Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Nyt keskustelua kiitos! Mistä nainen löytää miehen?
24.04.2020 |
Täällä on kymmeniä keskusteluita jossa ihmetellään mistä sinkku vois löytää miestä itselleen. Mikä mättää?
Itse ja monet muut 25-30 vuotiaita naisia eivät ole tyyliin koskaan edes puhunut miehen kanssa eikä nähnyt. Työpaikoilla on paljon naisia eikä miehiä tuu tavattua.
Pitääkö täällä kassajonossa ruveta iskee miehiä? Tulisi aika halpa olo.
Kommentit (96)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse 34v tavismiehenä en ole vielä kertaakaan päätynyt oikean elämän kautta treffeille.
Mulle ainut realistinen vaihtoehto tuntuisi olevan nettideittailu. Tilit löytyy suomi24/okcupid/happypancake ja kännykässä tinder. Niiden avulla olen tutustunut naisiin vaihtelevalla menestyksellä..
Olen toki käynyt vapaa-ajalla esim jossain työväenopiston kieli ja urheilukursseilla, mutta onhan se todella epätodennäköistä siellä päästä tutustumaan juuri oman tyyppiseen naiseen.
Joten itse toivoisin, että kaikki sinkkunaiset tekisivät tilit yllä oleviin sivustoille/appeihin, koska ei mulla ainakaan riitä rohkeus tehdä tikusta asiaa jossain kaupassa tai urheilun aikana esim uinti/lenkkeily/sali.
Olen miettinyt joskus, miksi helvetissä netissä on loppujen lopuksi hyvin pieni osa sinkkunaisista, vaikka seuran hakeminen sitä kautta on niin yleistä nykyään. En ole itsekään koskaan löytänyt naisseuraa elävästä elämästä.
M31
No siksi, kun siellä netissä on niin paljon häirikköjä ja mt-ongelmaisia miehiä. Netissä on jämämiehet ja pelimiehet, ei kunnollisia miehiä.
Mä en haluaisi ajatella noin, mutta harmittavan usein on tullut aika epämiellyttäviä viboja jonkun aikaa keskusteltua/soitettua/treffattua. Pitäs varmaan reipastua laittamaan taas tili näkyväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjastot, kassajonot, kahvilat. Parhaita paikkoja.
Tämä tuntuu olevan jonkinlainen urbaani legenda.
Kuka täällä on koskaan saanut todistaa tutustumisyritystä näissä paikoissa? Miten edes teet sen?
No itse en ymmärrä kuinka kukaan saa tutustumisyrityksiä jossain Tinderissä. Miten nyt ihmisiin yleensä tutustutaan? Ilman ennakkoluuloja, avaamalla suu ja tokaisemalla jotain nasevaa. Mikä ihmeen fiksaatio kaikilla on nykyisin hoitaa kontaktit virtuaalisesti?
Ai että miten? Lähetät toiselle pari viestiä ja kysyt treffeille? Kävin itse parhaimmillaan 33 krt vuodessa..
Ja tuota ei sitten mitenkään, missään olosuhteissa, voi tehdä ns. livenä?
Outo kysymys. Miten teet sen? Mistä tiedät että toinen on sinkku? Mistä tiedät että toista kiinnostaa?
Netissä kaikki on paljon helpompaa. Livenä voi syntyä todella kiusallisia tilanteita esim työpaikalla tai vaikka koulussa..
Aloitan sanomalla "moi" ja sitten juttelu ehkä jatkuu. Eiköhän toinen kerro jos on varattu ja jollei kerro, ei asia ole minun vastuullani. No eihän tuntematonta lähtökohtaisesti kiinostakaan, mutta aina on jonkin verrran juteltu, joskus pisempään. Näin vanhempana olen tajunnut miten epäolennaisia noi kaksi jälkimmäistä kysymystä on ja miten turhaa nolostua jos toinen onkin varattu tai antaa paki muusta syystä.
Mutta joo, olen mies. Ja tämän käytännön opin exältäni.
