Hesarissa hehkutetaan ihanaa korona-aikaa
https://www.hs.fi/elama/art-2000006484813.html?fbclid=IwAR1ar4L_pOfCsjf…
"Ihanaa kun on aikaa perheelle ja saa tehdä etätöitä ja on aikaa leipoa ja siivota kaappeja ja kulkea luonnossa"
Joo mikään ei ole mustaa eikä valkoista, eikä ole minulta pois, mutta kyllähän nämä ovat hyväosaisten kommentteja. Niitähän nuo Hesarin tilaajat taitavat olla.
Itse olen ollut masentunut jo kauan ennen korona-aikaa, olen työtön ja huolehdin luonani asuvasta vanhemmastani, jolla alkava muistisairaus. Arki on nyt väsymystä, tyhjyyttä, maksamattomia laskuja ja murehtimista siitä että sairastummeko.
Tältä tuntuu nyt, jonain toisena päivänä vähemmän pahalta.
Kommentit (107)
Vierailija kirjoitti:
En kyllä minäkään tajua tätä lisääntyneen vapaa-ajan hehkutusta. Teemme miehen kanssa kumpikin etätöitä 8 h päivässä (ennen 2-3 päivää/viikko), mutta käytännössä työpäivät venyvät entistä pidemmiksi, kun kotona on yksinäinen ja seurankipeä 4-vuotias, joka ei todellakaan viihdytä itseään yksinään kuin ihan maksimissaan puoli tuntia kerrallaan, yleensä vähemmän. Koko ajan tulee jotain katkosta, kun jomman kumman on pakko viihdyttää lasta toisen vanhemman puhelinkonferenssin ajan, laittaa lounasta/välipalaa/päivällistä, pyyhkiä pylly, auttaa jossain akuutissa ongelmassa, kaivaa esiin nenään eksynyttä legoa, selittää miksi juuri nyt ei voida lukea yhdessä kirjaa, lohduttaa itsensä kolhinutta lasta, lähteä ulkoiluttamaan liian kauan sisällä ollutta lasta, joka kiipilee seinillä, hiljentää kiukkukohtaus, tai tehdä jotain muuta rauhoittaakseen huomionkipeän lapsen, joka ei millään suostu ymmärtämään, miksi vanhemmilta ei riitä hänelle virka-aikaan huomiota jne. Joka kerta tietysti leimataan ulos töistä, ja jatketaan kun ehditään. Ja aina kun tulee keskeytys ja ajatus katkeaa, työ hidastuu. Tuntuu että olen aina töissä, kun työpäivä alkaa klo 7 (aikaisemmin ei työnantaja salli aloittaa), ja jatkuu huonolla tuurilla klo 20 saakka (sen jälkeen ei saa työskennellä, jos kahdeksan tuntia ei ole kasassa, korvaat seuraavana päivänä). Ei tässä ole yhtään omaa aikaa eikä yhteistä perheaikaa.
Miksi ette ole opettaneet lastanne siihen, ettei vanhempia häiritä, kun tekevät (tai ovat tekevinään) töitä? Kyllä normaalisti kehittynyt neljävuotias osaa leikkiä itsekseenkin. Nythän lapsi pompottaa teitä kumpaakin miten haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkälainen yhteiskunta, maailma tämä olisi jos kaikki olisi lukittuina selleihinsä, kontaktit ulkomaailmaan melkein nolla, kaikki tapahtuisi netin välityksellä, ainoa lihallinen sosiaalinen kohtaaminen olisi omat perheenjäsenet. Te oikeasti haluatte tällaisen tulevaisuuden?
Maailman pitäisi olla sellainen, kuin ihmiset haluavat, eikö? Jos suurin osa haluaa eristystä, niin sitten niin on ihan oikein. Tähän asti on eletty niiden mukaan (kuten sinä), jotka vaativat toimeliaisuutta. Ei se ole mikään vakio, joka pitää olla.
