Lue keskustelun säännöt.
Koulukiusattujen onnenpotku : koronakaranteeni ja etäopetus
26.04.2020 |
Saivat koulukiusatut hengähtää piinastaan koronasta johtuvan karanteenin ja etäopetuksen ajan --ja sitten alkaa kesäloma.
Takuulla moni oppilas ympäri suomen kokee syvää helpotusta kun jokapäiväinen kouluahdistus ja salattu paniikki puuttuu. Yhtäkiä onkin useita päiviä jolloin kukaan ei hauku tai kiusaa tai pistä matalaksi.
Opettajatkin voivat NYT miettiä ja keksiä keinoja etäopetuksen aikana tunnistaa ja auttaa kiusattuja oppilaitaan jotka ovat koko vuoden kärsineet hiljaa.
Kommentit (83)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Turhempiakin etätehtäviä annetaan.
Laittakaa nyt niitä kyselyjä "oletko kiusannut", "kiusataanko sinua", "mitä teet jos näet että jotain kiusataan". "miltä kiusatusta tuntuu", "oletko nähnyt että jotain on kiusattu joskus", "mikä on kiusaamista" <------kysymykset voi ottaa suoraan tuosta.
Käyvät oppilaat sitten vanhempiensa kanssa läpi näitä kysymyksiä ja joutuvat ajattelemaan kiusaamista.
Tehkää opettajat tämä nyt kun teillä on tilaisuus ja kiusattu oppilas on "turvassa" kotonaan joten uskaltaa ehkä avautua.
Viitseliäisyyttä ja fiksuutta sekä välittämistä tämä opettajalta toki vaatii. Mutta voi pelastaa jonkun oppilaan mielenterveyden, tulevaisuuden ja menestymisen opinnoissa.
Samalla opettaja voi testata luotetaanko häneen aidosti opilaiden taholta ja kerrotaan asioita.
Kiitos .
Kiitos ohjeistuksesta, mutta teen näitä kyselyitä pitkin vuotta.
miten nuo tekemäsi kyselyt helpottaa konkreettisesti sen kiusatun oloa?
Siten, että se, mitä hän on pitänyt kiusaamisena, loppuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi kiusaaminen jatkuu.
Tässä huomaa : ei oikeasti opettajia jaksa kiiinnostaa?
Palkkoihin kommentoidaan ja työmäärään tai opejen työttömyyteen , mutta koulukiusaus.....
Eipä paljoa napeksi.
Jaksaa se kiinnostaa, mutta olen aika aseeton ongelman edessä. Kiusaamisen ratkaiseminen ja matikan syvällinen ymmärtäminen ja opetustaito ovat aivan eri osa-alueiden taitoja. Kouluihin pitäisi palkata lisäksi kiusaamisasiantuntijoita.
Minä olen yksi esimerkki siitä miten koulukiusaaminen voi vaikuttaa koko loppuelämään. Olin kiusattu ja herkkä, ujo. Häpesin kehnoja kotiolojani ja ujouttani, punasteluani. Ala-aste meni jotenkin, yläaste huonommin. Muistan se taivaallisen onnen kun peruskoulu loppui. Olin hyvä koulussa, erityisesti kielissä joita rakastin, ja tunnollinen. Silti en olisi mennyt lukioon edes pakotettuna.
Peruskoulun jälkeen tein kotona töitä maatilalla kunnes vihdoin uskalsin hakea ammatilliseen koulutukseen, ja mustan vieläkin miten ihmeissäni olin kun koulussa oli kivaa eikä yhtään ilkeää tyyppiä. Kukaan ei kiusannut minua! Opiskeluaika oli todella mukavaa.
Elämäni on mennyt suhteellisen hyvin mutta vasta vanhetessa olen tajunnut miten kouluvuodet minuun vaikutti ja miten toisinkin olisin voinut elää ja valita. Jos olisi ollut mahdollisuus etäopiskeiuun...en tiedä mikä kaikki olisi toisin. Tätä keskustelua on ollut kiinnostavaa lukea ja omat silloiset tunteet ja 'vatsakivut' nousseet mieleen.
Ainut mitä voi toivoa on että huonot työpaikat menevät kaikki konkurssiin sekä vuokrafirmat.
Myös se on toivelistalla että mielisairaat työelämän mädät siat saisivat nyt kerrankin ansionsa mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kiusaaminen jatkuu.
Tässä huomaa : ei oikeasti opettajia jaksa kiiinnostaa?
Palkkoihin kommentoidaan ja työmäärään tai opejen työttömyyteen , mutta koulukiusaus.....
Eipä paljoa napeksi.
i
MInä olen yläkoulun opettaja ja myönnän, että olen aivan kädetön kiusaamisen kanssa.
En voi tietää koska jotakuta kiusataan. Kaverukset saattavat naljailla toisillensa hyvinkin ronskisti. Kun taas jotakuta kiusataan kun hänet vaikka äänestetään luokan luottamusoppilaaksi. Tiedän, ja kuulen että tunnilla viittaajia kiusataan. Hikke-huudot voi kieltää, entäs "kannustukseksi" sanotut "Hyvä Kalle!" -jutut tai ivallisen hiljaisuuden. Kiellänkö sen, että kukaan muu ei koskaan viittaa paitsi tämä yksi?
Ja sitten kun kiusaaminen on ilmeistä ja raakaa, eikä enää tulkinnanvaraista, niin koko luokka kiusaa, usein jopa koko koulu. Yhtä vihataan, koska hän on erilainen kuin muut tai on "tehnyt jotain" mistä ansaitsee kaikkien mielestä vihat niskoihinsa. kilteinkään nössö ei halua tehdä hänen kanssaan ryhmätöitä. Jos pakotetaan, niin seurauksena on erittäin kiusallinen vierekkäin istuminen puhumatta mitään . . ."
Siis mitä ihmettä minä luin?
Onko jossain koulussa vain 1 opettaja ilman muita opettajia tai rehtoria joiden kanssa keskustella säännöllisesti esim koulun koulukiusattujen asemasta ja tarkistaa tilanne?
Kun koululta menee maine menee siinä opettavilta henkilöiltä myös.
Lähiopetusta perustellaan usein sillä, että oppilaat oppivat sosiaalisia taitoja.
Käytännössä ne sosiaaliset taidot ovat yhtä kärpästen herraa.
Kiusaajat oppivat, että kiusaamalla ja alistamalla he saavat valtaa.
Kiusatut oppivat, että he ovat huonoja eikä heistä ole mihinkään.
Tavikset oppivat katsomaan muualla ja mielistelemään kiusaajaa.Koulussa pitäisi opettaa sosiaalisia taitoja. Se voisi olla vaikka ihan oma oppiaineensa.
Plus kiusatut eivät aina opi koulussa sosiaalisia taitoja ollenkaan juttukavereiden puutteen ja itsensä häpeilyn vuoksi ollenkaan. Huono maine saa ne hyvätkin tyypit karttelemaan kiusattua nuorta ja kiusattu itse koittaa sulautua tapettiin ja olla näkymätön, siksi vuorovaikutusta ei hänelle juuri tapahdu.
Sosiaalisista taidoista hän oppii sen, että muut ihmiset ovat k.päitä, varsinkin ikätoverit, sekä sen, että hän itse on muita sosiaalisesti kömpelömpi.
Moni kiusattu oppisi sosiaalisia taitoja paremmin yksin autiolla saarella, kuin kiusaajiaan sivusta seuraamalla koulussa.Useimmilla kiusatuilla toki on kavereita, mutta heilläkin on yleensä paljon pienemmät piirit, kuin ei-kiusatuilla ja heidän on vaikeampaa tutustua uusiin lapsiin ja nuoriin.
Itse aloin opetella sosiaalisia taitoja 20-vuotiaana, kun ala-asteen, yläasteen ja lukion jälkeen minua ei yhtäkkiä enää kiusattukaan. Nyt viisi vuotta myöhemmin huomaan, että töitä pitää vielä tehdä paljon ennen, kuin "saavutan" ikätoverit. Sosiaalisuus on siinä mielessä pirullinen taito opetella, että se pitäisi hoitaa pois alta juuri sillä oikealla hetkellä ja lykkääminen saattaa johtaa huonoon maineeseen ja kiusaamiseen uudestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kiusaaminen jatkuu.
