Lue keskustelun säännöt.
Hesarissa hehkutetaan ihanaa korona-aikaa
25.04.2020 |
https://www.hs.fi/elama/art-2000006484813.html?fbclid=IwAR1ar4L_pOfCsjf…
"Ihanaa kun on aikaa perheelle ja saa tehdä etätöitä ja on aikaa leipoa ja siivota kaappeja ja kulkea luonnossa"
Joo mikään ei ole mustaa eikä valkoista, eikä ole minulta pois, mutta kyllähän nämä ovat hyväosaisten kommentteja. Niitähän nuo Hesarin tilaajat taitavat olla.
Itse olen ollut masentunut jo kauan ennen korona-aikaa, olen työtön ja huolehdin luonani asuvasta vanhemmastani, jolla alkava muistisairaus. Arki on nyt väsymystä, tyhjyyttä, maksamattomia laskuja ja murehtimista siitä että sairastummeko.
Tältä tuntuu nyt, jonain toisena päivänä vähemmän pahalta.
Kommentit (107)
Eihän tuo juttu mitenkään anna sellaista kuvaa, että tämä olisi kaikille ihanaa aikaa. Sellaista tulkitsemisen mahdollisuutta ei ole olemassa. Tekstissä nimenomaan tuodaan ilmi, että osa on kokenut tällä tavalla ja osa toisella tavalla. Mitä alleviivaamista siinä on?
Toki jos ei ole kouluja käyty (kun ei kerta ole mahdollisuutta etätöihin), eikä sen tuomaa lukutaitoa, ei ole mahdollista tulkita myöskään tätä tekstiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minua tuo kolumni ärsytti. Ihan liikaa on nähty näitä korona-arjen ylistyksiä, joissa hehkutellaan, kuinka ihanaa on tehdä sitä sun tätä, jota normaaliarjessa ei viitsitä tehdä. Jollain kierolla tavalla siis kehutaan itseä siitä, että pakon sanelemana esimerkiksi luetaan kirjoja, vaikkei oikeasti edes haluta lukea. Samaan syssyyn kehutaan sitä, kuinka tästä eristyksestä on nyt opittu ja opitut tavat pidetään pandemian jälkeenkin, mutta tottahan ne suurimmalta osaltaan ovat pelkkiä valheita. Entiseen palataan pikavauhtia, kun lupa saadaan.
Ennole lukenut Hesarin juttua, mutta asiantuntijatyötä tekevänä komppaan tuota, että elämä on nyt suht mukavaa. Sen sijaan, että herään aamulla klo 6 näkemättä vilaustakaan lapsistani, aloitamme nyt yhteisellä aamupalalla päivän ja autan esikoista koulutehtävien alkuun.
Työntekoa lounasaikaan asti. Lapsi saattaa kysyä jotain koulujuttuja, mutta se ei ole häiritsevää työpaikan avotoimiston hälinään ja keskeytyksiin verrattuna. Lämmitetään eilinen ruoka ja jutellaan koko perhe pöydän ääressä.
Itselläni jatkui työt iltapäivään lapset ulkoilevat, tekevät koulujuttuja.
Klo 17 kone kiinni ja teemme koko perhe yhdessä ruokaa, kun kenenkään ei tarvitse kiirehtiä harkkoihin. Meillä tosin vain yksi lapsi harrastaa, mutta harkkoja oli ennen koronaa kolme arkipäivää viikossa ja kuljettaminen oli haaste.
Perheen yhteistä ulkoiluaikaa ja tv-aikaa, lapset rauhallisia, kun heiltä ei vaadita läksyjentekoa illalla.
Nuoremman lapsen raivarit poissa. Minä äitinä olen kotona 10 tuntia enemmän per viikko, koska ei ole työmatkaa, isä kotona 5 tuntia enemmän per viikko, koska ei työmatkaa.
Vierailija kirjoitti:
Eihän tuo juttu mitenkään anna sellaista kuvaa, että tämä olisi kaikille ihanaa aikaa. Sellaista tulkitsemisen mahdollisuutta ei ole olemassa. Tekstissä nimenomaan tuodaan ilmi, että osa on kokenut tällä tavalla ja osa toisella tavalla. Mitä alleviivaamista siinä on?
Toki jos ei ole kouluja käyty (kun ei kerta ole mahdollisuutta etätöihin), eikä sen tuomaa lukutaitoa, ei ole mahdollista tulkita myöskään tätä tekstiä.
