Nyt keskustelua kiitos! Mistä nainen löytää miehen?

Omat miehet on aina löytyneet baarista. On joko vaihdettu numeroita siellä tai sitten homma saanut alun yhteisen yön jälkeen aamulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirjastot, kassajonot, kahvilat. Parhaita paikkoja.

Tämä tuntuu olevan jonkinlainen urbaani legenda.

Kuka täällä on koskaan saanut todistaa tutustumisyritystä näissä paikoissa? Miten edes teet sen?

No itse en ymmärrä kuinka kukaan saa tutustumisyrityksiä jossain Tinderissä. Miten nyt ihmisiin yleensä tutustutaan? Ilman ennakkoluuloja, avaamalla suu ja tokaisemalla jotain nasevaa. Mikä ihmeen fiksaatio kaikilla on nykyisin hoitaa kontaktit virtuaalisesti?

Ai että miten? Lähetät toiselle pari viestiä ja kysyt treffeille? Kävin itse parhaimmillaan 33 krt vuodessa..

Ja tuota ei sitten mitenkään, missään olosuhteissa, voi tehdä ns. livenä?

Outo kysymys. Miten teet sen? Mistä tiedät että toinen on sinkku? Mistä tiedät että toista kiinnostaa?

Netissä kaikki on paljon helpompaa. Livenä voi syntyä todella kiusallisia tilanteita esim työpaikalla tai vaikka koulussa..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse 34v tavismiehenä en ole vielä kertaakaan päätynyt oikean elämän kautta treffeille.

Mulle ainut realistinen vaihtoehto tuntuisi olevan nettideittailu. Tilit löytyy suomi24/okcupid/happypancake ja kännykässä tinder. Niiden avulla olen tutustunut naisiin vaihtelevalla menestyksellä..

Olen toki käynyt vapaa-ajalla esim jossain työväenopiston kieli ja urheilukursseilla, mutta onhan se todella epätodennäköistä siellä päästä tutustumaan juuri oman tyyppiseen naiseen.

Joten itse toivoisin, että kaikki sinkkunaiset tekisivät tilit yllä oleviin sivustoille/appeihin, koska ei mulla ainakaan riitä rohkeus tehdä tikusta asiaa jossain kaupassa tai urheilun aikana esim uinti/lenkkeily/sali.

Minulle olisit iso turn off. En haluaisi sarjadeittailijaa.

Ei se tarkoita välttämättä sarjadeittailua. Itse kyllä kirjoittelin lukuisten kanssa, mutta tapasin vain ne, joiden kanssa oikeasti tuntui löytyvän enemmän yhteistä. Mikä tarkoitti 1-3 treffit vuodessa. Nyt olen onnellisesti naimisissa.

Laitat deittisivulle nimesi ja sen jälkeen niitä ehdokkaita ilmaantuu satoja. Ei sen kummallisempaa ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse 34v tavismiehenä en ole vielä kertaakaan päätynyt oikean elämän kautta treffeille.

Mulle ainut realistinen vaihtoehto tuntuisi olevan nettideittailu. Tilit löytyy suomi24/okcupid/happypancake ja kännykässä tinder. Niiden avulla olen tutustunut naisiin vaihtelevalla menestyksellä..

Olen toki käynyt vapaa-ajalla esim jossain työväenopiston kieli ja urheilukursseilla, mutta onhan se todella epätodennäköistä siellä päästä tutustumaan juuri oman tyyppiseen naiseen.

Joten itse toivoisin, että kaikki sinkkunaiset tekisivät tilit yllä oleviin sivustoille/appeihin, koska ei mulla ainakaan riitä rohkeus tehdä tikusta asiaa jossain kaupassa tai urheilun aikana esim uinti/lenkkeily/sali.

Minulle olisit iso turn off. En haluaisi sarjadeittailijaa.

En ymmärrä pointtiasi. Mikä ihmeen vika voi olla siinä, että käy useilla treffeillä? Mistä muuten tiedät onko kemiaa jos et tapaa ihmisiä kasvokkain? Monilla ihmisillä voi mennä pitkä aika kunnes löytyy molemminpuolista kiinnostusta.

Kajaanista löytyy!

Hyviä miehiä, eivät varmasti karkaa kun eivät elinikänänsä ole Kajaanin ulkopuolella uskaltaneet käydä.

Omani olen löytänyt amk:sta. Yhen töistä, yhen riparilta ja yhen kaveriporukan kautta. Nyt jos eroasin, pitäisi varmaan tyytyä tinderiin kun ei tule baareissa käytyä eikä miehiä oikein tuu vastaan enää missään.

Mä olin kaupan kassajonossa ja mun edellä oli yksi mies. Hän katsoi minua ensin kerran, sitten vielä toisenkin kerran.

Sitä katsetta en unohda ikinä, eikä tämä mieskään.

Tuli mun puheille kaupan pihassa, se oli siinä😃

Eli olen "löytänyt" mieheni kaupan kassajonosta kirjaimellisesti. 😄N41

Vierailija kirjoitti:

Mä olin kaupan kassajonossa ja mun edellä oli yksi mies. Hän katsoi minua ensin kerran, sitten vielä toisenkin kerran.