Kun miettii nettideittailun etuja niin tuollainen tilanne ei ainakaan netissä ole mahdollista, ainakin tiedät varmuudella että toinen ei ole varattu..
Koska netissä ei voi valehdella? Varmuudella voi tietää vain että etsii seuraa.
Itse olen naimisissa, mutta minua on isketty töissä, koska olettavan sormuksettoman olevan sinkku. Olen kuitenkin terveysalalla töissä, eli en saa käyttää sormuksia.
Minua on tultu pyytämään treffeille kauppakeskuksessa. Ihan asiallisen näköinen mies! Mutta olin silloin varattu joten kieltäydyin.
Olen käynyt kavereiden järjestämillä sokkotreffeillä. Toisilla treffeillä minä olin kiinnostunut mutta mies ei. Toisilla taas ei kumpikaan kiinnostunut.
Olen tutustunut mieheen juna-asemalla. Treffailtiin jonkin aikaa. Minä tein silloin aloitteen.
Töissä asiakkaat on pyytäneet treffeille. Yhden kanssa tapasin pari kertaa.
Onhan näitä kun pitää silmät auki...
Ja miehen pitäisi jaksaa tuhlata aikaansa naiseen joka ei ulkoisesti täytä omia ehtoja (näin käy usein jos sekaantuu kuvattomaan). Monellekko kuvattomalle miesprofiilille sinä olet antanut matchin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laitat deittisivulle nimesi ja sen jälkeen niitä ehdokkaita ilmaantuu satoja. Ei sen kummallisempaa ole.
Just joo!! Vaikka kuinka tarkasti haet tietyn tyyppistä, niin ei auta. Noi lähi- idän miehet ovat valloittaneet kaikki deittimarkkinat.
Esim. Saattavat laittaa profiilissa 180cm, länsimaalainen, lääkäri vaikka ei todellakaan ovat sitä. Ne kikkailee algoritmeillä ja profiileilla. Näin ne muut miehet jäävät piiloon.
Rosebridessä näytti olevan melkolailla vain suomalaisia miehiä. Tosin löysin tuon sivuston vasta vähän aika sitten ja koitan etsiskellä tässä muitakin tuollaisia piilossa olevia. Nähtävästi vähemmän tunnetut ovat asiallisempia :)
Date24.ee oli yhdessä vaiheessa hyvä. Sinnekin nuo kuitenkin löysi tiensä
Halpa OLO?
Verrattuna siihen että saat itsellesi miehen, ja sen myötä perheen, oman oikean kodin ja kaiken.
Kumpi painaa vaakakupissa enemmän?!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse 34v tavismiehenä en ole vielä kertaakaan päätynyt oikean elämän kautta treffeille.
Mulle ainut realistinen vaihtoehto tuntuisi olevan nettideittailu. Tilit löytyy suomi24/okcupid/happypancake ja kännykässä tinder. Niiden avulla olen tutustunut naisiin vaihtelevalla menestyksellä..
Olen toki käynyt vapaa-ajalla esim jossain työväenopiston kieli ja urheilukursseilla, mutta onhan se todella epätodennäköistä siellä päästä tutustumaan juuri oman tyyppiseen naiseen.
Joten itse toivoisin, että kaikki sinkkunaiset tekisivät tilit yllä oleviin sivustoille/appeihin, koska ei mulla ainakaan riitä rohkeus tehdä tikusta asiaa jossain kaupassa tai urheilun aikana esim uinti/lenkkeily/sali.
Olen miettinyt joskus, miksi helvetissä netissä on loppujen lopuksi hyvin pieni osa sinkkunaisista, vaikka seuran hakeminen sitä kautta on niin yleistä nykyään. En ole itsekään koskaan löytänyt naisseuraa elävästä elämästä.
M31
En olisi halunnut miestä, joka ei tutustu ihmisiin myös live-elämässä. Sekä miehiin että naisiin. Halusin miehen, joka on yhtä sosiaalinen ja aktiivinen kuin itse olen.