Tässä huomaa : ei oikeasti opettajia jaksa kiiinnostaa?
Palkkoihin kommentoidaan ja työmäärään tai opejen työttömyyteen , mutta koulukiusaus.....
Eipä paljoa napeksi.
i
MInä olen yläkoulun opettaja ja myönnän, että olen aivan kädetön kiusaamisen kanssa.
En voi tietää koska jotakuta kiusataan. Kaverukset saattavat naljailla toisillensa hyvinkin ronskisti. Kun taas jotakuta kiusataan kun hänet vaikka äänestetään luokan luottamusoppilaaksi. Tiedän, ja kuulen että tunnilla viittaajia kiusataan. Hikke-huudot voi kieltää, entäs "kannustukseksi" sanotut "Hyvä Kalle!" -jutut tai ivallisen hiljaisuuden. Kiellänkö sen, että kukaan muu ei koskaan viittaa paitsi tämä yksi?
Ja sitten kun kiusaaminen on ilmeistä ja raakaa, eikä enää tulkinnanvaraista, niin koko luokka kiusaa, usein jopa koko koulu. Yhtä vihataan, koska hän on erilainen kuin muut tai on "tehnyt jotain" mistä ansaitsee kaikkien mielestä vihat niskoihinsa. kilteinkään nössö ei halua tehdä hänen kanssaan ryhmätöitä. Jos pakotetaan, niin seurauksena on erittäin kiusallinen vierekkäin istuminen puhumatta mitään . . ."
Siis mitä ihmettä minä luin?
Onko jossain koulussa vain 1 opettaja ilman muita opettajia tai rehtoria joiden kanssa keskustella säännöllisesti esim koulun koulukiusattujen asemasta ja tarkistaa tilanne?
Kun koululta menee maine menee siinä opettavilta henkilöiltä myös.
Lähiopetusta perustellaan usein sillä, että oppilaat oppivat sosiaalisia taitoja.
Käytännössä ne sosiaaliset taidot ovat yhtä kärpästen herraa.
Kiusaajat oppivat, että kiusaamalla ja alistamalla he saavat valtaa.
Kiusatut oppivat, että he ovat huonoja eikä heistä ole mihinkään.
Tavikset oppivat katsomaan muualla ja mielistelemään kiusaajaa.Koulussa pitäisi opettaa sosiaalisia taitoja. Se voisi olla vaikka ihan oma oppiaineensa.
Plus kiusatut eivät aina opi koulussa sosiaalisia taitoja ollenkaan juttukavereiden puutteen ja itsensä häpeilyn vuoksi ollenkaan. Huono maine saa ne hyvätkin tyypit karttelemaan kiusattua nuorta ja kiusattu itse koittaa sulautua tapettiin ja olla näkymätön, siksi vuorovaikutusta ei hänelle juuri tapahdu.
Sosiaalisista taidoista hän oppii sen, että muut ihmiset ovat k.päitä, varsinkin ikätoverit, sekä sen, että hän itse on muita sosiaalisesti kömpelömpi.
Moni kiusattu oppisi sosiaalisia taitoja paremmin yksin autiolla saarella, kuin kiusaajiaan sivusta seuraamalla koulussa.Useimmilla kiusatuilla toki on kavereita, mutta heilläkin on yleensä paljon pienemmät piirit, kuin ei-kiusatuilla ja heidän on vaikeampaa tutustua uusiin lapsiin ja nuoriin.
Itse aloin opetella sosiaalisia taitoja 20-vuotiaana, kun ala-asteen, yläasteen ja lukion jälkeen minua ei yhtäkkiä enää kiusattukaan. Nyt viisi vuotta myöhemmin huomaan, että töitä pitää vielä tehdä paljon ennen, kuin "saavutan" ikätoverit. Sosiaalisuus on siinä mielessä pirullinen taito opetella, että se pitäisi hoitaa pois alta juuri sillä oikealla hetkellä ja lykkääminen saattaa johtaa huonoon maineeseen ja kiusaamiseen uudestaan.
Nii. Vaikka tätä ei ääneen saisi sanoa, niin kyllä kiusattujenkin "sosiaalisten taitojen" kehittäminen olisi tärkeää. Koska jos ei käyttäydy niin kuin muut haluavat, tulee kiusatuksi aina ja uudestaan. Muuta on turha jeesustella. Kiusaamisesta on mahdollisuus selviytyä kahdella tavalla: Joko opettelee käyttäytymään niin kuin muut haluavat tai kehittää itsestään täysin muista riippumattoman oman tiensä kulkijan, joka ei kaipaa sosiaalista hyväksyntää. Se että ihmiset olisivat oikeasti kilttejä toisilleen... ei, en vaan mitenkään usko että se koskaan voisi onnistua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kiusaaminen jatkuu.
Tässä huomaa : ei oikeasti opettajia jaksa kiiinnostaa?
Palkkoihin kommentoidaan ja työmäärään tai opejen työttömyyteen , mutta koulukiusaus.....
Eipä paljoa napeksi.
i
MInä olen yläkoulun opettaja ja myönnän, että olen aivan kädetön kiusaamisen kanssa. En voi tietää koska jotakuta kiusataan. Kaverukset saattavat naljailla toisillensa hyvinkin ronskisti. Kun taas jotakuta kiusataan kun hänet vaikka äänestetään luokan luottamusoppilaaksi. Tiedän, ja kuulen että tunnilla viittaajia kiusataan. Hikke-huudot voi kieltää, entäs "kannustukseksi" sanotut "Hyvä Kalle!" -jutut tai ivallisen hiljaisuuden. Kiellänkö sen, että kukaan muu ei koskaan viittaa paitsi tämä yksi?
Ja sitten kun kiusaaminen on ilmeistä ja raakaa, eikä enää tulkinnanvaraista, niin koko luokka kiusaa, usein jopa koko koulu. Yhtä vihataan, koska hän on erilainen kuin muut tai on "tehnyt jotain" mistä ansaitsee kaikkien mielestä vihat niskoihinsa. kilteinkään nössö ei halua tehdä hänen kanssaan ryhmätöitä. Jos pakotetaan, niin seurauksena on erittäin kiusallinen vierekkäin istuminen puhumatta mitään ja se ei-kiusattu tekee koko homman yksin (jos on se kiltti ja tunnollinen, jos ei ole niin kukaan ei tee).
Varsinkin tuo viimeinen kappale tuli kyllä niin lähelle omaa elämääni, että aloin melkein itkemään. Itsellä nyt kaikki paremmin, mutta toisaalta mietin sitä, että saavatko alaikäiset todellakin kohdella toisiaan näin ja vielä paikassa, jossa pitää tavallaan käydä ja josta ei voi olla pois. Jotenkin se kaikki vielä korostaa sitä, että paikassa mikä pitäisi olla valvottu ja turvallinen niin se olekaan moni kokee todella hirveitä asioista päivästä toiseen. Katsoin joskus yhden ulkomaalaisen "kampanjavideon" aiheeseen liittyen ja siinä aikuiset olivatkin oppilaita ja koulu olisin työpaikka ja aikuiset tavallaan näyttelivät sitä kaikkea mitä oppilaat olivat koulussa kertoneet kokevansa ja lopussa oli teksti, että tämä olisi työpaikoilla jo väkivaltaa ja syrjintää, mutta oppilaisen kesken vaan kiusaamista. Ehkä se kuvaa sitä kaikkea, että aikuisiakin suojellaan ja heidän ei tarvi kestää sitä mitä moni lapsi tai nuori kestää joka päivä kouluissa.
