Mitä syitä voi olla sille, ettei 3,5 v vielä puhu lauseita?

Vierailija kirjoitti:

Korkeakoulutetulla on jo yhteys ammattilaisiin, ja silti kysyy asiaa Aihe vapaalla 🙄 Jokin tässä ei nyt täsmää 🤣

Olisko ihan niin, että kun ei diagnoosia vielä ole, haluaa kuulla muiden kokemuksia. Jos sinulla on itselläsi lapsia, varmasti tiedät, miten lasten asiat huolettavat, etenkin, jos niiden kanssa elää epätietoisuudessa.

Kielihäiriö. Neurologisperäinen kehityksellinen häiriö siis.

Vierailija kirjoitti:

Uskomatonta soopaa nämä kommentit. Vastausta en tiedä, mutta lohdutukseksi voin kertoa, että Kimi Räikkönenkin alkoi puhua tosi myöhään, ekoja sanoja vasta 3v. 

No minua akateemisesti koulutettuna tämä ei kauheasti lohduttaisi. En todellakaan toivoisi lapsistani tulevan autonkuljettajia (edes hyväpalkkaisia sellaisia).

Minulla yksi suloinen sukulaispoika oli samanlainen. Puhetta ei meinannut tulla millään vaikka kotona kaikki oli normaalisti eli luettiin paljon ja isiosisaruskin oli höpöttämässä. Sitten kun lopulta alkoi puhumaan niin puheelle ei tuntunut tulevan loppua. Poika on nykyään poliisi.

Vierailija kirjoitti:

Hei,

Tässä vaiheessa totean, ennen kuin tälle linjalle lähdetään että lapsi ei saa kotona virikkeitä ym. että äiti on akateemisesti korkeakoulutettu, samoin isä. Lapsi on perheen kolmas lapsi, puhetta ja ääntä koton riittää (muilla lapsilla tai suvussa ei mitään puheen- tai kielenkehityksen häiriöitä), ja älylatteita / tablettiakaan ei tästä voi syyttää, ;) Lapsi on pienestä pitäen käynyt muskarissa, taidetuokiossa ym. ja päiväkotiin meni 1,5  -vuotiaana.

Ap

Se, että vanhemmat ovat "akateemisesti korkeakoulutettuja", ei valitettavasti ole mikään tae siitä, että lasta osattaisi huomioida riittävästi tai että hän ei voisi jopa kotonaan altistua jonkinasteiselle kaltoinkohtelulle (ellette sitten ole sattumoisin kasvatustieteiden maistereita?). En väitä, että teillä olisi näin, mutta yleisesti ottaen. Voi jopa olla, että akateemisesti korkekoulutetuilla vanhemmilla on mahdollisesti hyvinkin vaativan työnsä-  sekä kahden vanhemman lapsen vaatiman huomion - vuoksi aika tiukilla ja pinna jo valmiiksi kireällä. Pienin kärsii silloin eniten.

Se, että kotona riittää puhetta, ääntä ja melua ei myöskään takaa yhtään mitään. Ei myöskään se, että perheessä tai suvussa ei ole ollut kielellisiä kehityshäiriöitä. Jokainen lapsi on yksilö, ja lapsen luonne ja persoona vaikuttaa tietenkin myös. Mutta huomioidaanko lasta riittävästi omana yksilönään, puhutaanko ja luetaanko nimenomaan hänelle, ja pysähdytäänkö häntä oikeasti kuuntelemaan? Rohkaistaanko häntä ja hymyilläänkö hänelle kannustavasti, kun hän sanoo vaikkapa vaan sen yhden sanan? Tunteeko lapsi itsensä hyväksytyksi, rakastetuksi ja tärkeäksi omana itsenään?

Entä ovatko vanhempien keskinäiset välit jotenkin muuttuneet kolmannen lapsen syntymän jälkeen? Lapset ovat mestareita aistimaan pinnan alla olevia jännitteitä, ja nekin saattavat olla hänestä mykistäviä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskomatonta soopaa nämä kommentit. Vastausta en tiedä, mutta lohdutukseksi voin kertoa, että Kimi Räikkönenkin alkoi puhua tosi myöhään, ekoja sanoja vasta 3v. 