Nettideittailuakin tuli kyllä kokeiltua. Suurin osa miehistä, joiden kanssa treffeille päädyin, oli jöröjukkia. Sellaisia joiden kanssa se tapaaminen oli yhtä rentoa kuin työhaastattelu. Eli kaikkea muuta kuin rentoa hauskanpitoa.
Vierailija kirjoitti:
Halpa OLO?
Verrattuna siihen että saat itsellesi miehen, ja sen myötä perheen, oman oikean kodin ja kaiken.
Kumpi painaa vaakakupissa enemmän?!!
Hiukan särähti korvaan tämä vastaus. Kaikkien naisten ykkösprioriteeteissa EI ole mies sekä lapset, eikä tarvitsekaan olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Halpa OLO?
Verrattuna siihen että saat itsellesi miehen, ja sen myötä perheen, oman oikean kodin ja kaiken.
Kumpi painaa vaakakupissa enemmän?!!
Hiukan särähti korvaan tämä vastaus. Kaikkien naisten ykkösprioriteeteissa EI ole mies sekä lapset, eikä tarvitsekaan olla.
Ei tietenkään ole, mutta tässä keskustellaan nyt ap:n ongelmasta löytää mies. Totta kai saa elää yksin tai vaikka naisen kanssa jos niin haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Minua on tultu pyytämään treffeille kauppakeskuksessa. Ihan asiallisen näköinen mies! Mutta olin silloin varattu joten kieltäydyin.
Olen käynyt kavereiden järjestämillä sokkotreffeillä. Toisilla treffeillä minä olin kiinnostunut mutta mies ei. Toisilla taas ei kumpikaan kiinnostunut.
Olen tutustunut mieheen juna-asemalla. Treffailtiin jonkin aikaa. Minä tein silloin aloitteen.
Töissä asiakkaat on pyytäneet treffeille. Yhden kanssa tapasin pari kertaa.
Onhan näitä kun pitää silmät auki...
Minä naisena olen puolestaan ehdottanut miehelle samaan pöytään istumista pikaruokapaikassa (Subway). Hän tuli perässäni ostamaan leipää ja kysyi minulta, mitä ihmettä oli joku tuote, jota omaan leipääni valitsin. Heitimme siis siinä pari sanaa. Sitten hän käveli etsimässä pöytää ja ehdotin, että hän istuisi seurakseni ja niin hän teki ja meillä oli ihan hauskaa. Ei kuitenkaan niin hauskaa, että olisin ehdottanut jutun jatkamista myöhemmin, ja kun hän sanoi sitten lähtevänsä ulkopuolelle tupakalle niin kiinnostukseni lopahti lopullisesti.
Hotellin ravintolassa olen ehdottanut miehelle seuraksi istumista myös. Ja lukemattomia kertoja olen heittänyt jonkun replan ihan tavallisissa paikoissa kirjastoista ruokakauppoihin ja Alkon jonoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä itse ja kaverit löytäneet miehiä...
Opiskeluporukat, siellä tutustuu kun viettää aikaa paljon muiden kanssa joka tapauksessa ja sitten juhlia päälle -> estot lähtee ja ihastukset tai tykästymiset saa tulta alle helposti.
Harrastusporukat/kurssit, erityisesti joihin liittyy juhlimista (esim. teatteriporukat tekevät tiiviisti yhdessä hommia, siinä tutustuu ja lopussa aina hyvät bileet projektien päätteeksi)
Tinderistä/suomi24:sta
Kaverien järjestämät juhlat, joilla muitakin kavereita kun oma porukkasi - kannattaa olla aktiivinen ja lähteä mukaan porukoihin jotka vähääkään kiinnostavat (harrastukset, politiikka, hyväntekeväisyys, ...), mitä nyt kaverisi tekevätkään
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjastot, kassajonot, kahvilat. Parhaita paikkoja.
Tämä tuntuu olevan jonkinlainen urbaani legenda.
Kuka täällä on koskaan saanut todistaa tutustumisyritystä näissä paikoissa? Miten edes teet sen?
