***VILTTIKETJU VIIKKO 27***
Kommentit (34)
piti tuosta tärppiajankohdasta kirjoittaa. Meillä on molemmat tärpänneet loppuvuodesta. Toinen marraskuun lopussa ja toinen lokakuun alussa. 2005 tärppäsi myös lokakuussa mutta vuoto alkoi heti plussan jälkeen...jospa tänä vuonna sitten on parempi onni ;o)
Shannonille lohtuhalaukset ja voimia!
Nyt vasta tajusin,että miksi välillä hikoiluttaa yöllä ja välillä on kylmä; hormonithan ne heittelee! En ole koskaan osannut yhdistää hiki-kylmä vaihtelua erityisesti mihinkään, mutta kun ajattelen tarkemmin, niin aina noin viikkoa ennen menkkoja se alkaa, niinkuin taas nytkin. Samaten nivusissa tuntuva polttelu ja repivä vihlominen ja maha oikuttelee ja turpoaa. Toinen kierto peräkkäin, missä ei rinnat tuu kipeiks. Yleensä viikko ennen menkkoja kipeytyy rinnat niin, ettei ilman rintsikoita juuri voi liikkua. Mitähän tässä pikkuisesssa kropassa oikein on meneillään? En ole kyllä laskenut, mikä päivä onmenossa,mut viimestään ens viikonloppuna pitäs (siis ei pitäs) alkaa tuhruttelut. Onneks alkaa loma samaan aikaan, niin on jotain positiivistakion sit ilmassa.
Taitaa vauvahaaveet ja tutkimukset meillä siirtyä syksystä kauemmas. Mies kun aikoo perustaa yrityksen syksyllä : (. Eikä mulla sinänsä ole mitään sitä vastaan, hän haluaa olla oman itsensä pomo ja asiat on mietitty ja laskettu moneen kertaan. Joten se hänelle suotakoon. Asiasta on puhuttu monia vuosia ja nyt on suunnitelmat ja ajankohta työtä ajatellen kohdallaan. Mutta siis stressiä on tulossa ihan riittävästi ilman hoitorumbaakin. Ja mies on niin urakeskeinen, ettei osaa ajatella muuta samalla. Eikä varsinkaan sitä, että se jollain lailla vaikuttais perhe- ja kotielämään. Ja minä taas olen perhekeskeinen... Koita siinä nyt sitte tasapainoilla ja päästä yhteiseen säveleen kiinni! Pelkään vaan, ettei ukkoa näy kotona sitäkään vähää kuin nykyään. Raha kun ei korvaa kaikkea ja mulle ois perhe rahaa ja uraa tärkeämmät.
No, jos kaikki menee hyvin, niin vajaa vuosi eteenpäin on taloudellinen tilannekin jo paljon parempi, ei se huono tosin ole nytkään.
Toimiskohan se vauvan houkuttimena, kun syksy on oletettavasti ' ' huonoa aikaa' ' tulla raskaaksi kaiken stressin keskellä... Kuulemma se auttaa, kun keskittyy vallan muihin asioihin ja unohtaa koko lapsitouhun. Toivotaan...
Mutta ei luovuta viimeisistä jäljellä olevista toivon rippeistä! Häntä pystyyn vaan ja eteenpäin!
Aurinkoa loppuviikkoon!
ettei tiputa vallan kauas. Muuten ei sen kummempaa asiaa, kunhan tässä taas notkun. Alavatsa on edelleen tosi kipeä, lisäksi huimaus ei tunnu loppuvan missään vaiheessa kiertoa. Voi johtua helteestä ja hieman kehnosti nukutuista öistäkin, mutta kurjalta tuntuu ku pää on ku Haminan kaupunki kokoajan.
gynellä käynti suoritettu. En siis ole raskaana (sen jo kyllä tiesinkin), endo-oireiden ja sisätutkimuksessa löytyneiden kipupisteiden perusteella minä jonotan taas laparoskopiaan. Jos haluan voin myös valita hormonihoidon, mutta sen aikana on turha toivoa raskautta. Joten minä jonotan siihen lapaan sillä gyneä lainatakseni voihan käydä niinkin, että raskaudun tässä odotellessa. Tuntuu, että mun kehoni on taas pettänyt mut :o( toisaalta olo ihan ok nyt kun vahvistui se mitä epäilinkin - endo on palannut.