Eihän se vieläkään puhu paljon mitään :D

Ja en ymmärrä, ap miten korkea koulutuksesi liittyy yhtään mihinkään?

Kyllä koulutuksella on merkitystä. Tietäisit, jos perehtyisit aiheeseen, ei kannata huudella, jos ei tiedä. Hyvä, että ap toi sen esiin, se on merkittävä tieto anamneesissa!

t. se puheterapeutti

Koulutuksella on merkitystä moneenkin asiaan, varsinkin siihen alaan mille on koulutuksen saanut. Mutta jos äiti on vaikkapa kauppatieteilijä ja isä robotti-insinööri, ei näillä korkeakoulutuksilla varmaan kauheasti eväitä saa lastenkasvatukseen. Valitettavasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskomatonta soopaa nämä kommentit. Vastausta en tiedä, mutta lohdutukseksi voin kertoa, että Kimi Räikkönenkin alkoi puhua tosi myöhään, ekoja sanoja vasta 3v. 

No minua akateemisesti koulutettuna tämä ei kauheasti lohduttaisi. En todellakaan toivoisi lapsistani tulevan autonkuljettajia (edes hyväpalkkaisia sellaisia).

Voiko tohtori- ja maisteripariskunta hakea lapselle eutanasiaa, jos on pelättävissä, että lapsesta tulee vaikkapa sähköasentaja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei,

Tässä vaiheessa totean, ennen kuin tälle linjalle lähdetään että lapsi ei saa kotona virikkeitä ym. että äiti on akateemisesti korkeakoulutettu, samoin isä. Lapsi on perheen kolmas lapsi, puhetta ja ääntä koton riittää (muilla lapsilla tai suvussa ei mitään puheen- tai kielenkehityksen häiriöitä), ja älylatteita / tablettiakaan ei tästä voi syyttää, ;) Lapsi on pienestä pitäen käynyt muskarissa, taidetuokiossa ym. ja päiväkotiin meni 1,5  -vuotiaana.

Ap

Se, että vanhemmat ovat "akateemisesti korkeakoulutettuja", ei valitettavasti ole mikään tae siitä, että lasta osattaisi huomioida riittävästi tai että hän ei voisi jopa kotonaan altistua jonkinasteiselle kaltoinkohtelulle (ellette sitten ole sattumoisin kasvatustieteiden maistereita?). En väitä, että teillä olisi näin, mutta yleisesti ottaen. Voi jopa olla, että akateemisesti korkekoulutetuilla vanhemmilla on mahdollisesti hyvinkin vaativan työnsä-  sekä kahden vanhemman lapsen vaatiman huomion - vuoksi aika tiukilla ja pinna jo valmiiksi kireällä. Pienin kärsii silloin eniten.

Se, että kotona riittää puhetta, ääntä ja melua ei myöskään takaa yhtään mitään. Ei myöskään se, että perheessä tai suvussa ei ole ollut kielellisiä kehityshäiriöitä. Jokainen lapsi on yksilö, ja lapsen luonne ja persoona vaikuttaa tietenkin myös. Mutta huomioidaanko lasta riittävästi omana yksilönään, puhutaanko ja luetaanko nimenomaan hänelle, ja pysähdytäänkö häntä oikeasti kuuntelemaan? Rohkaistaanko häntä ja hymyilläänkö hänelle kannustavasti, kun hän sanoo vaikkapa vaan sen yhden sanan? Tunteeko lapsi itsensä hyväksytyksi, rakastetuksi ja tärkeäksi omana itsenään?

Entä ovatko vanhempien keskinäiset välit jotenkin muuttuneet kolmannen lapsen syntymän jälkeen? Lapset ovat mestareita aistimaan pinnan alla olevia jännitteitä, ja nekin saattavat olla hänestä mykistäviä...

Näitä lässyttäjiä, joiden mielestä vika on aina vanhemmissa (useimmiten äidissä) ja jotka näyttävät erityisesti väheksyvän akateemisesti koulutettuja vanhempia., näyttää riittävän täällä av:lla. Kun lukee ap:n kirjoitukset, niin eiköhän tässä tapauksessa ole paljon, paljon todennäköisempää, että kyse on neurologisesta tms. ongelmasta, ei vanhempien lapselle aiheuttamasta traumasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskomatonta soopaa nämä kommentit. Vastausta en tiedä, mutta lohdutukseksi voin kertoa, että Kimi Räikkönenkin alkoi puhua tosi myöhään, ekoja sanoja vasta 3v. 