No itse en ymmärrä kuinka kukaan saa tutustumisyrityksiä jossain Tinderissä. Miten nyt ihmisiin yleensä tutustutaan? Ilman ennakkoluuloja, avaamalla suu ja tokaisemalla jotain nasevaa. Mikä ihmeen fiksaatio kaikilla on nykyisin hoitaa kontaktit virtuaalisesti?
Ai että miten? Lähetät toiselle pari viestiä ja kysyt treffeille? Kävin itse parhaimmillaan 33 krt vuodessa..
Ja tuota ei sitten mitenkään, missään olosuhteissa, voi tehdä ns. livenä?
Come on! Realiteetti nyt vaan on se, että kun bongaat sieltä kassajonosta tai kiipeilyseinältä kiinnostavan ihmisen, niin millä todennäköisyydellä se on sinkku? "Moi, ootko vapaa, aa okei, eipä sit mitään" kerta toisensa perään vai? Itellä ei ole mitään vaikeuksia alkaa heittää läppää vaikka random vastaantulijan kanssa, mutta onhan se nyt pikkusen hankala tilanne alkaa pokailla miehiä kauppareissulta 😂 Netissä tilanne on selvä, mutta siellä taas ihan toiset ongelmat.
Että kyllä vaikeeta on! Symppaan täysin vaikkei itselle ajankohtainen asia enää. Oma mies löytyi avioeron jälkeen harrastuksen parista, tosin oltiin tunnettu jo ennestään. Se aviomies puolestaan löytyi aikanaan netistä, silloin kun sekin homma oli jotenkin asiallisempaa ennen tinderiä.
Siis etkö sinä voi jutella ihmisen kanssa, jos hän ei ole sinkku?! Miksi pitää edes kysyä heti statusta? Jos törmää mukavan oloiseen ihmiseen useamman kerran, niin selviäähän se. Ja jos hänen kanssaan ystävystyy niin vaikka hän itse ei olisi sinkku, niin todennäköisesti hänen kavereissaan on sinkkuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjastot, kassajonot, kahvilat. Parhaita paikkoja.
Tämä tuntuu olevan jonkinlainen urbaani legenda.
Kuka täällä on koskaan saanut todistaa tutustumisyritystä näissä paikoissa? Miten edes teet sen?
No itse en ymmärrä kuinka kukaan saa tutustumisyrityksiä jossain Tinderissä. Miten nyt ihmisiin yleensä tutustutaan? Ilman ennakkoluuloja, avaamalla suu ja tokaisemalla jotain nasevaa. Mikä ihmeen fiksaatio kaikilla on nykyisin hoitaa kontaktit virtuaalisesti?
Ai että miten? Lähetät toiselle pari viestiä ja kysyt treffeille? Kävin itse parhaimmillaan 33 krt vuodessa..
Ja tuota ei sitten mitenkään, missään olosuhteissa, voi tehdä ns. livenä?
Outo kysymys. Miten teet sen? Mistä tiedät että toinen on sinkku? Mistä tiedät että toista kiinnostaa?
Netissä kaikki on paljon helpompaa. Livenä voi syntyä todella kiusallisia tilanteita esim työpaikalla tai vaikka koulussa..
Aloitan sanomalla "moi" ja sitten juttelu ehkä jatkuu. Eiköhän toinen kerro jos on varattu ja jollei kerro, ei asia ole minun vastuullani. No eihän tuntematonta lähtökohtaisesti kiinostakaan, mutta aina on jonkin verrran juteltu, joskus pisempään. Näin vanhempana olen tajunnut miten epäolennaisia noi kaksi jälkimmäistä kysymystä on ja miten turhaa nolostua jos toinen onkin varattu tai antaa paki muusta syystä.
Mutta joo, olen mies. Ja tämän käytännön opin exältäni.
Mulla on jakaa erilainen kokemus.