Sinä haluat toiset töihin, jotta saat itsellesi siitä jotain hyvää. Haluat ihmiset tehtaisiin tekemään sinulle kännyköitä, vaatteita ja krääsää, ja pelloille kylvämään ruokaa. Ei sinua kiinnosta se, tykkäävätkö he työstään tai saavatko siitä kunnon palkkaa.
Loikoile sinä sitten kotona vaikka loppuelämäsi, jos haluat. Muttä älä sitten odota, että joku valmistaa sinulle kännykän, tietokoneen, vaatteita ja ruokaa.
Meitä on kaksi aikuista kotona niiden etätöidemme kanssa. Sen lisäksi on kaksi alakoululaista ja yksi neljävuotias.
Minäkin todella ihmettelen, että mikä lisääntynyt vapaa-aika?
Ja todella olen ollut ärsyyntynyt niistä "mitä, etkö sä muka osaa nyt olla sun lasten kanssa, ettekö te muka koskaan ole olleet kesälomalla yhdessä kun on niin rankkaa?" kommenteista. Käsi ylös ne, joiden kesäloma on sitä, että pitää tehdä omia töitä kotoa käsin 7,5 tuntia päivässä ja sen lisäksi sitten huolehtia laösista, ruoasta ja kodin siisteydestä?
Loma on lomaa. Silloin on voinut kotoilun lisäksi esim. syödä ulkona, kutsua kavereita kylään, käydä paikoissa jne. Nyt ei voi. Tai joo, moni tuntuu ainakin kyläilevän kuten ennenkin, että ehkä he ovat niitä jotka ihmettelee netissä että miten niin on rankkaa.
Vierailija kirjoitti:
Eihän tuo juttu mitenkään anna sellaista kuvaa, että tämä olisi kaikille ihanaa aikaa. Sellaista tulkitsemisen mahdollisuutta ei ole olemassa. Tekstissä nimenomaan tuodaan ilmi, että osa on kokenut tällä tavalla ja osa toisella tavalla. Mitä alleviivaamista siinä on?
Toki jos ei ole kouluja käyty (kun ei kerta ole mahdollisuutta etätöihin), eikä sen tuomaa lukutaitoa, ei ole mahdollista tulkita myöskään tätä tekstiä.
Kyllä kaikkien pitäisi kokea asiat samalla tavalla koska hätätila.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkälainen yhteiskunta, maailma tämä olisi jos kaikki olisi lukittuina selleihinsä, kontaktit ulkomaailmaan melkein nolla, kaikki tapahtuisi netin välityksellä, ainoa lihallinen sosiaalinen kohtaaminen olisi omat perheenjäsenet. Te oikeasti haluatte tällaisen tulevaisuuden?
Maailman pitäisi olla sellainen, kuin ihmiset haluavat, eikö? Jos suurin osa haluaa eristystä, niin sitten niin on ihan oikein. Tähän asti on eletty niiden mukaan (kuten sinä), jotka vaativat toimeliaisuutta. Ei se ole mikään vakio, joka pitää olla.
Sinä haluat toiset töihin, jotta saat itsellesi siitä jotain hyvää. Haluat ihmiset tehtaisiin tekemään sinulle kännyköitä, vaatteita ja krääsää, ja pelloille kylvämään ruokaa. Ei sinua kiinnosta se, tykkäävätkö he työstään tai saavatko siitä kunnon palkkaa.
Loikoile sinä sitten kotona vaikka loppuelämäsi, jos haluat. Muttä älä sitten odota, että joku valmistaa sinulle kännykän, tietokoneen, vaatteita ja ruokaa.
Kysehän on siitä, kuka ahdistuu mistäkin. Minä en ahdistu, jos en saa uutta vanhan tilalle. Sinulle niin ilmeisesti käy.
Vierailija kirjoitti:
Loma on lomaa. Silloin on voinut kotoilun lisäksi esim. syödä ulkona, kutsua kavereita kylään, käydä paikoissa jne. Nyt ei voi. Tai joo, moni tuntuu ainakin kyläilevän kuten ennenkin, että ehkä he ovat niitä jotka ihmettelee netissä että miten niin on rankkaa.