Gynen mukaan endo häiritsee kiinnittymistä siksi viime kierrossa tai siis tämän kierron alussa kävi niin kuin kävi - eli jostain syystä hedelmöittynyt alkio ei pysy kyydissä. Tämä sama " vaiva" oli kakkosta yrittäessä, joten pitänee vaan toivoa, että laparoskopiasta olisi muutakin apua kuin se, että endo-oireet helpotttaisivat.
On kyllä hyvä, että olen löytänyt " endospesialistin" , gyne oli niin ymmärtäväinen kun kerroin oireiluistani ja kivuista. Sanoi, että sähän kärsit noiden kipujen takia satoja päiviä vuodessa...En ole itse sitä edes niin ajatellut, että kuinka paljon kipuilut vievät elämästä - jotenkin niihinkin kai tottuu.
Mutta en minä sitä laparoskopiaa odotellessa aio kuumeilusta luopua, kolmonen tulee meille sitten kun sen aika on joko ennen tai jälkeen sen toimenpiteen, joten leppoisaa torstain jatkoa siskoille pinossa :o)
Viljonkka: Hyvä, että löytyi syy miksi alkio ei kiinnity. Poistaako ne siinä laparoskopiassa sitä endoa? Mietin, että kun mulla oli toi kohdunulkoinen ja munatorvi poistettiin laparoskopiassa niin olisiko se endo näkynyt siinä mullakin jos olis sellasta?
Mä oon ihan hikeentynyt kun tuntuu, että se ovis on nyt muka jokapäivä. Ollu kp12 alkaen. Jokapäivä mä oon varma, että on kaikenmaailman limojen mukaan ja nyt on sit kp17 maha niin kipee, että kun istuu alas sekin sattuu. Alkaa kyllästyttää toi sänkyhommatkin jotenkin todella pakkopullaa. Vaik olis kuinka väsynyt niin mulla on vaan pakkomielle saada ne simpat sisään. Siinä pelossa, että jos jää väliin niin ei ole edes mahiksia. Mä olen tosiaan aika epätoivoinen tän homman suhteen. Olen jo alkanu samalla tehdä jonkunlaista surutyötä siitä, että meille ei toista lasta tule. Tuntuu niin mahdottomalta
Ria: luulisin että se olisi näkynyt, tai siis riippuen endopesäkkeiden sijainnista.. Tuli mieleeni, että mulla nyt kp23 ja tuossa kp18 alavatsaan sattui niin että istuessa teki kipeetä..mulla kipuilut kyllä alkaakin kp18 tai 19 ja jatkuvat sitten tädin tuloon asti ja yltyvät vaan tädin vierailun aikana.
Tänään on tunteet ailahdelleet.. aamulla ajelin töihin itku silmässä kun alkoi niin ahdistaa tää kaikki - just nyt tuntuu taas siltä että mä en jaksa enää yrittää :o( en halua pettyä kuukausi toisensa perään. Ottaa niin päähän kun oma keho pettää...Tunne on aikalailla sama kuin silloin kakkosta yrittäessä, toisaalta halusin luovuttaa, mutta toisaalta halusin pitää toivoa yllä. Saihan esikoinenkin alkunsa ihan yllätyksenä. Ja kun selvisi, että endon takia se raskaaksi tulo onkin niin vaikeeta itkeä tillitin monta päivää..kaipa nytkin menee pari päivää siihen että sulattelen asiaa...
Mutta eiköhän tämä tästä taas suttaannu :o)
Helteistä perjantain jatkoa kaikille!
unohdin vastata siihen laparoskopia kysymykseen, että juu poistavat endoa jos sitä löytyy. Viimeksi multa saatiin laseroimalla kaikki pois, toivottavasti se riittäisi tälläkin..
Onpa meillä viltissä apeat tunnelmat=( itsekin olen vaihteeksi ihan maassa. En oikein tiedä, mikä vaivaa, mutta mieli on surkea.
En ole kehdannut kertoa, mutta tilitänpä tässä nyt kuitenkin tilannettamme, kun se minua niin kovasti ahdistaa, enkä oikein voi kenenkään kanssa näistä asioista puhua. Olen joskus kertonut, että miehelläni on kaksi lasta ja toinen niistä alle 1v. Niinpä...He erosivat jo ennen kuin lapsi syntyi ja vaikka lapsi asuu äitinsä kanssa ulkomailla, niin lapsen olemassaolo ahdistaa mua aivan helvetillisesti. Yritän iloita lapsesta, mutta kun en vaan pysty. Lapsi sai alkunsa about yhdestä kerrasta jne..Miehen suru siitä, että aik. liitto kariutui ja lapsi on niin kaukana (ei ole edes nähnyt lasta)+ tämä meidän lapsettomuus tuntuu vaan välillä liian rankalta. Tiedän, että kuulostaa moraalittomalta, että ollaan yhteistä lasta toivottu jo niin kauan. Mutta rakkaus iski, eikä olla haluttu vauvatoivetta lykätä, kun tämä mun hedelmättämyys, ikä ym. oli tiedossa. Tarkoitus ei ole tehdä lasta tämän yhden tilalle, kuten varmaan kuulostaa. Halutaan tosiaan elää toistemme kanssa hautaan asti ja että myös yhteisiä lapsia kuuluisi perheeseen.