Miten kouluja käyminen tai käymättömyys liittyy etätöihin?
No, mulla on kivaa kotona ja vapaa-aika on lisääntynyt. Kaikki lasten harrastukset on tauolla, joten ollaan illat kotona. Ehtii siivota, maalata, leipoa, lenkkeillä, levätä... mitä nyt ikinä haluaakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua tuo kolumni ärsytti. Ihan liikaa on nähty näitä korona-arjen ylistyksiä, joissa hehkutellaan, kuinka ihanaa on tehdä sitä sun tätä, jota normaaliarjessa ei viitsitä tehdä. Jollain kierolla tavalla siis kehutaan itseä siitä, että pakon sanelemana esimerkiksi luetaan kirjoja, vaikkei oikeasti edes haluta lukea. Samaan syssyyn kehutaan sitä, kuinka tästä eristyksestä on nyt opittu ja opitut tavat pidetään pandemian jälkeenkin, mutta tottahan ne suurimmalta osaltaan ovat pelkkiä valheita. Entiseen palataan pikavauhtia, kun lupa saadaan.
Ennole lukenut Hesarin juttua, mutta asiantuntijatyötä tekevänä komppaan tuota, että elämä on nyt suht mukavaa. Sen sijaan, että herään aamulla klo 6 näkemättä vilaustakaan lapsistani, aloitamme nyt yhteisellä aamupalalla päivän ja autan esikoista koulutehtävien alkuun.
Työntekoa lounasaikaan asti. Lapsi saattaa kysyä jotain koulujuttuja, mutta se ei ole häiritsevää työpaikan avotoimiston hälinään ja keskeytyksiin verrattuna. Lämmitetään eilinen ruoka ja jutellaan koko perhe pöydän ääressä.
Itselläni jatkui työt iltapäivään lapset ulkoilevat, tekevät koulujuttuja.
Klo 17 kone kiinni ja teemme koko perhe yhdessä ruokaa, kun kenenkään ei tarvitse kiirehtiä harkkoihin. Meillä tosin vain yksi lapsi harrastaa, mutta harkkoja oli ennen koronaa kolme arkipäivää viikossa ja kuljettaminen oli haaste.
Perheen yhteistä ulkoiluaikaa ja tv-aikaa, lapset rauhallisia, kun heiltä ei vaadita läksyjentekoa illalla.
Nuoremman lapsen raivarit poissa. Minä äitinä olen kotona 10 tuntia enemmän per viikko, koska ei ole työmatkaa, isä kotona 5 tuntia enemmän per viikko, koska ei työmatkaa.
Niin, mitäpä siitä muuta ihminen tarvitsee kuin pelkästään oman perheensä ja kotitalonsa eikä harrastuksiakaan tarvitse hyh kotitalon ympäri juokseminen kyllä riittää. Ja jos uskaltaa poistua kodin ulkopuolelle muistaa sitten vähintäänkin mulkoilla mahdollisia vastaantulijoita. Tekee todella hyvää lapsen psyykelle ja kehitykselle tämä..kyllä äiti rakastaa kyllä äiti auttaa ei ikinä muita kontakteja enää kuin äiti tai naama ruudulla. Ja äidinkään ei enää ikinä tarvitse poistua töihin tai minnekkään muuallekkaan kun kaiken voi tehdä kotona nenä kiinni ruudussa, hyllyjen putsaamista joka viikko, nyt on aikaa.
Oikeasti..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua tuo kolumni ärsytti. Ihan liikaa on nähty näitä korona-arjen ylistyksiä, joissa hehkutellaan, kuinka ihanaa on tehdä sitä sun tätä, jota normaaliarjessa ei viitsitä tehdä. Jollain kierolla tavalla siis kehutaan itseä siitä, että pakon sanelemana esimerkiksi luetaan kirjoja, vaikkei oikeasti edes haluta lukea. Samaan syssyyn kehutaan sitä, kuinka tästä eristyksestä on nyt opittu ja opitut tavat pidetään pandemian jälkeenkin, mutta tottahan ne suurimmalta osaltaan ovat pelkkiä valheita. Entiseen palataan pikavauhtia, kun lupa saadaan.
Ennole lukenut Hesarin juttua, mutta asiantuntijatyötä tekevänä komppaan tuota, että elämä on nyt suht mukavaa. Sen sijaan, että herään aamulla klo 6 näkemättä vilaustakaan lapsistani, aloitamme nyt yhteisellä aamupalalla päivän ja autan esikoista koulutehtävien alkuun.