Loma on lomaa, nimenomaan. Se tarkoittaa minulle sitä, ettei tarvitse mennä töihin. Kaikki muu sen ympärillä on plussaa, muttei välttämätöntä. Sinulle loma tarkoittaa sitä, että pitää tehdätehdätehdä ja suorittaa elämää jollain muulla tavalla.
Kaikkien etäpinnarit pitäisi lähettää marjatiloille ja risusavottaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkälainen yhteiskunta, maailma tämä olisi jos kaikki olisi lukittuina selleihinsä, kontaktit ulkomaailmaan melkein nolla, kaikki tapahtuisi netin välityksellä, ainoa lihallinen sosiaalinen kohtaaminen olisi omat perheenjäsenet. Te oikeasti haluatte tällaisen tulevaisuuden?
Maailman pitäisi olla sellainen, kuin ihmiset haluavat, eikö? Jos suurin osa haluaa eristystä, niin sitten niin on ihan oikein. Tähän asti on eletty niiden mukaan (kuten sinä), jotka vaativat toimeliaisuutta. Ei se ole mikään vakio, joka pitää olla.
Sinä haluat toiset töihin, jotta saat itsellesi siitä jotain hyvää. Haluat ihmiset tehtaisiin tekemään sinulle kännyköitä, vaatteita ja krääsää, ja pelloille kylvämään ruokaa. Ei sinua kiinnosta se, tykkäävätkö he työstään tai saavatko siitä kunnon palkkaa.
Loikoile sinä sitten kotona vaikka loppuelämäsi, jos haluat. Muttä älä sitten odota, että joku valmistaa sinulle kännykän, tietokoneen, vaatteita ja ruokaa.
Kysehän on siitä, kuka ahdistuu mistäkin. Minä en ahdistu, jos en saa uutta vanhan tilalle. Sinulle niin ilmeisesti käy.
No jokuhan sen vanhankin on sinulle valmistanut 😀
Ja sitten, kun nykyinen puhelimesi hajoaa, haluat varmaan kuitenkin uuden?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Loma on lomaa. Silloin on voinut kotoilun lisäksi esim. syödä ulkona, kutsua kavereita kylään, käydä paikoissa jne. Nyt ei voi. Tai joo, moni tuntuu ainakin kyläilevän kuten ennenkin, että ehkä he ovat niitä jotka ihmettelee netissä että miten niin on rankkaa.
Loma on lomaa, nimenomaan. Se tarkoittaa minulle sitä, ettei tarvitse mennä töihin. Kaikki muu sen ympärillä on plussaa, muttei välttämätöntä. Sinulle loma tarkoittaa sitä, että pitää tehdätehdätehdä ja suorittaa elämää jollain muulla tavalla.
Et ihan ymmärtänyt pointtia.
Vierailija kirjoitti:
Muutenkin ihmetyttää tää jatkuva ”lisääntyneen vapaa-ajan” hehkutus. Ihan normaalisti mun täytyy käydä töissä tänäkin aikana, enkä ole ainoa. En voi siirtyä etätöihin, toisin sanoen viettämään laatuaikaa ihanan perheen kanssa, pelaamaan lautapelejä ja ulkoilemaan ja bonuksena vielä auttamaan lapsia etäkoulussa kivoissa tehtävissä, joihin koko perhekin voi osallistua. Ja palkka juoksee. Ihqua.
Totta kai vapaa-aika lisääntyy, kun päivästä jää pois työmatkat. Itsellä työmatka vie tunnin suuntaansa, ja nyt etätöissä on ollut valtava luksus saada 2 tuntia lisää vapaa-aikaa joka päivään. Se on 10 tuntia viikossa! Ystävät puolestaan on kertoneet vapaa-ajan lisääntyneen huimasti siitä, kun ei tarvitse kuskata lapsia harrastuksiin harva se ilta.
"Ollaanhan lomallakin 24/7 perheen kanssa ja tehdään kaikki ruoat ja kotityöt" on ollut hyvin yleinen ihmettely, kun lapsiperheen vamhempi kehtaa valittaa korona-arjesta.