Tietenkin aikuisillekin ikäviä kokemuksia töistä yms ja en halua vähätellä, mutta ehkä aikuisen on myös helpompi kestää ja hänellä enemmän ratkaisuja käytössään. Siinä mielesä mietin sitä asiaa, että vaikka todellakaan en halua syyttää opettajia niin kuka lapsia sitten yrittää tavallaan suojella jos kaikki nostavat kädet pystyyn. Koulu ei saisi olla paikka jossa pahimmassa tapauksessa tuhotaan monen elämää ja terveyttä. Tämä koskettaa itseäni ja ystäviäni, joista yksi ei edes ole enää täällä ja uskon pitkäaikaisella kiusaamisella olleen myös paljon vaikutusta siihen kaikkeen. Mietin vaan aina sitä kuinka kamalaa se kaikki on ja ei tavallaan saisi menettää sitä hallintaa, vaikka ehkä niin on monessa koulussa jo tapahtunut. Tietenkin kotioloilla, vanhemmilla yms myös paljon vaikutusta ja en kiellä sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kiusaaminen jatkuu.
Tässä huomaa : ei oikeasti opettajia jaksa kiiinnostaa?
Palkkoihin kommentoidaan ja työmäärään tai opejen työttömyyteen , mutta koulukiusaus.....
Eipä paljoa napeksi.
i
MInä olen yläkoulun opettaja ja myönnän, että olen aivan kädetön kiusaamisen kanssa.
En voi tietää koska jotakuta kiusataan. Kaverukset saattavat naljailla toisillensa hyvinkin ronskisti. Kun taas jotakuta kiusataan kun hänet vaikka äänestetään luokan luottamusoppilaaksi. Tiedän, ja kuulen että tunnilla viittaajia kiusataan. Hikke-huudot voi kieltää, entäs "kannustukseksi" sanotut "Hyvä Kalle!" -jutut tai ivallisen hiljaisuuden. Kiellänkö sen, että kukaan muu ei koskaan viittaa paitsi tämä yksi?
Ja sitten kun kiusaaminen on ilmeistä ja raakaa, eikä enää tulkinnanvaraista, niin koko luokka kiusaa, usein jopa koko koulu. Yhtä vihataan, koska hän on erilainen kuin muut tai on "tehnyt jotain" mistä ansaitsee kaikkien mielestä vihat niskoihinsa. kilteinkään nössö ei halua tehdä hänen kanssaan ryhmätöitä. Jos pakotetaan, niin seurauksena on erittäin kiusallinen vierekkäin istuminen puhumatta mitään . . ."
Siis mitä ihmettä minä luin?
Onko jossain koulussa vain 1 opettaja ilman muita opettajia tai rehtoria joiden kanssa keskustella säännöllisesti esim koulun koulukiusattujen asemasta ja tarkistaa tilanne?
Kun koululta menee maine menee siinä opettavilta henkilöiltä myös.
Lähiopetusta perustellaan usein sillä, että oppilaat oppivat sosiaalisia taitoja.
Käytännössä ne sosiaaliset taidot ovat yhtä kärpästen herraa.
Kiusaajat oppivat, että kiusaamalla ja alistamalla he saavat valtaa.
Kiusatut oppivat, että he ovat huonoja eikä heistä ole mihinkään.
Tavikset oppivat katsomaan muualla ja mielistelemään kiusaajaa.Koulussa pitäisi opettaa sosiaalisia taitoja. Se voisi olla vaikka ihan oma oppiaineensa.
Plus kiusatut eivät aina opi koulussa sosiaalisia taitoja ollenkaan juttukavereiden puutteen ja itsensä häpeilyn vuoksi ollenkaan. Huono maine saa ne hyvätkin tyypit karttelemaan kiusattua nuorta ja kiusattu itse koittaa sulautua tapettiin ja olla näkymätön, siksi vuorovaikutusta ei hänelle juuri tapahdu.
Sosiaalisista taidoista hän oppii sen, että muut ihmiset ovat k.päitä, varsinkin ikätoverit, sekä sen, että hän itse on muita sosiaalisesti kömpelömpi.
Moni kiusattu oppisi sosiaalisia taitoja paremmin yksin autiolla saarella, kuin kiusaajiaan sivusta seuraamalla koulussa.Useimmilla kiusatuilla toki on kavereita, mutta heilläkin on yleensä paljon pienemmät piirit, kuin ei-kiusatuilla ja heidän on vaikeampaa tutustua uusiin lapsiin ja nuoriin.
Itse aloin opetella sosiaalisia taitoja 20-vuotiaana, kun ala-asteen, yläasteen ja lukion jälkeen minua ei yhtäkkiä enää kiusattukaan. Nyt viisi vuotta myöhemmin huomaan, että töitä pitää vielä tehdä paljon ennen, kuin "saavutan" ikätoverit. Sosiaalisuus on siinä mielessä pirullinen taito opetella, että se pitäisi hoitaa pois alta juuri sillä oikealla hetkellä ja lykkääminen saattaa johtaa huonoon maineeseen ja kiusaamiseen uudestaan.
Nii. Vaikka tätä ei ääneen saisi sanoa, niin kyllä kiusattujenkin "sosiaalisten taitojen" kehittäminen olisi tärkeää. Koska jos ei käyttäydy niin kuin muut haluavat, tulee kiusatuksi aina ja uudestaan. Muuta on turha jeesustella. Kiusaamisesta on mahdollisuus selviytyä kahdella tavalla: Joko opettelee käyttäytymään niin kuin muut haluavat tai kehittää itsestään täysin muista riippumattoman oman tiensä kulkijan, joka ei kaipaa sosiaalista hyväksyntää. Se että ihmiset olisivat oikeasti kilttejä toisilleen... ei, en vaan mitenkään usko että se koskaan voisi onnistua.
Hmm, sait tuon nyt kuulostamaan siltä kuin kiusatun käytös aiheuttaisi kiusaamisen. Tämähän ei pidä paikkaansa. Lisäksi mennään aika pahasti metsään, jos lapsille opetetaan, että pitää käyttäytyä ja esiintyä siten, miten muut haluavat, tai matkia muita.. .. Ensinnäkin siis ketkä muut? Suositut lapset? Kiusaajat?
Ei todellakaan! Lähinnä kiusaamista voidaan ehkäistä sillä, että kaikille opetetaan pienestä pitäen, miten muita ihmisiä kohdellaan, empatiaa, kohteliaisuutta, kunnioitusta. Ihan käytännössä. Että jokainen saa olla oma itsensä, mutta osaa kunnioittaa muitakin sellaisina kuin ovat. Tähän pitäisi aloittaa jokin oma tieteen/psykologian haaransa, ja oma oppiaineensa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kiusaaminen jatkuu.
Tässä huomaa : ei oikeasti opettajia jaksa kiiinnostaa?
Palkkoihin kommentoidaan ja työmäärään tai opejen työttömyyteen , mutta koulukiusaus.....
Eipä paljoa napeksi.
i
MInä olen yläkoulun opettaja ja myönnän, että olen aivan kädetön kiusaamisen kanssa.
En voi tietää koska jotakuta kiusataan. Kaverukset saattavat naljailla toisillensa hyvinkin ronskisti. Kun taas jotakuta kiusataan kun hänet vaikka äänestetään luokan luottamusoppilaaksi. Tiedän, ja kuulen että tunnilla viittaajia kiusataan. Hikke-huudot voi kieltää, entäs "kannustukseksi" sanotut "Hyvä Kalle!" -jutut tai ivallisen hiljaisuuden. Kiellänkö sen, että kukaan muu ei koskaan viittaa paitsi tämä yksi?
Ja sitten kun kiusaaminen on ilmeistä ja raakaa, eikä enää tulkinnanvaraista, niin koko luokka kiusaa, usein jopa koko koulu. Yhtä vihataan, koska hän on erilainen kuin muut tai on "tehnyt jotain" mistä ansaitsee kaikkien mielestä vihat niskoihinsa. kilteinkään nössö ei halua tehdä hänen kanssaan ryhmätöitä. Jos pakotetaan, niin seurauksena on erittäin kiusallinen vierekkäin istuminen puhumatta mitään . . ."
Siis mitä ihmettä minä luin?
Onko jossain koulussa vain 1 opettaja ilman muita opettajia tai rehtoria joiden kanssa keskustella säännöllisesti esim koulun koulukiusattujen asemasta ja tarkistaa tilanne?
