Lue keskustelun säännöt.
En osaa olla normaalissa parisuhteessa
26.04.2020 |
Exäni oli todella introvertti ja kotona teki vain töitä koneella. Hän ei puhunut rupatellakseen eikä etenkään mistään syvällisestä. Ristiriitoja välteltiin ja niissä hän reagoi mököttämällä ja pitämällä mykkäkoulua, joskus päiväkausia. En koskaan saanut tietää, mitä olin "tehnyt väärin".
Nyt olen ollut reilun vuoden verran suhteessa puheliaan ja avoimen miehen kanssa. Muutin eristyksen vuoksi hänen luokseen ja kuvittelin, että viimeistään nyt hänen kiinnostuksensa loppuu ja alkaa hiljainen arki.
Huomaan, että en osaa olla suhteessa jossa keskustellaan ja ollaan vuorovaikutuksessa. Minä olen se joka vetäytyy. En osaa ottaa vastaan huomiointia. En oikein tiedä, mikä kaiken puhumisen tarkoitus on.
Miten parisuhteessa "pitäisi" jutella? Miten oppia olemaan yhdessä kun en ole tällaista yhteyttä kokenut?
Kommentit (79)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mykkäkoulu on henkistä väkivaltaa.
Aika usein se, että toinen ei vain jaksa puhua tai hän ei ole kiinnostunut puhumaan koko ajan toisen määrittelemästä aiheesta kutsutaan väärin mykkäkouluksi. Jos toinen haluaa miettiä asiat itse ilman toisen jatkuvaa kälätystä ja painostamista, niin se ei ole väärin todellakaan, mutta kälättäjän mielestä toisen hiljaisuus onkin henkistä väkivaltaa.
Kälättäjän pitäisi ymmärtää, että voisi pitää päänsä kiinni ja kunnioittaa toisen omaa rauhaa. Aika usein hiljainenkin puhuu aikanaan, mutta nurkkaan ahdistettuna ja syyttömänä syytettynä hänestä ei varmasti saa sanaakaan.
Minä olen ollut aina sellainen, että puhun vasta kun olen miettinyt asian omalta puoleltani jonkunlaiseen järjestykseen. Jos siihen tulee joku soittamaan suutaan ja iholle, niin poistun paikalta ja en varmasti sano sanaakaan. Jos kälättäjä tulee perässä, niin sitten saatan todella räjähtää, mutta asioiden selvittäminen on siinä vaiheessa jo vaikeampaa. Olen saanut kuulla olevani mököttäjä, mutta nykyisessä suhteessani mieheni ymmärtää minua ja antaa minulle sen tilan mitä tarvitsen. Olen oppinut myös laittamaan viestiä vaikka kirjeellä tai viestillä sitten kun olen valmis ja se on toiminut hyvin, koska mieheni on fiksu.
Ap ei koskaan saanut tietää mökötysten syytä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko koskaan kertonut miehellesi, että tarvit omaa aikaa?
Mut exä oli sellainen, että vaikka olis ollut miten tärkeetä käytännön asiaa puhuttavana, se saatto mennä toiseen huoneeseen ja laittaa luurit korville. Sain kulkea perässä, että sain asiani sanottua. Mutta ikinä, ei ikinä saanut sanottua mikä vaivaa. Sitten eräänä päivänä se lähti. Onneksi.
Sopikaa kellonajat, jolloin saa puhua ja milloin ei.
Miten paljon "normaalit" parit sitten juttelee? Mikä on liikaa tai liian vähän?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mykkäkoulu on henkistä väkivaltaa.
Aika usein se, että toinen ei vain jaksa puhua tai hän ei ole kiinnostunut puhumaan koko ajan toisen määrittelemästä aiheesta kutsutaan väärin mykkäkouluksi. Jos toinen haluaa miettiä asiat itse ilman toisen jatkuvaa kälätystä ja painostamista, niin se ei ole väärin todellakaan, mutta kälättäjän mielestä toisen hiljaisuus onkin henkistä väkivaltaa.
Kälättäjän pitäisi ymmärtää, että voisi pitää päänsä kiinni ja kunnioittaa toisen omaa rauhaa. Aika usein hiljainenkin puhuu aikanaan, mutta nurkkaan ahdistettuna ja syyttömänä syytettynä hänestä ei varmasti saa sanaakaan.