Työntekoa lounasaikaan asti. Lapsi saattaa kysyä jotain koulujuttuja, mutta se ei ole häiritsevää työpaikan avotoimiston hälinään ja keskeytyksiin verrattuna. Lämmitetään eilinen ruoka ja jutellaan koko perhe pöydän ääressä.
Itselläni jatkui työt iltapäivään lapset ulkoilevat, tekevät koulujuttuja.
Klo 17 kone kiinni ja teemme koko perhe yhdessä ruokaa, kun kenenkään ei tarvitse kiirehtiä harkkoihin. Meillä tosin vain yksi lapsi harrastaa, mutta harkkoja oli ennen koronaa kolme arkipäivää viikossa ja kuljettaminen oli haaste.
Perheen yhteistä ulkoiluaikaa ja tv-aikaa, lapset rauhallisia, kun heiltä ei vaadita läksyjentekoa illalla.
Nuoremman lapsen raivarit poissa. Minä äitinä olen kotona 10 tuntia enemmän per viikko, koska ei ole työmatkaa, isä kotona 5 tuntia enemmän per viikko, koska ei työmatkaa.
On se kiva, kun sinulla on mukavaa, helppoa ja leppoisaa. Todellista perhe-idylliä potenssiin 10.
21.4 Jarruttaako ideologia koronatestien määrää?
”Sari Sarkomaan mukaan hallitus lupasi 10000 testiä jo viikkoja sitten.
Kokoomuksen kansanedustaja Sari Sarkomaa totesi tiistaina eduskunnassa, että hänen puolueensa on esittänyt laajaa testausohjelmaa väestön terveyden suojelemiseksi ja taloutemme pelastamiseksi. Testimäärät kuitenkin laahaavat merkittävästi siitä, mitä peruspalveluministeri Krista Kiuru (sd.) on Sarkomaan mukaan jo viikkoja sitten lupaillut.
– Testausta on jarruttanut se, ettei hallitus ole halunnut ottaa kumppaniksi yrityksiä, ja nyt viimeistään on hyödynnettävä se kaikki osaaminen, jota maassamme on. Myös Kela-korvausten laajentaminen koronatesteihin ja työterveyshuoltoon on toteutettava. Onko hallitus tietoinen, että tämän Kelan tärkeän esityksen on sosiaali- ja terveysministeri torjunut, Sari Sarkomaa kysyi.
Kiuru lupailee ja lupailee ja hapuilee ja lupailee. Tässä alla niitä lupauksia matkan varrelta:
1.4 Peruspalveluministeri Krista Kiuru (sd.) kertoi hallituksen tiedotustilaisuudessa keskiviikkona aamupäivällä, että nopealla aikataululla nykyinen 2500 testin vuorokausikapasiteetti nostetaan kaksinkertaiseksi ja tavoitteena on sen kolminkertaistaminen”.
9.4 Suomen koronatestien päivittäinen määrä on nostettavissa 10 000:een, arvioi perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiuru (sd.).
Julkisen puolen testauskapasiteetti kyetään ministerin mukaan kasvattamaan noin 7 000 testiin vuorokaudessa. Tuota määrää voidaan hänen mukaansa täydentää yksityisten ja ulkomaisten laboratorioiden käytöllä tarpeen mukaan 2 000–3 000 päivittäisellä koronatestillä.
Ministeri totesi tiedotteessa, että testauskapasiteetin nosto tekee mahdolliseksi laajentaa testauksen kohderyhmiä. Testausta on hänen mukaansa mahdollista lisätä kaikissa tilanteissa, joissa on syytä epäillä koronatartuntaa.
25.4 Sosiaali- ja terveysministeriön mukaan tavoitteena on lisätä testausten määrä jopa 10 000 testiin vuorokaudessa. Viime päivinä testejä on kuitenkin tehty vain noin 2 000–2 600 päivässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa siltä, että ap:n elämä oli paskaa jo ennen koronaakin. Monille tämä aika kuitenkin tuo helpotusta, minullekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän normaalijärkinen ihminen haluaa päästä takaisin normaali arkeen mahdollisimman pian..monet oppilaatkin jo toivovat kouluun pääsyä, ei se kotona muhiminen 24h naama kiinni ruudussa mitään oikeaa elämää ole.