Kun koululta menee maine menee siinä opettavilta henkilöiltä myös.
Lähiopetusta perustellaan usein sillä, että oppilaat oppivat sosiaalisia taitoja.
Käytännössä ne sosiaaliset taidot ovat yhtä kärpästen herraa.
Kiusaajat oppivat, että kiusaamalla ja alistamalla he saavat valtaa.
Kiusatut oppivat, että he ovat huonoja eikä heistä ole mihinkään.
Tavikset oppivat katsomaan muualla ja mielistelemään kiusaajaa.Koulussa pitäisi opettaa sosiaalisia taitoja. Se voisi olla vaikka ihan oma oppiaineensa.
Plus kiusatut eivät aina opi koulussa sosiaalisia taitoja ollenkaan juttukavereiden puutteen ja itsensä häpeilyn vuoksi ollenkaan. Huono maine saa ne hyvätkin tyypit karttelemaan kiusattua nuorta ja kiusattu itse koittaa sulautua tapettiin ja olla näkymätön, siksi vuorovaikutusta ei hänelle juuri tapahdu.
Sosiaalisista taidoista hän oppii sen, että muut ihmiset ovat k.päitä, varsinkin ikätoverit, sekä sen, että hän itse on muita sosiaalisesti kömpelömpi.
Moni kiusattu oppisi sosiaalisia taitoja paremmin yksin autiolla saarella, kuin kiusaajiaan sivusta seuraamalla koulussa.Useimmilla kiusatuilla toki on kavereita, mutta heilläkin on yleensä paljon pienemmät piirit, kuin ei-kiusatuilla ja heidän on vaikeampaa tutustua uusiin lapsiin ja nuoriin.
Itse aloin opetella sosiaalisia taitoja 20-vuotiaana, kun ala-asteen, yläasteen ja lukion jälkeen minua ei yhtäkkiä enää kiusattukaan. Nyt viisi vuotta myöhemmin huomaan, että töitä pitää vielä tehdä paljon ennen, kuin "saavutan" ikätoverit. Sosiaalisuus on siinä mielessä pirullinen taito opetella, että se pitäisi hoitaa pois alta juuri sillä oikealla hetkellä ja lykkääminen saattaa johtaa huonoon maineeseen ja kiusaamiseen uudestaan.
Nii. Vaikka tätä ei ääneen saisi sanoa, niin kyllä kiusattujenkin "sosiaalisten taitojen" kehittäminen olisi tärkeää. Koska jos ei käyttäydy niin kuin muut haluavat, tulee kiusatuksi aina ja uudestaan. Muuta on turha jeesustella. Kiusaamisesta on mahdollisuus selviytyä kahdella tavalla: Joko opettelee käyttäytymään niin kuin muut haluavat tai kehittää itsestään täysin muista riippumattoman oman tiensä kulkijan, joka ei kaipaa sosiaalista hyväksyntää. Se että ihmiset olisivat oikeasti kilttejä toisilleen... ei, en vaan mitenkään usko että se koskaan voisi onnistua.
Hmm, sait tuon nyt kuulostamaan siltä kuin kiusatun käytös aiheuttaisi kiusaamisen. Tämähän ei pidä paikkaansa. Lisäksi mennään aika pahasti metsään, jos lapsille opetetaan, että pitää käyttäytyä ja esiintyä siten, miten muut haluavat, tai matkia muita.. .. Ensinnäkin siis ketkä muut? Suositut lapset? Kiusaajat?
Ei todellakaan! Lähinnä kiusaamista voidaan ehkäistä sillä, että kaikille opetetaan pienestä pitäen, miten muita ihmisiä kohdellaan, empatiaa, kohteliaisuutta, kunnioitusta. Ihan käytännössä. Että jokainen saa olla oma itsensä, mutta osaa kunnioittaa muitakin sellaisina kuin ovat. Tähän pitäisi aloittaa jokin oma tieteen/psykologian haaransa, ja oma oppiaineensa.En ajattele asiaa noin päin, vaan niin, että ihmiskunta on syvältä ja pohjimmaiselta luonteeltaan hyeenalauma, jolle laajemmassa mittakaavassa on aivan mahdotonta opettaa empatiaa ja toisen kunnioittamista. Sellaista ei vaan tule tapahtumaan. Siksi yksilön kannalta on tehokkaampaa opettaa häntä selviytymään hyeenalauman kanssa, kun yrittää saada koko se lauma olemaan ihmisiksi. Hyeenoiden kyky oppia ihmisyyttä nyt on vaan rajallinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kiusaaminen jatkuu.
Tässä huomaa : ei oikeasti opettajia jaksa kiiinnostaa?
Palkkoihin kommentoidaan ja työmäärään tai opejen työttömyyteen , mutta koulukiusaus.....
Eipä paljoa napeksi.
i
MInä olen yläkoulun opettaja ja myönnän, että olen aivan kädetön kiusaamisen kanssa.
En voi tietää koska jotakuta kiusataan. Kaverukset saattavat naljailla toisillensa hyvinkin ronskisti. Kun taas jotakuta kiusataan kun hänet vaikka äänestetään luokan luottamusoppilaaksi. Tiedän, ja kuulen että tunnilla viittaajia kiusataan. Hikke-huudot voi kieltää, entäs "kannustukseksi" sanotut "Hyvä Kalle!" -jutut tai ivallisen hiljaisuuden. Kiellänkö sen, että kukaan muu ei koskaan viittaa paitsi tämä yksi?
Ja sitten kun kiusaaminen on ilmeistä ja raakaa, eikä enää tulkinnanvaraista, niin koko luokka kiusaa, usein jopa koko koulu. Yhtä vihataan, koska hän on erilainen kuin muut tai on "tehnyt jotain" mistä ansaitsee kaikkien mielestä vihat niskoihinsa. kilteinkään nössö ei halua tehdä hänen kanssaan ryhmätöitä. Jos pakotetaan, niin seurauksena on erittäin kiusallinen vierekkäin istuminen puhumatta mitään . . ."
Siis mitä ihmettä minä luin?
Onko jossain koulussa vain 1 opettaja ilman muita opettajia tai rehtoria joiden kanssa keskustella säännöllisesti esim koulun koulukiusattujen asemasta ja tarkistaa tilanne?
Kun koululta menee maine menee siinä opettavilta henkilöiltä myös.
Lähiopetusta perustellaan usein sillä, että oppilaat oppivat sosiaalisia taitoja.
Käytännössä ne sosiaaliset taidot ovat yhtä kärpästen herraa.
Kiusaajat oppivat, että kiusaamalla ja alistamalla he saavat valtaa.
Kiusatut oppivat, että he ovat huonoja eikä heistä ole mihinkään.
Tavikset oppivat katsomaan muualla ja mielistelemään kiusaajaa.Koulussa pitäisi opettaa sosiaalisia taitoja. Se voisi olla vaikka ihan oma oppiaineensa.
Plus kiusatut eivät aina opi koulussa sosiaalisia taitoja ollenkaan juttukavereiden puutteen ja itsensä häpeilyn vuoksi ollenkaan. Huono maine saa ne hyvätkin tyypit karttelemaan kiusattua nuorta ja kiusattu itse koittaa sulautua tapettiin ja olla näkymätön, siksi vuorovaikutusta ei hänelle juuri tapahdu.
Sosiaalisista taidoista hän oppii sen, että muut ihmiset ovat k.päitä, varsinkin ikätoverit, sekä sen, että hän itse on muita sosiaalisesti kömpelömpi.
Moni kiusattu oppisi sosiaalisia taitoja paremmin yksin autiolla saarella, kuin kiusaajiaan sivusta seuraamalla koulussa.Useimmilla kiusatuilla toki on kavereita, mutta heilläkin on yleensä paljon pienemmät piirit, kuin ei-kiusatuilla ja heidän on vaikeampaa tutustua uusiin lapsiin ja nuoriin.
