Lue keskustelun säännöt.
En osaa olla normaalissa parisuhteessa
26.04.2020 |
Exäni oli todella introvertti ja kotona teki vain töitä koneella. Hän ei puhunut rupatellakseen eikä etenkään mistään syvällisestä. Ristiriitoja välteltiin ja niissä hän reagoi mököttämällä ja pitämällä mykkäkoulua, joskus päiväkausia. En koskaan saanut tietää, mitä olin "tehnyt väärin".
Nyt olen ollut reilun vuoden verran suhteessa puheliaan ja avoimen miehen kanssa. Muutin eristyksen vuoksi hänen luokseen ja kuvittelin, että viimeistään nyt hänen kiinnostuksensa loppuu ja alkaa hiljainen arki.
Huomaan, että en osaa olla suhteessa jossa keskustellaan ja ollaan vuorovaikutuksessa. Minä olen se joka vetäytyy. En osaa ottaa vastaan huomiointia. En oikein tiedä, mikä kaiken puhumisen tarkoitus on.
Miten parisuhteessa "pitäisi" jutella? Miten oppia olemaan yhdessä kun en ole tällaista yhteyttä kokenut?
Kommentit (79)
Ensimmäinen suhteesi vastasi enemmän keskivertoa suhdetta, nyksäsi on poikkeus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi keskityt siihen mitä HE ovat/olivat? Kuka sinä olet? Kuka HALUAT olla?
Meitä on suhteessa kaksi, jotka puheen aloittaessamme saatamme papattaa kuin papupadat, mutta myös toisinaan väsymme ja on saatava olla omien ajatustensa kanssa hiljaa. Joskus nämä käyvät mukavasti yhtä aikaa, usein eivät.
Olemme opetelleet sanomaan : "Nyt haluan olla jonkun aikaa rauhassa." "En voi nyt puhua hetkeen, keskityn tähän juttuun." "Haluan nyt jonkun aikaa tehdä tätä, onko ok?" "Voidaanko tän kommentin jälkeen lopettaa tää keskustelu, alan väsyä?" "Onko ok jos ei jatketa tästä aiheesta enää nyt, en pysty enää keskittymään niin, että vastaukset tekisi sille oikeutta." jne.
Joskushan se voi vähän jopa loukata, kun innoissaan suu vaahdossa haluaisi selittää jotain ja toinen ei jaksa kuunnella. Mutta silti parempi vain tokaista ääneen, koska vuorotellen meistä kumpikin on sekä hölisijä että se, jolla bufferi täyttyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihana unelmanainen joka ei puhu liikaa <3!
Nuoremmat voivat olla eristyksessä jos ovat matkustaneet ulkomailta tai oireilevat.
AP tai mies voi myös olla riskiryhmässä tai iäkäs.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sosiaalinen introvertti puhuu paljon sosiaalisissa tilanteissa. Jos on yhtään autismipiirteisyyttä niin pälätys jatkuu loputtimiin koska hän on uupunut läsnäolostasi. Miksi ihmeessä tungit itsesi asumaan miehen luo? Ei aikuiset ihmiset elä missään koronaeristyksessä. Se koskee vanhuksia.
No ei saa käydä kumppanin luona kylässä ollenkaan.
Elämme poikkeuksellisia aikoja. Ehkä sinä reagoit vetäytymällä yleiseen tilanteeseen? Mies panikoi ja hakee turvaa puhuen tavallisuudesta muistuttavista asioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mikään ole normaalia näinä aikoina muutenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Ei mikään ole normaalia näinä aikoina muutenkaan.
It's our time to shine!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi tärkeimmistä asioista parisuhteessa on hyvä keskusteluyhteys. Sen toimimattomuus aiheuttaa paljon ongelmia, esimerkiksi väärinymmärryksiä ja vääriä tulkintoja.
