Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten jotkut pysyy hoikkina, vaikka syövät monta kertaa viikossa epäterveellisiä ruokia!?
23.04.2020 |
Esimerkiksi todella hoikka ystäväni kertoi syöneensä hesessä viime viikolla 3 kertaa + postannut instastoryja, kun syö sipsejä, karkkeja, pizzaa ym. monena iltana leffaeväänä ja karanteeniherkkuina. Myös olutta kuluu. Ja tiedän, että ko. ihminen ei liiku oikeastaan ollenkaan.
Voiko olla niin, että elää pelkällä roskaruualla ja saa päivän kalorit siitä mega-ateriasta tai sipsipussista eikä syö sitten muuta!? Ja ihminen on kolmekymppinen, ettei mikään teini.
Itse taas lihon heti, kun näenkin heseruokaa tai sipsejä, joten en tosiaan voi viikottain, saati kuukausittain syödä sellaista...
Kommentit (80)
Mä olen juuri tuollainen, jota epäilitkin, etten sitten syö muuta. Joinakin päivinä vain lipitän kahvia, ja sitten saatan illalla syödä kokonaisen Fazerin suklaalevyn. En juurikaan muuta, ehkä jonkun viilin.
En toki suosittele, eihän tuo terveellistä ole. Vähän jos ajattelee vaikka ranskalaisia. He ovat todella hoikkia, mutta ranskalainen ystäväni sanoi, että useimmilla ranskalaisilla on ihan liian paljon sisäelinrasvaa. Eli sitä ns vaarallisinta rasvaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä miksi kenenkään pitää leveillä sillä, että lihomatta voi syödä ihan oikeasti kaikkea epäterveellistä p*skaa jopa päivittäin? Minä syön mieluummin sitä terveellistä vähäkalorista ruokaa monta kertaa päivässä, kuin kerran jonkun heseaterian... Sydämelle ja verisuonille ei varmasti tee hyvää. Toki joskus saa herkutella eikä siitä kukaan liho.
Eikö tuollaisesta herkuilla elämisestä tule huono olo? Vai onko elimistö niin tottunut siihen? Olen hoikka ja syön kyllä herkkuja silloin tällöin, mutta en paastoa koko päivää sen takia, että voin hotkia illalla koko megapussin sipsejä tai pizzan ja jos joku elää vain noin... Huhhuh...
Varoitus: Pitkä kokemustarina, joka ei mahdu yhteen viestiin: Onko painon kertyminen vai kalorien ja kulutuksen matemaattinen summa?
Itse uskon, että tuo "kalorit ja kulutus määrittelevät painon kehityksen suunnan" -väite pitää jotenkin kyllä paikkaansa, mutta tiedän myös, että alle 47-vuotiaana saatoin syödä todella paljon lihomatta, kun joku toinen taas ei ehkä voi edes "huokaista ylimääräisen leipäpalan puoleen". Oliko kulutus sitten jiotenkin ihan huikeissa lukemissa, tiedä häntä. Alla kerrotut tiedot ei perustu pelkästään omaan häilyvään arvioon, tai kirja pään päällä tehtyihin ovenpielipituusmittoihin ja kotipuntareiden osoittimiin, vaan myös päivittäin tehtyyn ulkopuoliseen (epäviralliseen) annoskokojen arviointiin noin 3 vuoden ajalta, ja urheiluharrastuksen mukana tuomiin ulkopuolisiin kehon painon, pituuden ja rasvan mittauksiin tarkoilla välineillä. Söin kouluaikana kai normaalin aamiaisen esim. banaanin, puurolautasellisen ja maitolasillisen, koulu-/lukiolounaaksi usein 2-3 täyttä lautasta ruokaa näkkileipien ja maidon kera (silloin sai syödä vapaammin niin monta lihapullaa tai pihviä yms. kuin halusi), välipalalla koulun jälkeen esim. ruispalan tai kaksi voilla, juustolla, salaatilla, tomaatilla ja kurkulla, iltaruuaksi perheessä tarjolla olleen ruuan reilulla täydellä lautasella useimmiten jotakin liha-perunaruokaa ja salaattia tomaatilla ja kurkulla tms. sekä itsetehdyn iltapalan läksyjä tehdessä tai lukiessa esim. puolikas tai kokonainen levy silloista Vaasanmaukas-näkkäriä (silloin sitä ei myyty valmiina palasina, vaan isoina levyinä) voilla, hunajalla ja hyvin kypsytetyllä kuminajuustolla (Kestikreivi oli nimi silloin) sekä minttuteellä ryyditettynä. Jatkuu vastauksessa...