Sitä katsetta en unohda ikinä, eikä tämä mieskään.

Tuli mun puheille kaupan pihassa, se oli siinä😃

Eli olen "löytänyt" mieheni kaupan kassajonosta kirjaimellisesti. 😄N41

Mies oli todella rohkea kun teki suoran aloitteen. Oletan että sinä et olisi laittanut tikkua ristiin?

Vierailija kirjoitti:

Mä olin kaupan kassajonossa ja mun edellä oli yksi mies. Hän katsoi minua ensin kerran, sitten vielä toisenkin kerran.

Sitä katsetta en unohda ikinä, eikä tämä mieskään.

Tuli mun puheille kaupan pihassa, se oli siinä😃

Eli olen "löytänyt" mieheni kaupan kassajonosta kirjaimellisesti. 😄N41

Aikamoista! Minua on vain kahdesti lähestytty livenä, kerran kadulla ja kerran työtehtävissäni. Ei kyllä itsellä kiinnostus herännyt kumpaakaan kohtaan.

Baarista tai yökerhosta kai perinteisesti. Mulle tuli kerran nuori nainen kysymään"Mistä täältä saa miestä?"

Hämmennyin sen verran, etten ilmoittautunut vapaaehtoiseksi, ja toisaalta kysymyksen asettelu mietitytti, etteikö nainen pitänyt minua miehenä. Joka tapauksessa ei ehkä paras mahdollinen aloitus ja niin hän lähti etsimään miestä. Nyt kun ajattelen tarkemmin, jos hänelle kelpasi kuka tahansa niin tuskin menetin ihmeellistä kokemusta.

Mutta itse näen naisia - ja todellakin katselen sillä silmällä - joka paikassa missä liikun. Älkää nyt säikähtäkö, en mä kerta näkemisen perusteella pyri juttelemaan, ja ihan asiallisesti käyttäydyn. Eikä mulla nyt akuuttia tarvetta ole, yhtä jo tapailen, ja se riittää toistaiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirjastot, kassajonot, kahvilat. Parhaita paikkoja.

Tämä tuntuu olevan jonkinlainen urbaani legenda.

Kuka täällä on koskaan saanut todistaa tutustumisyritystä näissä paikoissa? Miten edes teet sen?

No itse en ymmärrä kuinka kukaan saa tutustumisyrityksiä jossain Tinderissä. Miten nyt ihmisiin yleensä tutustutaan? Ilman ennakkoluuloja, avaamalla suu ja tokaisemalla jotain nasevaa. Mikä ihmeen fiksaatio kaikilla on nykyisin hoitaa kontaktit virtuaalisesti?

Ai että miten? Lähetät toiselle pari viestiä ja kysyt treffeille? Kävin itse parhaimmillaan 33 krt vuodessa..

Ja tuota ei sitten mitenkään, missään olosuhteissa, voi tehdä ns. livenä?

Outo kysymys. Miten teet sen? Mistä tiedät että toinen on sinkku? Mistä tiedät että toista kiinnostaa?

Netissä kaikki on paljon helpompaa. Livenä voi syntyä todella kiusallisia tilanteita esim työpaikalla tai vaikka koulussa..

Aloitan sanomalla "moi" ja sitten juttelu ehkä jatkuu. Eiköhän toinen kerro jos on varattu ja jollei kerro, ei asia ole minun vastuullani. No eihän tuntematonta lähtökohtaisesti kiinostakaan, mutta aina on jonkin verrran juteltu, joskus pisempään. Näin vanhempana olen tajunnut miten epäolennaisia noi kaksi jälkimmäistä kysymystä on ja miten turhaa nolostua jos toinen onkin varattu tai antaa paki muusta syystä.

Mutta joo, olen mies. Ja tämän käytännön opin exältäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirjastot, kassajonot, kahvilat. Parhaita paikkoja.

Tämä tuntuu olevan jonkinlainen urbaani legenda.

Kuka täällä on koskaan saanut todistaa tutustumisyritystä näissä paikoissa? Miten edes teet sen?

Kyllä kaupoissa tapahtuu iskemistä. Kirjastoissa ei ole kukaan lähestynyt.

N24

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirjastot, kassajonot, kahvilat. Parhaita paikkoja.

Tämä tuntuu olevan jonkinlainen urbaani legenda.

Kuka täällä on koskaan saanut todistaa tutustumisyritystä näissä paikoissa? Miten edes teet sen?

No itse en ymmärrä kuinka kukaan saa tutustumisyrityksiä jossain Tinderissä. Miten nyt ihmisiin yleensä tutustutaan? Ilman ennakkoluuloja, avaamalla suu ja tokaisemalla jotain nasevaa. Mikä ihmeen fiksaatio kaikilla on nykyisin hoitaa kontaktit virtuaalisesti?

Ai että miten? Lähetät toiselle pari viestiä ja kysyt treffeille? Kävin itse parhaimmillaan 33 krt vuodessa..

Ja tuota ei sitten mitenkään, missään olosuhteissa, voi tehdä ns. livenä?

