ja uusimpana korona. On tosi raskasta olla tämän ajan lapsi ja nuori aikuinen.
Mitä höpötät?
Raumanmeren koulusurmat tapahtuivat Raumanmeren yläasteella Raumalla 25. tammikuuta 1989.[
Lähettäkää ihmeessä palautetta toimitukseen.
Vastenmielinen juttu Iltikseltä, jolla halutaan lietsoa paniikkia ja kauhua. Olen syntynyt 80 ja muistan 90-luvun laman omakohtaisesti lasten ja nuorten kokemana. Kyllä se oli paljon pahempaa kuin tämä. Yli 20 prosentin työttömyys, konkurssit, itsemurhat ja alkoholinkulutus tapissa. Kertakaikkiaan surullista ja toivotonta aikaa 90-luvun alku.
Lisäksi omassa lapsuudessa ja nuoruudessani oli sotaveteraaneja, lottia ja kotirintamanaisia vielä paljon elossa. Esim. omat isoisäni olivat molemmat taistelleet eturintamassa, toinen isoäiti oli ollut lottana kovissa paikoissa ja toinen isoäiti oli oman jaksamisensa äärirajoilla pyörittänyt maatalossa raskaita miesten töitä ja omat työnsä emäntänä. Siten omakohtaisesti koen, että ei sotavuosista edes ole niin kauan aikaa. Ehkä 25-vuotiaan märkäkorva-toimittajan näkövinkkelistä talvi- ja jatkosodasta on ikuisuus, mutta ei siitä ole kuin muutama sukupolvi. Minusta on historian tuntemisen näköalattomuutta ja sivistymättömyyttä väittää, että nyt olisi ainutkertaisen pahin tilanne Suomen historiassa. Ymmärrän, että mihinkään 1300- luvun ruttoon vertaaminen ei ehkä ole tarpeen, mutta kyllä meidän lähihistoriassa on koettu paljon pahempia asioita kuin koronavirus. Tietyllä tavalla tämä on paluuta aiempaan, aikaan jolloin sairaus ja kuolema olivat lähempiä ja arkipäiväisempiä asioita mitä nykyään.
Lehdessä oli jokin aika sitten juttu, jos oli löytynyt joku pieni lipasto, jonka laatikon pohjaan oli kirjoitettu suunnilleen tähän tapaan. (viljan hintaa en muista)
Ruoka on loppumassa. Ruis maksaa jo x kopeekkaa. Jumala meitä auttakoon.
Vierailija kirjoitti:
No joo, kieltämättä aika absurdi artikkeli.
Ensimmäiseen tarinaan: Sosiaalitoimi Helsingissä maksaa sen vuokran kokonaan, sekä päälle reilut 500 euroa, toimeentulotukena.
Toiseen tarinaan: Joo, isä oli juovuksissa, mutta tuskinpa huono vanhempi kuitenkaan kun yritti saada lapsen pesemään huolellisesti käsiään.
Sinänsä aiheellisia asioita tässä nostetaan, mutta ihan liioitellen ja turhan dramaattisesti.
Tämä jatkuva yltiödramaattisuus vie jutuilta vaan uskottavuuden täysin. Miksi ei voi kirjoittaa tärkeistä asioista ammattimaisesti, ilman tuota naurettavaa paisuttelua?
Vierailija kirjoitti:
Uutinen on sidottu omaan aikaansa.
Ei toiseen maailmansotaan, eikä isovihan aikoihin.
Eikä nuijasotaan..Elämme 2020. ja tilanne on tuo.
Kuten IL uutisoi.
Lumihiutaleiden ulinaa... Toki kun kovin koettelemus on aiemmin ollut "hän oletti sukupuoleni tai sitä kysyttiin lomakkeella ja siinä oli vain kaksi vaihtoehtoa"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän tämä on lapsille ja nuorille tosi ahdistavaa aikaa. Hyvä kirjoitus tuo oli.
Kun vertaan omaan nuoruuteeni 80-90 luvulla niin ei kyllä käy kateeksi. Silloin ongelmat oli kuitenkin sellaisia tavallisia ongelmia.
Nyt kaikki kouluam.pu.miset, ter.ro.ri-i.s.kut, yms. ja uusimpana korona. On tosi raskasta olla tämän ajan lapsi ja nuori aikuinen.Mitä höpötät?
Raumanmeren koulusurmat tapahtuivat Raumanmeren yläasteella Raumalla 25. tammikuuta 1989.[
Oletko unohtanut Kauhajoen ja Jokelan?
