Miten ihmeessä lestadiolaisäidit jaksavat?

ne vaan jotekin OVAT ja ksavavat itse

Ihan teoreettisesti ajateltuna musta sellainen elämä voisi olla aika hyvinkin jaksettavaa. Siis jos on vahva ja vakaa oma elämänkatsomus ja sitä myötä tasapaino ja jonkinlainen sielunrauha, niin sehän auttaa jo paljon. Ja sitten taas lapset - onhan se nyt kuitenkin naiselle aika luonnollista, että on paljon lapsia ja päivittäinen työ on siinä, että niitä hoitaa. Totta kai sitä jokainen joskus väsyy, eikös me kaikki äidit välillä?

eihän ne niitä lapsia kasvata, ne vaan jotekin OVAT ja kasvavat itse

Tämän lisäksi mukulat pannaan jo pienestä pitäen kotitöihin ja etenkin isommat tytöt hoitamaan pieniä sisaruksia. Varsinaisesti " hoidetaan " paria kolmea pienintä ja muut pärjäilevät joukon jatkona.

Kyllä varmaan söis, jos olisin syntynyt lestadiolaisperheen vanhimmaksi (ja tytöksi), kyllä olisi varmaan joku siäoppilaitos tms houkuttanut jo varhain.

ja tämä 4:lle

En ollenkaan käsittänyt, että tämä on Totuuden Palsta eikä täällä saa ollenkaan esittää omia käsityksiään tai mielipiteitään. Sori kauheesti että pilasin sun päivän.

Voi jumalauta että jotkut on niuhoja.

Vierailija:

ja tämä 4:lle

että äiti palasi pian töihin vauvan syntymän jälkeen ja otti lastenhoitajan aina kotiin. Perheev vanhin tytär joutui hoitamaan paljon pienempiä, pojat eivät joutuneet.

Monilapsisuus voi olla ja onkin äidin oma valinta, mutta ne lapset eivät voi valita.

On mahdotonta antaa jokaiselle kymmenestä lapsesta yhtä paljon aikaa ja huomiota ja hoivaa, kuin yhdelle tai kahdelle lapselle. Vaikka miten olisi jaksava asialleen omistautunut. Lapsilta jää jotain saamatta, sopii vain toivoa, että saavat tilalle jotain muuta, mitä parin lapsen perheissä ei saa. Omassa lähipiirissäni tosin näin ei suurimmassa osassa tapauksia ole käynyt, mutta tämä on tietysti vain minun lähipiirini, ei mikään tieteellinen tutkimus=)

Olen taipuvainen uskomaan että pienempiä hoidetaan muut hoituu siinä sivussa.



Ne lapset kasvaan joukon jatkona ja taatusti eivät ole " vaativia vauvoja ja lapsia" . Lapsia ei " palvota" ja hypätä joka inahdukseen. Lapsia ei paapota ja passata niin kuin meillä taviksillla on tapana. Lapset kasvatetaan omatoimisiksi.



En usko että isossa katraassa pystytään huomioimaan lapsen tarpeita yksilöllisesti.



Muistatteko sen ohjelman joka tuli jokunen kuukausi sitten, siinä äiti jäi nukkumaan pienempien kanssa ja lapset lähti kouluun ja eskariin keskenään omatoimisesti. Vanhimmilla lapsilla on vastuu nuoremmista. Vaikea olisi kuvitella että itse voisin toimia noin, meille on tärkeää että ne heipat ja halit ja hyvän päivän toivotukset annetaan puolin ja toisin.

mutta kiitos kysymästä, ihan hyvin jaksan tällä hetkellä. Toki välillä väsyttää enemmän ja välillä taas vähemmän. Tosin niin muistan sen olleen silloin 1 ja 2 lapsen äitinäkin. Rankkaa on just tuo jos on pari pientä uhmaikäistä tai muuten vaativaa/tappelevaa.



Kaikki lapset opetetaant ekemään kotitöitä, se on pakko koska ei yksi ihminen (tai kaksi) ehdi hoitaa koko lapsikatrasta ja kaikkia kotitöitä. Tai ehkä ehtii mutta mitään muuta ei sitten ehdikään. Pienempiä sisaruksiakin isommat joutuvat hoitamaan (tai saavat, ainakin omasta mielestään) välillä, mutta itse olen tarkka sen kanssa että lapset saavat olla lapsia eikä heille sälytetä liikaa vastuuta. Vanhin on tosin vasta 9v, joten se pienempien vahtiminen toki tapahtuu toistaiseksi aikuisen lähistöllä ollessa.