Outo kysymys. Miten teet sen? Mistä tiedät että toinen on sinkku? Mistä tiedät että toista kiinnostaa?

Netissä kaikki on paljon helpompaa. Livenä voi syntyä todella kiusallisia tilanteita esim työpaikalla tai vaikka koulussa..

Aloitan sanomalla "moi" ja sitten juttelu ehkä jatkuu. Eiköhän toinen kerro jos on varattu ja jollei kerro, ei asia ole minun vastuullani. No eihän tuntematonta lähtökohtaisesti kiinostakaan, mutta aina on jonkin verrran juteltu, joskus pisempään. Näin vanhempana olen tajunnut miten epäolennaisia noi kaksi jälkimmäistä kysymystä on ja miten turhaa nolostua jos toinen onkin varattu tai antaa paki muusta syystä.

Mutta joo, olen mies. Ja tämän käytännön opin exältäni.

Mulla on jakaa erilainen kokemus.

Isäni oli osallistunut tenniskursille mutta tuli kipeäksi. Pelaan itsekin tennistä joten lupauduin menemään hänen tilalleen kurssille. Meitä oli yhteensä 4 henkilöä kurssilla ja sain parikseni viehättävän nuoren naisen. Kun kurssi päättyi niin kysyin toimistolta hänen sähköpostiosoitteen mikä minulle onnekkaasti annettiin. Kysyin naista pelaamaan tennistä ja nainen ilahtui pyynnöstä ja kertoi että olikin vailla peliseuraa. Käytiin pelaamassa joku ehkä 3 tai 4 kertaa kunnes kuulin että hän on menossa poikaystävän kanssa matkalle. Game over.

Kun miettii nettideittailun etuja niin tuollainen tilanne ei ainakaan netissä ole mahdollista, ainakin tiedät varmuudella että toinen ei ole varattu..

Vierailija kirjoitti:

Laitat deittisivulle nimesi ja sen jälkeen niitä ehdokkaita ilmaantuu satoja. Ei sen kummallisempaa ole.

Just joo!! Vaikka kuinka tarkasti haet tietyn tyyppistä, niin ei auta. Noi lähi- idän miehet ovat valloittaneet kaikki deittimarkkinat.

Esim. Saattavat laittaa profiilissa 180cm, länsimaalainen, lääkäri vaikka ei todellakaan ovat sitä. Ne kikkailee algoritmeillä ja profiileilla. Näin ne muut miehet jäävät piiloon.

Löysin oman humanistimieheni tinderistä. Baarista sitä en olisi löytänyt. Asuttiin toistemme naapureina useampi vuosi, mutta todennäköisesti emme olisi kiinnittäneet huomiota toisiimme ilman tinderiä.

Ärsyttää, jos irl tapaa jonkun mielenkiintoisen naisen, niin se on 95% tapauksista jossain Tinderissä etsimässä "seuraa".

Noi lähi idän tyypit ovat kunnon riesa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse 34v tavismiehenä en ole vielä kertaakaan päätynyt oikean elämän kautta treffeille.

Mulle ainut realistinen vaihtoehto tuntuisi olevan nettideittailu. Tilit löytyy suomi24/okcupid/happypancake ja kännykässä tinder. Niiden avulla olen tutustunut naisiin vaihtelevalla menestyksellä..

Olen toki käynyt vapaa-ajalla esim jossain työväenopiston kieli ja urheilukursseilla, mutta onhan se todella epätodennäköistä siellä päästä tutustumaan juuri oman tyyppiseen naiseen.

Joten itse toivoisin, että kaikki sinkkunaiset tekisivät tilit yllä oleviin sivustoille/appeihin, koska ei mulla ainakaan riitä rohkeus tehdä tikusta asiaa jossain kaupassa tai urheilun aikana esim uinti/lenkkeily/sali.

Olen miettinyt joskus, miksi helvetissä netissä on loppujen lopuksi hyvin pieni osa sinkkunaisista, vaikka seuran hakeminen sitä kautta on niin yleistä nykyään. En ole itsekään koskaan löytänyt naisseuraa elävästä elämästä.

M31

No siksi, kun siellä netissä on niin paljon häirikköjä ja mt-ongelmaisia miehiä. Netissä on jämämiehet ja pelimiehet, ei kunnollisia miehiä.

Tinder tai sitten mene baariin. Ja Huom. Yksin! Miesten on helpompi tulla jutulle silloin. Ei tarvi ryypätä tai mennä keskellä yötä. Itse teen niin, että piipahdan vaikka yhdellä tai teellä jossain, jos olen muutenkin alkuillasta keskustassa. Tai sitten lähden alkuillasta erikseen ja päätän esim. että olen tunnin tai juon kaksi olutta. Mikä itselle parhaiten sopii. Joku lehti vaikka kainaloon, voi lueskella sitä odotellessa.

Ei aina tärppää, mutta yleensä jututtajia riittää. Jos on liikkeellä jo vaikka 8 aikaan, niin säästyy yleensä humalaisilta jne ja pääsee ajoissa kotio jos ei iltaansa halua jonkun kanssa jatkaa.