Itse aloin opetella sosiaalisia taitoja 20-vuotiaana, kun ala-asteen, yläasteen ja lukion jälkeen minua ei yhtäkkiä enää kiusattukaan. Nyt viisi vuotta myöhemmin huomaan, että töitä pitää vielä tehdä paljon ennen, kuin "saavutan" ikätoverit. Sosiaalisuus on siinä mielessä pirullinen taito opetella, että se pitäisi hoitaa pois alta juuri sillä oikealla hetkellä ja lykkääminen saattaa johtaa huonoon maineeseen ja kiusaamiseen uudestaan.
Nii. Vaikka tätä ei ääneen saisi sanoa, niin kyllä kiusattujenkin "sosiaalisten taitojen" kehittäminen olisi tärkeää. Koska jos ei käyttäydy niin kuin muut haluavat, tulee kiusatuksi aina ja uudestaan. Muuta on turha jeesustella. Kiusaamisesta on mahdollisuus selviytyä kahdella tavalla: Joko opettelee käyttäytymään niin kuin muut haluavat tai kehittää itsestään täysin muista riippumattoman oman tiensä kulkijan, joka ei kaipaa sosiaalista hyväksyntää. Se että ihmiset olisivat oikeasti kilttejä toisilleen... ei, en vaan mitenkään usko että se koskaan voisi onnistua.
Hmm, sait tuon nyt kuulostamaan siltä kuin kiusatun käytös aiheuttaisi kiusaamisen. Tämähän ei pidä paikkaansa. Lisäksi mennään aika pahasti metsään, jos lapsille opetetaan, että pitää käyttäytyä ja esiintyä siten, miten muut haluavat, tai matkia muita.. .. Ensinnäkin siis ketkä muut? Suositut lapset? Kiusaajat?
Ei todellakaan! Lähinnä kiusaamista voidaan ehkäistä sillä, että kaikille opetetaan pienestä pitäen, miten muita ihmisiä kohdellaan, empatiaa, kohteliaisuutta, kunnioitusta. Ihan käytännössä. Että jokainen saa olla oma itsensä, mutta osaa kunnioittaa muitakin sellaisina kuin ovat. Tähän pitäisi aloittaa jokin oma tieteen/psykologian haaransa, ja oma oppiaineensa.En ajattele asiaa noin päin, vaan niin, että ihmiskunta on syvältä ja pohjimmaiselta luonteeltaan hyeenalauma, jolle laajemmassa mittakaavassa on aivan mahdotonta opettaa empatiaa ja toisen kunnioittamista. Sellaista ei vaan tule tapahtumaan. Siksi yksilön kannalta on tehokkaampaa opettaa häntä selviytymään hyeenalauman kanssa, kun yrittää saada koko se lauma olemaan ihmisiksi. Hyeenoiden kyky oppia ihmisyyttä nyt on vaan rajallinen.
Selvennän hiukan vielä. Kiusaaminen liittyy siihen, kuka saa olla pomo ja määritellä oikean olemisen rajat. Oikea oleminen = moraali, ja moraalittomiahan on saanut aina iskeä kuin vierasta sikaa. Ihmiset pakotetaan muottiin häpäisyn, vihan ja jopa fyysisen väkivallan avulla hyvin laajasti. Hyvin monilla työpaikoilla, pikkukylillä, perheillä ja suvuilla on "kulttuuri" (en syt sinänsä viittaa mihinkään tuontikulttuuriin, vaan tämä pätee ihan junttisuomalaisiinkin...), jota vastaan ei taistella tai muuten seuraukset ovat pahat. Äärifeminismi taistelee partiarkaalisuutta vastaan häpeän ja joukkolynkkauksen avulla. Valtaväestöstä poikkeavia ryhmiä, kuten vaikka lestadiolaisia, saa vihata ja heistä saa uskoa kaikenlaista pahaa. Nämä ilmiöt eivät lainkaan eroa kiusaamisesta.
Maailmalla on toki paljon vielä räikeämpiä esimerkkejä, mutta nämä täältä kotosuomesta...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kiusaaminen jatkuu.
Tässä huomaa : ei oikeasti opettajia jaksa kiiinnostaa?
Palkkoihin kommentoidaan ja työmäärään tai opejen työttömyyteen , mutta koulukiusaus.....
Eipä paljoa napeksi.
i
MInä olen yläkoulun opettaja ja myönnän, että olen aivan kädetön kiusaamisen kanssa.
En voi tietää koska jotakuta kiusataan. Kaverukset saattavat naljailla toisillensa hyvinkin ronskisti. Kun taas jotakuta kiusataan kun hänet vaikka äänestetään luokan luottamusoppilaaksi. Tiedän, ja kuulen että tunnilla viittaajia kiusataan. Hikke-huudot voi kieltää, entäs "kannustukseksi" sanotut "Hyvä Kalle!" -jutut tai ivallisen hiljaisuuden. Kiellänkö sen, että kukaan muu ei koskaan viittaa paitsi tämä yksi?
Ja sitten kun kiusaaminen on ilmeistä ja raakaa, eikä enää tulkinnanvaraista, niin koko luokka kiusaa, usein jopa koko koulu. Yhtä vihataan, koska hän on erilainen kuin muut tai on "tehnyt jotain" mistä ansaitsee kaikkien mielestä vihat niskoihinsa. kilteinkään nössö ei halua tehdä hänen kanssaan ryhmätöitä. Jos pakotetaan, niin seurauksena on erittäin kiusallinen vierekkäin istuminen puhumatta mitään . . ."
Siis mitä ihmettä minä luin?
Onko jossain koulussa vain 1 opettaja ilman muita opettajia tai rehtoria joiden kanssa keskustella säännöllisesti esim koulun koulukiusattujen asemasta ja tarkistaa tilanne?
Kun koululta menee maine menee siinä opettavilta henkilöiltä myös.
Lähiopetusta perustellaan usein sillä, että oppilaat oppivat sosiaalisia taitoja.
Käytännössä ne sosiaaliset taidot ovat yhtä kärpästen herraa.
Kiusaajat oppivat, että kiusaamalla ja alistamalla he saavat valtaa.
Kiusatut oppivat, että he ovat huonoja eikä heistä ole mihinkään.
Tavikset oppivat katsomaan muualla ja mielistelemään kiusaajaa.Koulussa pitäisi opettaa sosiaalisia taitoja. Se voisi olla vaikka ihan oma oppiaineensa.
Plus kiusatut eivät aina opi koulussa sosiaalisia taitoja ollenkaan juttukavereiden puutteen ja itsensä häpeilyn vuoksi ollenkaan. Huono maine saa ne hyvätkin tyypit karttelemaan kiusattua nuorta ja kiusattu itse koittaa sulautua tapettiin ja olla näkymätön, siksi vuorovaikutusta ei hänelle juuri tapahdu.
Sosiaalisista taidoista hän oppii sen, että muut ihmiset ovat k.päitä, varsinkin ikätoverit, sekä sen, että hän itse on muita sosiaalisesti kömpelömpi.
Moni kiusattu oppisi sosiaalisia taitoja paremmin yksin autiolla saarella, kuin kiusaajiaan sivusta seuraamalla koulussa.Useimmilla kiusatuilla toki on kavereita, mutta heilläkin on yleensä paljon pienemmät piirit, kuin ei-kiusatuilla ja heidän on vaikeampaa tutustua uusiin lapsiin ja nuoriin.
Itse aloin opetella sosiaalisia taitoja 20-vuotiaana, kun ala-asteen, yläasteen ja lukion jälkeen minua ei yhtäkkiä enää kiusattukaan. Nyt viisi vuotta myöhemmin huomaan, että töitä pitää vielä tehdä paljon ennen, kuin "saavutan" ikätoverit. Sosiaalisuus on siinä mielessä pirullinen taito opetella, että se pitäisi hoitaa pois alta juuri sillä oikealla hetkellä ja lykkääminen saattaa johtaa huonoon maineeseen ja kiusaamiseen uudestaan.