... Jatkoa...
Varsin tyydyttävistä ruokamääristä johtuen en ehkä koskaan kaivannut kauheita karkkivuoria viikottain, mutta karkkipäivä oli lapsena piskuinen 2-5 mk/vko inflaation mukaan, ja aina kekkereillä söin kyllä kakkua, pikkuleipiä, limua/mehua ja karkkiakin, jos niitä oli tarjolla (paitsi lapsena kun "valmentajahaukat" olivat mukana vahdissa, jolloin jälkkärit jätettiin syömättä ja kuorittiin kastikkeetkin pihvin päältä ja saatiin painnonvartijoiden 1200 kcal ruokaohjelma kotiin ihmeteltäväksi... tuskin sitä kukaan noudatti ku jaksettiin kuitenkin treenata. Ohjeistettiinpa val(men)ta(ja)-asemasta myös, että päivässä saa syödä vain 1 palan leipää, mutta onneksi telkussa alkoi sporttinen kampanja "5 palaa leipää päivässä", joka lopetti pian ainakin yhden näistä krooniseen valehteluun johtaneista hömpötyksistä 8-D). Suurista ruoka-annoksista johtuen minut passitettiin yläasteella koulun terveydenhoitajan luokse keskusteluun ja "ylimääräiseen teveystarkastukseen", sillä siellä koulun ruokahuollossa epäiltiin, etten saa kotona ruokaa ollenkaan, ja että söin siksi ruokaa varastoon ;-D (tätä ei kerrottu suoraan minulle koskaan, mutta kyllä erikoisen keskustelun, mittausten ja kotiyhteydenoton syy selvisi minulle siitä huolimatta). Harrastin silloin kilpaurheilua ja treenasin 6 pv viikossa koulun ym. harrastusten ohella, viikonloppuna välillä kahdesti päivässä. Olin lukion alkaessa 15-16-v. noin 161 cm pitkä ja painoin n. 45 kg, rasvaprosenttini oli 19,2 (painoa oli tarkkailtu ja tarkkailtiin edelleen n. 1-2x/vko). Lukion lopussa painoin 47 kg, mutta rasva prosenteista ei ole tietoa. Kilpaurheilun lopetettuani n. 18-19-vuotiaana söin aika hyvin edelleen ja liikuin huvikseni pari kertaa viikossa (ja itsekseni kulkiessa juoksin/hölkkäsin tylsät kävelymatkat mieluimmin). Jatkuu seuraavassa vastauksessa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...jatkoa...
Painoni nousi pian lukion jälkeen n. 50-52 kg:aan, jossa kieppeillä se majaili seuraavat 5 vuotta (keskinkertaisia opiskelijan elintapoja noudattaen söin lounaalla paljon ja muuten vähemmän, mutta riittävästi), jonka jälkeen tuli n. 2-3 kiloa lisää n.10 v. välein. Söin aina hyvin, mutta jo hieman normaalimpia annoskokoja (lounaalla tai päivällisellä annoskoot oli edelleen reilumpia, n. 1-2 kertaisia). Liikuntaa harrastin n. 30 vuotta miten milloinkin, välillä vuoden-pari aktiivisestikin - välillä en juuri mitään pariin-kolmeen vuoteen. Paino ei tuosta tuumannut juuri mitään, ja ruokahalu liikunnatta oli vähäisempää. Painoni oli 47 v. noin 60 kg ja pituuteni 162 cm, ja painon heiluma liikuntaan verrannollisena n. +-2-3 kg (eli varsin normaalipainoinen). Rasvaprosentti samaan aikaan jossakin TYHY-tapahtumassa inbodymittarilla oli 22 (ei six packiä ;-D). Näin toimin ruokailujen kanssa ihan sinne 47-v. asti, aika vapaasti ajattelematta kaloreita ja kulutusta. Jatkuu seuraavassa vastauksessa...
...jatkoa...