Isäni oli osallistunut tenniskursille mutta tuli kipeäksi. Pelaan itsekin tennistä joten lupauduin menemään hänen tilalleen kurssille. Meitä oli yhteensä 4 henkilöä kurssilla ja sain parikseni viehättävän nuoren naisen. Kun kurssi päättyi niin kysyin toimistolta hänen sähköpostiosoitteen mikä minulle onnekkaasti annettiin. Kysyin naista pelaamaan tennistä ja nainen ilahtui pyynnöstä ja kertoi että olikin vailla peliseuraa. Käytiin pelaamassa joku ehkä 3 tai 4 kertaa kunnes kuulin että hän on menossa poikaystävän kanssa matkalle. Game over.
Kun miettii nettideittailun etuja niin tuollainen tilanne ei ainakaan netissä ole mahdollista, ainakin tiedät varmuudella että toinen ei ole varattu..
Mitä mä just luin??? Et arvaakaan, kuinka moni netissä seuraa hakenut mies on paljastunut varatuksi!
Toimisto, muuten, mokasi tuossa todella pahasti. Jos oma sp-osoitteeni olisi annettu ilman lupaani, niin olisin nostanut metelin.
Uteliaisuudesta kysyn, harmittaako sinua, että tuli käytyä pelaamassa muutaman kerran tennistä mukavan, viehättävän naisen kanssa? Lopetitko pelaamisen hänen kuultuasi, että hänellä on poikaystävä? Miksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjastot, kassajonot, kahvilat. Parhaita paikkoja.
Tämä tuntuu olevan jonkinlainen urbaani legenda.
Kuka täällä on koskaan saanut todistaa tutustumisyritystä näissä paikoissa? Miten edes teet sen?
No itse en ymmärrä kuinka kukaan saa tutustumisyrityksiä jossain Tinderissä. Miten nyt ihmisiin yleensä tutustutaan? Ilman ennakkoluuloja, avaamalla suu ja tokaisemalla jotain nasevaa. Mikä ihmeen fiksaatio kaikilla on nykyisin hoitaa kontaktit virtuaalisesti?
Ai että miten? Lähetät toiselle pari viestiä ja kysyt treffeille? Kävin itse parhaimmillaan 33 krt vuodessa..
Ja tuota ei sitten mitenkään, missään olosuhteissa, voi tehdä ns. livenä?
Outo kysymys. Miten teet sen? Mistä tiedät että toinen on sinkku? Mistä tiedät että toista kiinnostaa?
Netissä kaikki on paljon helpompaa. Livenä voi syntyä todella kiusallisia tilanteita esim työpaikalla tai vaikka koulussa..
Aloitan sanomalla "moi" ja sitten juttelu ehkä jatkuu. Eiköhän toinen kerro jos on varattu ja jollei kerro, ei asia ole minun vastuullani. No eihän tuntematonta lähtökohtaisesti kiinostakaan, mutta aina on jonkin verrran juteltu, joskus pisempään. Näin vanhempana olen tajunnut miten epäolennaisia noi kaksi jälkimmäistä kysymystä on ja miten turhaa nolostua jos toinen onkin varattu tai antaa paki muusta syystä.
Mutta joo, olen mies. Ja tämän käytännön opin exältäni.
Mulla on jakaa erilainen kokemus.
Isäni oli osallistunut tenniskursille mutta tuli kipeäksi. Pelaan itsekin tennistä joten lupauduin menemään hänen tilalleen kurssille. Meitä oli yhteensä 4 henkilöä kurssilla ja sain parikseni viehättävän nuoren naisen. Kun kurssi päättyi niin kysyin toimistolta hänen sähköpostiosoitteen mikä minulle onnekkaasti annettiin. Kysyin naista pelaamaan tennistä ja nainen ilahtui pyynnöstä ja kertoi että olikin vailla peliseuraa. Käytiin pelaamassa joku ehkä 3 tai 4 kertaa kunnes kuulin että hän on menossa poikaystävän kanssa matkalle. Game over.
Kun miettii nettideittailun etuja niin tuollainen tilanne ei ainakaan netissä ole mahdollista, ainakin tiedät varmuudella että toinen ei ole varattu..