Eihän se vieläkään puhu paljon mitään :D

Ja en ymmärrä, ap miten korkea koulutuksesi liittyy yhtään mihinkään?

Kyllä koulutuksella on merkitystä. Tietäisit, jos perehtyisit aiheeseen, ei kannata huudella, jos ei tiedä. Hyvä, että ap toi sen esiin, se on merkittävä tieto anamneesissa!

t. se puheterapeutti

Koulutuksella on merkitystä moneenkin asiaan, varsinkin siihen alaan mille on koulutuksen saanut. Mutta jos äiti on vaikkapa kauppatieteilijä ja isä robotti-insinööri, ei näillä korkeakoulutuksilla varmaan kauheasti eväitä saa lastenkasvatukseen. Valitettavasti.

Meinaatko, että lähihoitajan lapsi saa paremmat eväät elämään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskomatonta soopaa nämä kommentit. Vastausta en tiedä, mutta lohdutukseksi voin kertoa, että Kimi Räikkönenkin alkoi puhua tosi myöhään, ekoja sanoja vasta 3v. 

Eihän se vieläkään puhu paljon mitään :D

Ja en ymmärrä, ap miten korkea koulutuksesi liittyy yhtään mihinkään?

Kyllä koulutuksella on merkitystä. Tietäisit, jos perehtyisit aiheeseen, ei kannata huudella, jos ei tiedä. Hyvä, että ap toi sen esiin, se on merkittävä tieto anamneesissa!

t. se puheterapeutti

Koulutuksella on merkitystä moneenkin asiaan, varsinkin siihen alaan mille on koulutuksen saanut. Mutta jos äiti on vaikkapa kauppatieteilijä ja isä robotti-insinööri, ei näillä korkeakoulutuksilla varmaan kauheasti eväitä saa lastenkasvatukseen. Valitettavasti.

Ei kyse ole siitä, että itse koulutuksesta saisi neuvoja lastenkasvatukseen, vaan korkeakoulutetut ihmiset (keskimäärin) noudattavat suosituksia ja etsivät itse aktiivisesti tietoa lastenkasvatuksesta. Jos aihe kiinnostaa, niin googlaamalla löytyy aiheesta tietoa. Etenkin äidin koulutus vaikuttaa monella tavalla lapsen kehitykseen ja hyvinvointiin. Esim. hampaidenhoito ja äidin koulutus korrreloivat hyvin vahvasti keskenään.

Ja tämä ei ole mikään mielipide, vaan perustuu tutkittuun tietoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko lapselle puhuttu tarpeeksi? Onko hänelle luettu tarpeeksi kirjoja? Kerrottu satuja ja tarinoita? Selitetty sanojen merkityksiä? Lapsella täytyy olla paljon sanallisia virikkeitä, jotta hän oppisi ymmärtämään ja käyttämään äidinkieltään.

Toinen kysymys on se, onko lapsi mahdollisesti altistunut haitallisille kokemuksille? Niitä ovat esim. vanhempien ero, fyysinen kurittaminen, sanallinen loukkaaminen, lapsen nolaaminen tai nujertaminen, päihteiden käyttö perheessä, lapseen kohdistuva väkivalta, vanhempien välinen väkivalta, lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö, mahdollinen kiusaaminen päiväkodissa tai sisaruksen taholta jne. Kaikki sellaiset tilanteet, jotka traumatisoivat tai ahdistavat lasta, saavat hänet pitkittyneeseen stressitilaan. Toksinen stressi voi viivästyttää kehitystä todella paljon - ja vaikuttaa sekä kehon että mielen hyvinvointiin eritäin paljon. Tutustu termiin ACE (Adverse Childhood Experiences) ja siihen, mitä kaikkea lasketaan kuuuluvaksi näihin haitallisiin kokemuksiin. Suosittelen lämpimästi Nadine Burke Harrisin kirjaa Syvälle ulottuvat juuret.

Tarkistathan myös lapsesi ruokavalion, että se on terveellinen, täysipainoinen ja sisältää mahdollisimman vähän lisättyä sokeria.