Nii. Vaikka tätä ei ääneen saisi sanoa, niin kyllä kiusattujenkin "sosiaalisten taitojen" kehittäminen olisi tärkeää. Koska jos ei käyttäydy niin kuin muut haluavat, tulee kiusatuksi aina ja uudestaan. Muuta on turha jeesustella. Kiusaamisesta on mahdollisuus selviytyä kahdella tavalla: Joko opettelee käyttäytymään niin kuin muut haluavat tai kehittää itsestään täysin muista riippumattoman oman tiensä kulkijan, joka ei kaipaa sosiaalista hyväksyntää. Se että ihmiset olisivat oikeasti kilttejä toisilleen... ei, en vaan mitenkään usko että se koskaan voisi onnistua.
Hmm, sait tuon nyt kuulostamaan siltä kuin kiusatun käytös aiheuttaisi kiusaamisen. Tämähän ei pidä paikkaansa. Lisäksi mennään aika pahasti metsään, jos lapsille opetetaan, että pitää käyttäytyä ja esiintyä siten, miten muut haluavat, tai matkia muita.. .. Ensinnäkin siis ketkä muut? Suositut lapset? Kiusaajat?
Ei todellakaan! Lähinnä kiusaamista voidaan ehkäistä sillä, että kaikille opetetaan pienestä pitäen, miten muita ihmisiä kohdellaan, empatiaa, kohteliaisuutta, kunnioitusta. Ihan käytännössä. Että jokainen saa olla oma itsensä, mutta osaa kunnioittaa muitakin sellaisina kuin ovat. Tähän pitäisi aloittaa jokin oma tieteen/psykologian haaransa, ja oma oppiaineensa.En ajattele asiaa noin päin, vaan niin, että ihmiskunta on syvältä ja pohjimmaiselta luonteeltaan hyeenalauma, jolle laajemmassa mittakaavassa on aivan mahdotonta opettaa empatiaa ja toisen kunnioittamista. Sellaista ei vaan tule tapahtumaan. Siksi yksilön kannalta on tehokkaampaa opettaa häntä selviytymään hyeenalauman kanssa, kun yrittää saada koko se lauma olemaan ihmisiksi. Hyeenoiden kyky oppia ihmisyyttä nyt on vaan rajallinen.
Minusta yksi kiusaamisen kitkemistä estävä tekijä on juuri tuo asenne, että ihmiset nyt vaan ovat petoja, ei voi mitään. Jos odotukset ovat noin matalalla, niin ei pidä sitten ihmetellä, kun suuri osa ihmisistä ei pysty parempaan. Sitä paitsi en allekirjoita tuota, että ihmiskunnalle on laajemmassa mittakaavassa mahdotonta opettaa empatiaa. Esimerkiksi naisten ja lasten oikeudet ovat parantuneet hurjasti ihan muutaman viime vuosikymmenen aikana ja vaikka niiden toteutumisessa on monin paikoin maailmaa vielä työsarkaa, on pieniä muutoksen merkkejä koko ajan ilmassa. Tämä näkyy myös tässä koulukiusaamiskeskustelussa: koulukiusaamista pidettiin täälläkin vielä 1980-luvulla vähän niin kuin kouluelämään kuuluvana pakollisena pahana, nykyään sanotaan jo ääneen se, että kyse on väkivallasta eikä sitä pidä missään nimessä hyväksyä tai sivuuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kiusaaminen jatkuu.
Tässä huomaa : ei oikeasti opettajia jaksa kiiinnostaa?
Palkkoihin kommentoidaan ja työmäärään tai opejen työttömyyteen , mutta koulukiusaus.....
Eipä paljoa napeksi.
i
MInä olen yläkoulun opettaja ja myönnän, että olen aivan kädetön kiusaamisen kanssa. En voi tietää koska jotakuta kiusataan. Kaverukset saattavat naljailla toisillensa hyvinkin ronskisti. Kun taas jotakuta kiusataan kun hänet vaikka äänestetään luokan luottamusoppilaaksi. Tiedän, ja kuulen että tunnilla viittaajia kiusataan. Hikke-huudot voi kieltää, entäs "kannustukseksi" sanotut "Hyvä Kalle!" -jutut tai ivallisen hiljaisuuden. Kiellänkö sen, että kukaan muu ei koskaan viittaa paitsi tämä yksi?
Ja sitten kun kiusaaminen on ilmeistä ja raakaa, eikä enää tulkinnanvaraista, niin koko luokka kiusaa, usein jopa koko koulu. Yhtä vihataan, koska hän on erilainen kuin muut tai on "tehnyt jotain" mistä ansaitsee kaikkien mielestä vihat niskoihinsa. kilteinkään nössö ei halua tehdä hänen kanssaan ryhmätöitä. Jos pakotetaan, niin seurauksena on erittäin kiusallinen vierekkäin istuminen puhumatta mitään ja se ei-kiusattu tekee koko homman yksin (jos on se kiltti ja tunnollinen, jos ei ole niin kukaan ei tee).
Varsinkin tuo viimeinen kappale tuli kyllä niin lähelle omaa elämääni, että aloin melkein itkemään. Itsellä nyt kaikki paremmin, mutta toisaalta mietin sitä, että saavatko alaikäiset todellakin kohdella toisiaan näin ja vielä paikassa, jossa pitää tavallaan käydä ja josta ei voi olla pois. Jotenkin se kaikki vielä korostaa sitä, että paikassa mikä pitäisi olla valvottu ja turvallinen niin se olekaan moni kokee todella hirveitä asioista päivästä toiseen. Katsoin joskus yhden ulkomaalaisen "kampanjavideon" aiheeseen liittyen ja siinä aikuiset olivatkin oppilaita ja koulu olisin työpaikka ja aikuiset tavallaan näyttelivät sitä kaikkea mitä oppilaat olivat koulussa kertoneet kokevansa ja lopussa oli teksti, että tämä olisi työpaikoilla jo väkivaltaa ja syrjintää, mutta oppilaisen kesken vaan kiusaamista. Ehkä se kuvaa sitä kaikkea, että aikuisiakin suojellaan ja heidän ei tarvi kestää sitä mitä moni lapsi tai nuori kestää joka päivä kouluissa.
Tietenkin aikuisillekin ikäviä kokemuksia töistä yms ja en halua vähätellä, mutta ehkä aikuisen on myös helpompi kestää ja hänellä enemmän ratkaisuja käytössään. Siinä mielesä mietin sitä asiaa, että vaikka todellakaan en halua syyttää opettajia niin kuka lapsia sitten yrittää tavallaan suojella jos kaikki nostavat kädet pystyyn. Koulu ei saisi olla paikka jossa pahimmassa tapauksessa tuhotaan monen elämää ja terveyttä. Tämä koskettaa itseäni ja ystäviäni, joista yksi ei edes ole enää täällä ja uskon pitkäaikaisella kiusaamisella olleen myös paljon vaikutusta siihen kaikkeen. Mietin vaan aina sitä kuinka kamalaa se kaikki on ja ei tavallaan saisi menettää sitä hallintaa, vaikka ehkä niin on monessa koulussa jo tapahtunut. Tietenkin kotioloilla, vanhemmilla yms myös paljon vaikutusta ja en kiellä sitä.
Niin - se on tietenkin kamalaa niille, jotka siihen kohteeksi joutuvat. Ja eihän sitä "saa" tehdä. Mutta kysymys kuuluukin että miten sen estät? Usein lääkkeeksi ehdotetaan ankarat rangaistukset kiusaajille ja siirto toiseen kouluun. Mutta että koko luokkako siirrettäisiin pois ja se kiusattu vaan jätettäisiin? Ja samalla rangaistuksen saisivat nämä "passiiviset kiusaajat", joiden vanhemmat sitten kävisivät hyeenana kimppuun, että heidän lapsensa ei ole mitään tehnyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kiusaaminen jatkuu.
Tässä huomaa : ei oikeasti opettajia jaksa kiiinnostaa?
Palkkoihin kommentoidaan ja työmäärään tai opejen työttömyyteen , mutta koulukiusaus.....
Eipä paljoa napeksi.
i
MInä olen yläkoulun opettaja ja myönnän, että olen aivan kädetön kiusaamisen kanssa.