Mitä mä just luin??? Et arvaakaan, kuinka moni netissä seuraa hakenut mies on paljastunut varatuksi!
Toimisto, muuten, mokasi tuossa todella pahasti. Jos oma sp-osoitteeni olisi annettu ilman lupaani, niin olisin nostanut metelin.
Uteliaisuudesta kysyn, harmittaako sinua, että tuli käytyä pelaamassa muutaman kerran tennistä mukavan, viehättävän naisen kanssa? Lopetitko pelaamisen hänen kuultuasi, että hänellä on poikaystävä? Miksi?
Jokainen itseäänkunnioittava mies lopettaisi tuollaisen naisen seurassa hengailun tuon jälkeen.
T. eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse 34v tavismiehenä en ole vielä kertaakaan päätynyt oikean elämän kautta treffeille.
Mulle ainut realistinen vaihtoehto tuntuisi olevan nettideittailu. Tilit löytyy suomi24/okcupid/happypancake ja kännykässä tinder. Niiden avulla olen tutustunut naisiin vaihtelevalla menestyksellä..
Olen toki käynyt vapaa-ajalla esim jossain työväenopiston kieli ja urheilukursseilla, mutta onhan se todella epätodennäköistä siellä päästä tutustumaan juuri oman tyyppiseen naiseen.
Joten itse toivoisin, että kaikki sinkkunaiset tekisivät tilit yllä oleviin sivustoille/appeihin, koska ei mulla ainakaan riitä rohkeus tehdä tikusta asiaa jossain kaupassa tai urheilun aikana esim uinti/lenkkeily/sali.
Olen miettinyt joskus, miksi helvetissä netissä on loppujen lopuksi hyvin pieni osa sinkkunaisista, vaikka seuran hakeminen sitä kautta on niin yleistä nykyään. En ole itsekään koskaan löytänyt naisseuraa elävästä elämästä.
M31
No siksi, kun siellä netissä on niin paljon häirikköjä ja mt-ongelmaisia miehiä. Netissä on jämämiehet ja pelimiehet, ei kunnollisia miehiä.
Varmaan tuolla on ihan fiksujakin seassa, mutta itsellä on ainakin into mennyt deittisivustoihin. Tulee ihan yök olo ajatuksestakin, kun on tullut just sitä mt porukkaa sen verran sieltä kohdalle niin kikkelikuvina kuin livenäkin. Vaatii kanttia koluta tuolta itselleen sopivaa, toisethan jaksaa ja osaa nauraa kaiken maailman hulluille. Mä väsyin tuohon ja ylipäätään on helpompaa saada käsitys toisesta livenä, vaikka siinäkin voi ensivaikutelma pettää. Olen tullut varovaisemmaksi. Ja toisaalta elämä on hyvää ilman miestäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjastot, kassajonot, kahvilat. Parhaita paikkoja.
Tämä tuntuu olevan jonkinlainen urbaani legenda.
Kuka täällä on koskaan saanut todistaa tutustumisyritystä näissä paikoissa? Miten edes teet sen?
No itse en ymmärrä kuinka kukaan saa tutustumisyrityksiä jossain Tinderissä. Miten nyt ihmisiin yleensä tutustutaan? Ilman ennakkoluuloja, avaamalla suu ja tokaisemalla jotain nasevaa. Mikä ihmeen fiksaatio kaikilla on nykyisin hoitaa kontaktit virtuaalisesti?
Ai että miten? Lähetät toiselle pari viestiä ja kysyt treffeille? Kävin itse parhaimmillaan 33 krt vuodessa..
Ja tuota ei sitten mitenkään, missään olosuhteissa, voi tehdä ns. livenä?
Outo kysymys. Miten teet sen? Mistä tiedät että toinen on sinkku? Mistä tiedät että toista kiinnostaa?
Netissä kaikki on paljon helpompaa. Livenä voi syntyä todella kiusallisia tilanteita esim työpaikalla tai vaikka koulussa..