Toivottavasti tilanne oikeaa ja lapsesi puhkeaa puhumaan kun on siihen valmis!

Hei,

ei ole altistunut em. asioille, päiväkodissa sujuu hyvin ja sielläkin viihtyy, ei kiusaamista. Kuten sanoin, on perheemme 3. lapsi, ja muilla ei ole ollut mitään kielenkehityksellisiä ongelmia. Virikkeitä lapsillamme on kaikilla ollut runsaasti. Luemme ja retkeilemme, pelaamme ja leikimme paljon yhdessä. Päiväkodissa toki myös virikkeitä.

Ap

Jos perusasiat ovat kunnossa ja lapsi on terve, niin voihan se olla ihan luonnekysymyskin. Puhuu sitten, kun on asiaa! Muistaakseni se oli Einstein, joka ei pukahtanutkaan ennen kuin täytti neljä vuotta. Eli ei välttämättä mitään syytä huoleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskomatonta soopaa nämä kommentit. Vastausta en tiedä, mutta lohdutukseksi voin kertoa, että Kimi Räikkönenkin alkoi puhua tosi myöhään, ekoja sanoja vasta 3v. 

Eihän se vieläkään puhu paljon mitään :D

Ja en ymmärrä, ap miten korkea koulutuksesi liittyy yhtään mihinkään?

Kyllä koulutuksella on merkitystä. Tietäisit, jos perehtyisit aiheeseen, ei kannata huudella, jos ei tiedä. Hyvä, että ap toi sen esiin, se on merkittävä tieto anamneesissa!

t. se puheterapeutti

Koulutuksella on merkitystä moneenkin asiaan, varsinkin siihen alaan mille on koulutuksen saanut. Mutta jos äiti on vaikkapa kauppatieteilijä ja isä robotti-insinööri, ei näillä korkeakoulutuksilla varmaan kauheasti eväitä saa lastenkasvatukseen. Valitettavasti.

Meinaatko, että lähihoitajan lapsi saa paremmat eväät elämään?

Riippuu aivan kyseisestä lähihoitajasta. Voi hyvin saadakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei,

Tässä vaiheessa totean, ennen kuin tälle linjalle lähdetään että lapsi ei saa kotona virikkeitä ym. että äiti on akateemisesti korkeakoulutettu, samoin isä. Lapsi on perheen kolmas lapsi, puhetta ja ääntä koton riittää (muilla lapsilla tai suvussa ei mitään puheen- tai kielenkehityksen häiriöitä), ja älylatteita / tablettiakaan ei tästä voi syyttää, ;) Lapsi on pienestä pitäen käynyt muskarissa, taidetuokiossa ym. ja päiväkotiin meni 1,5  -vuotiaana.

Ap

Se, että vanhemmat ovat "akateemisesti korkeakoulutettuja", ei valitettavasti ole mikään tae siitä, että lasta osattaisi huomioida riittävästi tai että hän ei voisi jopa kotonaan altistua jonkinasteiselle kaltoinkohtelulle (ellette sitten ole sattumoisin kasvatustieteiden maistereita?). En väitä, että teillä olisi näin, mutta yleisesti ottaen. Voi jopa olla, että akateemisesti korkekoulutetuilla vanhemmilla on mahdollisesti hyvinkin vaativan työnsä-  sekä kahden vanhemman lapsen vaatiman huomion - vuoksi aika tiukilla ja pinna jo valmiiksi kireällä. Pienin kärsii silloin eniten.

Se, että kotona riittää puhetta, ääntä ja melua ei myöskään takaa yhtään mitään. Ei myöskään se, että perheessä tai suvussa ei ole ollut kielellisiä kehityshäiriöitä. Jokainen lapsi on yksilö, ja lapsen luonne ja persoona vaikuttaa tietenkin myös. Mutta huomioidaanko lasta riittävästi omana yksilönään, puhutaanko ja luetaanko nimenomaan hänelle, ja pysähdytäänkö häntä oikeasti kuuntelemaan? Rohkaistaanko häntä ja hymyilläänkö hänelle kannustavasti, kun hän sanoo vaikkapa vaan sen yhden sanan? Tunteeko lapsi itsensä hyväksytyksi, rakastetuksi ja tärkeäksi omana itsenään?