Minä olen ollut aina sellainen, että puhun vasta kun olen miettinyt asian omalta puoleltani jonkunlaiseen järjestykseen. Jos siihen tulee joku soittamaan suutaan ja iholle, niin poistun paikalta ja en varmasti sano sanaakaan. Jos kälättäjä tulee perässä, niin sitten saatan todella räjähtää, mutta asioiden selvittäminen on siinä vaiheessa jo vaikeampaa. Olen saanut kuulla olevani mököttäjä, mutta nykyisessä suhteessani mieheni ymmärtää minua ja antaa minulle sen tilan mitä tarvitsen. Olen oppinut myös laittamaan viestiä vaikka kirjeellä tai viestillä sitten kun olen valmis ja se on toiminut hyvin, koska mieheni on fiksu.
Olet ns. hankala ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teitä ei ole tarkoitettu yhteen jos toinen ei osaa olla hiljaa, vaan haluaa täyttää äänettömyyden jatkuvalla puhumisella ja jos toinen taas ei osaa määrittää yhtään omia rajojaan, vaan ärsyyntyy kaikesta ja kaikista asioista. Olette vieraita ihmisiä toisillenne ja kokeilu oli hyvä, mutta parempi on olla erillään. Suhde voi toki onnistua, jos vaikka asutte omissa kodeissanne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten olette varmaan huono pari. Jos tuo noin nopeasti ärsyttää, niin se ei tiedä hyvää. Puheliaat ihmiset kun tarvitsevat sitä vuorovaikutusta.
Ei välttämättä huono pari. Voihan sitä vetäytyä aamupalan ja lounaan välillä jonnekinbtorkkumaan
Kun saavat lapsia, mies juttelee ja puuhaa niiden kanssa.
Vain silloin toimii, jos tämä tuntuu itsestä hyvältä. Muuten ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mykkäkoulu on henkistä väkivaltaa.
Aika usein se, että toinen ei vain jaksa puhua tai hän ei ole kiinnostunut puhumaan koko ajan toisen määrittelemästä aiheesta kutsutaan väärin mykkäkouluksi. Jos toinen haluaa miettiä asiat itse ilman toisen jatkuvaa kälätystä ja painostamista, niin se ei ole väärin todellakaan, mutta kälättäjän mielestä toisen hiljaisuus onkin henkistä väkivaltaa.
Kälättäjän pitäisi ymmärtää, että voisi pitää päänsä kiinni ja kunnioittaa toisen omaa rauhaa. Aika usein hiljainenkin puhuu aikanaan, mutta nurkkaan ahdistettuna ja syyttömänä syytettynä hänestä ei varmasti saa sanaakaan.
Minä olen ollut aina sellainen, että puhun vasta kun olen miettinyt asian omalta puoleltani jonkunlaiseen järjestykseen. Jos siihen tulee joku soittamaan suutaan ja iholle, niin poistun paikalta ja en varmasti sano sanaakaan. Jos kälättäjä tulee perässä, niin sitten saatan todella räjähtää, mutta asioiden selvittäminen on siinä vaiheessa jo vaikeampaa. Olen saanut kuulla olevani mököttäjä, mutta nykyisessä suhteessani mieheni ymmärtää minua ja antaa minulle sen tilan mitä tarvitsen. Olen oppinut myös laittamaan viestiä vaikka kirjeellä tai viestillä sitten kun olen valmis ja se on toiminut hyvin, koska mieheni on fiksu.
Olet ns. hankala ihminen.
Ystävieni ja perheeni mielestä en ole, vaan tarvitsen vain hetken rauhaa. Olen töissä hyvin sosiaalinen ja töiden jälkeenkin tarvitsen sen puolisen tuntia ainakin ennen kuin jaksan puhua muiden kanssa, mutta se ei ole ollut miehelleni koskaan ongelma. Kälättäjä ja turhan puhujia en jaksa kuin hetken, jankuttaja en yhtään. Heillä ei ole minulle mitään.
Vierailija kirjoitti:
Miten paljon "normaalit" parit sitten juttelee? Mikä on liikaa tai liian vähän?