En voi tietää koska jotakuta kiusataan. Kaverukset saattavat naljailla toisillensa hyvinkin ronskisti. Kun taas jotakuta kiusataan kun hänet vaikka äänestetään luokan luottamusoppilaaksi. Tiedän, ja kuulen että tunnilla viittaajia kiusataan. Hikke-huudot voi kieltää, entäs "kannustukseksi" sanotut "Hyvä Kalle!" -jutut tai ivallisen hiljaisuuden. Kiellänkö sen, että kukaan muu ei koskaan viittaa paitsi tämä yksi?
Ja sitten kun kiusaaminen on ilmeistä ja raakaa, eikä enää tulkinnanvaraista, niin koko luokka kiusaa, usein jopa koko koulu. Yhtä vihataan, koska hän on erilainen kuin muut tai on "tehnyt jotain" mistä ansaitsee kaikkien mielestä vihat niskoihinsa. kilteinkään nössö ei halua tehdä hänen kanssaan ryhmätöitä. Jos pakotetaan, niin seurauksena on erittäin kiusallinen vierekkäin istuminen puhumatta mitään . . ."
Siis mitä ihmettä minä luin?
Onko jossain koulussa vain 1 opettaja ilman muita opettajia tai rehtoria joiden kanssa keskustella säännöllisesti esim koulun koulukiusattujen asemasta ja tarkistaa tilanne?
Kun koululta menee maine menee siinä opettavilta henkilöiltä myös.
Lähiopetusta perustellaan usein sillä, että oppilaat oppivat sosiaalisia taitoja.
Käytännössä ne sosiaaliset taidot ovat yhtä kärpästen herraa.
Kiusaajat oppivat, että kiusaamalla ja alistamalla he saavat valtaa.
Kiusatut oppivat, että he ovat huonoja eikä heistä ole mihinkään.
Tavikset oppivat katsomaan muualla ja mielistelemään kiusaajaa.Koulussa pitäisi opettaa sosiaalisia taitoja. Se voisi olla vaikka ihan oma oppiaineensa.
Plus kiusatut eivät aina opi koulussa sosiaalisia taitoja ollenkaan juttukavereiden puutteen ja itsensä häpeilyn vuoksi ollenkaan. Huono maine saa ne hyvätkin tyypit karttelemaan kiusattua nuorta ja kiusattu itse koittaa sulautua tapettiin ja olla näkymätön, siksi vuorovaikutusta ei hänelle juuri tapahdu.
Sosiaalisista taidoista hän oppii sen, että muut ihmiset ovat k.päitä, varsinkin ikätoverit, sekä sen, että hän itse on muita sosiaalisesti kömpelömpi.
Moni kiusattu oppisi sosiaalisia taitoja paremmin yksin autiolla saarella, kuin kiusaajiaan sivusta seuraamalla koulussa.Useimmilla kiusatuilla toki on kavereita, mutta heilläkin on yleensä paljon pienemmät piirit, kuin ei-kiusatuilla ja heidän on vaikeampaa tutustua uusiin lapsiin ja nuoriin.
Itse aloin opetella sosiaalisia taitoja 20-vuotiaana, kun ala-asteen, yläasteen ja lukion jälkeen minua ei yhtäkkiä enää kiusattukaan. Nyt viisi vuotta myöhemmin huomaan, että töitä pitää vielä tehdä paljon ennen, kuin "saavutan" ikätoverit. Sosiaalisuus on siinä mielessä pirullinen taito opetella, että se pitäisi hoitaa pois alta juuri sillä oikealla hetkellä ja lykkääminen saattaa johtaa huonoon maineeseen ja kiusaamiseen uudestaan.
Nii. Vaikka tätä ei ääneen saisi sanoa, niin kyllä kiusattujenkin "sosiaalisten taitojen" kehittäminen olisi tärkeää. Koska jos ei käyttäydy niin kuin muut haluavat, tulee kiusatuksi aina ja uudestaan. Muuta on turha jeesustella. Kiusaamisesta on mahdollisuus selviytyä kahdella tavalla: Joko opettelee käyttäytymään niin kuin muut haluavat tai kehittää itsestään täysin muista riippumattoman oman tiensä kulkijan, joka ei kaipaa sosiaalista hyväksyntää. Se että ihmiset olisivat oikeasti kilttejä toisilleen... ei, en vaan mitenkään usko että se koskaan voisi onnistua.
Hmm, sait tuon nyt kuulostamaan siltä kuin kiusatun käytös aiheuttaisi kiusaamisen. Tämähän ei pidä paikkaansa. Lisäksi mennään aika pahasti metsään, jos lapsille opetetaan, että pitää käyttäytyä ja esiintyä siten, miten muut haluavat, tai matkia muita.. .. Ensinnäkin siis ketkä muut? Suositut lapset? Kiusaajat?
Ei todellakaan! Lähinnä kiusaamista voidaan ehkäistä sillä, että kaikille opetetaan pienestä pitäen, miten muita ihmisiä kohdellaan, empatiaa, kohteliaisuutta, kunnioitusta. Ihan käytännössä. Että jokainen saa olla oma itsensä, mutta osaa kunnioittaa muitakin sellaisina kuin ovat. Tähän pitäisi aloittaa jokin oma tieteen/psykologian haaransa, ja oma oppiaineensa.En ajattele asiaa noin päin, vaan niin, että ihmiskunta on syvältä ja pohjimmaiselta luonteeltaan hyeenalauma, jolle laajemmassa mittakaavassa on aivan mahdotonta opettaa empatiaa ja toisen kunnioittamista. Sellaista ei vaan tule tapahtumaan. Siksi yksilön kannalta on tehokkaampaa opettaa häntä selviytymään hyeenalauman kanssa, kun yrittää saada koko se lauma olemaan ihmisiksi. Hyeenoiden kyky oppia ihmisyyttä nyt on vaan rajallinen.
Minusta yksi kiusaamisen kitkemistä estävä tekijä on juuri tuo asenne, että ihmiset nyt vaan ovat petoja, ei voi mitään. Jos odotukset ovat noin matalalla, niin ei pidä sitten ihmetellä, kun suuri osa ihmisistä ei pysty parempaan. Sitä paitsi en allekirjoita tuota, että ihmiskunnalle on laajemmassa mittakaavassa mahdotonta opettaa empatiaa. Esimerkiksi naisten ja lasten oikeudet ovat parantuneet hurjasti ihan muutaman viime vuosikymmenen aikana ja vaikka niiden toteutumisessa on monin paikoin maailmaa vielä työsarkaa, on pieniä muutoksen merkkejä koko ajan ilmassa. Tämä näkyy myös tässä koulukiusaamiskeskustelussa: koulukiusaamista pidettiin täälläkin vielä 1980-luvulla vähän niin kuin kouluelämään kuuluvana pakollisena pahana, nykyään sanotaan jo ääneen se, että kyse on väkivallasta eikä sitä pidä missään nimessä hyväksyä tai sivuuttaa.
Oikeudet ovat eri asia kuin empatia. Oikeudet saadaan, kun kerätään riittävästi voimia vastahyökkäykseen ja pelotellaan vastapuoli myöntymään. Mutta samalla usein tullaan polkeneeksi jonkun muun oikeuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyeenatyyppi rupesi sitten trollaamaan tätä keskustelua. Kauanhan tämä asiallisena ketjuna ehti pysyäkin.
Vierailija kirjoitti:
Hyeenatyyppi rupesi sitten trollaamaan tätä keskustelua. Kauanhan tämä asiallisena ketjuna ehti pysyäkin.
Rupesit sitten kiusaamaan minua, kun en ajattele asioista niin kuin sinä tahtoisit.
Vierailija kirjoitti:
Hesarissa oli juttua siitä että kiusaaminen on nyt siirtynyt nettiin.
Kiusaaja-raukat ovat niin sekaisin, että hädissään yrittävät nyt kiusata netissä kun livenä ei pysty.Aina on etsitty vikaa kiusatuista, mutta tämä nettikiusaaminen osoittaa sen, että vika on vain kiusaajassa. Hän ei pysty olemaan ilman kiusaamista.
