Yksinäisyyttä, ahdistusta, opintojen katkeamista, köyhyyttä – jopa nälkää. Nykyisen kaltaista poikkeustilannetta ei ole koettu koskaan aikaisemmin

Shokkiotsikko, jolla taas muokataan mielipiteitä myönteiseksi, että koulut on suytä avata.

Nämäkin oli nuoria ja nuoria aikuisia, kenen ongwlmis käsiteltiin.

Olen alakoulun ope ja viime viikolla jokainen meidän koulun ope soitti omien oppilaidensa vanhemmille.

Kysuttiin, että jos koulut alkaa, niin päästävätkö lapsensa kouluun.

95% kannatti etäkoulun jatkamista ja nämä 5% ovat koko ajan olleet lähiopetuksessa.

54% sanoi suoraan, että heidän lapset eivät kouluun tule vaikka avattaisiinkin ja loput 41% prosenttia olivat epävarmoja miten pitäisi toimia kun pelottaa ja huolettaa sekä lapsen, että etenkin koko perheen / riskiryhmässä olevan perheenjäsenen sairastuminen.

Minun mielestä me ei olla edes selvitty vielä 90-luvun laman ongelmista. Sen jälkeen hyvinvointiyhteiskuntaa on ajettu alas kovalla vauhdilla. Siitä lähtien meillä on esiintynyt mm. massatyöttömyyttä vaikka sitä kovasti on yritetty laittaa yksilöiden syyksi. Esimerkiksi Sipilän hallituksen työvoimapolitiikka, jossa työttömiä kepitettiin aktiivimallilla.

Onko jo unohtunut sota-aika?

Kaikkea tätä on ollut koko ajan. Koulusta ollaan tehty lasuja ja pyydetty perheille tukea. Yleensä toimenpiteet ovat olleet joko olemattomia tai alimitoitettuja. Näistä lapsista ei ennenkään ole välitetty, miksi he nyt ovat niin tärkeitä?

Vierailija kirjoitti:

Onko jo unohtunut sota-aika?

Ja suuret nälkävuodet.

Vierailija kirjoitti:

Shokkiotsikko, jolla taas muokataan mielipiteitä myönteiseksi, että koulut on suytä avata.

Nämäkin oli nuoria ja nuoria aikuisia, kenen ongwlmis käsiteltiin.

Olen alakoulun ope ja viime viikolla jokainen meidän koulun ope soitti omien oppilaidensa vanhemmille.

Kysuttiin, että jos koulut alkaa, niin päästävätkö lapsensa kouluun.

95% kannatti etäkoulun jatkamista ja nämä 5% ovat koko ajan olleet lähiopetuksessa.

54% sanoi suoraan, että heidän lapset eivät kouluun tule vaikka avattaisiinkin ja loput 41% prosenttia olivat epävarmoja miten pitäisi toimia kun pelottaa ja huolettaa sekä lapsen, että etenkin koko perheen / riskiryhmässä olevan perheenjäsenen sairastuminen.

Kyseenakainen toimintatapa.

Virkavirhe.

Vierailija kirjoitti:

Kaikkea tätä on ollut koko ajan. Koulusta ollaan tehty lasuja ja pyydetty perheille tukea. Yleensä toimenpiteet ovat olleet joko olemattomia tai alimitoitettuja. Näistä lapsista ei ennenkään ole välitetty, miksi he nyt ovat niin tärkeitä?

Eikö olisi ihan mahtavaa jos asioita alettaisiin korjaamaan, koska he ovat nyt tärkeitä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko jo unohtunut sota-aika?

Ja suuret nälkävuodet.

sekä nuijasota, jonka seurauksena suurimmat nuijat voittivat ja ovat siitä saakka hallinneet maata, eli koulut auki, tartunta-ja kuolinluvut kasvuun, ettei ihan turhaan olla tilailtu kylmäkontteja sairaaloiden pihoille raatovarastoiksi.

Ja huomenna voidaan ilmoittaa koulujen avaamisesta, kun nämä surkeat otsikot saa ihmisten mielen käännytettyä koulun suhteen.

Koulut pelastavat kaikki ongelmat parissa viikossa.. kellään ei kiinnostanut lasten ongelmat ennen koronaa, vaikka koulutuksesta säästetään monin paikoin.

Olisihan se mahtavaa, jos tilannetta lähdettäisiin nyt korjaamaan. Kuitenkaan sosiaalitoimi ei ole saanut lisää väkeä, sairaalakoulupaikkoja ei ole yhtään enempää, eikä nuorten mielenterveyspalveluja ole lisätty. Pelkkää puhetta siis.