Syytä en tiedä, miksi pystyin syömään alle 50-v. ikään kuin vatsani olisi pohjaton (ja niin kyllä ruokahalukin oli lähes pohjaton). En edes ravannut vessassa joka hetki, niin en varmaan ihan sananmukasiesti myöskään ollut "läpipasko". Vihannekset ja juurekset ovat olleet kyllä aina isossa osassa ruokaa ja välipaloja, mutta eivät vieneet kuitenkaan sijaa muulta ruualta. Roskaruokaa en kyllä kovin usein syönyt, jos pizzaa ei lasketa mukaan (välillä n. 1x/vko). Absolutisti en ole ollut, mutta alkoa käytän varsin harvoin, joten viinilasin (tai kaksikin jos ilta venyy pidemmäksi) saatan hörpätä hyvän ruuan ja mukavan seuran kanssa pari-kolme kertaa vuodessa. Virallisiin annoskokoihin tutustuin vasta 48-vuotiaana, kun kiloja ja "humppakahvaa" näytti kertyvän helpommin istumatyöläiselle. Ajattelin, että olisi ehkä syytä tietää, mikä on normaali annoskoko ja mikä määrä ruokaa oikeasti riittää. Minusta oma kokemukseni ulkopuolisten havainnointien kera kuitenkin kertoo sen, että painon, pituuden ja rasvaprosentin suhteiden hallinta ei ole aina ihan vaan yksinkertaista tiukkaa kalori-kulutus matematiikkaa, vaan aineenvaihdunnalla on erittäin todennäköisesti merkitystä painonhallinnassa. Tämän kirjoitin siksi, että on epäreilua osoitella ihmisiä sormella ja syytellä, kun esim. aineenvaihdunta-asiat vaativat usein pitkäjänteisyyttä, ja ovat siltikin osittain hieman onnenkauppaa geeniperimän muodossa ja muuten vaan elämäntilanteiden summana. Minusta on hienoa kuitenkin, että vaikka ruokahalua olisi enemmäkin, todennäköisesti on täysin mahdollista vaikuttaa omaan aineevaihduntaan ja sitä kautta painonhallintaan (arki)liikunnalla ja ruokavalinnoilla, ilman kitudieettejä tai jatkuvaa nälän tunnetta. Kaikille tämän (tekstimäärästä huolimatta) lukaisseille toivottelen hyvää ja vielä vaan parempaa vointia jokaiseen päivään. Loppu ;-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ne geenit. Toisia onnistaa. Toisaalta eipä se terveellistä ole silti mättää roskaruokaa.
Ei johdu geeneistä. "Läpipasko" on huuhaata lol. Minulle sanottiin tuota aina, koska söin roskaruokaa karkkia yms enkä lihonut. Söin vaan pikkuruisia annoksia.
Joillain on myös ns. lyhyt suoli. Ruoka ei imeydy normaalisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ne geenit. Toisia onnistaa. Toisaalta eipä se terveellistä ole silti mättää roskaruokaa.
Ihminen voi olla hoikka, mutta veriarvot voivat olla todella huonot. Pelkällä roskaruoalla eläjällä voi olla myös anemia.
Hektinen elämä. Mutta kyllä itse aloin lihomaan 45 vuotiaana ja tuntuu, että se kiihtyy. Nyt on jätettävä limut ja kaljat, kakut ja grilliruoka vähemmälle. Ärsyttää, kun pitää huomioida mitä syö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne geenit. Toisia onnistaa. Toisaalta eipä se terveellistä ole silti mättää roskaruokaa.
Ei johdu geeneistä. "Läpipasko" on huuhaata lol. Minulle sanottiin tuota aina, koska söin roskaruokaa karkkia yms enkä lihonut. Söin vaan pikkuruisia annoksia.
Mun lukiossa oli yksi tällainen. Veti kouluruokailussakin jättiannoksia. Oikein ihmeteltiin. Silti epätavallisen laiha ja kalpea ihminen. Hänelle oli lääkäri antanut diagnoosin tuosta imeytymishäiriöstä.
Voivat pysyä, mutta elinajanodote laskee. Kuolevat nuorempina
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, syö aamupäivällä kevyen salaatin, niin voi myöhemmin syödä noita herkkuja ja siltikään ei välttämättä päivän kalorit täyty. Terveellistä tuo ei kuitenkaan ole, mutta ihan loogisesti selitettävissä.
Höpö höpö. Kaikki olisimme hoikkia, jos voisi päivittäin syödä hampurilaisaterian ja vielä kevyen salaatinkin.