On todella huolestuttavaa miten terveet aikuiset,vanhemmat ovat hyväksyneet tämän tietyllä tavalla loisimis-tyylin, kuvitellaan ettei mihinkään tarvitse enää ikinä poistua kodista ja kaikki kannetaan nenän eteen, töitäkin voi tehdä silleen leikisti koneella. Onko suomalainen todella näin "laiska paska", haluaa vain löllyä kotona jossain kalsareissa ja hautoa perheenjäseniään vaikka vuosia?Mitä ihmettä sinä sössötät?
Suurin osa tekee töitä kotona ja koululaiset opiskelee ihan normaalisti. Myös harrastukset pyörivät etänä.
Me ulkoilemme ja kuntoilemme enemmän kuin ennen, pihatöitä ehtii tekemään, mökkeilemme ja sosiaaliset kontaktit on ihan ennallaan.
Kotona on ehtinyt siivota ja sisustaa ja lasten kanssa olla.
Kun lapsilla ei ole sitä 2-3 tunnin koulumatkarumbaa, hekin on huomattavan paljon jaksavampia.
On eri asia jos tällainen poikkeustilanne jatkuu jonkin aikaa kuin vuosia, tai lopun elämää(mikä on joidenkin laiskureiden unelma).
Minkälainen yhteiskunta, maailma tämä olisi jos kaikki olisi lukittuina selleihinsä, kontaktit ulkomaailmaan melkein nolla, kaikki tapahtuisi netin välityksellä, ainoa lihallinen sosiaalinen kohtaaminen olisi omat perheenjäsenet. Te oikeasti haluatte tällaisen tulevaisuuden? Kun se korona kuitenkin jossain välissä poistuu ja vaikka ei poistuisi paluu normaaliin kyllä tapahtuu mutta te haluatte jatkaa eristys elämää?
Mitä olen jutellut muunmaalaisten kanssa ja lukenut juttuja tuntuu että vain suomalaiset ja jenkit (äidit) haluavat jatkaa koppero elämää perheen kesken.
En elä tuollaista elämää. Minulla on iso talo ja iso mökki, liikun paljon ulkona.
Työni hoidin jo ennen tätäkin kotitoimistosta. Se ei muuttunut mihinkään.
En elä millään tavoin eristyselämää.
Ja koska lapset ei kerran edes tartuta vai miten se meni, heidänkin sosiaalisia suhteitaan voi varovasti avata. Kouluun eivät mene.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän tuo juttu mitenkään anna sellaista kuvaa, että tämä olisi kaikille ihanaa aikaa. Sellaista tulkitsemisen mahdollisuutta ei ole olemassa. Tekstissä nimenomaan tuodaan ilmi, että osa on kokenut tällä tavalla ja osa toisella tavalla. Mitä alleviivaamista siinä on?
Toki jos ei ole kouluja käyty (kun ei kerta ole mahdollisuutta etätöihin), eikä sen tuomaa lukutaitoa, ei ole mahdollista tulkita myöskään tätä tekstiä.
Miten kouluja käyminen tai käymättömyys liittyy etätöihin?
Mitä korkeammin koulutettu, sitä suurempi mahdollisuus etätöihin. n
No, kyllä sitä aikaa tulee kummasti lisää, kun kuntosalit oli kiinni, jalkapallotreenit tauolla, jääkiekkotreenit tauolla, kaikki juhlat, kulttuuririennot, sukuloinnit ja kaveritapaamiset tauolla. Työmatkat ja aamuiset meikkaamisen puuttuu. Eikä sinne ravintolaankaan tarvii mennä, eikä kauppakeskukseen pyörimään, ja lomalla vasta aikaa onkin kun matkat, mummolat ja huvipuistotkin on peruttu.
En ymmärrä, että miten on mahdollista, ettei aikaa ole ilmaantunut.
Ai niin, etäkoulu. Käytimme normaalistikin joka päivä aikaa lapsen läksyjen ja kokeisiinlukujen valvomiseen. Eli se etäkoulu ainakaan normilapsen kanssa enempää aikaa tee.
Ja etätyötä helpottaa se, että kaikenmaailman tapahtumien värkkäily ja työmatkailu ei vie aik.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuohan oli neutraali juttu, jossa kerrottiin ihmisillä olevan vastausten perusteella yhtä paljon hyviä ja huonoja kokemuksia. Kaikkia tässä ketjussa nyt ärsyttää, että ihan jokainen ei ole onneton?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija 8 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua tuo kolumni ärsytti. Ihan liikaa on nähty näitä korona-arjen ylistyksiä, joissa hehkutellaan, kuinka ihanaa on tehdä sitä sun tätä, jota normaaliarjessa ei viitsitä tehdä. Jollain kierolla tavalla siis kehutaan itseä siitä, että pakon sanelemana esimerkiksi luetaan kirjoja, vaikkei oikeasti edes haluta lukea. Samaan syssyyn kehutaan sitä, kuinka tästä eristyksestä on nyt opittu ja opitut tavat pidetään pandemian jälkeenkin, mutta tottahan ne suurimmalta osaltaan ovat pelkkiä valheita. Entiseen palataan pikavauhtia, kun lupa saadaan.