Oli varmaan sekavaa...kysykää ihmeessä lisää!
Näitä mielialan notkahduksia mulle aina välillä tulee, kuten varmaan olette huomanneet. Ehkä taas muutaman päivän päästä menee paremmin.
Onneksi Vilijonkka sait varmuuden pulmaasi ja toivottavasti laparoskopia auttaa! Peukut pystyssä ja plussatuulia puhaltelen!!
Ria, ymmärrän tuon epätoivon tunteen..muita sanoja ei tahdo löytää..
Kimppahali vilttisläisille!
Pitää nyt olla poikkeava ja olla iloisella tuulella. Olen lähdössä vanhempien luo viikonlopuksi ja näen samalla reissulla koko lähisuvun ja pienet lapsukaiset myöskin. Toisaalta se taas ahdistaa, kun tulee niitä ' miksei teillä jo ole' - kysymyksiä, mutta oon jo aika haka vaihtamaan puheenaihetta tai heittämään vastakysymyksiä hämäävästi.
Omassa navassa menkkoja edeltävät tuntemukset, tosin oletin että ne alkais vasta viikon kuluttua, mutta taitaa alkaa jo alkuviikosta. Poissa perinteisistä oireista on kova turvotus ja rintojen arkuus, muuten niin kovin tuttua; keskellä alavatsaa kivistystä ja juilintaa, nivusissa repimistä, NÄLKÄ ja jano (hellekin tekee sen), ajoittain paha olo ja hajut (kala, siivousaineet) käy nenään. Eli mulla nuo kaikki klassiset raskaudesta kielivät merkit tietää aina varmaa punaista viikkoa...
En jaksa masentua näin ihanalla ilmalla ja kun on kiva viikonloppukin tulossa.
Jaksamista kaikille Vilttiksille!!!
myös mun puolesta. Palailen ensi viikolla!
Omasta navasta ei kerrottavaa tällä hetkellä. Alavatsakipua edelleen on, mutta onneksi vähän vähemmän. Se on varmaankin vaan jotakin ruuansulatukseen liittyvää.
Kurjaa kun meillä vilttiketjussa on nyt yleisesti niin apea tunnelma. Lähetän täältä lohtuhalauksen kaikille yhteisesti. Kiitos myös taas kerran myötätunnosta kaikille. Tänään on vielä yhtälailla kurja olo kuin eilenkin. Saa nähdä nouseeko mieliala nyt vähään aikaan. Ehkä sit vähän kun täti suvaitsee poistua. Nyt on kunnon niagarat menossa. Mua vaan harmittaa se keskenmeno enemmän ja enemmän. Se ei varmaan oo niin vaikea juttu niille, jotka on raskautuneet nopeasti, mutta tässä tilanteessa se oli tosi vaikea kokemus. Kun tietää, et seuraavaan tärppiin menee taas kauan aikaa, ehkä taas vuosi. Tuntuu niin epätoivoiselta. Vauvankaipuu on niin kova et sydämeen sattuu. Sit meillä on myös tuo niinkuin vilijonkka mainitsi, et mies ei kuumeile samalla lailla kuin mä. Nykyään aina kun menkat alkaa ja kerron sille, et taas kävi näin, niin se tokaisee vaan et aha. Jotenkin tosi ärsyttävää yksin kuumeilla. Mies ois ollu myös tyytyväinen näihin olemassa oleviin lapsiin ja sain sitä aikalailla ylipuhua vielä yhteen vauvaan. Viime kesänä kävimme aikamoisia keskusteluja aiheesta. Lopulta sain suostuteltua ja näin sit kävi:raskautuminen tosi hankalaa. Jos se ois ollu musta kiinni, oltais aloitettu yritys jo paljon aikaisemmin. Ja Ria pakkomielle on mullekin tullu yrityksestä. Oviksen aikoihin kun yrittää olla jättämättä yhtään päivää väliin, niin kyllä koko touhusta tulee aikaajoin pakkopullaa.