Entä ovatko vanhempien keskinäiset välit jotenkin muuttuneet kolmannen lapsen syntymän jälkeen? Lapset ovat mestareita aistimaan pinnan alla olevia jännitteitä, ja nekin saattavat olla hänestä mykistäviä...

Jospa ei nyt ensisijaisesti etsisi syitä meistä vanhemmista?! Olemme tehneet parhaamme. Ja koulutus ON merkittävä tekijä, kuten em. puheterapeutti sanoi... ;)

Tältä palstalta haen vertaistukea.

Ja kyllä: perheessä ja lähisuvussa lääkäreitä, lakimies, kasvatustieteen maisteri, toimintaterapeutti - sen enempiä erittelemättä (eli ei se sukua katso, jos puheenkehityksen ongelmia tulee): ja kyllä, silti notkun palstalla koska kaipaan vertaistukea, :)

Ap

Meidän poika ei käytännössä puhunut yhtään mitään, 2.5v neuvolassa laitettiin, puheterapia jonoon, ehti täyttää 3v ennen kuin päästiin lastenlääkärille .

Poika alkoi puhua yhtäkkiä aika tarkkaan samaan aikaan kun täytti 3v, lääkärin mielestä ei ollut mitään tarvetta puheterapiaan, oppi lukemaan jo eskarissa ja koululaisena nyt kehutaan kuinka hyvä on kirjoittamaan, omaa suuren sanavalikoiman ja sanavalmis lapsi.

Jos lapsi on muuten normaali ymmärtää puhetta ym. Niin tuskin on mitään vikaa, puhuu sitten kun puhuu, kaikki ei turhia puhu ikinä.

Isällä on saattanut vähän lurahtaa kusta joukkoon kun on lasta tehnyt?

Ompas teillä hienot ja koulutetut sukulaiset ja kaverit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi ei ole kuullut ja nähnyt riittävästi ihmisen puhetta livenä. Hänellä ei ole riittävästi kokemusta siitä, mihin sitä puhumisen taitoa tarvitaan, ja miten sitä käytetään.

Vinkkejä tilanteesta ulos pääsyyn: Älylaitteet pois molemmilta silloin kun olet lapsen kanssa tekemisissä. Luet hänelle kirjoja ääneen päivittäin. Juttele lapsen kanssa. Puhu sinä hänelle kokonaisia, lyhyitä ja pidempiäkin lauseita, vaikka hän vastaakin ainakin aluksi yhdellä sanalla.

Tätä kirjoittaessa arvasitkin varmaan, että näin on luultavasti toimittu?

Uskomatonta, mitä jotkut täällä vastaavat.

t. toinen äiti, jonka lapsi oppi puhumaan vasta 4 -vuotaana ja joka itse on vieläpä puheterapeutti, ;)

Jos esität eri kirjoittajaa älä tee samoja kielioppivirheitä kuin ensimmäisenä t. ", ;) 25 -v"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi ei ole kuullut ja nähnyt riittävästi ihmisen puhetta livenä. Hänellä ei ole riittävästi kokemusta siitä, mihin sitä puhumisen taitoa tarvitaan, ja miten sitä käytetään.

Vinkkejä tilanteesta ulos pääsyyn: Älylaitteet pois molemmilta silloin kun olet lapsen kanssa tekemisissä. Luet hänelle kirjoja ääneen päivittäin. Juttele lapsen kanssa. Puhu sinä hänelle kokonaisia, lyhyitä ja pidempiäkin lauseita, vaikka hän vastaakin ainakin aluksi yhdellä sanalla.

Tätä kirjoittaessa arvasitkin varmaan, että näin on luultavasti toimittu?

Uskomatonta, mitä jotkut täällä vastaavat.

t. toinen äiti, jonka lapsi oppi puhumaan vasta 4 -vuotaana ja joka itse on vieläpä puheterapeutti, ;)

Jos esität eri kirjoittajaa älä tee samoja kielioppivirheitä kuin ensimmäisenä t. ", ;) 25 -v"

Nyt en ainakaan minä lukijana tätä ymmärtänyt, eiköhän kyse ole kirjoitusvirheestä.

t.ohis