Ennole lukenut Hesarin juttua, mutta asiantuntijatyötä tekevänä komppaan tuota, että elämä on nyt suht mukavaa. Sen sijaan, että herään aamulla klo 6 näkemättä vilaustakaan lapsistani, aloitamme nyt yhteisellä aamupalalla päivän ja autan esikoista koulutehtävien alkuun.
Työntekoa lounasaikaan asti. Lapsi saattaa kysyä jotain koulujuttuja, mutta se ei ole häiritsevää työpaikan avotoimiston hälinään ja keskeytyksiin verrattuna. Lämmitetään eilinen ruoka ja jutellaan koko perhe pöydän ääressä.
Itselläni jatkui työt iltapäivään lapset ulkoilevat, tekevät koulujuttuja.
Klo 17 kone kiinni ja teemme koko perhe yhdessä ruokaa, kun kenenkään ei tarvitse kiirehtiä harkkoihin. Meillä tosin vain yksi lapsi harrastaa, mutta harkkoja oli ennen koronaa kolme arkipäivää viikossa ja kuljettaminen oli haaste.
Perheen yhteistä ulkoiluaikaa ja tv-aikaa, lapset rauhallisia, kun heiltä ei vaadita läksyjentekoa illalla.
Nuoremman lapsen raivarit poissa. Minä äitinä olen kotona 10 tuntia enemmän per viikko, koska ei ole työmatkaa, isä kotona 5 tuntia enemmän per viikko, koska ei työmatkaa.Niin, mitäpä siitä muuta ihminen tarvitsee kuin pelkästään oman perheensä ja kotitalonsa eikä harrastuksiakaan tarvitse hyh kotitalon ympäri juokseminen kyllä riittää. Ja jos uskaltaa poistua kodin ulkopuolelle muistaa sitten vähintäänkin mulkoilla mahdollisia vastaantulijoita. Tekee todella hyvää lapsen psyykelle ja kehitykselle tämä..kyllä äiti rakastaa kyllä äiti auttaa ei ikinä muita kontakteja enää kuin äiti tai naama ruudulla. Ja äidinkään ei enää ikinä tarvitse poistua töihin tai minnekkään muuallekkaan kun kaiken voi tehdä kotona nenä kiinni ruudussa, hyllyjen putsaamista joka viikko, nyt on aikaa.
Oikeasti..
Jos on pakko olla kotona, kai sen voi tehdä positiivisessa hengessä? No vaihtelua tämäkin paheksumisen aihe, kun viime aikoina on keskitytty matkailun ja mökkeilyn paheksumiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ei ole mitään erityistä vaikeutta, mutta en kyllä nauti tästä ajasta. Olisi kiva saada lapset päiväkotiin ja kouluun ja elää normaalisti. Vapaa-aikaa ei ole enemmän, vaikka aikatauluttua menoa vähemmän.
Meillä energinen ja sosiaalinen pikkukoululainen, ja ilolla vien häntä harrastuksiin kun se on taas mahdollista. Töitäkin teen mielummin ilman että päiväkoti-ikäinen vaatii huomiota samalla.
Arvioisin tekeväni noin 50-60 % verrattuna täyteen työviikkoon. Tämä ei (kaikki) ole palkallista lusmuilua, koska osittainen hoitovapaa ja palkattomat vapaat ja jaettu vastuu miehen kanssa, mutta kyllähän se töiden valmistumisajoissa näkyy. Lyhyenä poikkeusaikana menee, mutta jossain vaiheessa on pakko laittaa lapset hoitoon tai jäädä kokonaan kotiin.
Oksettavaa. Tekopyhää olen hyvä ihminen-roskaa.
Itselläni rakas miesystävä toisessa maassa enkä löydä tästä ajasta mitään positiivista :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan muu ei saa iloita koska AP on masentunut?
Ei.
Vaan juttu antaa sellaisen kuvan, että kaikille tämä oisi ihanaa aikaa.