Siksi kiusaamistilanteet pitäisi hoitaa eri tavalla kuin nykyään. Kiusaajille pitäisi tarjota paremmin apua. Heidät tulisi ohjata pakolliseen psykiatriseen hoitoon. Ja jos se ei auta, niin sitten psykiattiselle osastolle 1-2 viikoksi, jotta sadaan parempi ymmärrystä siitä millaista apua hän tarvitsee.
Tämä keino toimisi oikeasti. Kyllä kiusaaminen loppuu kunhan vaan kiusaajalle tarjotaan riittävän paljon tukitoimia. Jos kiusaaja vaan jaksetaan toimittaja hoitoon aina kun hän alkaa kiusaamaan, niin kyllä hänet jossain vaiheessa saadaan hoidettua kuntoon.
Kyseinen artikkeli löytyy otsikolla : " Kiusaaminen leviää koulusta nettiin"
linkki artikkeliin tässä https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000004528662.html
Miten se muka on vuodesta ja sukupolvesta toiseen niin kertakaikkisen ylivoimaista opetus- ja kasvatusalan ammattilaisilta saada yhteistuumin pysäytettyä oppilaiden rääkkäämistä ?
"Kiusatuilla ja itse muita kiusaavilla nuorilla on kohonnut riski sairastua aikuisiällä masennukseen ja paniikkihäiriöön."
Lähde: LÄÄKÄRILEHTI ( linkki alla )
https://www.laakarilehti.fi/ajassa/ajankohtaista/koulukiusaaminen-nakyy…
Vierailija kirjoitti:
". . .fiksut saa opiskelurauhan ja mahdollisuuden heitä parempaan tulevaisuuteen, nyt kun koulusta ei tarvitse ahdistua. Omaa lasta ei kiusata, mutta olen silti iloinen ettei olla liitytty Wappiin koska Helmiviestiä tulee että luokkien ryhmissä liikkuu ikävää materiaalia.
Opettajien kanssa pystyy kyllä sopimaan muista yhteydenpitokanavistakin."
Hyvä pointti.
Millaisia yhteydenpitokanavia perheesi käyttää kouluun päin nyt karanteenin aikana?
Zoom on käytössä koko luokalla, opettaja pitää yleensä tunnin päivässä siellä. Kuvat kokeista/tarvittavista tehtävistä ollaan lähetetty opettajien sähköposteihin, yhdet käytiin viemässä luokanopelle koulun pihaan kun oli siellä käymässä ja infosi tästä, muutoin viestitään Helmessä. Soittaakin saa virka-aikana jos on tarvetta, mutta ei ole ollut.
Lapseni on aina tykännyt koulunkäynnistä, mutta on nyt itsekin sitä mieltä että haluaisi olla kotikoulussa kesälomaan asti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kiusaaminen jatkuu.
Tässä huomaa : ei oikeasti opettajia jaksa kiiinnostaa?
Palkkoihin kommentoidaan ja työmäärään tai opejen työttömyyteen , mutta koulukiusaus.....
Eipä paljoa napeksi.
i
MInä olen yläkoulun opettaja ja myönnän, että olen aivan kädetön kiusaamisen kanssa. En voi tietää koska jotakuta kiusataan. Kaverukset saattavat naljailla toisillensa hyvinkin ronskisti. Kun taas jotakuta kiusataan kun hänet vaikka äänestetään luokan luottamusoppilaaksi. Tiedän, ja kuulen että tunnilla viittaajia kiusataan. Hikke-huudot voi kieltää, entäs "kannustukseksi" sanotut "Hyvä Kalle!" -jutut tai ivallisen hiljaisuuden. Kiellänkö sen, että kukaan muu ei koskaan viittaa paitsi tämä yksi?
Ja sitten kun kiusaaminen on ilmeistä ja raakaa, eikä enää tulkinnanvaraista, niin koko luokka kiusaa, usein jopa koko koulu. Yhtä vihataan, koska hän on erilainen kuin muut tai on "tehnyt jotain" mistä ansaitsee kaikkien mielestä vihat niskoihinsa. kilteinkään nössö ei halua tehdä hänen kanssaan ryhmätöitä. Jos pakotetaan, niin seurauksena on erittäin kiusallinen vierekkäin istuminen puhumatta mitään ja se ei-kiusattu tekee koko homman yksin (jos on se kiltti ja tunnollinen, jos ei ole niin kukaan ei tee).
Varsinkin tuo viimeinen kappale tuli kyllä niin lähelle omaa elämääni, että aloin melkein itkemään. Itsellä nyt kaikki paremmin, mutta toisaalta mietin sitä, että saavatko alaikäiset todellakin kohdella toisiaan näin ja vielä paikassa, jossa pitää tavallaan käydä ja josta ei voi olla pois. Jotenkin se kaikki vielä korostaa sitä, että paikassa mikä pitäisi olla valvottu ja turvallinen niin se olekaan moni kokee todella hirveitä asioista päivästä toiseen. Katsoin joskus yhden ulkomaalaisen "kampanjavideon" aiheeseen liittyen ja siinä aikuiset olivatkin oppilaita ja koulu olisin työpaikka ja aikuiset tavallaan näyttelivät sitä kaikkea mitä oppilaat olivat koulussa kertoneet kokevansa ja lopussa oli teksti, että tämä olisi työpaikoilla jo väkivaltaa ja syrjintää, mutta oppilaisen kesken vaan kiusaamista. Ehkä se kuvaa sitä kaikkea, että aikuisiakin suojellaan ja heidän ei tarvi kestää sitä mitä moni lapsi tai nuori kestää joka päivä kouluissa.
Tietenkin aikuisillekin ikäviä kokemuksia töistä yms ja en halua vähätellä, mutta ehkä aikuisen on myös helpompi kestää ja hänellä enemmän ratkaisuja käytössään. Siinä mielesä mietin sitä asiaa, että vaikka todellakaan en halua syyttää opettajia niin kuka lapsia sitten yrittää tavallaan suojella jos kaikki nostavat kädet pystyyn. Koulu ei saisi olla paikka jossa pahimmassa tapauksessa tuhotaan monen elämää ja terveyttä. Tämä koskettaa itseäni ja ystäviäni, joista yksi ei edes ole enää täällä ja uskon pitkäaikaisella kiusaamisella olleen myös paljon vaikutusta siihen kaikkeen. Mietin vaan aina sitä kuinka kamalaa se kaikki on ja ei tavallaan saisi menettää sitä hallintaa, vaikka ehkä niin on monessa koulussa jo tapahtunut. Tietenkin kotioloilla, vanhemmilla yms myös paljon vaikutusta ja en kiellä sitä.
Niin - se on tietenkin kamalaa niille, jotka siihen kohteeksi joutuvat. Ja eihän sitä "saa" tehdä. Mutta kysymys kuuluukin että miten sen estät? Usein lääkkeeksi ehdotetaan ankarat rangaistukset kiusaajille ja siirto toiseen kouluun. Mutta että koko luokkako siirrettäisiin pois ja se kiusattu vaan jätettäisiin? Ja samalla rangaistuksen saisivat nämä "passiiviset kiusaajat", joiden vanhemmat sitten kävisivät hyeenana kimppuun, että heidän lapsensa ei ole mitään tehnyt.
En ole tuo jolta kysyit, mutta ehdotan ratkaisuksi etäkoulua niille, jotka sitä haluavat. Sosiaalisia taitoja voi harjoitella omavalintaisessa harrastuksessa.
Erilaisten arviointien yhteydessä tai erikseen kirjallisina kyselyinä muutaman kerran vuodessa. Kasvotusten saa paljon vähemmän informaatiota oppilailta. Kysyn suoraan, onko itseä kiusattu, onko itse kiusannut, onko havainnut jotakuta kiusatun, mitkä fiilikset on muuten. Oppilaat vastaavat yllättävän avoimesti ja rehellisesti. Sitten täytyy miettiä, miten esille tulleet asiat käsitellään, jotta ne eivät kaadu kertojan päälle.