Erityislapsi ja sukulaisten "neuvot"

Vierailija kirjoitti:

Suvun ikähaarukka on 50v-75v. Itse en puhu ollenkaan sukulaisten kanssa, mutta mies on puheissa. Hän ei erikseen kerro mistään ongelmista, mutta tulee tottakai puheeksi, onko lapsi vielä vaipoissa, puhuuko vielä, onko tehty mitä jne. Mies sitten voi tulla myös maininneeksi jostain, että yritti karata parkkipaikalla tmv. Täytyypä sanoa miehelle tuosta, että sanoo lapsen ongelmien ilmeisesti periytyneen hänen suvustaan, mutta tokkopa sillä on vaikutusta mihinkään.

Meillä ei ole muita lapsia, mutta vaikka olisi normaaleja lapsia,  aivan varmasti saisimme heiltä typeriä neuvoja silloinkin. Nämä sukulaiset eivät ole meille olleet näiden reilun 4 vuoden aikana minkäänlainen tukiverkko, eivät varmasti edes auttaisi, mikäli olisi paha tilanne, sen verran itsekkäitä ovat olleet kaikessa aina. 

Olenkin jo pari vuotta sitten luovuttanut ja todellakin aloin valitsemaan taisteluni. Lapsi saa itse valita kahdesta paidasta, joiden katson sopivan säähän. Hän saa valita kahdesta jogurttimausta, sukat, haalarin ym. mutta meillä mennään nukkumaan ajoissa, hampaat pestään jne. Itse en tosiaan pidä yhteyttä sukulaisiin, jos emme tapaa, mutta mies pitää jonkinlaista yhteyttä. 

Tuo neuvo, että pyytäisimme sukulaisia hoitamaan lasta, jotta pääsisimme asioille, ei tule kysymykseenkään. Ensinnäkin sukulaiset ovat, kuten sanoin, itsekkäitä ja aina valittavat, miten emme käy useammin, kun he eivät halua tulla tänne kun on niin raskasta ja vaikeaa ja voi voi. Meillä siis välimatkaa reilu parisataa kilometriä, mutta sukulaisten mielestä meidän on helpompi lapsen kanssa taittaa tuo matka, kun on eläinten hoitokin ja kaikki järjestettävä. Lisäksi lapsi menee aina aivan kierroksilla oudoissa paikoissa ja saan juosta koko ajan perässä, koska eiväthän sukulaisten kodit ole lapsille "raivattuja". Sukulaiset kaikki pois työelämästä, ei lapsia tai lemmikkejä. Toisekseen he viittaavat kintaalla kaikille ohjeille, joita heille antaa ja tekevät oman päänsä mukaan. Kerran sain pelastaa 3-vuotiaani anopin yrittämältä selkäsaunalta, kun lapsi ei suostunut syömään. Joten ei, heidän käsiinsä en luota lastani, kun lapsi ei edes pidä sukulaisista, koska pitelevät häntä väkisin ja juoksee aina karkuun heidät nähdessään. 

Ap

Miten tuo sukulaisten ikä on oleellinen asia tässä? Meinaatko, että jos on täyttänyt 50, ei tajua mistään mitään? Itsekin olet pian sen ikäinen. Vai mikä pointti tuolla sukulaisten iän mainitsemisella oli? T. 40+ ikäkriiseilijä

39: Kaikki sanomasi onkin meillä jo tiedossa. Lapsi on ollut puheterapiassa reilun vuoden, joka tosin jäi tauolle koronan takia. Syksyllä oli tarkoitus aloittaa SI- ja toimintaterapia, mutta saa nähdä miten käy niiden kanssa. Myös kuntoutusohjaajan kanssa oli tarkoitus keskustella ja tukiviittomia opetella syksyllä ohjaajan kanssa.

42: Joku oli kysynyt sukulaisten ikää, joten vastasin siihen kysymykseen. En tietenkään tarkoita, että kun täyttää 50v, taantuu uhmaavaksi lapseksi. 

Ap

Ap

Tuttua, tosin meillä lievä ja hänestä tuli lopulta ihan työkykyinen, onneksi löytyi oma ala. Mutta mm. anoppi totesi että "Liisakin" oppi puhumaan vasta neljävuotiaana, ihan normaali. Tosiasiassa "Liisalla" on paljon vaikeuksia elämässään, joita olisi voitu välttää ottamalla vastaan edes se vähäinen tuki, mitä siihen aikaan oli saatavilla.

Omalla on edelleen ruokailuvaikeuksia. Syö vain vihreitä vihanneksia ja niitäkin rajoitetusti. Kaikenlaisia vaikeuksia on yhä, mutta normaalissa palkkatyössä tekee mitä käsketään ja pärjää hyvin. saa ohjeet aina kirjallisena, sillä hän oppi aikaisin lukemaan, ennen kouluikää, mutta puheentuottaminen on yhä vaikeaa ja suullisiin ohjeisiin keskittyminen.