Parisuhteen ydin on se, että toisen voi herättää vaikka keskellä yötä puhumaan, jos itse kaipaa keskustelua. Tämän mahdollisuuden puuttuminen lisää yksinäisyyttä. Tästä huolimatta myös hiljaisuuden pitää olla parisuhteessa sallittua. Täytyy kuitenkin muistaa, että jokainen suhtautuu hiljaisuuteen eri tavalla. Toisille hiljaisuus on ihan normaalia, joku kokee sen uhkana. Keskustelun ja hiljaisuuden rajasta täytyy siis tehdä molempia tyydyttävä kompromissi.
Vastarakastunut pari yleensä puhuu paljon ja vannoo, että sama keskustelu tulee aina jatkumaan. Parisuhde kuitenkin muuttuu matkan varrella ja välillä elämän rytmi pakottaa vähentämään keskustelua. Silloin on inhimillistä, että vaikeimmat aiheet jätetään keskustelusta pois. Parisuhteen kannalta on kuitenkin erittäin oleellista puhua myös näistä vaikeista aiheista.
Keskustelukulttuuri omaksutaan lapsuudenperheestä
Yleisesti ajatellaan, että nainen on se, joka kaipaa keskustelua enemmän. Tämä stereotypia ei kuitenkaan aina pidä paikkaansa, sillä myös mies voi kaivata enemmän keskustelua parisuhteessa. Tämä johtuu siitä, että omaksumme keskustelukulttuurimme lapsuudenperheestämme. Hiljaisessa perheessä kasvanut puhuu parisuhteessakin vähemmän kuin pitkiin ja syvällisiin keskusteluihin jo lapsena tottunut.
Hämmentävän monet ongelmat parisuhteen keskusteluyhteydessä kumpuavat eroista keskustelukulttuureissa. Jos parilla on hyvin erilaiset kulttuurit, toisen tapa kommunikoida voi alkaa ajan kuluessa ärsyttämään. Jos toinen on kovin hiljainen ja toinen puolestaan äänekäs, kumppanin tapa kommunikoida voi tuntua jopa väärältä ja aiheuttaa kitkaa
Vierailija kirjoitti:
Mykkäkoulu on henkistä väkivaltaa.
Niin että oliko ex kuitenkaan introvertti vai vain joku sa_disti joka käytti valtaansa olematta puhumatta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihana unelmanainen joka ei puhu liikaa <3!
Ei puhu mutta pussaa (p1ppeliä)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mykkäkoulu on henkistä väkivaltaa.
Niin että oliko ex kuitenkaan introvertti vai vain joku sa_disti joka käytti valtaansa olematta puhumatta?
Monet tällaiset ovat töissä ekstrovertteja porukan naurattajia.
Vierailija kirjoitti:
Yksi tärkeimmistä asioista parisuhteessa on hyvä keskusteluyhteys. Sen toimimattomuus aiheuttaa paljon ongelmia, esimerkiksi väärinymmärryksiä ja vääriä tulkintoja.
Parisuhteen ydin on se, että toisen voi herättää vaikka keskellä yötä puhumaan, jos itse kaipaa keskustelua. Tämän mahdollisuuden puuttuminen lisää yksinäisyyttä. Tästä huolimatta myös hiljaisuuden pitää olla parisuhteessa sallittua. Täytyy kuitenkin muistaa, että jokainen suhtautuu hiljaisuuteen eri tavalla. Toisille hiljaisuus on ihan normaalia, joku kokee sen uhkana. Keskustelun ja hiljaisuuden rajasta täytyy siis tehdä molempia tyydyttävä kompromissi.
Vastarakastunut pari yleensä puhuu paljon ja vannoo, että sama keskustelu tulee aina jatkumaan. Parisuhde kuitenkin muuttuu matkan varrella ja välillä elämän rytmi pakottaa vähentämään keskustelua. Silloin on inhimillistä, että vaikeimmat aiheet jätetään keskustelusta pois. Parisuhteen kannalta on kuitenkin erittäin oleellista puhua myös näistä vaikeista aiheista.