Kysy jos on kysyttävää :)

ehkä he saavat uskonnosta sen voiman että jaksavat, luulisin.

Eiköhän ne lapset yleensä tule yksi kerrallaan (joskus tietenkin useampi), ja isommat joutuvat ottamaan varmaan jonkun verran enemmän vastuuta kotitöistä kuin ainokaiset ikätoverinsa keskimäärin. En nyt kyllä voi pitää sitä mitenkään pahana asiana, jos kotitöitä vähän opetteleekin ja vastuunottoa, kunhan ei liiallisuuksiin mennä. Minä olin väsynein silloin kun lapsia oli vaan kaksi, äitiyteenkin kasvaa.

Meillä jokaiselle lapselle yritetään antaa myös omaa aikaa ja huomiota, mutta hauskinta on silloin kun tehdään asioita isolla porukalla, siis tämä on lasten oma mielipide.

kyllä, välillä väsyy tosi kovasti, mutta sitä väsymistähän on muillakin... ja väsymisen vastapainoksi yleensä saa kyllä kokea niin ihania asioita joita vain uskovainen voi kokea, kuten aito ilo, joka syntyy siitä että on hyvä omatunto ja rauha jumalan kanssa. voimia me saadaan uskosta, ei se ole rasite!ymmärrän sen ettei sitä oikeastaan voi käsittää ne ihmiset jotka ei itse ole uskovaisia. ei voi ymmärtää miten jaksetaan. korostan sitä että me kuitenkin ollaan ihan tavallisia, samanlaisia väsyväisiä ihmisiä kuin muutkin!

Tuo niiden uskomaton usko varmasti kantaa. Ajatelkaapas itse, suuri luottamus siihen että jumala auttaa jne. helpottaahan se kun ei ole itse vastuussa kaikesta.



Ja monen taviksen lapsi voisi paljon paremmin, jos äiskä ei hyysäis koko ajan vaan saisivat olla rauhassa lapsia ja hommata mitä lapsen kuuluu hommata. Valitettavan paljon tavikset alkaa trimmaamaan lapsiaan kun täytyyhän 4-v osata jo kirjoittaa ainakin oma nimi ja mielellään äiti ja isä ainakin. samoin täytyy osata hyvissä ajoin luistella ja ajaa ilman apurattaita. Ja täytyy osata kaks vuotiaana sanoa montako vuotta on ja montako vuotta täytää seuraavilla synttäriellä jne.



on varmasti monta asiaa jotka ovat lesta lapsilla paljon paremmin kuin meidän muiden.

Kävitkö koulusi hällä väliä tyyliin kun tiesit että elämäsi sisältö on lapsien teko ja hoito.



Ainakin äidinkielentunnit olet nukkunut. Olitko väsynyt koululainen kun piti hoitaa kotona sisaruksia.

Ei pitäisi olla lasten asia kantaa vastuuta pikkusisaruksista jatkuvasti. se ei ole sitä puuhaa, mitä lapsen kuuluu hommata. Minä en muuten tiedä yhtäkään tavisperhettä, jossa lapsen ei annettaisi olla lapsi.







Ja monen taviksen lapsi voisi paljon paremmin, jos äiskä ei hyysäis koko ajan vaan saisivat olla rauhassa lapsia ja hommata mitä lapsen kuuluu hommata.

juu ei mulla ole ammatillista koulutusta, en vain ymmärrä miten se tähän liittyy... en muista nukkuneeni äidinkielen tunteja, itseasiassa se oli yksi lempiaineistani. ja olin hyvä oppilas´. aloitin kyllä ammattikoulunkin, mutta jätin sen kesken kun ensimmäinen lapsistani ilmoitti tulostaan. eikös oo vähän hassua?:) meillä on oikein hyvä näin, muuta en nyt koe tarvitsevani. ehkä sitten kun lapset on isompia. oma äitini ja puolisoni äiti ovat tehneet elämäntyönsä nimenomaan kotiäiteinä, ja tuntuvat olevan tyytyväisiä elämäänsä.

t: yks uusavuton,joka opetteli parikymppisenä tekeen ruokaa ja siivoaan...

Vierailija:

Kävitkö koulusi hällä väliä tyyliin kun tiesit että elämäsi sisältö on lapsien teko ja hoito.

Mutta on olemassa välimuotoja kahden ääripään välillä. Se, että lapsi hoitaa välillä pienempiä sisaruksiaan ei tarkoita että hänellä olisi vastuu sisaruksisataan, kyllä se vastuu on edelleen vanhemmilla.



Minä olen se, jolla on kuudes mahassa ja mulla on kyllä koulutuskin (akateeminen) ja parasta aikaa olen töissä.