Vierailija kirjoitti:
Vastenmielinen juttu Iltikseltä, jolla halutaan lietsoa paniikkia ja kauhua. Olen syntynyt 80 ja muistan 90-luvun laman omakohtaisesti lasten ja nuorten kokemana. Kyllä se oli paljon pahempaa kuin tämä. Yli 20 prosentin työttömyys, konkurssit, itsemurhat ja alkoholinkulutus tapissa. Kertakaikkiaan surullista ja toivotonta aikaa 90-luvun alku.
Lisäksi omassa lapsuudessa ja nuoruudessani oli sotaveteraaneja, lottia ja kotirintamanaisia vielä paljon elossa. Esim. omat isoisäni olivat molemmat taistelleet eturintamassa, toinen isoäiti oli ollut lottana kovissa paikoissa ja toinen isoäiti oli oman jaksamisensa äärirajoilla pyörittänyt maatalossa raskaita miesten töitä ja omat työnsä emäntänä. Siten omakohtaisesti koen, että ei sotavuosista edes ole niin kauan aikaa. Ehkä 25-vuotiaan märkäkorva-toimittajan näkövinkkelistä talvi- ja jatkosodasta on ikuisuus, mutta ei siitä ole kuin muutama sukupolvi. Minusta on historian tuntemisen näköalattomuutta ja sivistymättömyyttä väittää, että nyt olisi ainutkertaisen pahin tilanne Suomen historiassa. Ymmärrän, että mihinkään 1300- luvun ruttoon vertaaminen ei ehkä ole tarpeen, mutta kyllä meidän lähihistoriassa on koettu paljon pahempia asioita kuin koronavirus. Tietyllä tavalla tämä on paluuta aiempaan, aikaan jolloin sairaus ja kuolema olivat lähempiä ja arkipäiväisempiä asioita mitä nykyään.
Minusta 90-luvun lamaa suurennellaan. Eihän se ollut vakava muuta kuin yrittäjille, joilla oli valuuttalainaa.
Muut pärjäsivät ihan ok. Siis jos jäi työttömäksi, ei kuollut nälkään, vaan sai työkkäritukea.
Itse olin opiskelemassa tuolloin. Opiskelijat saivat kaiken mitä ennen lamaakin.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tämä on mun elämäni kurjin tilanne ja olen viisikymppinen.
Olen elänyt 90-luvun laman, lapset oli kouluiässä koulua.mp.umisten aikaan juuri ja se oli hyvin pelottavaa. Te.rr.or.in lisääntyminen yms.
Tämä virus sitten päälle juuri kun aloin ajatella, että elämä lopultakin helpottaa.
Minulle tämä ainakin on raskasta aikaa ja voin hyvin kuvitella, että myös nuorille on.
Tosiaan 90-luvun lama ei ole mitenkään verrannollinen tähän kotona-kriisiin, se ei ollut samalla tavalla jokaisen arkeen vaikuttava asia. Itse opiskelin silloin ja kesätöitä oli vaikea löytää. Se hoitui sillä, että kesäkuukausiksi oli mahdollista saada opintotukea. Sota-aika varmasti oli ahdistavaa kaikille ja ehkä samalla tavalla epävarmaa kuin nyt.
Mutta 90-luvun lama oli pientä tähän verrattuna.
Kaikkihan on jonkun lapsia, mutta artikkelissa esiin tuodut tapaukset ovat suurelta osin nuoria aikuisia, nuorten aikuisten ongelmineen.
Artikkeli näyttäisi kuuluvan samaan kategoriaan kuin valitettavan moni muu. Lapsiperheet läpi linjan leimataan moniongelmaisiksi, ja ihmiselämään jossain määrin normaalit surun, pelon, pitkästymisen ja yksinäisyyden tunteet käännetään pelkästään negatiivisiksi ja pandemiasta johtuviksi.
Ei jatkoon.
Olen lukenut paljon sukuni rintamakirjeitä.
Kyllä se oli kauheaa aikaa. Kirkossa oli lopulta rukoustilaisuus joka päivä ja kirkko tupaten täynnä. (vaikka kyse pikkupaikkakunnasta Mynämäki) Rukoilivat Suomen ja läheisten sotimassa olevien puolesta.
Kirjeissä vanhemmilla oli jatkuva pelko rintamalla olevien puolesta. (mitä ei tietenkään suoraan sanottu, mutta se välittyi silti kirjeistä) Rukoiltiin Jumalan siunausta.
Elirarvikkeista oli pulaa. Ruoka oli vaikea saada. Sairaalat olivat täynnä sotilaita ja niihin ei tavis meinannut päästä. Iso mummuni ja hänen poikansa kuolivat luultavasti syöpään sodan aikana kotonaan. Eri aikaan tietty. Ei ehditty tutkia kunnallisella. Kipuja oli.