Aloitan sanomalla "moi" ja sitten juttelu ehkä jatkuu. Eiköhän toinen kerro jos on varattu ja jollei kerro, ei asia ole minun vastuullani. No eihän tuntematonta lähtökohtaisesti kiinostakaan, mutta aina on jonkin verrran juteltu, joskus pisempään. Näin vanhempana olen tajunnut miten epäolennaisia noi kaksi jälkimmäistä kysymystä on ja miten turhaa nolostua jos toinen onkin varattu tai antaa paki muusta syystä.
Mutta joo, olen mies. Ja tämän käytännön opin exältäni.
Mulla on jakaa erilainen kokemus.
Isäni oli osallistunut tenniskursille mutta tuli kipeäksi. Pelaan itsekin tennistä joten lupauduin menemään hänen tilalleen kurssille. Meitä oli yhteensä 4 henkilöä kurssilla ja sain parikseni viehättävän nuoren naisen. Kun kurssi päättyi niin kysyin toimistolta hänen sähköpostiosoitteen mikä minulle onnekkaasti annettiin. Kysyin naista pelaamaan tennistä ja nainen ilahtui pyynnöstä ja kertoi että olikin vailla peliseuraa. Käytiin pelaamassa joku ehkä 3 tai 4 kertaa kunnes kuulin että hän on menossa poikaystävän kanssa matkalle. Game over.
Kun miettii nettideittailun etuja niin tuollainen tilanne ei ainakaan netissä ole mahdollista, ainakin tiedät varmuudella että toinen ei ole varattu..
Mitä mä just luin??? Et arvaakaan, kuinka moni netissä seuraa hakenut mies on paljastunut varatuksi!
Toimisto, muuten, mokasi tuossa todella pahasti. Jos oma sp-osoitteeni olisi annettu ilman lupaani, niin olisin nostanut metelin.
Uteliaisuudesta kysyn, harmittaako sinua, että tuli käytyä pelaamassa muutaman kerran tennistä mukavan, viehättävän naisen kanssa? Lopetitko pelaamisen hänen kuultuasi, että hänellä on poikaystävä? Miksi?
Jälkikäteen ajateltuna tosiaan olin onnekas että ylipäätään sen spostin sain, koska monessa paikassa sitä ei varmasti saisi.
Motiivini tuon naisen suhteen oli pelkästään romanttinen, tenniksen taso ei noussut kovin korkeaksi ja voitin hänet 6-0. Juttelun lopetin naiselle heti kun kuulin poikaystävästä tietenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjastot, kassajonot, kahvilat. Parhaita paikkoja.
Tämä tuntuu olevan jonkinlainen urbaani legenda.
Kuka täällä on koskaan saanut todistaa tutustumisyritystä näissä paikoissa? Miten edes teet sen?
No itse en ymmärrä kuinka kukaan saa tutustumisyrityksiä jossain Tinderissä. Miten nyt ihmisiin yleensä tutustutaan? Ilman ennakkoluuloja, avaamalla suu ja tokaisemalla jotain nasevaa. Mikä ihmeen fiksaatio kaikilla on nykyisin hoitaa kontaktit virtuaalisesti?
Ai että miten? Lähetät toiselle pari viestiä ja kysyt treffeille? Kävin itse parhaimmillaan 33 krt vuodessa..
Ja tuota ei sitten mitenkään, missään olosuhteissa, voi tehdä ns. livenä?
Outo kysymys. Miten teet sen? Mistä tiedät että toinen on sinkku? Mistä tiedät että toista kiinnostaa?
Netissä kaikki on paljon helpompaa. Livenä voi syntyä todella kiusallisia tilanteita esim työpaikalla tai vaikka koulussa..
Aloitan sanomalla "moi" ja sitten juttelu ehkä jatkuu. Eiköhän toinen kerro jos on varattu ja jollei kerro, ei asia ole minun vastuullani. No eihän tuntematonta lähtökohtaisesti kiinostakaan, mutta aina on jonkin verrran juteltu, joskus pisempään. Näin vanhempana olen tajunnut miten epäolennaisia noi kaksi jälkimmäistä kysymystä on ja miten turhaa nolostua jos toinen onkin varattu tai antaa paki muusta syystä.
