Lue keskustelun säännöt.
Hesarissa hehkutetaan ihanaa korona-aikaa
25.04.2020 |
https://www.hs.fi/elama/art-2000006484813.html?fbclid=IwAR1ar4L_pOfCsjf…
"Ihanaa kun on aikaa perheelle ja saa tehdä etätöitä ja on aikaa leipoa ja siivota kaappeja ja kulkea luonnossa"
Joo mikään ei ole mustaa eikä valkoista, eikä ole minulta pois, mutta kyllähän nämä ovat hyväosaisten kommentteja. Niitähän nuo Hesarin tilaajat taitavat olla.
Itse olen ollut masentunut jo kauan ennen korona-aikaa, olen työtön ja huolehdin luonani asuvasta vanhemmastani, jolla alkava muistisairaus. Arki on nyt väsymystä, tyhjyyttä, maksamattomia laskuja ja murehtimista siitä että sairastummeko.
Tältä tuntuu nyt, jonain toisena päivänä vähemmän pahalta.
Kommentit (107)
Joka ikinen italialainen on raivoissaan coronasta ja vi.... täällä hehkutetaan kuinka ihkuu on viettää kotona. Ei todellakaan ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ite nautin tästä ainutlaatuisesta tilaisuudesta levätä tarpeeksi ja kotoilla.
Olen lomautettu ensimmäistä kertaa 20v työuran aikana. Työttömänä ei ole ikinä tarvinnut olla päivääkään, oon aina vaihtanut vanhasta työstä uuteen suoraan.
Ja täähän on aika luksusta, saa rauhassa herätä, jaksaa treenata kerrankin kunnolla, koti ja piha on siisti ja ehtii ja ennen kaikkea jaksaa kehitellä uusia ruokia perheelle.
Lapsi on jo iso ja hoitaa koulun esimerkillisesti. Rahaakaan ei kulu kuin välttämättömiin joten vähällä tulee toimeen.
Arki oli ennen niin kuluttavaa ja olin töistä tosi väsynyt että en tiedä haluanko palata enää entiseen. Inhottavaa kun työ vie kaikki mehut, ei oo sen arvoista. Ehkä opiskelen jonkun uuden ammatin.
Ihan vi.... sairasta että joku nauttii corona ajasta.
Ollaan tässä korona-aikana siivottu koko talo lattiasta kattoon. Poika pesi ikkunat ja tyttö pesi lattiat. Minä järjestin kaapit ja mies häkkivaraston. Kirpputorille vietiin viisi jätesäkillistä tavaraa.
Mies ja minä hoidamme etätöitä tyytyväisenä kun on niin helppoa ja kätevää. Lapset ovat innoissaan etäkoulusta ja molemmilla on keskiarvo noussut.
Ruuanlaittoonkin on ihanasti aikaa kun ei ole noita työmatkoja eikä tarvi kuskata lapsia harrastuksiin. Ollaan kokattu paisteja ja pihvejä ja eksoottisia reseptejä kokeiltu ympäri maailmaa.
Leivottu ollaan tietysti joka toinen päivä. Pullia, kakkuja, piirakoita, sämpylöitä, keksejä, muffinsseja ja kohokkaita.
Silti ei ole yhtään lisäkiloa tullut, päinvastoin. 45 minuutin etäjumppaohjelma tehdään päivittäin ja lisäksi on kävelty metsissä jo sata kilometriä.
Joo kyllä tää alkaa jo nyppimään sais olla ohi jo.
Minä olen tehnyt etätöitä 7 vuotta ja elänyt koronamaiseen tyyliin lähes koko elämäni. Yksin olen asunut aina, lapsia ei ole. Arki ei siis ole käytännössä muuttunut miksikään, ainoastaan olen joutunut jättämään välistä kauppakeskuskierrokset, perinteisen kevään ulkomaan matkan ja kirppikset. Viimeksi näin läheisiä kasvotusten tammikuussa, koska asumme eri paikkakunnilla. Kohta 5 kuukauden sosialisoinnin puute kasvotusten alkaa tuntua vähän väsymyksenä tässä vaiheessa, mutta muuten olen OK.