Mutta kun siinä on se ero, että lomalla ei tehdä töitä kotona 7,5 tuntia per päivä ja olla tapaamatta muita kuin omaa ydinperhettä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Loma on lomaa. Silloin on voinut kotoilun lisäksi esim. syödä ulkona, kutsua kavereita kylään, käydä paikoissa jne. Nyt ei voi. Tai joo, moni tuntuu ainakin kyläilevän kuten ennenkin, että ehkä he ovat niitä jotka ihmettelee netissä että miten niin on rankkaa.
Loma on lomaa, nimenomaan. Se tarkoittaa minulle sitä, ettei tarvitse mennä töihin. Kaikki muu sen ympärillä on plussaa, muttei välttämätöntä. Sinulle loma tarkoittaa sitä, että pitää tehdätehdätehdä ja suorittaa elämää jollain muulla tavalla.
Ai, että jos tykkää käydä ulkona syömässä ja tehdä erilaisia juttuja niin se on suorittamista? Miten helvetin ankeaa joidenkin elämä on, kun lomallakaan ei tehdä mitään kivaa "ettei vain suoritettaisi"?
ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutenkin ihmetyttää tää jatkuva ”lisääntyneen vapaa-ajan” hehkutus. Ihan normaalisti mun täytyy käydä töissä tänäkin aikana, enkä ole ainoa. En voi siirtyä etätöihin, toisin sanoen viettämään laatuaikaa ihanan perheen kanssa, pelaamaan lautapelejä ja ulkoilemaan ja bonuksena vielä auttamaan lapsia etäkoulussa kivoissa tehtävissä, joihin koko perhekin voi osallistua. Ja palkka juoksee. Ihqua.
Totta kai vapaa-aika lisääntyy, kun päivästä jää pois työmatkat. Itsellä työmatka vie tunnin suuntaansa, ja nyt etätöissä on ollut valtava luksus saada 2 tuntia lisää vapaa-aikaa joka päivään. Se on 10 tuntia viikossa! Ystävät puolestaan on kertoneet vapaa-ajan lisääntyneen huimasti siitä, kun ei tarvitse kuskata lapsia harrastuksiin harva se ilta.
Mutta osa onkin tehnyt fiksuja uraratkaisuja ja asuvat verrattain lähellä työpaikkaa. Itse en ole koskaan käyttänyt työmatkoihin edes tuntia päivässä.
Vierailija kirjoitti:
No, kyllä sitä aikaa tulee kummasti lisää, kun kuntosalit oli kiinni, jalkapallotreenit tauolla, jääkiekkotreenit tauolla, kaikki juhlat, kulttuuririennot, sukuloinnit ja kaveritapaamiset tauolla. Työmatkat ja aamuiset meikkaamisen puuttuu. Eikä sinne ravintolaankaan tarvii mennä, eikä kauppakeskukseen pyörimään, ja lomalla vasta aikaa onkin kun matkat, mummolat ja huvipuistotkin on peruttu.
En ymmärrä, että miten on mahdollista, ettei aikaa ole ilmaantunut.
Ai niin, etäkoulu. Käytimme normaalistikin joka päivä aikaa lapsen läksyjen ja kokeisiinlukujen valvomiseen. Eli se etäkoulu ainakaan normilapsen kanssa enempää aikaa tee.
Ja etätyötä helpottaa se, että kaikenmaailman tapahtumien värkkäily ja työmatkailu ei vie aik.
Et ymmärrä miten se on mahdollista? Mulla on toistaiseksi työt vähintään tuplaantuneet. Aiemminkin opiskelin etänä työn lisäksi. Nyt lapset on kotona koko ajan, ruokaa pitää tehdä enemmän, neuvoa enemmän koulujutuissa jne. Enemmän mulla oli aikaa ennen koronaa ja odotankin, että minut lomautettaisiin koko kesäksi.
Itse olen ollut masentunut jo kauan ennen korona-aikaa, olen työtön ja huolehdin luonani asuvasta vanhemmastani, jolla alkava muistisairaus. Arki on nyt väsymystä, tyhjyyttä, maksamattomia laskuja ja murehtimista siitä että sairastummeko.