Mutta joo, olen mies. Ja tämän käytännön opin exältäni.
Mulla on jakaa erilainen kokemus.
Isäni oli osallistunut tenniskursille mutta tuli kipeäksi. Pelaan itsekin tennistä joten lupauduin menemään hänen tilalleen kurssille. Meitä oli yhteensä 4 henkilöä kurssilla ja sain parikseni viehättävän nuoren naisen. Kun kurssi päättyi niin kysyin toimistolta hänen sähköpostiosoitteen mikä minulle onnekkaasti annettiin. Kysyin naista pelaamaan tennistä ja nainen ilahtui pyynnöstä ja kertoi että olikin vailla peliseuraa. Käytiin pelaamassa joku ehkä 3 tai 4 kertaa kunnes kuulin että hän on menossa poikaystävän kanssa matkalle. Game over.
Kun miettii nettideittailun etuja niin tuollainen tilanne ei ainakaan netissä ole mahdollista, ainakin tiedät varmuudella että toinen ei ole varattu..
Mitä mä just luin??? Et arvaakaan, kuinka moni netissä seuraa hakenut mies on paljastunut varatuksi!
Toimisto, muuten, mokasi tuossa todella pahasti. Jos oma sp-osoitteeni olisi annettu ilman lupaani, niin olisin nostanut metelin.
Uteliaisuudesta kysyn, harmittaako sinua, että tuli käytyä pelaamassa muutaman kerran tennistä mukavan, viehättävän naisen kanssa? Lopetitko pelaamisen hänen kuultuasi, että hänellä on poikaystävä? Miksi?
Jälkikäteen ajateltuna tosiaan olin onnekas että ylipäätään sen spostin sain, koska monessa paikassa sitä ei varmasti saisi.
Motiivini tuon naisen suhteen oli pelkästään romanttinen, tenniksen taso ei noussut kovin korkeaksi ja voitin hänet 6-0. Juttelun lopetin naiselle heti kun kuulin poikaystävästä tietenkin.
Mikset heti alkuun tehnyt selväksi kiinnostustasi, vaan pyysit pelikaveriksi? Ymmärrän ettei sähköpostiin ehkä kannata laittaa, mutta ensimmäisellä pelikerralla olisi voinut sanoa esim. pelin jälkeen?
Itselläni ei ole mitään ongelmia jutella varattujen naisten kanssa, vaikka kiinnostukseni on romattista. Ei tietenkään niin että silloin olisin seksin perään, vaan mukavien naisten kanssa on mukava jutella.
Ja kas, nyt tapailen yhtä sellaista, sillä erolla toki, että meillä oli noin puolen vuoden tauko yhteyksissä, vaikka välillä nähtiinkin. Hänelle tuli ero ja tuli sitten kysymään olisiko mulla aikaa jutella, ja mulla oli.
Alue: Aihe vapaa
Come on! Realiteetti nyt vaan on se, että kun bongaat sieltä kassajonosta tai kiipeilyseinältä kiinnostavan ihmisen, niin millä todennäköisyydellä se on sinkku? "Moi, ootko vapaa, aa okei, eipä sit mitään" kerta toisensa perään vai? Itellä ei ole mitään vaikeuksia alkaa heittää läppää vaikka random vastaantulijan kanssa, mutta onhan se nyt pikkusen hankala tilanne alkaa pokailla miehiä kauppareissulta 😂 Netissä tilanne on selvä, mutta siellä taas ihan toiset ongelmat.
Että kyllä vaikeeta on! Symppaan täysin vaikkei itselle ajankohtainen asia enää. Oma mies löytyi avioeron jälkeen harrastuksen parista, tosin oltiin tunnettu jo ennestään. Se aviomies puolestaan löytyi aikanaan netistä, silloin kun sekin homma oli jotenkin asiallisempaa ennen tinderiä.