Eli minun oudoilla lähtökohdilla voin sanoa, että korona ei ahdista ja viihdyn ihan normaaliin tapaani.
N40
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ollaan tässä korona-aikana siivottu koko talo lattiasta kattoon. Poika pesi ikkunat ja tyttö pesi lattiat. Minä järjestin kaapit ja mies häkkivaraston. Kirpputorille vietiin viisi jätesäkillistä tavaraa.
Mies ja minä hoidamme etätöitä tyytyväisenä kun on niin helppoa ja kätevää. Lapset ovat innoissaan etäkoulusta ja molemmilla on keskiarvo noussut.
Ruuanlaittoonkin on ihanasti aikaa kun ei ole noita työmatkoja eikä tarvi kuskata lapsia harrastuksiin. Ollaan kokattu paisteja ja pihvejä ja eksoottisia reseptejä kokeiltu ympäri maailmaa.
Leivottu ollaan tietysti joka toinen päivä. Pullia, kakkuja, piirakoita, sämpylöitä, keksejä, muffinsseja ja kohokkaita.
Silti ei ole yhtään lisäkiloa tullut, päinvastoin. 45 minuutin etäjumppaohjelma tehdään päivittäin ja lisäksi on kävelty metsissä jo sata kilometriä.
Höpöhöpö. Kirpputorit eivät ole nyt auki.
Työtön pummi siellä vaan haaveilee kaljansa äärellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pakko se instagram-elämä on jostain repiä. Nyt kotona on tosi ihanaa, mutta sillä sekunnilla kun rajoitukset poistuu lähtee samat ihmiset kotoa juoksujalkaa.
Kaikki päivät samanlaisia. Kyllä tässä masentuu,ei ihme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Antaahan hs ohjeita myös deittailuun koronan aikaan. Kävelytreffit ja tarkkaan valikoitua seksiä. Aargh mitä hömppää...
Päivät pitkäveteisiä, ei todellakaan kiinnosta kaappien siivous. Ei rahaa tehdä mitään, päivärahojen oottelua vaan. Kunpa pääsis takaisin töihin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ollaan tässä korona-aikana siivottu koko talo lattiasta kattoon. Poika pesi ikkunat ja tyttö pesi lattiat. Minä järjestin kaapit ja mies häkkivaraston. Kirpputorille vietiin viisi jätesäkillistä tavaraa.
Mies ja minä hoidamme etätöitä tyytyväisenä kun on niin helppoa ja kätevää. Lapset ovat innoissaan etäkoulusta ja molemmilla on keskiarvo noussut.
Ruuanlaittoonkin on ihanasti aikaa kun ei ole noita työmatkoja eikä tarvi kuskata lapsia harrastuksiin. Ollaan kokattu paisteja ja pihvejä ja eksoottisia reseptejä kokeiltu ympäri maailmaa.
Leivottu ollaan tietysti joka toinen päivä. Pullia, kakkuja, piirakoita, sämpylöitä, keksejä, muffinsseja ja kohokkaita.
Silti ei ole yhtään lisäkiloa tullut, päinvastoin. 45 minuutin etäjumppaohjelma tehdään päivittäin ja lisäksi on kävelty metsissä jo sata kilometriä.
Kiitos illan nauruista!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ei muuttunut oikeastaan mikään. Olemme tehneet kotitoimistolla töitä vuosia yhdessä. Ainoa poikkeus se että mulla ei lomautettuna tule kuin bähän tuloja ja lukiolainen on kotona.
Ihanaa kun on aikaa luvan kanssa laittaa puutarhaa, käydä kävelyllä, tehdä kevätsiivousta jne
Ihan huttua tuollaiset jutut kotona on ihanaa. Siinäpä voivat viettää kotona vaikka loppuikänsä ja katsotaan missä kohtaa nupissa alkaa viiraamaan.
Eikö eristäytymistä muusta maailmasta ole aikaisemmin pidetty rangaistuksena?
Kohtahan vankiloissa olevatkin voivat näitä ihanaa olla neljän seinän sisällä päivityksiään postailemaan?