Ap uusia ajatusmalleja on ihan totta mahdollista opetella. Varmasti luonasi asuvassa vanhemmassa on myös hyviä puolia, eikö totta? Keskity niihin. Vaikka muistihäiriöitä ei voida parantaa niin joskus niiden etenemistä voidaan hidastaa. Etsi tietoa sekä ravinnosta, että harjoituksista ja tehkää niitä myös yhdessä että saat hänet kiinnostumaan asiasta ja alkuun.
Olet työtön ja tilanteesi on se mikä on, kaikkia asioita et voi muuttaa. Voit silti valita miten kunkin päivän vietät. Aivosi oppivat kyllä. Kun syväluotaat ne hetket jotka ovat sinusta hyviä ja hengität syvään, laitat silmät kiinni ja nautit hetkestä niin pikku hiljaa alat tuottamaan mielihyvähormoneja. Sitten aivosi aktivoituvat nautinto-moodiin yhä helpommin ja useammin ja jossain vaiheessa tulee piste, että se tapahtuu automaattisesti.
Vaikka olisit vankilassa niin voit silti päättää arvostaa asioita joita on tarjolla ja nauttia niistä täysillä.
Ja jep, olen itsekin ollut syvästi ja pitkään masentunut, mutta luin aivojen toiminnasta ja niiden uudelleen ohjelmoinnista ja avot, elämä on paljon mukavampaa vaikka monet asiat ovat todella huonosti. Ne huonosti olevat asiat kun eivät muutu olin sitten masentunut tai iloinen. Joten voin ihan hyvin olla iloinen :p
Joo, nyt olisi kurjaa olla lapsiperhe. Meillä on lapsi jo maailmalla, molemmat kotona. Näin tämä on varsin ok.
Vastaava juttu oli iltalehdessä ja huvittaa erään lukijan kommentti lopussa: "korona, älä häviä vielä pitkään aikaan!"
Anteeksi mitä?? Osa riskiryhmäläisistä ja varmasti perusterveetkin ihmiset pelkäävät ja miettivät miten käy, jos tartunnan saa. Ihmisiä kehotetaan eristämään koteihinsa, lomautuksia tulee ja työpaikkoja menee vielä nurin.
Ja tämä lukija toivoo, ettei korona häviäisi vielä hetkeen (no faktahan tämä muutenkin on), kun on niiiin mukavaa viettää lasten ja vaimon kanssa aikaa pelaten lautapelejä. Mitä tää ihminen tekee normaalissa arjessa, jos ei ehdi ottamaan aikaa perheelle?
Joo ei kyllä ole mitään rentoa oleilua. Ei hetkeäkään ole saanut olla yksin, monta kertaa päivässä pitää tehdä ruokaa, on huolehdittava lasten keskinäisistä nahisteluista, kotihommat, työt, eskari- ja koulutehtävät. En kyllä tiedä missä vaiheessa tässä voisi ottaa iisisti. Vessassa saa hyvällä tuurilla joskus käydä yksin.
Hyvähän se on tosiaan jo jotkut nauttii, mutta ei tämä kyllä ole mitenkään kaikille samanlaista leppoisaa oleskelua.
Mä ainakin löysin etätyön onnen nyt korona-aikana. Aikaisemmin en niitä halunnut tehdä, vaikka olisin saanut. Nyt tosiaan kun pakosta etätöihin on joutunut, niin on oikeasti tajunnut miten hyvä keksintö se onkaan. Voin nukkua tunnin pidempään aamulla ja kaikki se aika, mikä menee meikkaamiseen ja matkoihin, on nyt tehokasta työaikaa. Vaikka siis nukun pidempään, voin aloittaa työt normaalia aikaisemmin. Työpäivän jälkeen olet heti kotona omissa jutuissasi. Ei tarvitse istua 45min ruuhkabussissa ensin haistelemassa vieruskaverin hönkähengitystä.
Tästä tulee itselleni kyllä pysyvä tapa, että päivän tai kahden verran tulen jatkossakin tekemään töitä etänä.
Ap:n mielestä yhteiskunnan pitäisi pyöriä työttömien halujen mukaan.