Vilijonkka:hyvä et sait selvyyden siihen, miksi kiinnittyminen on niin vaikeaa. Kuinka pitkä jono siihen laparoskopiaan on? Toivotaan et pääset sinne pian. Mainio muuten tuo sun miehesi ton vaunurumban kaa, varsinkin jos ei aiemmin juuri ole puhunut koko vauvasta.
No mut ei muuta kun hyvää viikonloppua kaikille!!
Shannon tädin kourissa
meillä tosiaan täällä vilttiksessä on nyt aika apeat fiilikset, mitäs voitasiin tehdä tunnelman kohottamiseksi? Aaltoliike?? Minä aloitan ~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
Shannon; tuo vauvankaipuu on niin osuva sana... sydän melkein pakahtuu siihen tunteeseen etenkin kun ei voi edes tietää tuleeko omin avuin raskaaksi enää ja koska vai koskaan...Musta myös tuntuu että ovisaika menee hukkaan jos ei touhuta riittävästi, mutta eipä taida mulle olla apua siitä vaikka miten touhuais kun se mun kohdallani taitaa olla nyt kiinni siitä kiinnittymisestä - että ihmeistä puhutaan jos ilmoitan raskautuneeni ennen sitä laparoskopiaa. Siitä jonosta, sinne on kuulema pitkä jono, joten varmaan joskus talvella pääsen. Voi miten pitkältä aika tuntuukaan etenkin kun ei ole hajuakaan että kuinka kauan joutuu odottamaan.
Senniina; tuo sinun tilanteesi on myös sydäntä raastava. Voimahalaus sinullekin.. Mietin, että onko miehesi yhteydessä lapseensa jotenkin?
Haavemaa; ihanaa, että joku meistä vauvakuumen nujertamista jaksaa olla iloinen :o) mukavaa sukulointia sinulle!
Ihanaa, että on olemassa tämä vilttipino, josta saa tukea, myötätuntoa ja lohtua. Kimppahali minultakin teille kaikille :o)
Lämmintä, leppoisaa ja rakkauden täyttämää viikonloppua teille kaikille!
Huomaa hyvin miten vaikea asia tää vauvan yritys on meille pitkään yrittäneille. Hyvä, että perustettiin tällanen oma ketju niin tosiaan voi vähän samaistua toisten tuntemuksiin. Mulla on viimeaikoina ollut ihan hirveitä katkeruuden tunteita mitä tulee raskaana oleviin tuttuihin. Yks mun kaveri saa kohta neljännen lapsensa ja aina heti tärpänny. Mietin vaan, että mikä vika mussa on ja miksi? On jotenkin niin epäreilua.
Meillä mies kuumeilee yhtä kovasti kun minä, mutta ei se mitenkään muserru kun menkat alkaa mulla. Just tällä hetkellä jos joku kertois mulle ilouutisena että on raskaana mä varmaan alkaisin itkemään. En jaksais olla yhtään varmaan iloinenkaan. Muistuttais vaan enemmän siitä mitä multa puuttuu ja miettisin mitä oon tehny niin pahaa elämässä että ei mulle suoda sitä iloa. Tosin onhan mulla toi poika ja olen hänestä ikionnellinen.
Voi hitsi mä vaan jatkan tätä lannistuneen ihmisen läpätystä.
On vaan niin helkkarin paha olo.
Ehkä huomenna on parempi päivä:)
Lohtuhalaus ja voimia sinulle... tuo tunne on niin tuskallisen tuttu :o(
Omanapa: tänään kp22/28, viikko siis tädin tuloon ja kyllä taas tuntuukin ihan siltä, että kierto menee ihan kohdallaan, alaselkää juilii, alamasussa jomotusta, rinnat aristaa, väsyttää ja yöhikoiluttaa. Tänään on sitten ensimmäinen " tuomiopäivä" eli gynelle aika on iltapäivällä. Jännittää ihan hirveesti vaikkei tuossa pitäisi mitään jännäämistä olla... olen koittanut miettiä valmiiksi kaikkea mitä pitää kysyä ja mistä pitää muistaa jutella. Joten mahtaneekohan 20 minuuttia edes riittää. Ja tuskin kaikkeen ihan heti edes saan vastausta.
Flunssa alkaa muuten hellittää, tänään ei ole läheskään niin tukkoinen olo kuin eilen :o)
Mukavaa päivän jatkoa kaikille!