Eihän anna 🙄
Oli poikkeusaika tai ei, lehtijututtujen mukaan kaikki ihmiset tekevät töitä virka-aikana. Kaikilla on illat ja viikonloput vapaata, eikä kukaan työskentele juhlapyhinä. Jokaikisellä alkaa kesäloma juhannukselta ja kestää neljä viikkoa ja kaikilla on mahdollisuus lomailla koulujen syys- ja hiihtolomien aikaan sekä pitää jouluna vajaa kolmen viikon loma opettajien tapaan.
En kyllä minäkään tajua tätä lisääntyneen vapaa-ajan hehkutusta. Teemme miehen kanssa kumpikin etätöitä 8 h päivässä (ennen 2-3 päivää/viikko), mutta käytännössä työpäivät venyvät entistä pidemmiksi, kun kotona on yksinäinen ja seurankipeä 4-vuotias, joka ei todellakaan viihdytä itseään yksinään kuin ihan maksimissaan puoli tuntia kerrallaan, yleensä vähemmän. Koko ajan tulee jotain katkosta, kun jomman kumman on pakko viihdyttää lasta toisen vanhemman puhelinkonferenssin ajan, laittaa lounasta/välipalaa/päivällistä, pyyhkiä pylly, auttaa jossain akuutissa ongelmassa, kaivaa esiin nenään eksynyttä legoa, selittää miksi juuri nyt ei voida lukea yhdessä kirjaa, lohduttaa itsensä kolhinutta lasta, lähteä ulkoiluttamaan liian kauan sisällä ollutta lasta, joka kiipilee seinillä, hiljentää kiukkukohtaus, tai tehdä jotain muuta rauhoittaakseen huomionkipeän lapsen, joka ei millään suostu ymmärtämään, miksi vanhemmilta ei riitä hänelle virka-aikaan huomiota jne. Joka kerta tietysti leimataan ulos töistä, ja jatketaan kun ehditään. Ja aina kun tulee keskeytys ja ajatus katkeaa, työ hidastuu. Tuntuu että olen aina töissä, kun työpäivä alkaa klo 7 (aikaisemmin ei työnantaja salli aloittaa), ja jatkuu huonolla tuurilla klo 20 saakka (sen jälkeen ei saa työskennellä, jos kahdeksan tuntia ei ole kasassa, korvaat seuraavana päivänä). Ei tässä ole yhtään omaa aikaa eikä yhteistä perheaikaa.
Vierailija kirjoitti:
Minkälainen yhteiskunta, maailma tämä olisi jos kaikki olisi lukittuina selleihinsä, kontaktit ulkomaailmaan melkein nolla, kaikki tapahtuisi netin välityksellä, ainoa lihallinen sosiaalinen kohtaaminen olisi omat perheenjäsenet. Te oikeasti haluatte tällaisen tulevaisuuden?
Maailman pitäisi olla sellainen, kuin ihmiset haluavat, eikö? Jos suurin osa haluaa eristystä, niin sitten niin on ihan oikein. Tähän asti on eletty niiden mukaan (kuten sinä), jotka vaativat toimeliaisuutta. Ei se ole mikään vakio, joka pitää olla.
Sinä haluat toiset töihin, jotta saat itsellesi siitä jotain hyvää. Haluat ihmiset tehtaisiin tekemään sinulle kännyköitä, vaatteita ja krääsää, ja pelloille kylvämään ruokaa. Ei sinua kiinnosta se, tykkäävätkö he työstään tai saavatko siitä kunnon palkkaa.
On eri asia jos tällainen poikkeustilanne jatkuu jonkin aikaa kuin vuosia, tai lopun elämää(mikä on joidenkin laiskureiden unelma).
Minkälainen yhteiskunta, maailma tämä olisi jos kaikki olisi lukittuina selleihinsä, kontaktit ulkomaailmaan melkein nolla, kaikki tapahtuisi netin välityksellä, ainoa lihallinen sosiaalinen kohtaaminen olisi omat perheenjäsenet. Te oikeasti haluatte tällaisen tulevaisuuden? Kun se korona kuitenkin jossain välissä poistuu ja vaikka ei poistuisi paluu normaaliin kyllä tapahtuu mutta te haluatte jatkaa eristys elämää?
Mitä olen jutellut muunmaalaisten kanssa ja lukenut juttuja tuntuu että vain suomalaiset ja jenkit (äidit) haluavat jatkaa koppero elämää perheen kesken.