Kertokaa minulle että miten vitussa se on teiltä kitisijöiltä pois jos jollain muulla menee paremmin kuin teillä?
Lisääntynyttä vapaa-aikaa on ja se ei stressaa koska
a. kirjoittaja on lomautettu mutta pärjää työkkärin tuella hyvin koska se hyvä tai puoliso vielä töissä kuka saa palkkaa. Miettii josko jäisi tuilla kotiin kun kriisi ohi.
b. kirjoittaja on etätöissä mutta tekee kotoa niitä puolivaloilla kun satsaa kotiin ja lapsiin, voi olla että on jo normaaliaikanakin töissä työpaikalla lähinnä somettanut ja tehnyt viikon työt kahdessa päivässä.
c. kirjoittajalla työt vähentyneet selvästi yrittäjänä mutta on säästöjä ja/tai jäljellä olevista töistä saa elämiseen tarpeeksi ja taas kerran puolison tulot auttavat.
Itse kuulun luokkaan C ja minusta on ihana olla kotona lasten kanssa nyt vaikka huoli kansantaloudesta ja ihmisten pärjäämisestä, etenkin vanhusten puolesta tai vähäosaisten lasten puolesta varjostaa.
Eiköhän se riipu ihan omasta tilanteesta, miten tämän kokee. Itselläni isot lapset (nuorin täyttää 15v) joka hoitaa koulun lähes itsenäisesti. Mies tekee etänä töitä ja itse olen lomautettuna.
En muista koska meillä olisi ollut näin paljon yhteistä aikaa!! Mulla siis vuorotyö, joten kyllä tää kotona oleminen tuntuu aika ihanalta. Taloudellisesti meillä on hyvä tilanne, joten sitäkään ei tarvitse stressata. Työ ei ole koko elämä, taas tajuaa mitkä asiat on oikeesti tärkeitä.
Kaksi puolta. Toisaalta on ollut ihanaa olla koko perheen kesken kotona. Lapset ovat oppineet leikkimään sovinnossa yhdessä, kun ennen riitoja syntyi vähän väliä. Puolison etätyöpäivät on olleet työmatkojen verran lyhyempiä, joten yhteistä aikaa on enemmän.
Samalla on ollut myös raskasta, koska varsinkin isompi lapsi kaipaa päiväkotikavereitaan. Hänelle tämä aika tuntuu iäisyydeltä. Kiukuttelee päivittäin ikävästä ja tylsistymisestä. Pienemmälle riittää oma sankari, vanhempi sisarus.
Myös meille aikuisille on raskasta tämä kun on huoli myös tulevasta. Joutuuko lomautetuksi ja miten pitkäksi aikaa. Molemmilla käynnissä yt:t. On inhimillinen asuntolaina, mutta silti ei voi tietää tilanteen pitkäaikaisvaikutuksia. Vaikka näitä ei mieti aktiivisesti, niin on asia takaraivossa.
Ei tämä meille kaikille ”juhlaa” ole. On hetkittäin mukavaa, mutta en haluaisi jatkuvan vuotta tai vuosia. Harmillisesti on vain mentävä virran mukana.
Ite nautin tästä ainutlaatuisesta tilaisuudesta levätä tarpeeksi ja kotoilla.
Olen lomautettu ensimmäistä kertaa 20v työuran aikana. Työttömänä ei ole ikinä tarvinnut olla päivääkään, oon aina vaihtanut vanhasta työstä uuteen suoraan.
Ja täähän on aika luksusta, saa rauhassa herätä, jaksaa treenata kerrankin kunnolla, koti ja piha on siisti ja ehtii ja ennen kaikkea jaksaa kehitellä uusia ruokia perheelle.
Lapsi on jo iso ja hoitaa koulun esimerkillisesti. Rahaakaan ei kulu kuin välttämättömiin joten vähällä tulee toimeen.
Arki oli ennen niin kuluttavaa ja olin töistä tosi väsynyt että en tiedä haluanko palata enää entiseen. Inhottavaa kun työ vie kaikki mehut, ei oo sen arvoista. Ehkä opiskelen jonkun uuden ammatin.