Keskustelukulttuuri omaksutaan lapsuudenperheestä
Yleisesti ajatellaan, että nainen on se, joka kaipaa keskustelua enemmän. Tämä stereotypia ei kuitenkaan aina pidä paikkaansa, sillä myös mies voi kaivata enemmän keskustelua parisuhteessa. Tämä johtuu siitä, että omaksumme keskustelukulttuurimme lapsuudenperheestämme. Hiljaisessa perheessä kasvanut puhuu parisuhteessakin vähemmän kuin pitkiin ja syvällisiin keskusteluihin jo lapsena tottunut.Hämmentävän monet ongelmat parisuhteen keskusteluyhteydessä kumpuavat eroista keskustelukulttuureissa. Jos parilla on hyvin erilaiset kulttuurit, toisen tapa kommunikoida voi alkaa ajan kuluessa ärsyttämään. Jos toinen on kovin hiljainen ja toinen puolestaan äänekäs, kumppanin tapa kommunikoida voi tuntua jopa väärältä ja aiheuttaa kitkaa
No ei kyllä saa herättää keskellä yötä puhumaan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mykkäkoulu on henkistä väkivaltaa.
Niin että oliko ex kuitenkaan introvertti vai vain joku sa_disti joka käytti valtaansa olematta puhumatta?
Oli mikä oli. Keskittykää nykyhetkeen. Mitä AP voi tehdä juuri NYT, juuri tässä tilanteessa?
Pitäisikö sun ihan suoraan puhua miehen kanssa, ettet ole tottunut elämään 24/7 ollen yhdessä ja tarvitset välillä hetken omaa tilaa. Tietokone ihmisissä on se, että vaikka he ovat samassa huoneessa ovat he usein "omassa maailmassaan" vaikka siinä fyysisesti istuvatkin. On ihan eri asia olla ihmisen kanssa samassa tilassa, joka on henkisesti läsnä ja esim huomio tekemiäsi asioita, kuin sellasen kanssa joka ei kuule, eikä näe mitä ympärillä tapahtuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mykkäkoulu on henkistä väkivaltaa.
Aika usein se, että toinen ei vain jaksa puhua tai hän ei ole kiinnostunut puhumaan koko ajan toisen määrittelemästä aiheesta kutsutaan väärin mykkäkouluksi. Jos toinen haluaa miettiä asiat itse ilman toisen jatkuvaa kälätystä ja painostamista, niin se ei ole väärin todellakaan, mutta kälättäjän mielestä toisen hiljaisuus onkin henkistä väkivaltaa.
Kälättäjän pitäisi ymmärtää, että voisi pitää päänsä kiinni ja kunnioittaa toisen omaa rauhaa. Aika usein hiljainenkin puhuu aikanaan, mutta nurkkaan ahdistettuna ja syyttömänä syytettynä hänestä ei varmasti saa sanaakaan.
Minä olen ollut aina sellainen, että puhun vasta kun olen miettinyt asian omalta puoleltani jonkunlaiseen järjestykseen. Jos siihen tulee joku soittamaan suutaan ja iholle, niin poistun paikalta ja en varmasti sano sanaakaan. Jos kälättäjä tulee perässä, niin sitten saatan todella räjähtää, mutta asioiden selvittäminen on siinä vaiheessa jo vaikeampaa. Olen saanut kuulla olevani mököttäjä, mutta nykyisessä suhteessani mieheni ymmärtää minua ja antaa minulle sen tilan mitä tarvitsen. Olen oppinut myös laittamaan viestiä vaikka kirjeellä tai viestillä sitten kun olen valmis ja se on toiminut hyvin, koska mieheni on fiksu.
Mykkäkoulu on todellakin pahimman luokan henkistä väkivaltaa, jossa kumppani jätetään roikkumaan tyhjän päälle.
Vaikka kuinka väsyttäisi, eikä huvittaisi, se ei oikeuta lyttämään toista ja olla selvittämättä asioita.
Fiksuthan osaavat välittävässä parisuhteessa keskustella asiat selviksi. Sen ei tarvitse tapahtua heti. Toiselle pitää osata antaa aikaa rauhoittua/miettiä/kerätä voimia, mutta väsyneen osapuolenkin tulee osata asiallisesti kertoa/tuoda ilmi, että oloni on tämä, nyt hengitän syvään tai vetäydyn hetkeksi yksinään.
Kyllä välttelevästi kiintynytkin voi olla parisuhteessa, ja monet ovatkin.