Puhutaan siten, että tällaista ei tarvitse erikseen miettiä. Joskus enemmän, joskus vähemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä on ekstrovertti ja ambivertti. Mies on se ambivertti, eli hän on taitava sosiaalisesti ja puhelias, mutta hän myös kaipaa omaa aikaa ja helposti saattaa puuhailla omia asioitaan koko päivän ja käy välillä vain syömässä kanssani. Joinakin päivinä saattaa olla ettemme puhu juuri mitään, vaikka olemme siis puheliaita ihmisiä kumpikin. Emme välttämättä puhu paljoa ruokapöydässäkään. Välillä sitten käymme pitkiä ja huumorintajuisia keskusteluja tai höpötämme ihan typeriä. Pointti on että hiljaisuus tuntuu helpolta ja mukavalta. Saatamme istua samassa huoneessa tekemässä eri asioita tuntikausia ihan hiljaa. Kumpikin ollaan tyytyväisiä.
Alussa tietty pitää vähän tasapainotella toisen ja omien läheisyyden/itsenäisyyden tarpeiden välillä mutta kyllä se siitä lähtee rullaamaan.
Kyllä tässä on kyseessä kiintymyssuhde ongelma aloittajan puolelta. Uusi puoliso on varmaan turvallisesti kiintynyt, ja tykkää viettää aikaa ja kommunikoida puolisonsa kanssa, vaikka on introvertti. Ei siis liity introversioon että sinua ahdistaa. Aiempi miehesi oli välttelevästi kiintynyt. Nyt sinä käyttäydyt samoin. Lue lisää aiheesta netistä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä eroa introvertilla ja välttelevästi kiintyneellä on?
Mä osin varmaan tuommoinen. Olen eronnut 21v suhteessa jossa ei puhuttu. En varmaan enäö oppisi
Keskustelkaa? Kerro, että tarviit hetken latautumisen töiden jälkeen ja kerrot et sun xäs oli mölli eikä aiemmassa suhteessa ei ole juteltu ja sitä haluisit hiljalkeen opetella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sopikaa kellonajat, jolloin saa puhua ja milloin ei.
Ihanaa! Ja tietenkin rangaistus jos puhuu väärään aikaan.
Luepa Kimmo Takanen: tunne lukkosi sekä jatko-osat erosta ja uudesta parisuhteesta.
Monelle introvertille parisuhde ja (omat) lapset ovat poikkeus. Kaikkien muiden kanssa sosiaalinen kanssakäyminen on kuluttavaa. Mies voi olla tällainen.
Vierailija kirjoitti:
Monelle introvertille parisuhde ja (omat) lapset ovat poikkeus. Kaikkien muiden kanssa sosiaalinen kanssakäyminen on kuluttavaa. Mies voi olla tällainen.
Mikä ap:n ongelma sitten on?
Aika usein se, että toinen ei vain jaksa puhua tai hän ei ole kiinnostunut puhumaan koko ajan toisen määrittelemästä aiheesta kutsutaan väärin mykkäkouluksi. Jos toinen haluaa miettiä asiat itse ilman toisen jatkuvaa kälätystä ja painostamista, niin se ei ole väärin todellakaan, mutta kälättäjän mielestä toisen hiljaisuus onkin henkistä väkivaltaa.
Kälättäjän pitäisi ymmärtää, että voisi pitää päänsä kiinni ja kunnioittaa toisen omaa rauhaa. Aika usein hiljainenkin puhuu aikanaan, mutta nurkkaan ahdistettuna ja syyttömänä syytettynä hänestä ei varmasti saa sanaakaan.
Minä olen ollut aina sellainen, että puhun vasta kun olen miettinyt asian omalta puoleltani jonkunlaiseen järjestykseen. Jos siihen tulee joku soittamaan suutaan ja iholle, niin poistun paikalta ja en varmasti sano sanaakaan. Jos kälättäjä tulee perässä, niin sitten saatan todella räjähtää, mutta asioiden selvittäminen on siinä vaiheessa jo vaikeampaa. Olen saanut kuulla olevani mököttäjä, mutta nykyisessä suhteessani mieheni ymmärtää minua ja antaa minulle sen tilan mitä tarvitsen. Olen oppinut myös laittamaan viestiä vaikka kirjeellä tai viestillä sitten kun olen valmis ja se on toiminut hyvin, koska mieheni on fiksu.