Kyllä, kaikki olisimme hoikkia noin (terveitä ei välttämättä), mutta lihavuuden syy on se, että syödään enemmän mitä on kulutus. Ylipainon kanssa kamppailevat ihmiset syövät normaalin ateriarytmin päälle noita hamppariaterioita ja muita herkkuja, jolloin kalorit ylittävät helposti sen 2000 kcal ja jos ei liiku yhtään, niin ei kuluteta.
Ei pidä paikkaansa. Olen juuri laihduttajaryhmässä. Kaikki liikkuu ja urheileeja tarkkailee syömistään. Se mikä kaikkia yhdistää on unettomuus ja stressi. Tietyt stressihormonit estävät laihtumisen täysin. Itse olen pieniruokainen, enkä edes pystyisi syömään hampurilaisateriaa. Liian iso ja ranskalaiset liian rasvaisia. Saisin vatsavaivoja.
No kolmekymppisenä tuo vielä onnistuu, mutta viimeistään 40+ iässä alettava katsoa tarkemmin syömisiä jos haluaa pysyä terveenä ja hoikkana.
Kysymys on kalorien kokonaissaannosta, ei siitä mistä ne tulevat
... Tämän kirjoitti siis nainen ja blondi 50-v. Ihan vaan, jos joku ei jo arvannut ;-D. Eikä nämä ole siis verrattavissa mitenkään, millään muotoa, tai kuinkaan päin käännettynä miesten paino-pituus-rasvaprosentti -arvoihin. Nyt ihan oikeesti: "Loppu".
no nämä "voin syyä mitä vaan "-tyypit ei oikeesti syö juuri mitään todelliseen ahmijaan verrattuna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, syö aamupäivällä kevyen salaatin, niin voi myöhemmin syödä noita herkkuja ja siltikään ei välttämättä päivän kalorit täyty. Terveellistä tuo ei kuitenkaan ole, mutta ihan loogisesti selitettävissä.
Höpö höpö. Kaikki olisimme hoikkia, jos voisi päivittäin syödä hampurilaisaterian ja vielä kevyen salaatinkin.
Kyllä, kaikki olisimme hoikkia noin (terveitä ei välttämättä), mutta lihavuuden syy on se, että syödään enemmän mitä on kulutus. Ylipainon kanssa kamppailevat ihmiset syövät normaalin ateriarytmin päälle noita hamppariaterioita ja muita herkkuja, jolloin kalorit ylittävät helposti sen 2000 kcal ja jos ei liiku yhtään, niin ei kuluteta.
Ei tarvi syödä yhtään hamppariateriaa. Italialaisen esimerkin mukaan aikuinen nainen lihoo 9 kiloa vuodessa kun syö joka päivä 50 grammaa pastaruokaa yli kulutuksensa. Se 50 grammaa on 4-5 haarukallista. Italialaiset tekevät pastansa kotona eli sekään ei ole selitys, että olisi jotain valmisruokaa syöty. Energiamäärä on olennainen. Se on aivan sama, saako sen pienen määrän liikaa kasviksista tai pastasta.
Italialaiset ovat huolissaan lastensa ja nuortensa painon kehityksestä siksi, että italialaisperheet ovat luopuneet perinteisestä italialaisesta ruokavaliosta ja ovat alkaneet käydä hampurilaispaikoista ja tilaavat noutoruokaa. Perinteinen Välimeren ruokavalio koostuu kasviksista, hedelmistä, maitotaloustuotteista, kalasta, muutamasta kananmunasta, pienestä määrästä lihaa ja oliiveista niiden kaikissa muodoissaan. Perinteisessä Välimeren ruokavaliossa hiilihydraatit olivat pitkiä. Vaalea jauho ja siitä tehdyt tuotteet ovat siirtyneet kansan arkipäivään vaurastumisen myötä. Siksi terveysihmiset peräänkuuluttavat italialaisperheitä opettelemaan taas ne isomummon ruokareseptit ja soveltamaan niitä elämäänsä hampurilaispaikkojen ja noutoruoan sijasta.
Alue: Aihe vapaa
Kyllä, kaikki olisimme hoikkia noin (terveitä ei välttämättä), mutta lihavuuden syy on se, että syödään enemmän mitä on kulutus. Ylipainon kanssa kamppailevat ihmiset syövät normaalin ateriarytmin päälle noita hamppariaterioita ja muita herkkuja, jolloin kalorit ylittävät helposti sen 2000 kcal ja jos ei liiku yhtään, niin ei kuluteta.