Kotoilusta nauttivat mammat ja opet eivät suostu näkemään, että tässä eristäytyneisyydessä olisi jotain riskejä. Oma teinini puuskahti eilen itku kurkussa, että haluaa normaalien aikojen palaavan. Hän ei kärsi nälästä, eikä kännisistä vanhemmista, mutta etäopiskelu uuvuttaa ja kavereita on ikävä.

Vierailija kirjoitti:

Kotoilusta nauttivat mammat ja opet eivät suostu näkemään, että tässä eristäytyneisyydessä olisi jotain riskejä. Oma teinini puuskahti eilen itku kurkussa, että haluaa normaalien aikojen palaavan. Hän ei kärsi nälästä, eikä kännisistä vanhemmista, mutta etäopiskelu uuvuttaa ja kavereita on ikävä.

Miksette tapaa kavereita?

Jaahas, nyt käytetään keppihevosena köyhyyttä ja huono-osaisuutta. Miksi? Eihän heistä ole kukaan aiemminkaan välittänyt. Entäs positiiviset puolet etäopinnoissa: monet kertovat että lapsensa keskittyvät nyt paremmin,, saavat enemmän vapaata (ei koulumatkoja), kiusatut eivät joudu kiusatuksi..ei se koulu aina ole mikään pelastus, monelle yhtä helvettiä tässä koulukiusaamisen luvatussa maassa. Ihmetyttää miksi koulut halutaan avata mutta kokoontumiset max 10 henkilöä. Ei järkeä...ellei joku ole päättänyt käyttää lapsia ja nuoria kilpenä taudissa. En suostu moiseen, oma lapsi kotona loppulukukauden!

Ei ole ennen eristetty sukulaisia toisistaan, tai että ystäviä ei saa nähdä. Kaikki turvaverkot ovat pois. Sota aikanakin sai tavata muita ihmisiä. Tai nälkävuosina. Yksinäisyys tappaa.

Kukaan ei kiellä tapaamasta ystäviä. Menette ulos, molemmat sivutuuleen ja naamojen välissä 5m. Ette voi tartuttaa toisianne ja juttelu onnistuu. Tuulen suunta on oleellinrn, jotta pisarat eivät kulkeudutoiseen.

Vierailija kirjoitti:

Minun mielestä me ei olla edes selvitty vielä 90-luvun laman ongelmista. Sen jälkeen hyvinvointiyhteiskuntaa on ajettu alas kovalla vauhdilla. Siitä lähtien meillä on esiintynyt mm. massatyöttömyyttä vaikka sitä kovasti on yritetty laittaa yksilöiden syyksi. Esimerkiksi Sipilän hallituksen työvoimapolitiikka, jossa työttömiä kepitettiin aktiivimallilla.

Juu ja työttömien haukkumisketjuja taidetaan tehdä ihan ammattimaisesti, kiinnitetään huomio pois näistä nollatulosta tekevien kaverin firmojen jättituista. Tällaista yrittäjää pidetään parempana kuin Pentti Perusduunaria, joka jää työttömäksi 40 vuoden työuran jälkeen. Vaikka se Pentti on ollut yhteiskunnalle paljon tuottavampi kuin joku pupukurssin vetäjä tai pelkillä yritystuilla elävä koijari.

Kyllähän etänä voi pitää yhteyttä ystäviin. Että ei tämä nyt niin ankeaa ole kuin annetaan ymmärtää. Toki se ei voita aitoa läsnäoloa mutta on kuitenkin yhteydenpitoväline. 

Sota-aikana ihmiset vetivät yhtä köyttä, nyt vaan riidellään ja kampitetaan toisia, minkä keretään.

No jaa. En muutenkaan tapaa sukulaisia. Vanhempani ovat kuolleet. Lapsilla ei ole isovanhempia. Lapset viihtyvät hyvin etäkoulussa ja viihdyn hyvin etätöissä. Varmaan on vaikeaa niille jotka yleensä tapaa sukuaan ja ystäviään. Nyt on samanlaista kuin meillä yleensä. Pari harrastusta toki on tauolla mutta ilman niitä voi olla.

Vierailija kirjoitti:

Kotoilusta nauttivat mammat ja opet eivät suostu näkemään, että tässä eristäytyneisyydessä olisi jotain riskejä. Oma teinini puuskahti eilen itku kurkussa, että haluaa normaalien aikojen palaavan. Hän ei kärsi nälästä, eikä kännisistä vanhemmista, mutta etäopiskelu uuvuttaa ja kavereita on ikävä.

Kavereihin pystyy kyllä pitämään yhteyttä lukuisin keinoin vaikka ei fyysisesti pääse tapaamaan.